Sodan ja rajan historiaa ja nykyisyyttä Stolbovan rauhan rajalla ja Rukajärventiellä

Jos mahdollista, on historiaa hyvä opiskella siellä, missä asiat tapahtuivat. Nurmeksen Kirkkokadun koulun sotahistoria -kurssin nro: VIII oppilaat tekivät toukokuun lopulla perinteeksi muodostuneen opintomatkan Lieksaan Rukajärventielle ja Nurmijärven-Änäkäisen alueen sotahistoriallisiin kohteisiin. Ensimmäisen kerran retki toteutettiin keväällä 2016. Sotahistoria tulee konkreettisella tavalla lähelle, kun rajaa kohti matkustetaan samaa hiekkatietä, kuin suomalaiset sotilaat kesällä 1941.

Alue on Suomen hienoimpia sotahistoriallisia kohteita monipuolisuutensa vuoksi ja sopii kurssisisältöihimme hienosti myös sen vuoksi, että talvisodassa nurmeslaisia oli puolustustehtävissä Änäkäisellä ja Puuruun linjalla. Jatkosodassa monien nurmeslaisten ja valtimolaisten sotatie kulki puolestaan Kivivaarantietä Rukajärven suunnalle. Ennen retkeä tutustuimme aiheeseen mm. katsomalla dokumenttivideon Valtimolla syntyneen ja Rukajärvellä taistelleen nurmeslaisen Mauri Kuvajan (1923-2019) sotakokemuksista. Dokumenttia olivat aikanaan toteuttamassa aiemman sotahistoria -kurssin oppilaat.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Jukolan motin alue, joka toimi jatkosodan aikana Rukajärven rintaman huoltokeskuksena ja paikkana, jonka kautta rintamalle lähdettiin ja palattiin. Alkuperäisiä rakenteita ei ole säilynyt, mutta opastaulut antoivat hyvin havainnollistavan käsityksen siitä, miten laaja korpivaruskunta alueella sijaitsi.

Jukolan motista jatkoimme reitin itäisimpään kohtaan Kivivaaran rajavyöhykepuomille. Tähän paikkaan tiivistyy paljon sodan ja rajan historiaa, koska puomin takana kulkee pätkä yhtä Suomen vanhimmista itärajan osuuksista. Lieksan kohdalla kulkeva raja on pysynyt lähes samalla paikalla jo Stolbovan rauhasta 1617 saakka, eli jo yli 400 vuoden ajan. Stolbovan rauha oli myös kurssimme ajallinen alkupiste, koska tuolloin Nurmes ja Pohjois-Karjala tulivat osaksi Ruotsin valtakuntaa. Kivivaaraa lähestyessä maisemaan ilmestyivät rajavartiotornit, mikä konkretisoi rajan läheisyyden. Jo vuosien ajan olemme saaneet näillä retkillä tavata rajavartijoita, niin myös tällä kertaa. Rajavyöhykepuomilla Pohjois-Karjalan rajavartioston partio kertoi meille tärkeästä työstään ja koulutuksestaan. Lisäksi saimme myös mielenkiintoisen kalustoesittelyn ja rajakoiriakin tavattiin. Kiitos Rajavartiolaitoksen edustajille erinomaisen sisällön tuomisesta päiväämme!

Matkalla takaisin Änäkäiselle pysähdyimme muistomerkillä, jossa kerrottiin talvisodan ensimmäisten uhrien, Hanhiahon miesten pysäyttävä tarina. Änäkäisellä tutustuimme talvisodan puolustuslinjaan ja hämmästelimme Salpa-aseman panssariesterivistöjä ja kaunista suomaisemaa. Sodan päättyminen ja linnoitustöiden keskeyttäminen konkretisoitui kivilouhoksella, jossa oli pino valmiita järkäleitä odottamassa siirtoa kohteisiinsa. Alueen vaikuttavin ja poikkeuksellisin kohde on luonnollisesti Vornasenvaaraan louhittu Salpa-aseman luolatukikohta, joka valitettavasti on turvallisuussyistä suljettu. Viimeisenä kohteena pysähdyimme vielä talvisodan Puuruun -linjalla Nurmijärvellä. Tuolla nurmeslaisia taistelijoita oli johtamassa muun muassa Nurmeksen yhteislyseon tuon aikainen rehtori Esa Kauppinen (1894–1973). Onneksi asemat Puuruun linjalla pitivät. Vihollinen oli nimittäin suunnitellut valtaavansa Nurmeksen joulukuun alkupuolella 1939. Kiitos aktiivisille oppilasryhmälle hyvin onnistuneesta päivästä!

 

Mikko Rautiainen, historian- ja yhteiskuntaopin lehtori