Sotainvalidien veljesliiton historiaa Nurmeksessa ja Valtimolla
Nurmeksen museon kokoelmat
- Kirjoittajat: Toivo Kaltiainen ja Raimo Sillanpää
Talvisodan pommitukset Nurmeksessa ja Valtimolla
Talvisodan pommitukset Nurmeksessa ja Valtimolla (Koosteen laatinut Nurmeksen museo)
Kartta Nurmeksen pommituksista (Nurmeksen museo)
Talvisodan aikana 1939-40 Nurmes, etenkin kauppala, joutui tuhoisien ilmapommitusten kohteeksi. Pommituksia oli lähes joka päivä. Rakennuksia tuhoutui kokonaan kahdeksan ja useita vaurioitui, mutta Mikonsalmen sillat säilyivät tuhoutumattomina eikä vihollinen onnistunut lamauttamaan liikennettä. Kuhmon rintamalla taistelleen Prikaati Vuokon huollon katkaiseminen tai prikaatin Nurmeksessa sijainneiden huoltoelimien tuhoaminen olivat todennäköisesti pommitusten päämotiiveja.
Nurmeksen kauppala oli evakuoituna joulukuun puolivälistä huhtikuulle 1940. Ensimmäiset pommit putosivat Nurmekseen 27.12.1939. Nurmekseen tehtiin talvisodassa lähes 40 pommitusta.
Suomen puolustus oli jaettu kahteen ryhmään, kenttäarmeijaksi ja kotijoukoiksi. Nurmes kuului sotatoimialueeseen. Sotatoimialue oli jaettu kolmen puolustusryhmän kesken, Kannaksen armeijan, neljännen armeijakunnan ja Pohjois-Suomen ryhmän kesken. Pohjois-Suomen ryhmän vastuualue oli suurin, sillä siihen kuuluivat Pohjois-Karjala, Kainuu ja Lappi. Ryhmällä oli käytössään kuusi pataljoonaa. Pohjois-Karjalan ryhmä toimi ryhmän alaryhmänä, ja sillä oli aluksi käytössään neljä pataljoonaa (myöhemmin vain kolme), ja se toimi Kuhmo-Lieksa -alueella. Ryhmällä oli käytössä myös varustetasoltaan heikko täydennyspataljoona.
Ilmapuolustusjoukkoihin kuului varsinaisten ilmavoimien lisäksi ilmatorjunta sekä ilmavalvonta. Lentokalustoa ei talvisodan aikaan riittänyt Suomen armeijalta Nurmeksen pommituslentoja torjumaan, ja it-aseitakin vain pari.
Ilmavalvonta oli jo ennen sodan puhkeamista ylimääräisten kertausharjoitusten aikaan suunniteltu niin hyvin, että se toimi moitteettomasti sotatilanteessa. Ilmavalvonnan tehtävänä oli viholliskoneiden liikkeiden seuraaminen ja tietojen välittäminen ilmavoimien joukoille, ilmatorjunnalle sekä väestönsuojelumuodostelmille. Talvisodan alkaessa Suomessa oli 53 ilmapuolustusaluetta, joissa sijaitsivat ilmavalvonta-asemat ja niiden johtokeskukset eli ilmapuolustusaluekeskukset. IPAK:it olivat sotilaallisia yksiköitä. Nurmekseen sijoitetun IPAKin järjestysnumero oli 32. Se toimi aluksi Suojeluskuntatalossa kauppalassa, mistä se siirrettiin torin reunalla sijainneeseen Caloniuksen taloon
ja sieltä pommitusvaaran takia Vinkerrannalle Lahentaus- Aholaan. Nurmeksen ilmavalvonta-asemat olivat kauppalan (3201) lisäksi Salmenkylässä (3202), Mujejärvellä (3207), Kopraksessa (3208), Höljäkässä (3209) ja Petäiskylässä (3210). Sota-aikana perustettiin valvonta-asema 3211 Jokivaaraan ja Joensuun IPAK:in alaiset Vuokon, Juuan, Nunnanlahden, Ahmovaaran ja Kolin asemat liitettiin Nurmeksen aluekeskukseen.
Myös Valtimo määritettiin sotatoimialueeksi. Valtimolaiset olivat tottuneet käyttämään Nurmeksen apteekkia, lääkäriä, pankkeja ja muita palveluja, mutta poikkeustilan voimassa ollessa myös Nurmeksen kauppalaan ja Porokylään matkustaakseen tarvitsivat valtimolaiset nimismieheltä luvan.
Valtimo oli merkittävä huoltokeskus, ja sen vuoksi pommituksien kohteena. Siellä sijaitsi neljä Nurmeksen ilmapuolustusaluekeskuksen ilmavalvonta asemaa: 3203 Karhunpää, 3204 Valtimo, 3205 Puukari ja 3206 Matovaara. Vihollisen lentotoiminta voimistui tammikuussa 1940. Kolme konetta pommitti Valtimon aseman pohjoispuolella ollutta junaa 11 pommilla. Lisäksi junaa tulitettiin konekiväärein.
Pahin pommitus Valtimolla koettiin 26.1., jolloin Lieksasta tuli hälytys klo 13.10. Seitsemän konetta lensi Valtimon yli klo 13.25 ja ne palasivat pohjoisen suunnasta viisi minuuttia myöhemmin pudottaen yli 40 pommia metsän suojassa olevan autokomppanian päälle. Pommituksessa sai surmansa Anna Sofia Kalilainen. Koneet palasivat tulittamaan konekivääreillä pommitusaluetta ja kirkonkylää. Yksi asuinrakennus tuhoutui.
Pommitus pohjautui selvästi vakoilun avulla saatuihin tietoihin, joten yhä useampi epäilyttävä henkilö sai määräyksen poistua paikkakunnalta, ja kaikilta autokentän ohi kulkeneilta tarkistettiin henkilöllisyys. Ankarista pommituksista huolimatta Valtimo säilyi hyvin. Ainoastaan yksi rakennus tuhoutui, rata rikkoutui kolmesta kohtaa, puhelinpylväitä ja johtoja rikkoutui jonkin verran. Asemalla särkyi ikkunoita kuten monessa muussakin talossa.
Ilmavalvonta toimi Nurmeksessa hyvin, mutta ilmatorjuntaa ei juurikaan Nurmeksessa ollut talvisodan aikana. Prikaatin konekiväärit eivät pystyneet vihollislaivueille mitään, ja nämäkin it-aseet vietiin tammikuun lopulla kauppalasta pois, kun prikaatin esikunta ja posti siirrettiin ensimmäisten ankarimpien pommitusten jälkeen Porokylään. IPAK 32:n alaisten yksiköiden määrävahvuuteen kuului noin 30 miestä, jotka olivat suojeluskuntalaisia ja nostomiehiä. Suuren osan ilmavartiointitehtävistä suorittivat lotat, joita kuului aluekeskuksen henkilöstöön talvisodan aikana 104. Ilmavalvojilla oli käytössään kiikarit, suuntalevy ja lentokonekuvasto, joka sisälsi sekä vihollisen että omien koneiden tuntomerkit. Havaintojen perusteella ilmoitettiin puhelimitse ilmavalvontakeskukseen viholliskoneiden lukumäärä, tyyppi ja moottoreiden määrä, lentosuunta,
arvioitu lentokorkeus sekä havaintoaika. Ensimmäinen ilmoitus viholliskoneista annettiin niiden ollessa noin 120 kilometrin päässä kohteesta ja toinen ilmoitus silloin, kun koneet saapuivat 60 kilometrin päähän arvioidusta kohteestaan. Kun väestönsuojeluelimet olivat saaneet ilmavalvontakeskuksesta tiedon koneiden saapumisesta, tekivät ne päätöksen ilmahälytyksen antamisesta. Nurmeksessa ja muuallakin ilmavaaramerkki annettiin katkonaisella sireenin ulvonnalla ja vaara ohi merkki yhtenäisellä sireenin äänellä tai kirkonkelloja soittamalla.
Nurmekselainen Aimo Tervo joutui talvisodan alkuviikkoina koulukaverinsa kanssa ennen armeijaan menoa ilmavartijaksi kirkon ilmavalvonta-asemalle. Poikien tehtävänä oli ilmavaaramerkin kuultuaan kiivetä kirkontorniin ja sieltä seurata viholliskoneiden liikkeitä ja pommituksia sekä kartoittaa tulipaloja ja vaurioita. Kun vaara ohi-merkki oli annettu, piti poikien soittaa kirkonkelloja. Aimo Tervo muistelee:
”Eräänä yönä jouduimme jälleen kerran kesken makeiden unien juoksemaan vartiopaikallemme kirkon torniin. Kun hengästyneinä pääsimme perille, alkoi pommeja jo putoilla. Muutamia osui kirkon lähelle ja kun ne maassa räjähtivät, kuului kovia jysähdyksiä ja kova ilmanpaine tuntui torniin saakka. Useita tulipaloja näytti syttyneen lähistölle ja ne loimottivat selvästi pakkasyössä. Ilmoitimme havaintomme valvontakeskukseen. Kun pommarit olivat häipyneet itärajan taakse ja vaara ohi -merkki annettu, soitimme kelloja. Sitten laskeuduimme tornista alas taskulampuilla tietämme
valaisten. Pimeässä kirkossa meitä odotti kolkko tunnelma, sillä pakkasviima puhalsi vastaamme. Lentopommien räjähtäessä syntynyt ilmanpaine oli rikkonut suuren osan kirkon ikkunalaisesta- ja niitä oli paljon.”
27.12. 1939 kauppalassa annettiin hälytys myöhässä, niin että sireenin ääni peittyi lentokoneen jylinään. Pommikone lensi noin 1500-2000 metrin korkeudella, ja pudotti neljä räjähdyspommia. Näistä kaksi putosi yläkauppalaan, toinen muurari Kärjen pihaan ja toinen Rajakadun yläpäähän keskelle katua. Suutari Kalle Aarnikoski oli töissään, kun pommi räjähti jäisellä kadulla noin 30 metrin päässä hänestä. Yksi pommeista osui Lyydia Saarelaisen asuinrakennuksen viereen Pielisenkadun ja Nurmeskadun kulmaukseen rikkoen taloa ja sisällä olleen ompelukoneen jalkaa.
Tammikuu 1940 oli ilmavavonnallisesti vilkasta aikaa. 14.1.-18.1. viholliskoneita lensi lähes päivittäin Nurmeksen yllä kuitenkaan pudottamatta pommeja. Sitten 19.1. kauppalaa pommitettiin. Lentohälytyksiä oli kaksi, joista ensimmäinen oli jo aamulla ja toinen iltapäivällä kello 13.52. Kuusi pommikonetta lensi koillisesta noin kilometrin korkeudella ja pudotti alueelle 20 miinapommia, yhden sirpalepommin ja 100-150 termiittipommia. Vaara oli ohi klo 14.21. Henkilömenetyksiä ei tullut, mutta yksi pommeista osui Selanderin taloon Kaarlonkadun varrelle. Pommi meni talon läpi, ja siitä jäi vain ”kuoret” jäljelle. Rouva Elna Selander seisoi uunin takana ja säilyi vahingoittumattomana. Pommeja pudotettiin myös asemalle, palokujille postivaunuun ja kauppalantalolle. Vahingot jäivät kuitenkin vähäisiksi. 20.1. kauppalaa pommitettiin neljään otteeseen. Pommitusten ajankohdat olivat klo 9.48, 12.20.13.30 ja 14.05. Yhteensä kahdeksan pommikonetta pudotti 27 miinapommia, yhden sirpalepommin sekä 40 palopommia. Kauppalaan pudonneet pommit aiheuttivat paljon vahinkoa. Sirpale surmasi yhden sotilaan ja haavoitti toista vakavasti. Lisäksi yksi sammutustöissä ollut sotilas haavoittui hävittäjäkoneesta tulleessa konekivääritulituksessa.
Aamupäivällä sai eräs sotilas surmansa Raatihuoneenkadulla. Harjukadun ja Raatihuoneenkadun kulmauksessa sijaitseva rouva Ester Ahosen talo vaurioitui pahoin, samoin saunarakennus Kirkkokatu 12:sta pihalla.
Iltapäivällä kolme asuinrakennusta ja ulkorakennusta tuhoutui. Kyseessä olivat kauppias Paavo Maurasen kaksi taloa soitteessa Kirkkokatu 19 sekä sitä vastapäätä sijainnut metsänhoitaja B.W. Linnoilan talo osoitteessa Kirkkokatu 16. Talo syttyi kahdesta kohtaa eteläpäädystään. Sammutusmiehistöä ammuttiin vihollisen lentokoneista käsin.
Pahin oli kuitenkin vielä edessä: 23.1. tehtiin kauppalaan ja Porokylään useita pommituksia, koneita oli 3-10 kerrallaan. Lentokoneet tulivat Repolan Lieksajärven jäältä, jossa oli ollut 84 konetta. Matkaa sieltä Nurmekseen on n. 130 kilometriä. Aamulla klo 10.40 lensi kymmenen pommikoneen laivue Nurmeksen ylle ja pommitti raskaasti. Viiden koneen ryhmissä lentäneet koneet tulivat koillisesta Saunajärven suunnasta ja hyökkäsivät Pitkänmäen suunnasta kaarten Lautiaisen ja Nurmesjärven kautta kauppalan yläpuolelle. Koneista pudotettiin noin 28 miinapommia ja 200-300 palopommia.
Pommituksen tuhoisuutta lisäsi se, että yksi pommeista putosi sairaalan palotorilla sijainneeseen Seitzin pommisuojaan.
Suoja oli tehty Enso Gutzeitin päällikön Seitzin toimesta talkoovoimin noin 20 cm paksuista kelopuista ja kettingeistä. Sen syvyys oli seitsemän metriä, ja korkeus oli n. 210 cm ja leveys 6 metriä. Istumapaikkoja suojassa oli noin 20-30 kpl. Vasemmassa takakulmassa oli kamiina, joka oli pommituksen aikaan tulikuuma, sillä ulkona paukkui kova pakkanen. Takaseinällä oli myös hätäpoistumistie.
Yksi miinapommeista putosi oviaukon kohdalle ja toinen kolmen metrin päähän maanalaisen hirsikorsun toiselle laidalle. Suojassa oli pommitushetkellä noin 60-70 ihmistä, joista 20 kuoli välittömästi, yksi myöhemmin ja 30 loukkaantui vakavasti. Kuolleiden joukossa oli sairaalan henkilökuntaa, kuten lääkäri Mikkola.
”Verta itkevä Seitzin pommisuoja” (Ari Uddin piirros Seitzin pommisuojasta Erkki Koistisen muistitietojen perusteella, Nurmeksen museo)
Pommituksessa tuhoutui myös neljä taloa. Kirkkokatu 20:ssa olleesta Kansallis-Osake-Pankin talosta jäi jäljelle vain kassaholvi. Myös Nurmelan talo Karjalankatu 6:ssa sekä Kirkkokadun varrella sijainneet vierekkäiset Kaukaan ja kauppias Nissisen talot tuhoutuivat. Rautatien tavaramakasiini syttyi palamaan, mutta se saatiin sammutettua. Tulipalot Kirkkokadun varrella olivat niin voimakkaita, että lämpö tuntui kirkon tornissa asti. Iltapäivällä Nurmeksen taivaalle ilmestyi vielä kaksi matalalla lentänyttä pommikonetta, joiden aiheuttamat tuhot jäivät kuitenkin vähäisiksi.
Helmikuussa vihollisen lentohyökkäykset muuttuivat paremmin organisoituneimmiksi. Pommitusryhmien edellä lensi kone, joka tutki toimintamahdollisuuksia ja sääolosuhteita. Lentoja tehtiin edelleen paljon, mutta pommien määrä oli vähäisempi. Pommitukset kohdistuivat entistä enemmän sotilaallisesti merkittäviin kohteisiin kuten siltoihin, sairaalohin ja rautatieasemille. Sisämaahan ulottuneet lennot suoritettiin 6-26koneen laivueissa. Yölennot lisääntyivät ja konekivääreillä ammuttiin usein pommitusten yhteydessä.
Helmikuun ensimmäinen pommitus Nurmeksessa tapahtui 2.2. klo 13.45. Yhdeksän konetta pudotti kauppalaan ja Porokylään noin 60 räjähdyspommia. Pikkupappilan ympärille putosi kolme pommia ja Nurmesjärveen 21. Pappilan ikkunat menivät rikki ja sirpaleet vaurioittivat rakennusta muutenkin. Kauppalan puolella ei tapahtunut pahoja vaurioita, mutta Kolehmaisen talo vaurioitui.
3.2. Nurmekseen saapui 52 lentokonetta. Kauppalaan pudotettiin viisi pommia ja lentolehtisiä ja Valtimolla Puukarin ja Rumon seudulla ammuttiin konekiväärillä.
4.2. Tuli 21 lentokonetta pommittamaan kauppalaa ja Porokylää. Pommeja pudotettiin yli sata, mutta kirkon Karjalankadun puoleisten ikkunoiden ja ovien rikkoontumisen lisäksi pahoja vaurioita ei syntynyt.
Työväenkadulla Iivari Tervosen taloon osui, Rajakadulla liikeapulainen M. Hirvosen kellari tuhoutui. Pieni pommi putosi Jukolan tallin katolle, mutta pysähtyi välikattoon.
14.2. saatiin kuusi lentohälytystä. Kolme konetta lensi kauppalan yllä pudottaen yli kymmenen pommia torille ja torin laidalla sijainneen Kortelaisen talon ympärille. Kauppias Paavo Kortelaisen perillisten talo vaurioituikin pahoin, kun pommi putosi keskelle taloa.
Vastapäätä sijainneeseen Heikki Suhosen perillisten omistamaan taloon putosi niinikään pommi, ja Kauppayhtiön mylly ja ulkorakennus Myllypihassa Pielisenkadun varrella vahingoittuivat. VR:n jääkellari sai oman osansa vihollisen iskusta, ja vielä putosi pommi Pielisenkadulle Wahlbergin ja Ahlströmin talojen keskelle. Ikkunat ja ovet menivät rikki Wahlbergin talosta ja pihakoivut katosivat jäljettömiin.
Ahlströmin talo sitten tuhoutuikin perustuksiaan myöten 17.2. Samana päivänä pudotettiin pommeja Koulukadulle, jossa Juho Mikkosen talosta jäi jäljelle kivijalka ja Juho Törhösen talosta jäi jäljelle vain puolet. Työväenkadulla pommi osui E.J. Kortelaisen taloon, Juho Nevalaisen taloon ja Mikonsalmen sillan takana sijainneesta Haapalaisen perillisten talosta tuhoutui puolet.
Porokylällä tuhoutuivat Osuusmeijeri, entinen Leinosen talo, Virolasen talo, sekä entinen Roivaan talo.
19.2. Pommitettiin urheilukentän laidalla sijainnut kansakoulu.
Sotatoimet lakkasivat 13.3.1940. Asukkaat palasivat kotiseudulleen maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa. Tuhoutuneet kodit ja muutkin surulliset näkymät saivat ihmiset järkyttymään loppuelämäkseen. Tulirokko riehui paikkakunnalla, ja päätettiin perustaa väliaikainen kulkutautisairaala.
Nurmeksen museo
Lisää tietoa ja kuvia täältä: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa
Lähteet:
Björn, Ismo Valtimon kunnan historia 2009.
Kotiseutuneuvos Matti Hiltusen muistiinpanot
Museonperustaja Väinö Hämäläisen muistiinpanot.
Prikaati Vuokko Talvisodassa Kuhmon rintamalla. Erkki Tiesmaan välirauhan aikana
laatima historiikki. Nurmeksen pommitukset. Toim. Sillanpää, Raimo.
Ari Uddin tekemä Erkki Koistisen haastattelu 2011.
Sotainvalidien veljesliiton historiaa Nurmeksessa ja Valtimolla
Nurmeksen museon kokoelmat
- Kirjoittajat: Toivo Kaltiainen ja Raimo Sillanpää
Talvisodan pommitukset Nurmeksessa ja Valtimolla
Talvisodan pommitukset Nurmeksessa ja Valtimolla (Koosteen laatinut Nurmeksen museo)
Kartta Nurmeksen pommituksista (Nurmeksen museo)
Talvisodan aikana 1939-40 Nurmes, etenkin kauppala, joutui tuhoisien ilmapommitusten kohteeksi. Pommituksia oli lähes joka päivä. Rakennuksia tuhoutui kokonaan kahdeksan ja useita vaurioitui, mutta Mikonsalmen sillat säilyivät tuhoutumattomina eikä vihollinen onnistunut lamauttamaan liikennettä. Kuhmon rintamalla taistelleen Prikaati Vuokon huollon katkaiseminen tai prikaatin Nurmeksessa sijainneiden huoltoelimien tuhoaminen olivat todennäköisesti pommitusten päämotiiveja.
Nurmeksen kauppala oli evakuoituna joulukuun puolivälistä huhtikuulle 1940. Ensimmäiset pommit putosivat Nurmekseen 27.12.1939. Nurmekseen tehtiin talvisodassa lähes 40 pommitusta.
Suomen puolustus oli jaettu kahteen ryhmään, kenttäarmeijaksi ja kotijoukoiksi. Nurmes kuului sotatoimialueeseen. Sotatoimialue oli jaettu kolmen puolustusryhmän kesken, Kannaksen armeijan, neljännen armeijakunnan ja Pohjois-Suomen ryhmän kesken. Pohjois-Suomen ryhmän vastuualue oli suurin, sillä siihen kuuluivat Pohjois-Karjala, Kainuu ja Lappi. Ryhmällä oli käytössään kuusi pataljoonaa. Pohjois-Karjalan ryhmä toimi ryhmän alaryhmänä, ja sillä oli aluksi käytössään neljä pataljoonaa (myöhemmin vain kolme), ja se toimi Kuhmo-Lieksa -alueella. Ryhmällä oli käytössä myös varustetasoltaan heikko täydennyspataljoona.
Ilmapuolustusjoukkoihin kuului varsinaisten ilmavoimien lisäksi ilmatorjunta sekä ilmavalvonta. Lentokalustoa ei talvisodan aikaan riittänyt Suomen armeijalta Nurmeksen pommituslentoja torjumaan, ja it-aseitakin vain pari.
Ilmavalvonta oli jo ennen sodan puhkeamista ylimääräisten kertausharjoitusten aikaan suunniteltu niin hyvin, että se toimi moitteettomasti sotatilanteessa. Ilmavalvonnan tehtävänä oli viholliskoneiden liikkeiden seuraaminen ja tietojen välittäminen ilmavoimien joukoille, ilmatorjunnalle sekä väestönsuojelumuodostelmille. Talvisodan alkaessa Suomessa oli 53 ilmapuolustusaluetta, joissa sijaitsivat ilmavalvonta-asemat ja niiden johtokeskukset eli ilmapuolustusaluekeskukset. IPAK:it olivat sotilaallisia yksiköitä. Nurmekseen sijoitetun IPAKin järjestysnumero oli 32. Se toimi aluksi Suojeluskuntatalossa kauppalassa, mistä se siirrettiin torin reunalla sijainneeseen Caloniuksen taloon
ja sieltä pommitusvaaran takia Vinkerrannalle Lahentaus- Aholaan. Nurmeksen ilmavalvonta-asemat olivat kauppalan (3201) lisäksi Salmenkylässä (3202), Mujejärvellä (3207), Kopraksessa (3208), Höljäkässä (3209) ja Petäiskylässä (3210). Sota-aikana perustettiin valvonta-asema 3211 Jokivaaraan ja Joensuun IPAK:in alaiset Vuokon, Juuan, Nunnanlahden, Ahmovaaran ja Kolin asemat liitettiin Nurmeksen aluekeskukseen.
Myös Valtimo määritettiin sotatoimialueeksi. Valtimolaiset olivat tottuneet käyttämään Nurmeksen apteekkia, lääkäriä, pankkeja ja muita palveluja, mutta poikkeustilan voimassa ollessa myös Nurmeksen kauppalaan ja Porokylään matkustaakseen tarvitsivat valtimolaiset nimismieheltä luvan.
Valtimo oli merkittävä huoltokeskus, ja sen vuoksi pommituksien kohteena. Siellä sijaitsi neljä Nurmeksen ilmapuolustusaluekeskuksen ilmavalvonta asemaa: 3203 Karhunpää, 3204 Valtimo, 3205 Puukari ja 3206 Matovaara. Vihollisen lentotoiminta voimistui tammikuussa 1940. Kolme konetta pommitti Valtimon aseman pohjoispuolella ollutta junaa 11 pommilla. Lisäksi junaa tulitettiin konekiväärein.
Pahin pommitus Valtimolla koettiin 26.1., jolloin Lieksasta tuli hälytys klo 13.10. Seitsemän konetta lensi Valtimon yli klo 13.25 ja ne palasivat pohjoisen suunnasta viisi minuuttia myöhemmin pudottaen yli 40 pommia metsän suojassa olevan autokomppanian päälle. Pommituksessa sai surmansa Anna Sofia Kalilainen. Koneet palasivat tulittamaan konekivääreillä pommitusaluetta ja kirkonkylää. Yksi asuinrakennus tuhoutui.
Pommitus pohjautui selvästi vakoilun avulla saatuihin tietoihin, joten yhä useampi epäilyttävä henkilö sai määräyksen poistua paikkakunnalta, ja kaikilta autokentän ohi kulkeneilta tarkistettiin henkilöllisyys. Ankarista pommituksista huolimatta Valtimo säilyi hyvin. Ainoastaan yksi rakennus tuhoutui, rata rikkoutui kolmesta kohtaa, puhelinpylväitä ja johtoja rikkoutui jonkin verran. Asemalla särkyi ikkunoita kuten monessa muussakin talossa.
Ilmavalvonta toimi Nurmeksessa hyvin, mutta ilmatorjuntaa ei juurikaan Nurmeksessa ollut talvisodan aikana. Prikaatin konekiväärit eivät pystyneet vihollislaivueille mitään, ja nämäkin it-aseet vietiin tammikuun lopulla kauppalasta pois, kun prikaatin esikunta ja posti siirrettiin ensimmäisten ankarimpien pommitusten jälkeen Porokylään. IPAK 32:n alaisten yksiköiden määrävahvuuteen kuului noin 30 miestä, jotka olivat suojeluskuntalaisia ja nostomiehiä. Suuren osan ilmavartiointitehtävistä suorittivat lotat, joita kuului aluekeskuksen henkilöstöön talvisodan aikana 104. Ilmavalvojilla oli käytössään kiikarit, suuntalevy ja lentokonekuvasto, joka sisälsi sekä vihollisen että omien koneiden tuntomerkit. Havaintojen perusteella ilmoitettiin puhelimitse ilmavalvontakeskukseen viholliskoneiden lukumäärä, tyyppi ja moottoreiden määrä, lentosuunta,
arvioitu lentokorkeus sekä havaintoaika. Ensimmäinen ilmoitus viholliskoneista annettiin niiden ollessa noin 120 kilometrin päässä kohteesta ja toinen ilmoitus silloin, kun koneet saapuivat 60 kilometrin päähän arvioidusta kohteestaan. Kun väestönsuojeluelimet olivat saaneet ilmavalvontakeskuksesta tiedon koneiden saapumisesta, tekivät ne päätöksen ilmahälytyksen antamisesta. Nurmeksessa ja muuallakin ilmavaaramerkki annettiin katkonaisella sireenin ulvonnalla ja vaara ohi merkki yhtenäisellä sireenin äänellä tai kirkonkelloja soittamalla.
Nurmekselainen Aimo Tervo joutui talvisodan alkuviikkoina koulukaverinsa kanssa ennen armeijaan menoa ilmavartijaksi kirkon ilmavalvonta-asemalle. Poikien tehtävänä oli ilmavaaramerkin kuultuaan kiivetä kirkontorniin ja sieltä seurata viholliskoneiden liikkeitä ja pommituksia sekä kartoittaa tulipaloja ja vaurioita. Kun vaara ohi-merkki oli annettu, piti poikien soittaa kirkonkelloja. Aimo Tervo muistelee:
”Eräänä yönä jouduimme jälleen kerran kesken makeiden unien juoksemaan vartiopaikallemme kirkon torniin. Kun hengästyneinä pääsimme perille, alkoi pommeja jo putoilla. Muutamia osui kirkon lähelle ja kun ne maassa räjähtivät, kuului kovia jysähdyksiä ja kova ilmanpaine tuntui torniin saakka. Useita tulipaloja näytti syttyneen lähistölle ja ne loimottivat selvästi pakkasyössä. Ilmoitimme havaintomme valvontakeskukseen. Kun pommarit olivat häipyneet itärajan taakse ja vaara ohi -merkki annettu, soitimme kelloja. Sitten laskeuduimme tornista alas taskulampuilla tietämme
valaisten. Pimeässä kirkossa meitä odotti kolkko tunnelma, sillä pakkasviima puhalsi vastaamme. Lentopommien räjähtäessä syntynyt ilmanpaine oli rikkonut suuren osan kirkon ikkunalaisesta- ja niitä oli paljon.”
27.12. 1939 kauppalassa annettiin hälytys myöhässä, niin että sireenin ääni peittyi lentokoneen jylinään. Pommikone lensi noin 1500-2000 metrin korkeudella, ja pudotti neljä räjähdyspommia. Näistä kaksi putosi yläkauppalaan, toinen muurari Kärjen pihaan ja toinen Rajakadun yläpäähän keskelle katua. Suutari Kalle Aarnikoski oli töissään, kun pommi räjähti jäisellä kadulla noin 30 metrin päässä hänestä. Yksi pommeista osui Lyydia Saarelaisen asuinrakennuksen viereen Pielisenkadun ja Nurmeskadun kulmaukseen rikkoen taloa ja sisällä olleen ompelukoneen jalkaa.
Tammikuu 1940 oli ilmavavonnallisesti vilkasta aikaa. 14.1.-18.1. viholliskoneita lensi lähes päivittäin Nurmeksen yllä kuitenkaan pudottamatta pommeja. Sitten 19.1. kauppalaa pommitettiin. Lentohälytyksiä oli kaksi, joista ensimmäinen oli jo aamulla ja toinen iltapäivällä kello 13.52. Kuusi pommikonetta lensi koillisesta noin kilometrin korkeudella ja pudotti alueelle 20 miinapommia, yhden sirpalepommin ja 100-150 termiittipommia. Vaara oli ohi klo 14.21. Henkilömenetyksiä ei tullut, mutta yksi pommeista osui Selanderin taloon Kaarlonkadun varrelle. Pommi meni talon läpi, ja siitä jäi vain ”kuoret” jäljelle. Rouva Elna Selander seisoi uunin takana ja säilyi vahingoittumattomana. Pommeja pudotettiin myös asemalle, palokujille postivaunuun ja kauppalantalolle. Vahingot jäivät kuitenkin vähäisiksi. 20.1. kauppalaa pommitettiin neljään otteeseen. Pommitusten ajankohdat olivat klo 9.48, 12.20.13.30 ja 14.05. Yhteensä kahdeksan pommikonetta pudotti 27 miinapommia, yhden sirpalepommin sekä 40 palopommia. Kauppalaan pudonneet pommit aiheuttivat paljon vahinkoa. Sirpale surmasi yhden sotilaan ja haavoitti toista vakavasti. Lisäksi yksi sammutustöissä ollut sotilas haavoittui hävittäjäkoneesta tulleessa konekivääritulituksessa.
Aamupäivällä sai eräs sotilas surmansa Raatihuoneenkadulla. Harjukadun ja Raatihuoneenkadun kulmauksessa sijaitseva rouva Ester Ahosen talo vaurioitui pahoin, samoin saunarakennus Kirkkokatu 12:sta pihalla.
Iltapäivällä kolme asuinrakennusta ja ulkorakennusta tuhoutui. Kyseessä olivat kauppias Paavo Maurasen kaksi taloa soitteessa Kirkkokatu 19 sekä sitä vastapäätä sijainnut metsänhoitaja B.W. Linnoilan talo osoitteessa Kirkkokatu 16. Talo syttyi kahdesta kohtaa eteläpäädystään. Sammutusmiehistöä ammuttiin vihollisen lentokoneista käsin.
Pahin oli kuitenkin vielä edessä: 23.1. tehtiin kauppalaan ja Porokylään useita pommituksia, koneita oli 3-10 kerrallaan. Lentokoneet tulivat Repolan Lieksajärven jäältä, jossa oli ollut 84 konetta. Matkaa sieltä Nurmekseen on n. 130 kilometriä. Aamulla klo 10.40 lensi kymmenen pommikoneen laivue Nurmeksen ylle ja pommitti raskaasti. Viiden koneen ryhmissä lentäneet koneet tulivat koillisesta Saunajärven suunnasta ja hyökkäsivät Pitkänmäen suunnasta kaarten Lautiaisen ja Nurmesjärven kautta kauppalan yläpuolelle. Koneista pudotettiin noin 28 miinapommia ja 200-300 palopommia.
Pommituksen tuhoisuutta lisäsi se, että yksi pommeista putosi sairaalan palotorilla sijainneeseen Seitzin pommisuojaan.
Suoja oli tehty Enso Gutzeitin päällikön Seitzin toimesta talkoovoimin noin 20 cm paksuista kelopuista ja kettingeistä. Sen syvyys oli seitsemän metriä, ja korkeus oli n. 210 cm ja leveys 6 metriä. Istumapaikkoja suojassa oli noin 20-30 kpl. Vasemmassa takakulmassa oli kamiina, joka oli pommituksen aikaan tulikuuma, sillä ulkona paukkui kova pakkanen. Takaseinällä oli myös hätäpoistumistie.
Yksi miinapommeista putosi oviaukon kohdalle ja toinen kolmen metrin päähän maanalaisen hirsikorsun toiselle laidalle. Suojassa oli pommitushetkellä noin 60-70 ihmistä, joista 20 kuoli välittömästi, yksi myöhemmin ja 30 loukkaantui vakavasti. Kuolleiden joukossa oli sairaalan henkilökuntaa, kuten lääkäri Mikkola.
”Verta itkevä Seitzin pommisuoja” (Ari Uddin piirros Seitzin pommisuojasta Erkki Koistisen muistitietojen perusteella, Nurmeksen museo)
Pommituksessa tuhoutui myös neljä taloa. Kirkkokatu 20:ssa olleesta Kansallis-Osake-Pankin talosta jäi jäljelle vain kassaholvi. Myös Nurmelan talo Karjalankatu 6:ssa sekä Kirkkokadun varrella sijainneet vierekkäiset Kaukaan ja kauppias Nissisen talot tuhoutuivat. Rautatien tavaramakasiini syttyi palamaan, mutta se saatiin sammutettua. Tulipalot Kirkkokadun varrella olivat niin voimakkaita, että lämpö tuntui kirkon tornissa asti. Iltapäivällä Nurmeksen taivaalle ilmestyi vielä kaksi matalalla lentänyttä pommikonetta, joiden aiheuttamat tuhot jäivät kuitenkin vähäisiksi.
Helmikuussa vihollisen lentohyökkäykset muuttuivat paremmin organisoituneimmiksi. Pommitusryhmien edellä lensi kone, joka tutki toimintamahdollisuuksia ja sääolosuhteita. Lentoja tehtiin edelleen paljon, mutta pommien määrä oli vähäisempi. Pommitukset kohdistuivat entistä enemmän sotilaallisesti merkittäviin kohteisiin kuten siltoihin, sairaalohin ja rautatieasemille. Sisämaahan ulottuneet lennot suoritettiin 6-26koneen laivueissa. Yölennot lisääntyivät ja konekivääreillä ammuttiin usein pommitusten yhteydessä.
Helmikuun ensimmäinen pommitus Nurmeksessa tapahtui 2.2. klo 13.45. Yhdeksän konetta pudotti kauppalaan ja Porokylään noin 60 räjähdyspommia. Pikkupappilan ympärille putosi kolme pommia ja Nurmesjärveen 21. Pappilan ikkunat menivät rikki ja sirpaleet vaurioittivat rakennusta muutenkin. Kauppalan puolella ei tapahtunut pahoja vaurioita, mutta Kolehmaisen talo vaurioitui.
3.2. Nurmekseen saapui 52 lentokonetta. Kauppalaan pudotettiin viisi pommia ja lentolehtisiä ja Valtimolla Puukarin ja Rumon seudulla ammuttiin konekiväärillä.
4.2. Tuli 21 lentokonetta pommittamaan kauppalaa ja Porokylää. Pommeja pudotettiin yli sata, mutta kirkon Karjalankadun puoleisten ikkunoiden ja ovien rikkoontumisen lisäksi pahoja vaurioita ei syntynyt.
Työväenkadulla Iivari Tervosen taloon osui, Rajakadulla liikeapulainen M. Hirvosen kellari tuhoutui. Pieni pommi putosi Jukolan tallin katolle, mutta pysähtyi välikattoon.
14.2. saatiin kuusi lentohälytystä. Kolme konetta lensi kauppalan yllä pudottaen yli kymmenen pommia torille ja torin laidalla sijainneen Kortelaisen talon ympärille. Kauppias Paavo Kortelaisen perillisten talo vaurioituikin pahoin, kun pommi putosi keskelle taloa.
Vastapäätä sijainneeseen Heikki Suhosen perillisten omistamaan taloon putosi niinikään pommi, ja Kauppayhtiön mylly ja ulkorakennus Myllypihassa Pielisenkadun varrella vahingoittuivat. VR:n jääkellari sai oman osansa vihollisen iskusta, ja vielä putosi pommi Pielisenkadulle Wahlbergin ja Ahlströmin talojen keskelle. Ikkunat ja ovet menivät rikki Wahlbergin talosta ja pihakoivut katosivat jäljettömiin.
Ahlströmin talo sitten tuhoutuikin perustuksiaan myöten 17.2. Samana päivänä pudotettiin pommeja Koulukadulle, jossa Juho Mikkosen talosta jäi jäljelle kivijalka ja Juho Törhösen talosta jäi jäljelle vain puolet. Työväenkadulla pommi osui E.J. Kortelaisen taloon, Juho Nevalaisen taloon ja Mikonsalmen sillan takana sijainneesta Haapalaisen perillisten talosta tuhoutui puolet.
Porokylällä tuhoutuivat Osuusmeijeri, entinen Leinosen talo, Virolasen talo, sekä entinen Roivaan talo.
19.2. Pommitettiin urheilukentän laidalla sijainnut kansakoulu.
Sotatoimet lakkasivat 13.3.1940. Asukkaat palasivat kotiseudulleen maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa. Tuhoutuneet kodit ja muutkin surulliset näkymät saivat ihmiset järkyttymään loppuelämäkseen. Tulirokko riehui paikkakunnalla, ja päätettiin perustaa väliaikainen kulkutautisairaala.
Nurmeksen museo
Lisää tietoa ja kuvia täältä: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa
Lähteet:
Björn, Ismo Valtimon kunnan historia 2009.
Kotiseutuneuvos Matti Hiltusen muistiinpanot
Museonperustaja Väinö Hämäläisen muistiinpanot.
Prikaati Vuokko Talvisodassa Kuhmon rintamalla. Erkki Tiesmaan välirauhan aikana
laatima historiikki. Nurmeksen pommitukset. Toim. Sillanpää, Raimo.
Ari Uddin tekemä Erkki Koistisen haastattelu 2011.
