Linnoitettu Nurmes 1940-1944
Salpa-aseman tukikohta Nurmeksen Akkosalmessa Iloniemessä. Taustalla Kuhmontie. (kuva: Mikko Rautiainen
Talvisodan jälkeiset aluemenetykset käynnistivät Suomen edelleen kaikkien aikojen suurimman rakennushankkeen. Uusi itäraja oli vailla linnoitteita ja suojaton. Suomessa myös pelättiin uutta sotaa NL:n taholta. Salpa-asemaksi nimetyn uuden puolustuslinjan rakentaminen alkoi kesällä 1940. Lopputuloksena oli Itämereltä Jäämerelle ulottuva 1200 kilometriä pitkä linnoitusketju.
Salpalinjalle valmistui mm. teräsbetonikorsuja, taisteluhautoja ja panssariesteitä. Pohjois-Karjalan suurimmat linnoitteet valmistuivat Joensuun Marjalaan, Höytiäisen kanavan länsipuolelle sekä Jaamankankaalle, Höytiäisen ja Pielisjoen väliin. Vain strategisesti tärkeimmät kohteet linnoitettiin ja suurelta osin turvauduttiin vesistöesteisiin, kuten Saimaaseen ja Pieliseen.
Nurmeksessa pääasema suunniteltiin kulkemaan Porokylän ja Ylikylän kautta. Näkyvimmät linnoitteet kaupunkialueella ovat Akkosalmessa, Porokylän hautausmaan takaosassa sekä Lapinsärkän läheisyydessä. Salpalinjalle oli suuremmat suunnitelmat myös Nurmeksen osalta, mutta työt katkesivat jatkosodan alkamiseen kesällä 1941. Esimerkiksi suunniteltuja teräsbetonikorsuja ei koskaan valmistunut. Taisteluhautojen ja muiden kenttälinnoitteiden rakentamisesta vastasi 10.Prikaatin III pataljoona, jonka apuna oli myös Nurmekseen vuonna 1940 perustetun varuskunnan varusmiehiä. Panssarikiviesteet rakensivat puolestaan siviilirakentajat. Nurmeksessa työskenteli työpiirin 420 alaisuudessa toimiva työryhmä 425.
Linnoittamisella varauduttiin taisteluun Nurmeksen omistuksesta, jos asiat olisivat menneet toisin. Akkosalmen linnoitteet olivat pääaseman eteen työnnetty tukikohta, jossa mahdollisesti olisi käyty ensimmäiset taistelut vesistöjen suojaaman kaupungin omistuksesta ja pyritty pitämään vihollinen salmen itäpuolella.
Kartta Nurmeksesta vuodelta 1946. Punaisella ympyröitynä Lautiaisen Haapalahti ja Pielisen Vinkerlahti, joiden väliseen kapeikkoon suunniteltiin pääasema. Porokylän hautausmaa sijoittuu Haapalahden ja Vinkerlahden väliin. Etuaseman sijainti on merkitty punaisella rastilla Akkosalmen läheisyyteen.
Porokylän hautausmaan takaosasta löytyy puolestaan jyhkeät panssariestekivet, salpalinjan tunnusmerkki. Osa kivistä on sotien jälkeen siirretty reunustamaan hautausmaata. Paikoillaan olevat panssariesteet ovat osa Nurmeksen salpalinjan pääasemaa, Haapalahden-Vinkerlahden kapeikossa. Tässä vaiheessa Nurmeksen kauppala olisi jo menetetty, mutta tälle tasalle neuvostojoukot olisi pitänyt viimeistään pysäyttää, muutoin tiet eri puolille Suomea olisivat olleet tällä suunnalla auki.
Salpalinjaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla (kuva Mikko Rautiainen 2022)
Yläkarjalaiset ja muut suomalaiset pitivät sodan alussa saavuttamansa asemat kaukana Itä-Karjalassa Rukajärvensuunnalla sodan loppuun saakka, itärintaman ainoana osana Mustanmeren ja Jäämeren välillä, eikä sota edennyt Nurmekseen saakka.
Myös muilla rintamilla NL:n hyökkäykset pysäytettiin nykyisten rajojen itäpuolelle, eikä Salpalinjan millään osilla koskaan taisteltu. Rakentaminen ei kuitenkaan ollut turhaa. Salpalinja muodosti Suomen puolustukselle fyysisen ja henkisen selkänojan kesällä 1944. Oli vielä yksi linja, jossa taistelua voitaisiin jatkaa. Tämän tiesi myös Neuvostoliitto.
Mikko Rautiainen
Lähde: Matka Salpalinjalle (toim. Armi Oinonen, Arvo Tolmunen 2005), kirjoittajana Pohjois-Karjalan osalta Kimmo Salo.
Kuvassa Tarton rauhan raja punaisella ja Rukajärvi ympyröitynä sinisellä. Kartta on vuodelta 1942.
Talvisotakävely Nurmeksen vanhassa kauppalassa
Talvisotaan liittyviä kohteita Nurmeksen vanhassa kauppalassa
Vanhan kauppalan alueella on mahdollista kiertää noin parin kilometrin mittainen rengasreitti, jonka matkalle sattuu useita talvisodan historiaan liittyviä kohteita.
Karttaan numeroitu kävelyreitin kohteet (1-6). Kartta: maanmittauslaitos.fi/karttapaikka
Talvisota
Talvisodan aikana Nurmekseen kohdistui tuhoisia pommituksia. Tämä johtui muun muassa Nurmeksessa sijaitsevista Kuhmon rintaman huoltoelimistä sekä tärkeästä rautatieyhteydestä. Niin ikään Valtimo oli ankarien pommitusten kohteena. Rajan läheisyydessä sijaitsevina paikkakuntina Nurmeksen kauppalan, Nurmeksen maalaiskunnan ja Valtimon kunnan siviiliväestö oli pääosin evakuoituna koko talvisodan ajan. Evakkojen suuntana oli Pohjanmaa. Evakkoon lähdön koki esim. Toini Okkonen (1927-2023). Lieksan Nurmijärven suunnalle hyökänneiden neuvostojoukkojen tavoitteena oli vallata Nurmes joulukuun 10.päivänä 1939.
Nurmeksen suojeluskuntalaisia Nurmeksen kauppalantalon edustalla. (kuva: Väinö Hämäläinen, Nurmeksen museo)
1. Sotaan lähdön muistomerkki Kauppalantalon pihalla
Nurmeslaisten Sotaan lähdön muistomerkki (1979) Kauppalantalon pihalla (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
”Talvisota-kävely” on luontevaa aloittaa vuonna 1905 valmistuneen jugendtyylisen Kauppalantalon pihalta, josta löytyy vuonna 1979 pystytetty sotaan lähdön muistomerkki. Tältä paikalta ensimmäiset nurmeslaiset lähtivät ylimääräiseen harjoitukseen ja sen myötä talvisotaan syksyllä 1939. Palvelukseenastumismääräyksiä heille oli toimittanut mm. suojeluskuntapoika Ahti Okkonen (1924-2024). Nurmeslaisia taisteli mm. Kuhmon rintamalla ja Lieksan Nurmijärvellä, Puuruun linjalla, jossa asemat pitivät. Rakennuksen kellarissa toimi puolestaan talvisodan aikana Ilmapuolustusaluekeskus (IPAK 32) ja kesästä 1940 alkaen Ilmavalvonta-aluekeskus 235. Muistomerkin läheisyydessä oleva tykki puolestaan tuotiin paikalle vuonna 2011 kunnioittamaan jatkosodan alkamisen 70-vuotismuistoa ja nurmeslaisten sotaponnisteluja. Hallintorakennusta tarvittiin myös koulukäyttöön talvisodan jälkeen, Keskustan koulun tuhouduttua pommituksissa. Kauppalantalolla sijaitsee myös Ylä-Karjalan sotavuosia esittelevä perinnehuone. Lue Perinnehuoneesta lisää täältä.
2. Rautatieasema ja sirpalesuoja
Kuvan keskellä takana aseman sirpalesuoja. Oikealla Nurmeksen rautatieasema. (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Kauppalantalolta suunnataan Raatihuoneenkatua pitkin rautatieasemalle. Nurmeksen halki kulkeva rautatie oli yksi syy siihen, miksi kauppala on talvisodassa ankarien pommitusten kohteena. Karjalan rautatien pohjoinen osuus Joensuusta Lieksan kautta Nurmekseen valmistui vuonna 1911. Vihollisen tavoitteena oli katkaista rautatie ja hankaloittaa siten suomalaisten toimia. Epäilemättä tässä olisi auttanut erityisesti Mikonsalmen siltojen tuhoaminen. Nurmes on myös ilmasta käsin helposti tunnistettava kohde, kapea harju kahden vesistön välissä. Koska itse asematkin olivat ilmeisiä pommituskohteita, muistuttaa sodasta edelleen sirpalesuoja, joka tarjoaa myös mahdollisuuden päätellä sirpalesuojan ja pommisuojan eroa. Aseman sirpalesuoja on ilmeisesti rakennettu talvisodan jälkeen.
3. Sotasairaalan pommituksen muistomerkki
Kirkkokadun koulun oppilas laskee kynttilän muistomerkille pommituksen 80-vuotismuistopäivänä 2020. (kuva: Mikko Rautiainen)
Asemalta suunnataan Kirkkokadulle, jonka varrelta löytyy Sairashuoneen palotori. Korttelissa, johon nyt on noussut uudisrakennuksia, sijaitsi aikanaan yleinen sairaala, joka talvisodan aikana toimi sotasairaalana. Tänne kohdistui neuvostoilmavoimien isku tammikuussa 1940. Vuonna 1960 pystytetty muistomerkki löytyy läheltä palotorin toista päätä. 21:n kuolleen nimilista koruttomassa kivipaadessa on karua luettavaa. Haavoittuneitakin oli 30. Muistomerkkiä vastapäiset jylhät petäjät lienevät todistaneet Neuvostoliiton pommien tuhovoiman sotasairaalan sirpalesuojaan 23.tammikuuta 1940. Mahtavatkohan ne kantaa naapurin metalliromua sisällään? Itse sairaala selvisi pommituksesta, mutta tuli puretuksi vuonna 1981. Kirkkokadulle palatessa voi pysähtyä ”KOP:n” kivitalon kohdalla Kaarlonkadun kulmassa ja katsoa tämän sivun kuvasta, millainen oli sen paikalla ollut alkuperäinen KOP:n talo, joka tuhoutui samaisessa iskussa. Lue lisää pommituksista täältä.
Kuvan oikeassa reunassa sotilassairaalan pommituksen muistomerkki lumipeitteisenä vastapäätä suurta mäntyä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Kuvassa etualalla Nurmeksen yleinen sairaala Kirkkokadun ja Kaarlonkadun kulmassa 1920-luvulla. (kuva Nurmeksen museo)
Vasemmalla yleinen sairaala, oikealla talvisodan pommituksissa tuhoutunut KOP:n talo. (kuva Nurmeksen museo 1910-1929)
4. Kirkon sirpalevauriot
Nurmeksen kirkon pommitusvauriot vuodelta 1940 Karjalankadun puoleisella seinällä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Seuraava kohde on pommitusten muistomerkille näkyvä uusgotiikkaa edustava Nurmeksen 5.kirkko vuodelta 1897. Kirkon Karjalankadunpuoleisesta seinästä voi ihmetellä ruhjeita, joita aiheuttivat ne toistasataa pommia, jotka tippuivat kirkon lähelle 4.helmikuuta 1940. Kirkon 55 metriä korkea torni, tuolloin maakunnan korkein rakennus tarjosi talvisodassa paikan tähystää vastapuolen koneita, mutta lienee se auttanut myös vihollista suunnistamaan Nurmekseen. Jylhä katedraali ei sirpalevaurioista hätkähtänyt, eikä menneisyyden dramaattisia vaiheita ole siloteltu piiloon. Kirkon pääoven yläpuolelta löytyy puolestaan muisto ajalta, kun oli Suomi oli Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistyttyä keisarien nimilaatta poistettiin, mutta palautettiin myöhemmin takaisin.
Nurmeksen kirkon pääsisäänkäynti ja keisarien nimet (kuva: Mikko Rautiainen)
Jatkosota
Jatkosodassa rintamat olivat kaukana Ylä-Karjalasta, mutta taisteluun Nurmeksen omistuksesta varauduttiin mm. Salpa-aseman linnoitustöillä esimerkiksi Porokylän alueella ja Akkosalmen läheisyydessä. Oman leimansa sotavuosiin antoi myös talvisodan jälkeen Pitkällemäelle, mm. Lokinlammen alueelle perustettu uusi varuskunta. Suomalaisten lisäksi Nurmeksessa koulutettiin vapaaehtoisia virolaissotilaita, jotka tulivat taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Virolaiset vannoivat sotilasvalansa Nurmeksen kirkossa itsenäisyyspäivänä 1943. Vuosina 1941-1942 Nurmeksessa oleskeli myös saksalaisia, jotka olivat 163.divisoonan lääkintähenkilöstöä, it-joukkoja ja ilmavoimien sotilaita. Pääosa valtimolaisista ja suuri osa nurmeslaisista sotilaista kuului Itä-Karjalassa Rukajärven suunnalla taistelleeseen 14.divisioonaan. Yksi heistä oli valtimolainen Mauri Kuvaja (1923-2019). Yläkarjalaisten sodan alussa saavuttamat asemat Rukajärven suunnalla pitivät sodan loppuun saakka, ainoana paikkana itärintamalla Mustalta mereltä Jäämerelle. 14.divisioona vetäytyi Suomen puolelle vasta aselevon tultua voimaan syksyllä 1944.
Sotien jälkeen
Toinen maailmansota aiheutti Suomelle raskaat tappiot erityisesti menetettyinä ihmishenkinä ja alueluovutuksina. Nurmeslaisia sotilaita kaatui yli 200 ja valtimolaisia yli 100. Sotien lopputulos oli kuitenkin myös voitto, koska itsenäisyys säilyi. Suomen armeija siirtyi lyömättömänä uusien rajojen taakse eikä Suomea onnistuttu sodan aikana eikä sen jälkeen miehittämään. Sotien jälkeen Nurmeksen ja Valtimon alueelle asutettiin menetetyn Karjalan väestöä, erityisesti Suojärven ja Suistamon alueelta. Edellä mainitusta johtuen evakoiden joukossa oli runsaasti ortodokseja ja tämän seurauksena Nurmekseen nousikin ortodoksinen kirkko 1950-luvun lopulla. Suojärven asukkaista noin 70% oli karjalankielisiä ja ortodokseja. Koko menetetyn alueen evakoista vastaav8%. Suojärveltä evakkoina Ylä-Karjalaan saapuivat mm. Helli Nevalainen (1932-2024) sekä Paavo Harakka (s.1941).
5. Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkki
Luovutetun Karjalan kalmistoissa lepäävien vainajien muistomerkissä vuodelta 1958 lukee: ”Heidän, jotka kalliin maan poveen jäivät nukkumaan”. Taustalla Kirkkokadun koulun rakennukset. Jugend-tyylinen puurakennus valmistui v.1905 Nurmeksen yhteislyseon käyttöön (kuva: Mikko Rautiainen 2022.)
Kierros päättyy Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkille. Näitä muistelupaikkoja tarvittiin joka puolella maata, kun satojen tuhansien suomalaisten läheiset jäivät menetettyjen alueiden hautausmaille, jonne ei varsinkaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ollut pääsyä, jos olivat tuholta ylipäätään säilyneet.
Vieressä olevan jugendtyylisen puukoulun ullakolle sijoitettiin jatkosodan jälkeiseen asekätkentään liittyvää viestimateriaalia Yhteislyseon rehtorin Esa Kauppisen (1894-1973). toimesta. Lue Kauppisesta lisää täältä: https://sotiemmeperinne.fi/nurmeksen-ja-valtimon-sankarihautausmaat/
6. Nurmeksen Suojeluskuntatalon muistolaatta
Kierrosta voi jatkaa vielä Keskustan kentän laidalle, jonka toisesta päädystä ammattiopiston rakennuksen seinästä löytyy samalla paikalla sijainneen Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta. Toisella laidalla kenttää seisoo sotien jälkeen, talvisodan pommituksissa tuhoutuneen keskustan koulun uudisrakennus. Itse urheilukenttä puolestaan valmistui aikanaan Nurmeksen suojeluskunnan toimesta.
Nurmeksen suojeluskunnan harjoituspäivät. Kuvan keskellä muonituslottia. Taustalla Nurmeksen Suojeluskuntalo, eli Motti. (kuva: Nurmeksen museo)
Muuta
Talvisota-kävelyltä on hyvä suunnata Kötsin museoon katsomaan elokuva Pommien varjossa, mikä antaa kokonaiskuvan talvisodan tapahtumista Nurmeksessa. Tekstin lähteenä on osin käytetty tätä Nurmeksen museon artikkelia: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa
Mikko Rautiainen, FM, Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.
(Lähteet: nurmeslaisten ja valtimolaisten haastattelut, Mikko Rautiainen, Raija Kivioja, Paavo Harakka ja Kirkkokadun koulun sotahistoria-kurssin oppilaita 2019–2023 https://www.youtube.com/watch?v=r1rrC7it_Rw&list=PLZcRS8MVo5aMzyWG5PRWt7li8VRBW_xnZ, Nurmeksen museo: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa, https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/ https://www.luontoon.fi/anakainen/historiajanahtavyydet/salpalinjanhistoriaaanakaisella, Nurmeksen historia vuodet 1910–2020, toim. Jukka Kokkonen 2023, Valtimolaiset sodassa, toim. Leevi Kuokkanen 2011, Toki Kallehin on vapaus, Sillanpää Raimo 1998.)
Linnoitettu Nurmes 1940-1944
Salpa-aseman tukikohta Nurmeksen Akkosalmessa Iloniemessä. Taustalla Kuhmontie. (kuva: Mikko Rautiainen
Talvisodan jälkeiset aluemenetykset käynnistivät Suomen edelleen kaikkien aikojen suurimman rakennushankkeen. Uusi itäraja oli vailla linnoitteita ja suojaton. Suomessa myös pelättiin uutta sotaa NL:n taholta. Salpa-asemaksi nimetyn uuden puolustuslinjan rakentaminen alkoi kesällä 1940. Lopputuloksena oli Itämereltä Jäämerelle ulottuva 1200 kilometriä pitkä linnoitusketju.
Salpalinjalle valmistui mm. teräsbetonikorsuja, taisteluhautoja ja panssariesteitä. Pohjois-Karjalan suurimmat linnoitteet valmistuivat Joensuun Marjalaan, Höytiäisen kanavan länsipuolelle sekä Jaamankankaalle, Höytiäisen ja Pielisjoen väliin. Vain strategisesti tärkeimmät kohteet linnoitettiin ja suurelta osin turvauduttiin vesistöesteisiin, kuten Saimaaseen ja Pieliseen.
Nurmeksessa pääasema suunniteltiin kulkemaan Porokylän ja Ylikylän kautta. Näkyvimmät linnoitteet kaupunkialueella ovat Akkosalmessa, Porokylän hautausmaan takaosassa sekä Lapinsärkän läheisyydessä. Salpalinjalle oli suuremmat suunnitelmat myös Nurmeksen osalta, mutta työt katkesivat jatkosodan alkamiseen kesällä 1941. Esimerkiksi suunniteltuja teräsbetonikorsuja ei koskaan valmistunut. Taisteluhautojen ja muiden kenttälinnoitteiden rakentamisesta vastasi 10.Prikaatin III pataljoona, jonka apuna oli myös Nurmekseen vuonna 1940 perustetun varuskunnan varusmiehiä. Panssarikiviesteet rakensivat puolestaan siviilirakentajat. Nurmeksessa työskenteli työpiirin 420 alaisuudessa toimiva työryhmä 425.
Linnoittamisella varauduttiin taisteluun Nurmeksen omistuksesta, jos asiat olisivat menneet toisin. Akkosalmen linnoitteet olivat pääaseman eteen työnnetty tukikohta, jossa mahdollisesti olisi käyty ensimmäiset taistelut vesistöjen suojaaman kaupungin omistuksesta ja pyritty pitämään vihollinen salmen itäpuolella.
Kartta Nurmeksesta vuodelta 1946. Punaisella ympyröitynä Lautiaisen Haapalahti ja Pielisen Vinkerlahti, joiden väliseen kapeikkoon suunniteltiin pääasema. Porokylän hautausmaa sijoittuu Haapalahden ja Vinkerlahden väliin. Etuaseman sijainti on merkitty punaisella rastilla Akkosalmen läheisyyteen.
Porokylän hautausmaan takaosasta löytyy puolestaan jyhkeät panssariestekivet, salpalinjan tunnusmerkki. Osa kivistä on sotien jälkeen siirretty reunustamaan hautausmaata. Paikoillaan olevat panssariesteet ovat osa Nurmeksen salpalinjan pääasemaa, Haapalahden-Vinkerlahden kapeikossa. Tässä vaiheessa Nurmeksen kauppala olisi jo menetetty, mutta tälle tasalle neuvostojoukot olisi pitänyt viimeistään pysäyttää, muutoin tiet eri puolille Suomea olisivat olleet tällä suunnalla auki.
Salpalinjaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla (kuva Mikko Rautiainen 2022)
Yläkarjalaiset ja muut suomalaiset pitivät sodan alussa saavuttamansa asemat kaukana Itä-Karjalassa Rukajärvensuunnalla sodan loppuun saakka, itärintaman ainoana osana Mustanmeren ja Jäämeren välillä, eikä sota edennyt Nurmekseen saakka.
Myös muilla rintamilla NL:n hyökkäykset pysäytettiin nykyisten rajojen itäpuolelle, eikä Salpalinjan millään osilla koskaan taisteltu. Rakentaminen ei kuitenkaan ollut turhaa. Salpalinja muodosti Suomen puolustukselle fyysisen ja henkisen selkänojan kesällä 1944. Oli vielä yksi linja, jossa taistelua voitaisiin jatkaa. Tämän tiesi myös Neuvostoliitto.
Mikko Rautiainen
Lähde: Matka Salpalinjalle (toim. Armi Oinonen, Arvo Tolmunen 2005), kirjoittajana Pohjois-Karjalan osalta Kimmo Salo.
Kuvassa Tarton rauhan raja punaisella ja Rukajärvi ympyröitynä sinisellä. Kartta on vuodelta 1942.
Talvisotakävely Nurmeksen vanhassa kauppalassa
Talvisotaan liittyviä kohteita Nurmeksen vanhassa kauppalassa
Vanhan kauppalan alueella on mahdollista kiertää noin parin kilometrin mittainen rengasreitti, jonka matkalle sattuu useita talvisodan historiaan liittyviä kohteita.
Karttaan numeroitu kävelyreitin kohteet (1-6). Kartta: maanmittauslaitos.fi/karttapaikka
Talvisota
Talvisodan aikana Nurmekseen kohdistui tuhoisia pommituksia. Tämä johtui muun muassa Nurmeksessa sijaitsevista Kuhmon rintaman huoltoelimistä sekä tärkeästä rautatieyhteydestä. Niin ikään Valtimo oli ankarien pommitusten kohteena. Rajan läheisyydessä sijaitsevina paikkakuntina Nurmeksen kauppalan, Nurmeksen maalaiskunnan ja Valtimon kunnan siviiliväestö oli pääosin evakuoituna koko talvisodan ajan. Evakkojen suuntana oli Pohjanmaa. Evakkoon lähdön koki esim. Toini Okkonen (1927-2023). Lieksan Nurmijärven suunnalle hyökänneiden neuvostojoukkojen tavoitteena oli vallata Nurmes joulukuun 10.päivänä 1939.
Nurmeksen suojeluskuntalaisia Nurmeksen kauppalantalon edustalla. (kuva: Väinö Hämäläinen, Nurmeksen museo)
1. Sotaan lähdön muistomerkki Kauppalantalon pihalla
Nurmeslaisten Sotaan lähdön muistomerkki (1979) Kauppalantalon pihalla (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
”Talvisota-kävely” on luontevaa aloittaa vuonna 1905 valmistuneen jugendtyylisen Kauppalantalon pihalta, josta löytyy vuonna 1979 pystytetty sotaan lähdön muistomerkki. Tältä paikalta ensimmäiset nurmeslaiset lähtivät ylimääräiseen harjoitukseen ja sen myötä talvisotaan syksyllä 1939. Palvelukseenastumismääräyksiä heille oli toimittanut mm. suojeluskuntapoika Ahti Okkonen (1924-2024). Nurmeslaisia taisteli mm. Kuhmon rintamalla ja Lieksan Nurmijärvellä, Puuruun linjalla, jossa asemat pitivät. Rakennuksen kellarissa toimi puolestaan talvisodan aikana Ilmapuolustusaluekeskus (IPAK 32) ja kesästä 1940 alkaen Ilmavalvonta-aluekeskus 235. Muistomerkin läheisyydessä oleva tykki puolestaan tuotiin paikalle vuonna 2011 kunnioittamaan jatkosodan alkamisen 70-vuotismuistoa ja nurmeslaisten sotaponnisteluja. Hallintorakennusta tarvittiin myös koulukäyttöön talvisodan jälkeen, Keskustan koulun tuhouduttua pommituksissa. Kauppalantalolla sijaitsee myös Ylä-Karjalan sotavuosia esittelevä perinnehuone. Lue Perinnehuoneesta lisää täältä.
2. Rautatieasema ja sirpalesuoja
Kuvan keskellä takana aseman sirpalesuoja. Oikealla Nurmeksen rautatieasema. (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Kauppalantalolta suunnataan Raatihuoneenkatua pitkin rautatieasemalle. Nurmeksen halki kulkeva rautatie oli yksi syy siihen, miksi kauppala on talvisodassa ankarien pommitusten kohteena. Karjalan rautatien pohjoinen osuus Joensuusta Lieksan kautta Nurmekseen valmistui vuonna 1911. Vihollisen tavoitteena oli katkaista rautatie ja hankaloittaa siten suomalaisten toimia. Epäilemättä tässä olisi auttanut erityisesti Mikonsalmen siltojen tuhoaminen. Nurmes on myös ilmasta käsin helposti tunnistettava kohde, kapea harju kahden vesistön välissä. Koska itse asematkin olivat ilmeisiä pommituskohteita, muistuttaa sodasta edelleen sirpalesuoja, joka tarjoaa myös mahdollisuuden päätellä sirpalesuojan ja pommisuojan eroa. Aseman sirpalesuoja on ilmeisesti rakennettu talvisodan jälkeen.
3. Sotasairaalan pommituksen muistomerkki
Kirkkokadun koulun oppilas laskee kynttilän muistomerkille pommituksen 80-vuotismuistopäivänä 2020. (kuva: Mikko Rautiainen)
Asemalta suunnataan Kirkkokadulle, jonka varrelta löytyy Sairashuoneen palotori. Korttelissa, johon nyt on noussut uudisrakennuksia, sijaitsi aikanaan yleinen sairaala, joka talvisodan aikana toimi sotasairaalana. Tänne kohdistui neuvostoilmavoimien isku tammikuussa 1940. Vuonna 1960 pystytetty muistomerkki löytyy läheltä palotorin toista päätä. 21:n kuolleen nimilista koruttomassa kivipaadessa on karua luettavaa. Haavoittuneitakin oli 30. Muistomerkkiä vastapäiset jylhät petäjät lienevät todistaneet Neuvostoliiton pommien tuhovoiman sotasairaalan sirpalesuojaan 23.tammikuuta 1940. Mahtavatkohan ne kantaa naapurin metalliromua sisällään? Itse sairaala selvisi pommituksesta, mutta tuli puretuksi vuonna 1981. Kirkkokadulle palatessa voi pysähtyä ”KOP:n” kivitalon kohdalla Kaarlonkadun kulmassa ja katsoa tämän sivun kuvasta, millainen oli sen paikalla ollut alkuperäinen KOP:n talo, joka tuhoutui samaisessa iskussa. Lue lisää pommituksista täältä.
Kuvan oikeassa reunassa sotilassairaalan pommituksen muistomerkki lumipeitteisenä vastapäätä suurta mäntyä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Kuvassa etualalla Nurmeksen yleinen sairaala Kirkkokadun ja Kaarlonkadun kulmassa 1920-luvulla. (kuva Nurmeksen museo)
Vasemmalla yleinen sairaala, oikealla talvisodan pommituksissa tuhoutunut KOP:n talo. (kuva Nurmeksen museo 1910-1929)
4. Kirkon sirpalevauriot
Nurmeksen kirkon pommitusvauriot vuodelta 1940 Karjalankadun puoleisella seinällä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Seuraava kohde on pommitusten muistomerkille näkyvä uusgotiikkaa edustava Nurmeksen 5.kirkko vuodelta 1897. Kirkon Karjalankadunpuoleisesta seinästä voi ihmetellä ruhjeita, joita aiheuttivat ne toistasataa pommia, jotka tippuivat kirkon lähelle 4.helmikuuta 1940. Kirkon 55 metriä korkea torni, tuolloin maakunnan korkein rakennus tarjosi talvisodassa paikan tähystää vastapuolen koneita, mutta lienee se auttanut myös vihollista suunnistamaan Nurmekseen. Jylhä katedraali ei sirpalevaurioista hätkähtänyt, eikä menneisyyden dramaattisia vaiheita ole siloteltu piiloon. Kirkon pääoven yläpuolelta löytyy puolestaan muisto ajalta, kun oli Suomi oli Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistyttyä keisarien nimilaatta poistettiin, mutta palautettiin myöhemmin takaisin.
Nurmeksen kirkon pääsisäänkäynti ja keisarien nimet (kuva: Mikko Rautiainen)
Jatkosota
Jatkosodassa rintamat olivat kaukana Ylä-Karjalasta, mutta taisteluun Nurmeksen omistuksesta varauduttiin mm. Salpa-aseman linnoitustöillä esimerkiksi Porokylän alueella ja Akkosalmen läheisyydessä. Oman leimansa sotavuosiin antoi myös talvisodan jälkeen Pitkällemäelle, mm. Lokinlammen alueelle perustettu uusi varuskunta. Suomalaisten lisäksi Nurmeksessa koulutettiin vapaaehtoisia virolaissotilaita, jotka tulivat taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Virolaiset vannoivat sotilasvalansa Nurmeksen kirkossa itsenäisyyspäivänä 1943. Vuosina 1941-1942 Nurmeksessa oleskeli myös saksalaisia, jotka olivat 163.divisoonan lääkintähenkilöstöä, it-joukkoja ja ilmavoimien sotilaita. Pääosa valtimolaisista ja suuri osa nurmeslaisista sotilaista kuului Itä-Karjalassa Rukajärven suunnalla taistelleeseen 14.divisioonaan. Yksi heistä oli valtimolainen Mauri Kuvaja (1923-2019). Yläkarjalaisten sodan alussa saavuttamat asemat Rukajärven suunnalla pitivät sodan loppuun saakka, ainoana paikkana itärintamalla Mustalta mereltä Jäämerelle. 14.divisioona vetäytyi Suomen puolelle vasta aselevon tultua voimaan syksyllä 1944.
Sotien jälkeen
Toinen maailmansota aiheutti Suomelle raskaat tappiot erityisesti menetettyinä ihmishenkinä ja alueluovutuksina. Nurmeslaisia sotilaita kaatui yli 200 ja valtimolaisia yli 100. Sotien lopputulos oli kuitenkin myös voitto, koska itsenäisyys säilyi. Suomen armeija siirtyi lyömättömänä uusien rajojen taakse eikä Suomea onnistuttu sodan aikana eikä sen jälkeen miehittämään. Sotien jälkeen Nurmeksen ja Valtimon alueelle asutettiin menetetyn Karjalan väestöä, erityisesti Suojärven ja Suistamon alueelta. Edellä mainitusta johtuen evakoiden joukossa oli runsaasti ortodokseja ja tämän seurauksena Nurmekseen nousikin ortodoksinen kirkko 1950-luvun lopulla. Suojärven asukkaista noin 70% oli karjalankielisiä ja ortodokseja. Koko menetetyn alueen evakoista vastaav8%. Suojärveltä evakkoina Ylä-Karjalaan saapuivat mm. Helli Nevalainen (1932-2024) sekä Paavo Harakka (s.1941).
5. Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkki
Luovutetun Karjalan kalmistoissa lepäävien vainajien muistomerkissä vuodelta 1958 lukee: ”Heidän, jotka kalliin maan poveen jäivät nukkumaan”. Taustalla Kirkkokadun koulun rakennukset. Jugend-tyylinen puurakennus valmistui v.1905 Nurmeksen yhteislyseon käyttöön (kuva: Mikko Rautiainen 2022.)
Kierros päättyy Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkille. Näitä muistelupaikkoja tarvittiin joka puolella maata, kun satojen tuhansien suomalaisten läheiset jäivät menetettyjen alueiden hautausmaille, jonne ei varsinkaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ollut pääsyä, jos olivat tuholta ylipäätään säilyneet.
Vieressä olevan jugendtyylisen puukoulun ullakolle sijoitettiin jatkosodan jälkeiseen asekätkentään liittyvää viestimateriaalia Yhteislyseon rehtorin Esa Kauppisen (1894-1973). toimesta. Lue Kauppisesta lisää täältä: https://sotiemmeperinne.fi/nurmeksen-ja-valtimon-sankarihautausmaat/
6. Nurmeksen Suojeluskuntatalon muistolaatta
Kierrosta voi jatkaa vielä Keskustan kentän laidalle, jonka toisesta päädystä ammattiopiston rakennuksen seinästä löytyy samalla paikalla sijainneen Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta. Toisella laidalla kenttää seisoo sotien jälkeen, talvisodan pommituksissa tuhoutuneen keskustan koulun uudisrakennus. Itse urheilukenttä puolestaan valmistui aikanaan Nurmeksen suojeluskunnan toimesta.
Nurmeksen suojeluskunnan harjoituspäivät. Kuvan keskellä muonituslottia. Taustalla Nurmeksen Suojeluskuntalo, eli Motti. (kuva: Nurmeksen museo)
Muuta
Talvisota-kävelyltä on hyvä suunnata Kötsin museoon katsomaan elokuva Pommien varjossa, mikä antaa kokonaiskuvan talvisodan tapahtumista Nurmeksessa. Tekstin lähteenä on osin käytetty tätä Nurmeksen museon artikkelia: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa
Mikko Rautiainen, FM, Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.
(Lähteet: nurmeslaisten ja valtimolaisten haastattelut, Mikko Rautiainen, Raija Kivioja, Paavo Harakka ja Kirkkokadun koulun sotahistoria-kurssin oppilaita 2019–2023 https://www.youtube.com/watch?v=r1rrC7it_Rw&list=PLZcRS8MVo5aMzyWG5PRWt7li8VRBW_xnZ, Nurmeksen museo: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa, https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/ https://www.luontoon.fi/anakainen/historiajanahtavyydet/salpalinjanhistoriaaanakaisella, Nurmeksen historia vuodet 1910–2020, toim. Jukka Kokkonen 2023, Valtimolaiset sodassa, toim. Leevi Kuokkanen 2011, Toki Kallehin on vapaus, Sillanpää Raimo 1998.)
