Koskaan emme unohda – sotaveteraani Bertta Annikki Leppänen (14.4.1924 Eno – 14.7.2025 Joensuu)
Elokuun 16. päivänä vuonna 2025 saatettiin haudan lepoon sotaveteraani Bertta Annikki Leppänen. Hän oli 101-vuotias jatkosodan veteraani. Bertan sotatie kertoo jälkipolville tarinaa niistä uhrauksista, jotka sotiemme sukupolvi joutui tekemään isänmaamme hyväksi.
Bertta joutui lähtemään evakkoon kaksi kertaa, sekä talvi- että jatkosodan aikana. Uskonnollisen vakaumuksen omannut rouva oli ylpeä, mutta vaatimaton veteraani, joka ei tehnyt itsestään numeroa. Hän teki sen mitä piti. Nuoresta iästään huolimatta 17-vuotiaalle tytölle oli uskottu vaativa ja vaarallinen, erittäin tärkeä tehtävä. Hän oli ammustehtaassa Lapualla ammusten lataajana. Hänen työnsä varmisti osaltaan sen, että esivallan miekka kohosi ja torjui hyökkääjän.
Sota toi mukanaan menetyksen lisäksi myös tulevaisuuden. Puolisoonsa Marttiin Bertta tutustui jo sodan aikana. He ehtivät olla naimisissa 75 vuotta. Pariskunnasta kumpikin kuului Joensuun Sotaveteraaneihin. Heille lämpimiä muistoja olivat yhteiset kuntoutus- ja virkistysmatkat Veteraanien kanssa. Bertta oli ahkera käsityöihminen ja hänen käsistään sukulaiset ja ystävät saivat monet parit villasukkia, lapasia ja pipoja. Terveyden heikentyessä Bertta muutti Koivupihaan, sillä omakotitalossa asuminen ei enää luonnistunut.
Hautajaisissa tarjolla oli Karjalanpaisti ja Karjalanpiirakat. Ne olisivat varmasti olleet hänen mieleensä. Sukulaiset olivat miettineet hautajaisjärjestelyjä huolella. Läheinen ja lämmin suhde heijastuikin loppuun asti siitä, kuinka huolellisesti esimerkiksi Bertan miniä Seija, oli asiat hoitanut. Tarmokas anoppi sai miniästään tarmokkaan tekijän, joka huolehti siitä, että anoppi lähti matkalleen arvokkaasti. Joensuun Sotaveteraanit otettiin hautajaisissa vastaan erityisellä lämmöllä ja ystävyydellä. Tämä osoittaa myös sitä arvoa, jota Bertan työ myös sukulaisten keskuudessa nautti. Oli kunnia saada olla osa tilaisuutta, jonka arvo tiedetään ja tunnetaan.
Bertta palkittiin ansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1.luokan Mitalilla ja Kotirintamanaisen Mitalilla. Nämä kaksi kunniamerkkiä säilyvät pysyvänä muistona toisenlaisista ajoista. Näitä aikoja älköön unohdettako.
Ville Virtanen, Joensuun sotaveteraanikerhon vpj.
Koskaan emme unohda – sotaveteraani Bertta Annikki Leppänen (14.4.1924 Eno – 14.7.2025 Joensuu)
Elokuun 16. päivänä vuonna 2025 saatettiin haudan lepoon sotaveteraani Bertta Annikki Leppänen. Hän oli 101-vuotias jatkosodan veteraani. Bertan sotatie kertoo jälkipolville tarinaa niistä uhrauksista, jotka sotiemme sukupolvi joutui tekemään isänmaamme hyväksi.
Bertta joutui lähtemään evakkoon kaksi kertaa, sekä talvi- että jatkosodan aikana. Uskonnollisen vakaumuksen omannut rouva oli ylpeä, mutta vaatimaton veteraani, joka ei tehnyt itsestään numeroa. Hän teki sen mitä piti. Nuoresta iästään huolimatta 17-vuotiaalle tytölle oli uskottu vaativa ja vaarallinen, erittäin tärkeä tehtävä. Hän oli ammustehtaassa Lapualla ammusten lataajana. Hänen työnsä varmisti osaltaan sen, että esivallan miekka kohosi ja torjui hyökkääjän.
Sota toi mukanaan menetyksen lisäksi myös tulevaisuuden. Puolisoonsa Marttiin Bertta tutustui jo sodan aikana. He ehtivät olla naimisissa 75 vuotta. Pariskunnasta kumpikin kuului Joensuun Sotaveteraaneihin. Heille lämpimiä muistoja olivat yhteiset kuntoutus- ja virkistysmatkat Veteraanien kanssa. Bertta oli ahkera käsityöihminen ja hänen käsistään sukulaiset ja ystävät saivat monet parit villasukkia, lapasia ja pipoja. Terveyden heikentyessä Bertta muutti Koivupihaan, sillä omakotitalossa asuminen ei enää luonnistunut.
Hautajaisissa tarjolla oli Karjalanpaisti ja Karjalanpiirakat. Ne olisivat varmasti olleet hänen mieleensä. Sukulaiset olivat miettineet hautajaisjärjestelyjä huolella. Läheinen ja lämmin suhde heijastuikin loppuun asti siitä, kuinka huolellisesti esimerkiksi Bertan miniä Seija, oli asiat hoitanut. Tarmokas anoppi sai miniästään tarmokkaan tekijän, joka huolehti siitä, että anoppi lähti matkalleen arvokkaasti. Joensuun Sotaveteraanit otettiin hautajaisissa vastaan erityisellä lämmöllä ja ystävyydellä. Tämä osoittaa myös sitä arvoa, jota Bertan työ myös sukulaisten keskuudessa nautti. Oli kunnia saada olla osa tilaisuutta, jonka arvo tiedetään ja tunnetaan.
Bertta palkittiin ansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1.luokan Mitalilla ja Kotirintamanaisen Mitalilla. Nämä kaksi kunniamerkkiä säilyvät pysyvänä muistona toisenlaisista ajoista. Näitä aikoja älköön unohdettako.
Ville Virtanen, Joensuun sotaveteraanikerhon vpj.
