Tauno Koljonen (s.1930)
Tauno Koljonen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)
Tauno Koljosen koti Kangasniemen Ruokomäen kylässä oli erittäin isänmaallinen. Isä oli vapaussoturi ja aktiivinen suojeluskuntalainen, äiti puolestaan toimi Ruokomäen Lotta Svärd -osastossa. Suojeluskunta ja Lotta Svärd myös kokoontuivat usein ennen talvisotaa Koljosen kotitalossa. Tauno Koljosen vanhemman veljen oli tarkoitus alkaa vetämään kylässä sotilaspoika -toimintaa, mutta jatkosodan alkaminen ja veljen joutuminen uuteen sotaan esti tämän. Edellä mainitusta johtuen Koljonen toimi jatkosodan aikana Lotta Svärdissä lähettitehtävissä. Toisena tärkeänä kotirintaman tehtävänä hän otti osaa Nuorten talkoisiin, jossa kerättiin kumia, metalliromua, lumppuja sekä pihkaa hartsin raaka-aineeksi ja kerppuja karjan, erityisesti lampaiden rehuksi. Koljonen otti osaa myös mottitalkoisiin vuonna 1942, josta hänet palkittiin rautaisella mottikirveellä. Jatkosodan aikana hän joutui ottamaan paljon vastuuta kotitilansa maanviljelyksestä, koska isän vastuulla oli koko kylän maanviljelykseen liittyviä tehtäviä, kuin myös karjalaisen siirtoväen asioita. Koulupäivän jälkeen ei ollut mahdollisuutta jäädä leikkimään toisten poikien kanssa, kun kotona tarvittiin hevosmiestä. Erityisen mieleen painuneena tehtävänä Koljonen muistaa jatkosodan ajalta vuodelta 1943, kun naapurin pieni lapsi tuli pyytämään apua itkevälle äidilleen. Selvisi, että lapsen äiti oli viimeisillään raskaana. Taunon äiti käski poikansa valjastamaan hevosen ja rientämään apuun. 12-vuotias Tauno toimi sankarillisesti ja kuljetti viimeisillään raskaana olevan naisen hevosella kuuden kilometrin päähän junalle, jolla odottava äiti pääsi edelleen synnytyslaitokselle. Matkalla oli selvittävä puron ylityksestä ja vaihdettava reki kärryihin. Tauno kehui hevosen viisautta puron ylityksessä ja arveli sen ymmärtäneen, että kallisarvoisen lastin kanssa on ylitys tehtävä erityisen rauhallisesti.
Varusmiespalveluksensa Koljonen suoritti Mikkelissä 1950-1951, saaden eläinlääkintäaliupseerin koulutuksen. Alaisina nuorella johtajalla oli noin 40 ajomiestä. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti. Työurallaan Tauno Koljonen toimi Nuorisotoimenjohtajana Nurmeksessa. Vapaussodan perinneliitto myönsi Koljoselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
Pertti Tikkanen (1930-2023)
Pertti Tikkanen 2022 (kuva; Mikko Rautiainen)
Pertti Tikkanen koki talvisodan aikana evakkoajan, kun Nurmeksen siviiliväestö evakuoitiin mahdollisten sotatoimien alta. Pertti oli evakossa mm. Kannuksessa ja Maaningalla. Maaningassa evakkopaikkana oli iso maatalo. Heillä oli ruisleipien luovutusvelvollisuus rintamasotilaille. Joka päivä paistui talon suuressa uunissa satoja leipiä, jotka 9-vuotias evakkopoika Pertti pakkasi ennalta kokoamiinsa pahvilaatikoihin. Jatkosodan alettua Pertti Tikkanen liittyi Nurmeksen sotilaspoika osastoon 11 vuotiaana. Siinä hän toimi sotilaspoikalähettinä. Sotilaspojat osallistuivat moniin käytännön tehtäviin. He tekivät Pertti Tikkasen mukaan valtavat määrät puukaasu-autojen polttoaineeksi tarvittavia puupilkkeitä Suomen armeijan käyttöön. Sotilaspojat avustivat lähitalojen työruuhkassa. Osallistuivat metallien ym. keräyskampanjoihin. Varusmiespalveluksen Tikkanen suoritti Kontiorannassa v. 1950, saaden korpraalin arvon. Työuransa Pertti Tikkanen teki mainonnanhoitajana ja mainosalan yrittäjänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Tikkaselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
Oiva Heikkinen (1929-2025)
Oiva Heikkinen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)
Oiva Heikkinen kuului jatkosodan vuosina Suojeluskunnan poikaosastoon Nurmeksen Salmenkylässä. Toimintaa johti koulun opettaja, innokas suojeluskuntalainen Einari Jokiniemi. Oiva Heikkisen sotilaspoikatoiminta johti niin pitkälle, että hän kävi Paltamossa ryhmänjohtajakurssin jatkosodan aikana. Sotilaspoikatoiminnan lisäksi Oiva Heikkisen sotavuosiin kuuluivat maanviljelystyöt, joista hänen oli nuoresta iästään huolimatta otettava suuri vastuu, isän sairastuttua. Heikkisen mieleen on jäänyt myös, kuinka äiti paistoi heidän talossaan jatkosodan aikana kukkoja, jotka kuljetettiin sotilaille Rukajärven rintamalle. Varusmiespalveluksensa Heikkinen suoritti Kontiolahdella ja Oulun varuskunnan autokomppaniassa vuonna 1949. Sotilasarvoltaan hän on jääkäri. Elämäntyönsä Heikkinen teki kuljetusalan yrittäjänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Heikkiselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
Tauno Koljonen (s.1930)
Tauno Koljonen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)
Tauno Koljosen koti Kangasniemen Ruokomäen kylässä oli erittäin isänmaallinen. Isä oli vapaussoturi ja aktiivinen suojeluskuntalainen, äiti puolestaan toimi Ruokomäen Lotta Svärd -osastossa. Suojeluskunta ja Lotta Svärd myös kokoontuivat usein ennen talvisotaa Koljosen kotitalossa. Tauno Koljosen vanhemman veljen oli tarkoitus alkaa vetämään kylässä sotilaspoika -toimintaa, mutta jatkosodan alkaminen ja veljen joutuminen uuteen sotaan esti tämän. Edellä mainitusta johtuen Koljonen toimi jatkosodan aikana Lotta Svärdissä lähettitehtävissä. Toisena tärkeänä kotirintaman tehtävänä hän otti osaa Nuorten talkoisiin, jossa kerättiin kumia, metalliromua, lumppuja sekä pihkaa hartsin raaka-aineeksi ja kerppuja karjan, erityisesti lampaiden rehuksi. Koljonen otti osaa myös mottitalkoisiin vuonna 1942, josta hänet palkittiin rautaisella mottikirveellä. Jatkosodan aikana hän joutui ottamaan paljon vastuuta kotitilansa maanviljelyksestä, koska isän vastuulla oli koko kylän maanviljelykseen liittyviä tehtäviä, kuin myös karjalaisen siirtoväen asioita. Koulupäivän jälkeen ei ollut mahdollisuutta jäädä leikkimään toisten poikien kanssa, kun kotona tarvittiin hevosmiestä. Erityisen mieleen painuneena tehtävänä Koljonen muistaa jatkosodan ajalta vuodelta 1943, kun naapurin pieni lapsi tuli pyytämään apua itkevälle äidilleen. Selvisi, että lapsen äiti oli viimeisillään raskaana. Taunon äiti käski poikansa valjastamaan hevosen ja rientämään apuun. 12-vuotias Tauno toimi sankarillisesti ja kuljetti viimeisillään raskaana olevan naisen hevosella kuuden kilometrin päähän junalle, jolla odottava äiti pääsi edelleen synnytyslaitokselle. Matkalla oli selvittävä puron ylityksestä ja vaihdettava reki kärryihin. Tauno kehui hevosen viisautta puron ylityksessä ja arveli sen ymmärtäneen, että kallisarvoisen lastin kanssa on ylitys tehtävä erityisen rauhallisesti.
Varusmiespalveluksensa Koljonen suoritti Mikkelissä 1950-1951, saaden eläinlääkintäaliupseerin koulutuksen. Alaisina nuorella johtajalla oli noin 40 ajomiestä. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti. Työurallaan Tauno Koljonen toimi Nuorisotoimenjohtajana Nurmeksessa. Vapaussodan perinneliitto myönsi Koljoselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
Pertti Tikkanen (1930-2023)
Pertti Tikkanen 2022 (kuva; Mikko Rautiainen)
Pertti Tikkanen koki talvisodan aikana evakkoajan, kun Nurmeksen siviiliväestö evakuoitiin mahdollisten sotatoimien alta. Pertti oli evakossa mm. Kannuksessa ja Maaningalla. Maaningassa evakkopaikkana oli iso maatalo. Heillä oli ruisleipien luovutusvelvollisuus rintamasotilaille. Joka päivä paistui talon suuressa uunissa satoja leipiä, jotka 9-vuotias evakkopoika Pertti pakkasi ennalta kokoamiinsa pahvilaatikoihin. Jatkosodan alettua Pertti Tikkanen liittyi Nurmeksen sotilaspoika osastoon 11 vuotiaana. Siinä hän toimi sotilaspoikalähettinä. Sotilaspojat osallistuivat moniin käytännön tehtäviin. He tekivät Pertti Tikkasen mukaan valtavat määrät puukaasu-autojen polttoaineeksi tarvittavia puupilkkeitä Suomen armeijan käyttöön. Sotilaspojat avustivat lähitalojen työruuhkassa. Osallistuivat metallien ym. keräyskampanjoihin. Varusmiespalveluksen Tikkanen suoritti Kontiorannassa v. 1950, saaden korpraalin arvon. Työuransa Pertti Tikkanen teki mainonnanhoitajana ja mainosalan yrittäjänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Tikkaselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
Oiva Heikkinen (1929-2025)
Oiva Heikkinen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)
Oiva Heikkinen kuului jatkosodan vuosina Suojeluskunnan poikaosastoon Nurmeksen Salmenkylässä. Toimintaa johti koulun opettaja, innokas suojeluskuntalainen Einari Jokiniemi. Oiva Heikkisen sotilaspoikatoiminta johti niin pitkälle, että hän kävi Paltamossa ryhmänjohtajakurssin jatkosodan aikana. Sotilaspoikatoiminnan lisäksi Oiva Heikkisen sotavuosiin kuuluivat maanviljelystyöt, joista hänen oli nuoresta iästään huolimatta otettava suuri vastuu, isän sairastuttua. Heikkisen mieleen on jäänyt myös, kuinka äiti paistoi heidän talossaan jatkosodan aikana kukkoja, jotka kuljetettiin sotilaille Rukajärven rintamalle. Varusmiespalveluksensa Heikkinen suoritti Kontiolahdella ja Oulun varuskunnan autokomppaniassa vuonna 1949. Sotilasarvoltaan hän on jääkäri. Elämäntyönsä Heikkinen teki kuljetusalan yrittäjänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Heikkiselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
