Pohjois-Kymen Perinneyhdistyksen puheenjohtajan tervehdys
Perinneyhdistyksen puheenjohtajan tervehdys!
Yhdistyksemme on perustettu 4.6.2021. Toimintamme jatkuu aktiivisena. Hallituksemme jäsenistö edustaa monipuolisesti mm. alueemme maanpuolustusjärjestöjä ja jokaiselle jäsenelle on sovittu oma vastuualue. Lisäksi meillä on edustaja Iitistä ja varapuheenjohtajanamme toimii Karjalan prikaatin apulaiskomentaja. Toimintamme tueksi perustamme neuvottelukunnan tulevassa hallituksen kokouksessa. Haasteena yhdistyksellemme on, että Kymenlaakson Sotaveteraanipiiri ja Kouvolan Sotaveteraaniyhdistys lopettavat toimintansa kuluvan vuoden lopussa ja meidän tehtävämme on jatkossa huolehtia sotaveteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä hyvinvoinnista ja jakaa sotaveteraanien suvun perintöä. Sotaveteraaneja on Suomessa alle 4000, josta määrästä sotainvalideja 700 sekä puolisoja ja leskiä 12.000. Yhdistyksemme alueella Kouvolassa ja Iitissä sotaveteraaneja on 83, puolisoja ja leskiä 179. Kannattajajäseniä on yhteensä 426, joten yhdistyksemme jäsenmäärä on yli 700 mukaan luettuna nykyiset jäsenemme.
Olemme tyytyväisiä siihen, että Kouvolan kaupunki on luovuttanut käyttöömme Porukkatalossa olevan perinnetilan, jota edelleen kalustamme ja jossa pidämme kokouksia sekä perinteeseen liittyviä tilaisuuksia. Kyseiseen tilaan kalustamme myös lokakuun alussa työnsä aloittaneen toiminnanjohtajan Tuija Kurjen työtilan.
Mielestäni perinneyhdistyksien tavoitteena tulisi olla, että teemme työtä yhdessä riippumatta siitä mihin perinnejärjestöön kuulumme. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kouvolan Seudun Lottaperinneyhdistyksen vierailu Porukkatalossa perinnetilassamme 28.9. noin 70 jäsenensä voimalla.
Hyvät perinnetyön ystävät!
Vähintäänkin kaksi asiaa tekee puheenjohtajan nöyräksi. Ensimmäinen niistä on yhdistyksemme toiminnan kehittäminen sellaiseksi, että Sotaveteraaniliittomme perinnetyölle asettamat tavoitteet toteutuvat yhdistyksemme toiminta-alueella ja toinen on jylhä luonto, jota olen voinut ihailla Lapin ruskassa Pyhätunturilla. Oheinen kuva on Suomen suurimman kurun rappusilta. Tulkaa toimintaamme mukaan!
Antti Laherto, puheenjohtaja
Ruskaretkellä
Kouvolan Anjalassa kunnostetaan sankarihautojen hautakivet
Anjalan sankarihautausmaalla Kouvolassa on 127 sankarivainajan hautaa. Hautakivien kunnostushankkeen kustannusarvio on noin 10 000 euroa. Kivet puhdistettiin ja niiden tekstien kultaukset tullaan uusimaan. Salpa-säätiö lähti mukaan hankkeeseen ja vastaa kustannuksista. Hankkeen lopullinen suunnittelu tehtiin alkuvuodesta 2022 ja toteutus keväällä.
Koska hautakivien nimistä, eikä muistakaan tiedoista oikein tahtonut saada enää selvää, joukko vainajien omaisia ja muita aktiiveja alkoi pohtia hautakivien kunnostamista kultaukset uusimalla. Hankkeen käynnistäjänä on toiminut reserviupseereista Teijo Myllylä. Hänen kaksi setäänsä on haudattu Anjalan sankarihautausmaahan.
Aluksi mietimme ainoastaan tiettyjen hautakivien laittamista kuntoon, mutta se olisi ollut väärin muita sankarivainajia kohtaan. Siksi aloimme suunnitella kaikkien kivien kunnostamista, kertoo Myllylä. Salpa-säätiön rahoituksen lisäksi kunnostukseen osallistuvat Inkeroisten reserviläiset, Hutikka yr ja Myllylän sukuseura, jotka hoitavat kivien pesun ja puhdistuksen sammaleesta sekä muista epäpuhtauksista.
Hautakivien puhdistus käynnissä. Talkoilemassa myös Eero Mattila Pohjois-Kymen Perinneyhdistyksestä.
Salpa-säätiö on Kymenlaaksossa toimiva säätiö, jonka tarkoituksena on edistää maanpuolustustahtoa ja isänmaallisuutta. Säätiö on tukenut aiempina vuosina erityisesti sotaveteraaneja ja sotainvalideja sekä erilaisia säätiön tavoitteiden mukaisia tapahtumia ja hankkeita.
Kaatuneiden Muistosäätiö on käynnistänyt Sankarihautausmaiden perustiedot -hankkeen, jossa toteutetaan kaikille Suomen sankarihautausmaille tietotaulut. Ne tulevat siis myös Kouvolan sankarihautausmaille. Tätä hanketta viedään eteenpäin Kouvolan seurakuntayhtymän alueella. Sotiemme Veteraanien Kymenlaakson perinnetyössä mukana oleva Eero Mattila sanoo. Suomessa on yli 600 sankarihautausmaata, joista useimmista puuttuu perustiedot sisältävä opastaulu tai muistolaatta.
Anjalan Sankarihautatoimikunta päätti 9.5.1948 hyväksyä arkkitehti E. Toiviaisen laatiman ehdotuksen jokaiselle sankarivainajalle erikseen hankittavasta kivestä ja yhteisestä muistomerkistä, joka tulee olemaan suuri valettu risti. Suunnitelmien mukaiset työt tehtiin kesällä 1949. Jokaiselle haudalle tuli erikseen kivi ja yhteiseksi muistomerkistä betonista valettu risti. Valtakunnallisena kaatuneiden muistopäivänä sunnuntaina 21.5.1950 pidettyyn sankarihautajuhlaan osallistui tuhatpäinen yleisöjoukko. Vuonna 1965 betoninen risti korvattiin arkkitehti Theodor Bruunin suunnittelemalla pronssista valetulla muistoristillä ja samalla suoritettiin alueella muita pienehköjä parannus- ja kunnossapitotöitä. Uusi muistomerkki on paljastettu 26.9.1965. Kentälle jääneiden sankarivainajien etsintä on jatkunut näihin päiviin saakka.
Teksti: Eero Mattila
Iiläinen Fanni Luukkonen johti Lotta Svärd -järjestöä sotavuosina
Fanni Luukkonen (1882–1947) oli kotoisin Iistä. Hän kävi Oulun tyttökoulua, minkä jälkeen hän opiskeli kansakoulunopettajaksi. Jo lapsuudesta alkaen kristillinen usko ja raittiusaate olivat Luukkoselle läheisiä, ja näitä hän edisti päättäväisesti myös lottatyössään. Myös naisasia oli hänelle läheinen.
Luukkonen toimi monipuolisesti opetustehtävissä, ja sen jälkeen hän pätevöityi kansakoulunopettajia valmistavan seminaarin opettajaksi. Lotta Svärdiin liittyessään hän työskenteli Sortavalan seminaarin tyttöharjoituskoulun yliopettajana. Vuoden 1918 sodan aikana hän tuki Sortavalan suojeluskuntalaisia. Vuodesta 1929 lähtien keskusjohtokunnan puheenjohtajana toiminut Luukkonen oli maltillinen ja turvallinen äitihahmo. Hän toimi päätoimisesti Lotta Svärdin johdossa, ja hänen työskentelyään leimasi velvollisuudentunto ja työlle omistautuminen.
Hän oli naimaton ja lapseton. Keskusjohtokunnan puheenjohtajuuden lisäksi Luukkonen kuului Lotta Svärd -lehden toimituskuntaan koko lehden ilmestymisen ajan vuosina 1929–1944, ja lisäksi hän toimi lehden päätoimittajana vuodesta 1936. Luukkosen työtaakka nakersi hänen terveyttään, ja hän kuoli vuonna 1947. Hänen viimeisiä elinvuosiaan leimasi myös huoli toimeentulosta.
Luukkonen oli vuodesta 1929 vuoteen 1944 yksi suomalaisen yhteiskunnan johtavia naisia. Hänen elämäntyönsä on saanut ansaitsemansa huomion 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2004 järjestetyssä Suurin suomalainen -äänestyksessä hänet äänestettiin merkittävimpien suomalaisnaisten joukkoon.
Fanni Luukkosen henkilöhistoria
Lotta Svärd -järjestön toiminta
Fanni Luukkonen on haudattu sukuhautaan Iin Kruununsaareen.
Pohjois-Kymen Perinneyhdistyksen puheenjohtajan tervehdys
Perinneyhdistyksen puheenjohtajan tervehdys!
Yhdistyksemme on perustettu 4.6.2021. Toimintamme jatkuu aktiivisena. Hallituksemme jäsenistö edustaa monipuolisesti mm. alueemme maanpuolustusjärjestöjä ja jokaiselle jäsenelle on sovittu oma vastuualue. Lisäksi meillä on edustaja Iitistä ja varapuheenjohtajanamme toimii Karjalan prikaatin apulaiskomentaja. Toimintamme tueksi perustamme neuvottelukunnan tulevassa hallituksen kokouksessa. Haasteena yhdistyksellemme on, että Kymenlaakson Sotaveteraanipiiri ja Kouvolan Sotaveteraaniyhdistys lopettavat toimintansa kuluvan vuoden lopussa ja meidän tehtävämme on jatkossa huolehtia sotaveteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä hyvinvoinnista ja jakaa sotaveteraanien suvun perintöä. Sotaveteraaneja on Suomessa alle 4000, josta määrästä sotainvalideja 700 sekä puolisoja ja leskiä 12.000. Yhdistyksemme alueella Kouvolassa ja Iitissä sotaveteraaneja on 83, puolisoja ja leskiä 179. Kannattajajäseniä on yhteensä 426, joten yhdistyksemme jäsenmäärä on yli 700 mukaan luettuna nykyiset jäsenemme.
Olemme tyytyväisiä siihen, että Kouvolan kaupunki on luovuttanut käyttöömme Porukkatalossa olevan perinnetilan, jota edelleen kalustamme ja jossa pidämme kokouksia sekä perinteeseen liittyviä tilaisuuksia. Kyseiseen tilaan kalustamme myös lokakuun alussa työnsä aloittaneen toiminnanjohtajan Tuija Kurjen työtilan.
Mielestäni perinneyhdistyksien tavoitteena tulisi olla, että teemme työtä yhdessä riippumatta siitä mihin perinnejärjestöön kuulumme. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kouvolan Seudun Lottaperinneyhdistyksen vierailu Porukkatalossa perinnetilassamme 28.9. noin 70 jäsenensä voimalla.
Hyvät perinnetyön ystävät!
Vähintäänkin kaksi asiaa tekee puheenjohtajan nöyräksi. Ensimmäinen niistä on yhdistyksemme toiminnan kehittäminen sellaiseksi, että Sotaveteraaniliittomme perinnetyölle asettamat tavoitteet toteutuvat yhdistyksemme toiminta-alueella ja toinen on jylhä luonto, jota olen voinut ihailla Lapin ruskassa Pyhätunturilla. Oheinen kuva on Suomen suurimman kurun rappusilta. Tulkaa toimintaamme mukaan!
Antti Laherto, puheenjohtaja
Ruskaretkellä
Kouvolan Anjalassa kunnostetaan sankarihautojen hautakivet
Anjalan sankarihautausmaalla Kouvolassa on 127 sankarivainajan hautaa. Hautakivien kunnostushankkeen kustannusarvio on noin 10 000 euroa. Kivet puhdistettiin ja niiden tekstien kultaukset tullaan uusimaan. Salpa-säätiö lähti mukaan hankkeeseen ja vastaa kustannuksista. Hankkeen lopullinen suunnittelu tehtiin alkuvuodesta 2022 ja toteutus keväällä.
Koska hautakivien nimistä, eikä muistakaan tiedoista oikein tahtonut saada enää selvää, joukko vainajien omaisia ja muita aktiiveja alkoi pohtia hautakivien kunnostamista kultaukset uusimalla. Hankkeen käynnistäjänä on toiminut reserviupseereista Teijo Myllylä. Hänen kaksi setäänsä on haudattu Anjalan sankarihautausmaahan.
Aluksi mietimme ainoastaan tiettyjen hautakivien laittamista kuntoon, mutta se olisi ollut väärin muita sankarivainajia kohtaan. Siksi aloimme suunnitella kaikkien kivien kunnostamista, kertoo Myllylä. Salpa-säätiön rahoituksen lisäksi kunnostukseen osallistuvat Inkeroisten reserviläiset, Hutikka yr ja Myllylän sukuseura, jotka hoitavat kivien pesun ja puhdistuksen sammaleesta sekä muista epäpuhtauksista.
Hautakivien puhdistus käynnissä. Talkoilemassa myös Eero Mattila Pohjois-Kymen Perinneyhdistyksestä.
Salpa-säätiö on Kymenlaaksossa toimiva säätiö, jonka tarkoituksena on edistää maanpuolustustahtoa ja isänmaallisuutta. Säätiö on tukenut aiempina vuosina erityisesti sotaveteraaneja ja sotainvalideja sekä erilaisia säätiön tavoitteiden mukaisia tapahtumia ja hankkeita.
Kaatuneiden Muistosäätiö on käynnistänyt Sankarihautausmaiden perustiedot -hankkeen, jossa toteutetaan kaikille Suomen sankarihautausmaille tietotaulut. Ne tulevat siis myös Kouvolan sankarihautausmaille. Tätä hanketta viedään eteenpäin Kouvolan seurakuntayhtymän alueella. Sotiemme Veteraanien Kymenlaakson perinnetyössä mukana oleva Eero Mattila sanoo. Suomessa on yli 600 sankarihautausmaata, joista useimmista puuttuu perustiedot sisältävä opastaulu tai muistolaatta.
Anjalan Sankarihautatoimikunta päätti 9.5.1948 hyväksyä arkkitehti E. Toiviaisen laatiman ehdotuksen jokaiselle sankarivainajalle erikseen hankittavasta kivestä ja yhteisestä muistomerkistä, joka tulee olemaan suuri valettu risti. Suunnitelmien mukaiset työt tehtiin kesällä 1949. Jokaiselle haudalle tuli erikseen kivi ja yhteiseksi muistomerkistä betonista valettu risti. Valtakunnallisena kaatuneiden muistopäivänä sunnuntaina 21.5.1950 pidettyyn sankarihautajuhlaan osallistui tuhatpäinen yleisöjoukko. Vuonna 1965 betoninen risti korvattiin arkkitehti Theodor Bruunin suunnittelemalla pronssista valetulla muistoristillä ja samalla suoritettiin alueella muita pienehköjä parannus- ja kunnossapitotöitä. Uusi muistomerkki on paljastettu 26.9.1965. Kentälle jääneiden sankarivainajien etsintä on jatkunut näihin päiviin saakka.
Teksti: Eero Mattila
Iiläinen Fanni Luukkonen johti Lotta Svärd -järjestöä sotavuosina
Fanni Luukkonen (1882–1947) oli kotoisin Iistä. Hän kävi Oulun tyttökoulua, minkä jälkeen hän opiskeli kansakoulunopettajaksi. Jo lapsuudesta alkaen kristillinen usko ja raittiusaate olivat Luukkoselle läheisiä, ja näitä hän edisti päättäväisesti myös lottatyössään. Myös naisasia oli hänelle läheinen.
Luukkonen toimi monipuolisesti opetustehtävissä, ja sen jälkeen hän pätevöityi kansakoulunopettajia valmistavan seminaarin opettajaksi. Lotta Svärdiin liittyessään hän työskenteli Sortavalan seminaarin tyttöharjoituskoulun yliopettajana. Vuoden 1918 sodan aikana hän tuki Sortavalan suojeluskuntalaisia. Vuodesta 1929 lähtien keskusjohtokunnan puheenjohtajana toiminut Luukkonen oli maltillinen ja turvallinen äitihahmo. Hän toimi päätoimisesti Lotta Svärdin johdossa, ja hänen työskentelyään leimasi velvollisuudentunto ja työlle omistautuminen.
Hän oli naimaton ja lapseton. Keskusjohtokunnan puheenjohtajuuden lisäksi Luukkonen kuului Lotta Svärd -lehden toimituskuntaan koko lehden ilmestymisen ajan vuosina 1929–1944, ja lisäksi hän toimi lehden päätoimittajana vuodesta 1936. Luukkosen työtaakka nakersi hänen terveyttään, ja hän kuoli vuonna 1947. Hänen viimeisiä elinvuosiaan leimasi myös huoli toimeentulosta.
Luukkonen oli vuodesta 1929 vuoteen 1944 yksi suomalaisen yhteiskunnan johtavia naisia. Hänen elämäntyönsä on saanut ansaitsemansa huomion 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2004 järjestetyssä Suurin suomalainen -äänestyksessä hänet äänestettiin merkittävimpien suomalaisnaisten joukkoon.
Fanni Luukkosen henkilöhistoria
Lotta Svärd -järjestön toiminta
Fanni Luukkonen on haudattu sukuhautaan Iin Kruununsaareen.
