Anja tunnettiin iloisena, huumorintajuisena ja lämpimänä ihmisenä, jonka läsnäoloa ei tarvinnut jännittää. Hän ei sanonut pahaa sanaa – ei politiikasta eikä ihmisestä. Hän oli erittäin isänmaallinen ihminen ja monelle meistä hyvä ja rakas ystävä. Vanhoilla päivilläänkään Anja ei valittanut vaivoistaan, vaan jatkoi mukana toiminnassamme viimeiseen asti. Anjalle erittäin tärkeää oli nähdä toisia. Hän osallistui viimeistä vuotta lukuun ottamatta kaikkiin Joensuun Sotaveteraanien tapaamisiin. Valitettavasti syyskuussa pitämämme tapaaminen jäi hänen viimeisekseen. 13.10.2024 hän oli vielä hautaamassa yhtä hyvää ystäväänsä. Tuolloin oli tarmokkaan rouvan olemus muuttunut. Voimat olivat ehtyneet. Tänään teemme hiljaa kunniaa rouvalle, joka teki niin paljon muiden hyväksi. Anja palkittiin työstään Kotirintamanaisen Mitalilla, Sotaveteraaniliiton Kultaisella Ansioristillä ja Sinisellä Ristillä havunoksatunnuksella. Liittomme korkeimman tunnustuksen saaneen rouvan viimeinen matka on alkanut.

Hyvää kotimatkaa sinulle Anja, teit meihin lähtemättömän vaikutuksen. Oli kunnia saada tuntea sinut!

Anja Sisko Tikkala siunattiin haudan lepoon 13.joulukuuta. Naisjaoston pitkäaikaiselle puheenjohtajalle suotiin tunnustukseksi Sotaveteraanin havuseppele, joka normaalisti lasketaan ainoastaan rintamatunnuksen saaneen haudalle. Näin halusimme kunnioittaa Anjan tärkeää työtä isänmaan hyväksi. Kunniaa teki myös siunauskappeliin asetettu Suomen lippu. Kotirintamanaisen Mitalilla, Sotaveteraanien Kultaisella ansioristillä ja Sinisellä Ristillä havutunnuksella palkittu rouva sai nyt viimeisen huomionosoituksen. Häntä saattoivat matkalle neljä hänet tuntenutta veteraanityön aktiivia. Sihteeri Ikonen, kriisinhallintaveteraani Raassina, pikkulotta Väänänen ja varapuheenjohtaja Virtanen laskivat seppeleen uupuneen ystävän viimeistä matkaa kunnioittaen.