Sotahistoriallisen bibliografian maakunnasta on laatinut Pasi Tuunainen
Alm, Olli (2005) Liperin ratsumiehet talvisodassa. Joensuu.
Mutanen, Jorma (1990) Pakana: III/KTR 2, 1941–1944: liperiläinen kenttätykistö. Ylämylly.
Paloaukean varuskunta: Ylämyllyn varuskunnan historiikki 1940–1985 (1984). Joensuu.
Sotahistoriallisen bibliografian maakunnasta on laatinut Pasi Tuunainen
Hakkarainen, Tuula (2008) Heille kallis ol’ maa: kiteeläisten sotien veteraanien muistelmia. Kurikka.
Helminen, Reino (2000) Sotamuistelmat 1941–1944. Kitee.
Hukka, Reino (2015) ”Te ette turhaan taistelleet”: Selvitys talvisodassa 1939–1940 kaatuneista, kuolleista, kadonneista Kiteen sotilaista (81) ja muista Kiteellä syntyneistä (30) talvisodan sankarivainajista, haavoittuneista, invalideista, Kiteen lotista ja kotirintaman naisista, talvisodan tapahtumista Laatokan pohjoispuolella ja Kiteen aluemenetyksistä. Kitee.
Ka, muistelemma sota-aikoo (2014) Kirjoittaja ja toimittaja Teuvo Kuivalainen. Kitee.
Muistoja sotavuosilta (1990) Kitee.
Saukkonen, Salme (2005) Kiteen ja Tohmajärven lotat 1921–1944. Tampere.
Sottii aika: Kesälahtelaisia muistikuvia vuosisadan alusta vuoteen 1944 (1996) Toim. Hissu Teppana. Kitee.
Suomenpoikien muistolaatan äärellä vas. Ants Kraut, Tönu Veldre, Peep Pillak, Helle Solnask Leho Löhmus ja Peeter Paenurm (kuva Mikko Rautiainen 2023)
Ryhmä virolaisia vieraili syyskuussa Suomessa Kaitseliitin sotilaspapin Peeter Painurmin ja historiantutkija Peep Pillakin johdolla. Suomeen he tulivat ns. Suomenpoikien jäljille. Nurmeksessa vieraat tutustuivat kirkkoon, jossa 300 vapaaehtoista virolaista vannoi sotilasvalan Suomen valtiolle itsenäisyyspäivänä 1943. Myöhemmin virolaiset taistelivat Suomen vapauden puolesta jatkosodassa JR200:n riveissä, ottaen osaa mm. kesän 1944 ratkaisutaisteluihin. Tilaisuutta isännöi kirkkoherra Markus Kontiainen ja paikalla oli myös perinnetoimikuntaa sekä Kirkkokadun koulun 8C-luokka ja median edustus. Nurmeksen Sankarihautausmaalta vieraat jatkoivat Kuhmoon.
Mikko Rautiainen
Pohjois-Karjala menetti alueitaan rauhanteossa syksyllä 1944
Vepsänvaaraa entisessä Pälkjärven kunnassa (nyk. Tohmajärvi) kuva: Mikko Rautiainen 2023
Pohjois-Karjala on samaa Karjalaa, kuin menetetyt alueet. Kun jatkosota päättyi, menettivät Ilomantsi, Kitee, Tohmajärvi ja Värtsilä osan alueistaan jälleen Neuvostoliitolle. Toisaalta pala Viipurin lääniin kuulunutta menetettyä ja lakkautettua Korpiselän kuntaa on nykyisin osa Joensuuta ja pieni pala menetettyä Pälkjärveä on puolestaan osa Tohmajärveä. Sodan jälkeisiin vuosiin antoivat oman leimansa myös evakoiden asuttaminen eri puolille Pohjois-Karjalaa. Huomionarvoista on myös, että Sortavalassa sijainnut opettajaseminaari vakiintui sotien jälkeen Joensuuhun ja loi pohjan myöhemmälle Joensuun yliopistolle.
Ortodoksinen kirkko entisessä Korpiselän kunnossa, Hoilolan kylässä (nyk. Joensuun kaupunki) kuva: Mikko Rautiainen 2023
Menetettyjen ja vuonna 1948 lakkautettujen kuntien joukossa oli Raja-karjalaan kuuluva Korpiselän kunta. Pieni osa Korpiselästä jäi Suomen puolelle ja liitettiin osaksi Tuupovaaraa. Tuupovaaran tultua liitetyksi Joensuuhun vuonna 2005, tuli siitä tuli osa Joensuuta. Korpiselkä oli yksi enemmistöltään karjalankielisistä ja ortodoksisista kunnista. Tuo Suomen puolelle jäänyt Korpiselän osa onkin Pohjois-Karjalan ainoa kappale entistä Viipurin lääniä. Muutoin maakunta kuului Kuopion lääniin. Nykyisen rajan pinnasta Hoilolan kylästä löytyvät muun muassa Uuno Korhosen vuonna 1959 suunnittelema Pyhän Nikolaoksen kirkko sekä Veikko Larkaksen suunnittelema Joensuun itäisin luterilainen kirkko (1950). Rajavyöhykkeelle johtavan Tsiikontien varrelta löytyy myös Rajajääkäripataljoona 4:n muistomerkki.
Muistomerkki Tsiikontiellä Hoilolan kylässä, entisessä Korpiselän kunnassa (nyk. Joensuu) kuva: Mikko Rautiainen 2023
Toinenkin aluemenetyksiin liittyvä erikoisuus maakunnasta löytyy. Erityisesti mielisairaalastaan tunnettu Pälkjärvi menetettiin lähes kokonaan. Hyvin pieni pala kyseistä kuntaa jäi Suomen puolelle ja liitettiin osaksi Tohmajärveä. Kuitenkin suuri osa siitä, mikä ennen oli osa Pälkjärveä, on rajavyöhykettä, jonne ei luonnollisesti ole lupaa mennä. Ehtaa Pälkjärveä voi ihailla kauniissa Vepsänvaaran kylässä, jossa avautuvat laajat peltoaukeat ja etäälle siintävät vaaramaisemat. Toisin kuin Korpiselkä, Pälkjärvi kuului puolestaan Kuopion lääniin ja olikin läänin ainoa kunta, joka lakkautettiin aluemenetyksen takia.
Maakunnan pohjoisosissa aluemenetyksiä ei tapahtunut. Rukajärven suunnalla taistellut 14.divisioona piti sodan alussa 1941 saavuttamansa asemat ja vetäytyi Suomen puolelle vasta aselevon tultua voimaan. (Lue lisää: http://www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi/rukajarvikeskus/rukajarven-suunta/) Raja Lieksassa jäi samalla paikalle, jossa se on ollut jo Stolbovan rauhasta vuodesta 1617 saakka. Sotimalla Neuvostoliitto ei saanut maakunnasta muitakaan kappaleita, vaan rauhanteossa. Puna-armeijan hyökkäykset torjuttiin Laatokan Karjalan taisteluissa Pitkärannan-Loimolan-Nietjärven alueella, jossa taisteli mm. maakunnan miehistä koottu JR9 (katso lisää: https://areena.yle.fi/1-743441 ).ja Ilomantsin itäosien taisteluissa kesällä 1944. (Lue lisää täältä)
Pohjois-Karjalaa ennen aluemenetyksiä 1944 (punaisella ympyröitynä tekstissä mainittuja paikkoja) kuva: Mikko Rautiainen
Tähän päättyy Joensuu. Korpiselkä jatkuu rajan toiselle puolelle. (kuva: Mikko Rautiainen 2023)
Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys
Kiteen kotiseutumuseo
Kiteen keskustassa vanhassa viljamakasiinissa sijaitseva kotiseutumuseo on täynnä historiaa. Vierailija pääsee tutustumaan Kiteen elämään 1700-luvulta nykypäivään. Sotahistoriasta kiinnostunut vierailija löytää sieltä havainnolliset näyttelyt itärajasta sekä talvi-, että jatkosodan vaiheista Kiteen alueella.
Jo museon edestä löytyvät tykit herättävät mielenkiintoa. Toinen esillä olevista on panssarintorjuntatykki, joka tunnettiin sotilaiden keskuudessa nimellä ”piiskatykki”. Kenttäkanuuna 75 K 17 oli Kiteen taisteluissa käytössä Kenttätykistörykmentti 10:llä. Samassa katoksessa on esillä myös merillä käytetty sarvimiina. Samanlainen miina upotti panssarilaiva Ilmarisen. Sisällä museossa vierailija pääsee kokemaan ainutlaatuisen näyttelyn Suomen itärajasta ja Kiteestä rajapitäjänä. Esillä näyttelyssä ovat Suomen ja Venäjän rajamerkit, rajavyöhykemerkit sekä muuta itärajaan että rajalla ja sen läheisyydessä elämiseen liittyvää esineistöä. Lisäksi museokävijä pääsee näkemään, minkälaisia dokumentteja piti olla rajavyöhykkeellä liikuttaessa, sekä rajaa ylitettäessä. Vierailija voi myös tutustua erilaisiin kyltteihin, joita rajalla on ollut. Hyvällä tuurilla vierailija voi kuulla mielenkiintoisia tarinoita rajalta.
”Sota Kiteellä”- näyttely esittelee elämää sota-aikaan: kuinka sota vaikutti rajapitäjään. Näyttelyn esineistö on runsas ja tutkittavaa riittää pidemmäksikin aikaa. Esillä on muun muassa talvisodassa käytössä olleet jalkaväen kevyet aseet, kuten konekiväärit ja -pistoolit, erimallisia kivääreitä, joita Suomi sai lahjoituksena talvisotaan muista maista ja jatkosodan lopulla myös lotille jaettu ”Lottakivääri”. Lisäksi on esillä eri maiden upseerien käyttämät sotilaspistoolit. Panssarintorjuntaan aseteknikko Lahti kehitti panssarintorjuntakiväärin, joka sai lempinimen ”norsupyssy”. Aseella ei monet uskaltaneet ampua, sillä sen rekyyli oli erittäin voimakas ja laukaisu vaati tiukkaa otetta aseeseen. Talvisodan panssareihin tämä ase tehosi ja sillä pysäytettiin monta panssarivaunua. Jatkosodassa norsupyssy oli jo tehoton vahvistuneisiin panssareihin ja sitä käytettiin lähinnä konekivääripesäkkeiden tuhoamiseen. Nähtävillä on edelleen Lahti-Salorannan pikakivääri ja vastaava Venäläinen ”Emma” pikakivääri. Esillä ovat myös erilaiset kranaatit ja ammukset, sekä erilaisia tykistön kartusseja (latauspanoksia). Yksi erikoisuus, venäläisten käyttämä kiväärikranaatinheitin on myös nähtävänä. Sotilaiden kypäriä ja muita varusteita on runsaasti esillä. Erilaisia miinoja panssarimiinoista jalkaväkimiinoihin on myös esillä. Samoin museovieras voi tutustua varoituksiin maastosta löytyvistä ”suutareista” ja ansoista, joita löytyi sodan jälkeen maastosta tuon tuostakin. Niihin menehtyi tai vammautui loppuiäkseen useita ihmisiä, myös lapsia.
Esillä on myös kiteeläisten käyttämiä sotilasasuja, kuten takkeja mallia ”Kajander”, joissa näkyvät luotien jättämät jäljet. Nähtävillä on myös rajavartijoiden vaatetusta eri aikakausilta. Lottapuku on myös nähtävänä sekä sotilaskotisisaren asu. Näyttelyä täydentää runsas kartta-aineisto Kiteen taisteluista. Taistelujen lähtöpaikat ovat myös Kiteen taistelumaastoissa todettavissa muistomerkkeineen, jotka Kiteen Rajakilta on yhdessä veteraanien ja Kiteen taisteluissa mukana olleiden pohjanmaalaisten aseveljien kanssa sinne pystyttäneet perinteen vaalimiseksi.
Vierailu kotiseutumuseossa on mahdollinen etukäteen sopimalla. Kiteen museoon pääsee tutustumaan verkossa osoitteessa: https://emuseo.fi/kiteenkotiseutumuseo
Kalervo Rinne, museotoimikunnan pj, Kitee-Seura
Terhi Rautiainen, museoamanuenssi, Pohjois-Karjalan museo
Voitto Ilomantsissa elokuussa 1944 varmisti itsenäisyyden säilymisen
Erkki Raappana Rukajärvellä 1941 (SA-kuva)
Kesällä 1944 Suomen ja Neuvostoliiton välistä jatkosotaa oli käyty kolmen vuoden ajan. Sodan alkuvaiheessa suomalaiset olivat valloittaneet takaisin talvisodassa menetetyt alueet sekä laajoja alueita Itä-Karjalasta. Vuoteen 1942 mennessä suomalaiset asettuivat puolustukseen Karjalan kannakselle, Syvärille ja Rukajärvelle. Kesällä 1944 NL:n johtaja Stalin antoi käskyn hyökkäyksestä Suomeen. Ennen näkemättömän raju isku mursi suomalaisten pääpuolustusaseman Valkeasaaressa Karjalan kannaksella. Perääntymisen jälkeen Suomalaisten onnistui kuitenkin pysäyttää vihollinen saksalaisten avustamana kesä-heinäkuun aikana Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan suurissa torjuntataisteluissa; Tali-Ihantalassa, Viipurinlahdella, Äyräpäässä ja Nietjärvellä.
Ilomantsi 1944 (kuva Mikko Rautiainen)
Puna-armeija yritti nyt ratkaisua pohjoisempana, jossa tavoitteena oli valloittaa Ilomantsin tärkeä tienristeys ja kiertää Suomen armeijan selustaan. Vihollisen lyömiseksi perustettiin kiireellä Ryhmä Raappana, komentajanaan Rukajärvensuunnan joukkoja johtanut ”Korpikenraalina” ja ”mottimestarina” tunnettu Erkki Raappana (1893–1962), joka tunsi hyvin Ilomantsin maaston. Raappana laati uhkarohkean suunnitelman; hän päätti lyödä Ilomantsiin hyökänneet kaksi neuvostodivisioonaa eli noin 16 000 sotilasta, kahdella, kahdenpuoleisella saarrostusliikkeellä. Suunnitelma toteutui varsin hyvin. Taistelua käytiin vaikeakulkuisessa korpimaastossa mm. Hattuvaaran-Lutikkavaaran alueilla noin kahden viikon ajan, heinä-elokuun vaihteessa, alueella, jonka laajuus oli noin 30×40 kilometriä. Motteihin, eli saarrostusrenkaisiin suljetut puna-armeijan sotilaat päätyivät lopulta murtautumaan moteista kohti itää. Suomalaisten haltuun jäi taistelualue ja valtava sotasaalis.
Motit syntyvät Ilomantsin suunnalla (SA-kuva 6.8.1944)
13.elokuuta päättynyt taistelu oli Neuvostoliiton viimeinen yritys valloittaa Suomi. Suomalaisten saavutettua voiton Ilomantsissa, Neuvostoliitto ei enää vaatinut Suomea antautumaan ja aselepo tuli mahdolliseksi. Suomen armeija vetäytyi lyömättömänä uusien rajojen taakse. Antautuminen olisi merkinnyt miehitystä ja itsenäisyyden menetystä. Siten Pohjois-Karjalassa mahdollistettiin Suomen olemassaolo. Koska aseleponeuvotteluja ei haluttu vaarantaa, ei voitolla juuri elämöity ja laajempaan tietoisuuteen se tulikin vasta 1990-luvulla. Mannerheim totesi muistelmissaan: Ilomantsissa saavutettu voitto vaikutti uupuneeseen armeijaamme niin elähdyttävästi, että sen merkitystä on pidettävä arvioimattoman suurena. Tätä taustaa vasten on sopivaa, että sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys perustettiin Ilomantsin voiton 76. vuotispäivänä 13.8.2020.
Ilomantsin korpitaistelut. Komppanianpäällikkö antamassa ohjeita motituslinjalla, Ilomantsin Hularin maastossa 6.8.1944 (SA-kuva)
Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys
Lue lisää Ilomantsin taistelusta täältä
tai tutustu Ilomantsin Matkailuyhdistyksen monipuoliseen aineistoon:
https://sotatie.fi/sotatie/ilomantsin-motit
https://sotatie.fi/virtuaalikohteet/oykkosenvaara
Katso Yle areenasta löytyvä Ilomantsin taistelusta kertova dokumentti Korpisodan suurvoitto: https://areena.yle.fi/1-750382
Tutustu sotahistorialliseen kirjallisuuteen täältä (esim. Ilomantsi – Lopultakin voitto, Juutilainen Antti 1994, Ilomantsin taistelu elokuu 1944, Appel Erik 2011).
860 henkeä kokoontui 27.4. Nurmeksen kirkkoon kunnioittamaan veteraanien työtä (kuva Mikko Rautiainen)
Sotien perinnetoimikunnassa mukana olevat Nurmeksen kaupunki ja ev.lut.seurakunta järjestivät Nurmeksen kirkossa kansallisen veteraanipäivän Sibelius-konsertin. Esiintyjinä kansainväliset huiput sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian. Suomen viidenneksi suurin kirkko antoi juhlalle jyhkeät puitteet. Tilaisuuden tarkoituksena oli järjestää arvokas juhla kunniakansalaisille ja siirtää samalla veteraanipäivän ja veteraanien perintöä lapsille ja nuorille. Sotasukupolven edustajat oli kutsuttu tilaisuuteen kunniavieraiksi. Heistä paikalla oli veteraani, kotirintamanaisia, pikkulottia ja sotilaspoikia. Vanhimmilla kunniavierailla ikää jo yli 100-vuotta. Kuljetuksia juhlaan järjestivät perinnetoimikunnan vapaaehtoiset. Yleisön joukossa puolestaan olivat Nurmeksen ja Valtimon kaikkien peruskoulujen oppilaat, edustajia muista oppilaitoksista sekä suuri joukko muita. Konsertin avasi Nurmeksen kaupunginjohtajan Pasi Parkkisen tervetuliaispuhe. Kappaleiden välissä Jussi Makkonen kertoi Sibeliuksen teosten taustoista ja niiden kytkeytymisestä Suomen historian vaiheisiin ja Pielisen Karjalaan. Juhla päättyi seppelpartion lähettämiseen Sankarihautausmaalle. Seppelpartion muodostivat Kirkkokadun koulun oppilaat Reetta Kettunen ja Juulia Säppi sekä opettaja Camilla Kempas. Valtimolla seppeleen Sankarihaudalle laskivat Valtimon koulun oppilaat ja Höljäkässä kyläyhdistys. Veteraanipäivänä kaupunki yhdessä Lionsin kanssa muisti veteraaneja, puolisoita ja leskiä myös kotiin vietävällä muistamisella.
Seppelpartiossa 27.4. (vas.) Reetta Kettunen, Camilla Kempas ja Juulia Säppi. Taustalla Nurmeksen kirkko (kuva Sakari Koistinen 2023)
Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.
Helvi Korkalainen 1924-2022 (kuva Mikko Rautiainen 2023)
Majuri, res. Paavo Harakka (kuva Mikko Rautiainen 2023)
Seppeleenlasku valtimolaisten sotaan lähdön muistomerkille (kuva Mikko Rautiainen 2023)
Tuotoilla tuetaan veteraanien ja etenkin heidän leskiensä avustamista sekä sotasukupolven perinnön vaalimista.
