Pro Patria

• Tutustu Nurmeksen sotahistorian tapahtumapaikkoihin pyöräilemällä noin 22 kilometrin reitti
• Ennen pyöräilyä voit lukea kuvauksen Nurmeksen sotavuosista täältä: https://sotiemmeperinne.fi/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/perinnetoimikunnat/nurmes/

1.Kauppalantalo (Karjalankatu 1)

Kierros on luontevaa aloittaa vuonna 1905 valmistuneen jugendtyylisen Kauppalantalon pihalta, josta löytyy vuonna 1979 pystytetty sotaan lähdön muistomerkki. Tältä paikalta ensimmäiset nurmeslaiset lähtivät ylimääräiseen harjoitukseen ja sen myötä talvisotaan syksyllä 1939. Nurmeslaisia taisteli mm. Kuhmon rintamalla ja Lieksan Nurmijärvellä, Puuruun linjalla. Rakennuksen kellarissa toimi puolestaan talvisodan aikana Ilmapuolustusaluekeskus (IPAK 32) ja kesästä 1940 alkaen Ilmavalvonta-aluekeskus 235. Muistomerkin läheisyydessä oleva tykki puolestaan tuotiin paikalle vuonna 2011 kunnioittamaan jatkosodan alkamisen 70-vuotismuistoa ja nurmeslaisten sotaponnisteluja. Hallintorakennusta tarvittiin myös koulukäyttöön talvisodan jälkeen, Keskustan koulun tuhouduttua pommituksissa. Kauppalantalolla sijaitsee myös Ylä-Karjalan sotavuosia esittelevä perinnehuone. Lue perinnehuoneesta lisää täältä.

2. Rautatieasema (Raatihuoneenkatu 26)

• Kauppalantalolta suunnataan Raatihuoneenkatua pitkin rautatieasemalle.

Nurmeksen halki kulkeva rautatie oli yksi syy siihen, miksi kauppala on talvisodassa ankarien pommitusten kohteena. Karjalan rautatien pohjoinen osuus Joensuusta Lieksan kautta Nurmekseen valmistui vuonna 1911. Vihollisen tavoitteena oli katkaista rautatie ja hankaloittaa siten suomalaisten toimia. Epäilemättä tässä olisi auttanut erityisesti Mikonsalmen siltojen tuhoaminen. Nurmes on myös ilmasta käsin helposti tunnistettava kohde, kapea harju kahden vesistön välissä. Koska itse asematkin olivat ilmeisiä pommituskohteita, muistuttaa sodasta edelleen sirpalesuoja, joka tarjoaa myös mahdollisuuden päätellä sirpalesuojan ja pommisuojan eroa. Aseman sirpalesuoja on ilmeisesti rakennettu talvisodan jälkeen.

3. Nurmeksen ortodoksinen kirkko (Kirkkokatu 31)

• Jatka Rautatieasemalta Kirkkokadulle ja kohti Mikonsalmea. Ortodoksinen kirkko on kulkusuuntaan nähden tien vasemmalla puolella.

Nurmeksen ortodoksinen kirkko on yksi seuraus jatkosodan aluemenetyksistä. Suomen menetettyä osan Karjalan alueista 1944, asutettiin Ylä-Karjalan alueelle erityisesti menetetyn Suojärven asukkaita. Heistä suurin osa oli ortodokseja. Tämä toi tarpeen rakentaa ortodoksinen kirkko ja siten Nurmeksen pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko valmistui vuonna 1959.

4.Veturitallinmäki (Kirkkokadulla, hieman ennen Mikonsalmea)

• Jatka Rautatieasemalta Kirkkokadulle ja kohti Mikonsalmea. Veturitallinmäki jää oikealle puolelle Kirkkokatua Veturitallien ja Mikonsalmen väliin.

I-maailmansodan alettua 1914, Venäjä määräsi mittavat linnoitustyöt käynnistettäväksi Venäjään kuuluvassa Suomen suuriruhtinaskunnassa, mahdollisen Saksan hyökkäyksen varalta. Suomessa olevien linnoitteiden oli tarkoitus suojata Venäjää. Saksa ei hyökännyt Suomen kautta Venäjälle, mutta linnoittaminen työllisti suuren määrän suomalaisia. Nurmeksessa taisteluhautoja on näkyvissä edelleen esimerkiksi Kärppäsärkällä, eli Veturitallinmäellä

5.Mikonsalmi (Kauppalan ja itä-kaupungin välissä Lieksan suuntaan)

Ruotsi sai Pohjois-Karjalana tunnetun alueen hallintaansa Stolbovan rauhassa 1617. Tätä ennen alueen pääuskonto oli ortodoksisuus. Alueen siirryttyä Ruotsin hallintaan, ortodoksit alkoivat muuttaa täältä pois ja tilalle tuli uutta luterilaista väkeä erityisesti Savosta. Nurmeksessa vaihtuivat siis valtakunta, uskonto ja ihmiset. Vuonna 1656 käytiin Mikonsalmessa taistelu, osana niin sanottua Venäjän sotaa. Nurmes-kylässä tämä tarkoitti sitä, että ortodoksit yrittivät tehdä paluun menetetyille alueilleen. Luterilainen kirkko poltettiin, mutta lopputulema oli ortodoksien tappio ja alueen luterilaistuminen entisestään. Ortodoksisuus oli suurelta osin Nurmeksesta poissa lähes 300 vuotta, mutta teki paluun vuoden 1944 aluemenetysten ja evakoiden myötä.

6. Bomban alueen muistomerkit (Suojärvenkatu 1)

• Siirry Mikonsalmesta Bomban alueelle reittiä: Lieksantie-Esa Timosen tie-Tuulentie-Suojärvenkatu.

Bomban talo on vuonna 1978 valmistunut kopio Suojärvellä sijainneesta Jegor Bombin talosta. Vastaavaa rakennustyyliä on Suojärven lisäksi toteutettu myös Itä-Karjalassa. Suojärven asukkaista noin 70 % oli ortodokseja ja karjalankielisiä. Vastaava luku koko menetetyn Karjalan väestön osalta oli noin 8 %. Suomi menetti itäisimmän kuntansa talvisodassa. Jatkosodassa Suojärvi ja muut menetetyt alueet vallattiin takaisin, mutta 1944, oli Suojärvestä luovuttava uudelleen. Kotiseutunsa menettäneitä suojärveläisiä asutettiin sotien jälkeen erityisesti Ylä-Karjalan alueelle. Suojärveläisten evakkokokemuksia on katsottavissa täältä: https://sotiemmeperinne.fi/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/sotasukupolven-videoituja-haastatteluita/

Er.P. 10:n muistomerkki: Erillinen Patajoona 10 taisteli talvisodassa Tolvajärvellä. (Muistomerkki on tulosuuntaan nähden Suojärvenkadun oikealla puolella.)

Ogoi Määräsen patsas: Suojärveläinen runonlaulaja Määränen menehtyi 1940 sotavankeuden rasittamana. (Patsas on lähellä rantaa, Bomba-talon vasemmalla puolella.)

Suojärven siviilisotavankien muistotaulu: Talvisodan aikana osa Suojärven kunnan asukkaista jäi neuvostojoukkojen vangiksi. Eloon jääneet siviilit palautettiin Suomeen talvisodan jälkeen loppukeväästä 1940. Taulu sijaitsee tsasounan vieressä, Hiljaisuuden polun varrella. Hiljaisuuden polun löydät tulosuuntaasi nähden Bomba-talon oikealta puolelta.

 

7. Itä-Kauppalan rintamamiestalo-alue

• Palaa Bombalta Esa Timosentien – Lieksantien – Akkosalmentien risteykseen ja jatka Akkosalmentietä (tie 73) Lehtovaarantien risteykseen saakka, josta jatkat Lehtovaarantietä Nurmeksen suuntaan ja käännyt Kyrönrannan tielle.

Kyrönrannan tiellä näet rintamamiestaloja. Rintamamiestalot ovat jatkosodan jälkeen 1940-1950 -luvuilla valmistuneita 1½ kerroksisia tyyppitaloja. Jatkosodan jälkeen annettiin maanhankintalaki, jolla perusteella menetetyn Karjalan asukkaat ja osa Suomen puolesta sotineista rintamamiehistä sai maata tai tontteja sekä tyyppitalon piirustukset. Rintamamiestaloja löytyy lähes joka puolelta Suomea.

8. Salpa-aseman tukikohta Akkosalmen länsipuolella, Kuhmontie 8

• Jatka eteenpäin Kyrönrannantietä, joka muuttuu Tiirikkalantieksi (soratie) ja johtaa lopulta takaisin Akkosalmentielle. Käänny vasempaan Akkosalmentielle ja jatka sitä eteenpäin niin, että tulet Kuhmontien risteykseen. Käänny Kuhmontietä Nurmeksen suuntaan  vasemmalle ja ylitä Akkosalmen silta. Salpa-asema on melko pian sillan jälkeen kulkusuunnassa vasemmalla, Jaakkolantien kohdalla. Huomioi vilkkaan tien turvallinen ylitys.

– Lue Salpa-asemasta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/linnoitettu-nurmes/

 

9. Jääkärien etappitien muistomerkki, Porokylänkatu 4

• Jatka Salpa-asemalta Kuhmontietä Nurmeksen suuntaan ja käänny Porokylänkadulle. Kohde on lähes terveysaseman kohdalla tien oikealla puolella lammen rannalla.

Sortovuosina 1899–1917, Suomen venäläistämistä vastustavat aktivistit alkoivat hahmotella myös Suomen irrottamista Venäjästä. Tähän liittyen vuodesta 1915 lähtien lähetettiin lähes 2000 nuorta miestä sotilaskoulutukseen Saksaan, oman armeijan luomiseksi Suomelle. Siirtyminen tapahtui pitkien ja vaivalloisten etappiteiden kautta, koska Venäjän viranomaiset tarkkailivat Suomen tapahtumia, eikä sotilaaksi koulutettavia voinut lähettää kerralla suurena joukkona. Itäinen etappitie kulki Nurmeksen kautta. Etappitien muistomerkin läheisyydessä sijaitsi kasööri Ulrik Damsténin talo, joka oli yksi jääkärivärväyksen keskuksista ja etappitaloista. Nurmeksessa tapahtuneen värväyksen seurauksena Saksaan lähti 28 miestä, joista 19 oli nurmekselaisia. Ensimmäinen nurmeslainen jääkäri oli Helsingissä opiskellut Aarne Lang (1891-1918), joka lähti Saksaan jo ennen kuin värväys alkoi Nurmeksessa. Nurmes valikoitui etappitien kohteeksi, koska se oli Karjalan radan pääteasema sekä tunnettiin itsenäisyysajatukselle myötämielisenä paikkakuntana. Jääkäreiden koulutus ja sotakokemus I-maailmansodan rintamilla auttoi merkittävästi valkoisia saavuttamaan voiton punaisista vuonna 1918. Talvi, jatko ja Lapinsodissa lukuisat jääkärit toimivat merkittävissä johtotehtävissä. Muistomerkin luona kannattaa tutustua myös läheisyydessä oleviin suuriin petäjiin, jotka perimätiedon mukaan ovat veronkerääjä Simon ”Hurtta” Afleckin raippamäntyjä 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.

10. Jukola (Porokylänkatu 18)

• Jatka Porokylänkatua Porokylän suuntaan. Kohde on kivirakennus kadun oikealla puolella.

Jukolan osuuskaupan funkistyylinen rakennus sai osumia Neuvostoliiton lentoaseesta talvisodan aikana. Tiettävästi rakennuksesta löytyy edelleen ikkunalasi, jossa on konekiväärin luodin reikä.

 

11. Lapinsärkän Salpa-aseman linnoitteet (Ikolantie 3, takamaasto)

• Lapinsärkälle pääsee kääntymällä Jukolan jälkeen Ikolantielle, josta mäkeä ylös. Varsinainen kohde on mäen päällä olevan Seurakuntakeskuksen ja palaneen kirkon kivijalan takana Porokylän kadun suuntaisesti.  Laskeudu rinne alas ja jatka painanteesta polkuja pitkin ylös seuraavalle harjanteelle. Taisteluhautoja on molemmin puolin harjun alarinteitä. Koska nousut ja laskut ovat jyrkkiä, on pyörä hyvä jättää esim. Seurakuntakeskuksen pihalle ja tutustua linnoitteisiin jalkaisin.

– Lue kohteesta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/linnoitettu-nurmes/

– Lapinsärkällä kannattaa samalla tutustua myös v.1891 palaneen kirkon muistomerkkiin ja raunioihin

12. Porokylän hautausmaa (Pitkänmäentie 1-3)

• Palaa Lapinsärkältä Porokylänkadulle ja jatka sitä rautatiesillalle saakka, jonka jälkeen tulet Pitkänmäentielle.

– Lue kohteesta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/nurmeksen-ja-valtimon-sankarihautausmaat/(Kohta: sotahistoriaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla)

13. Lokinkangas (Kuopiontie)

• Jatka Hautausmaalta Pitkänmäentietä Kuopiontien risteykseen ja siitä Kuopiontietä lähes 6-tien risteykseen saakka. Kohde näkyy oikealla puolella tietä. Huomioi vilkkaan tien turvallinen ylitys.

Oman leimansa Nurmeksen sotavuosiin antoi talvisodan jälkeen Pitkällemäelle, mm. Lokinkankaan alueelle perustettu varuskunta, jota kunnioittaa muistomerkki Kuopiontien varressa. Kohteesta löytyy myös Nurmeksessa 1941 perustettujen ja Rukajärvensuunnalla jatkosodassa taistelleiden II/KTR 18 ja Krh.K/JR 31 -muistomerkit. Lisää tietoa aiheesta löydät Kainuun tykistö- ja heittimistökillan sivulta: https://kaithkilta.fi/kilta/perinteet Nurmeksessa myös koulutettiin vapaaehtoisia virolaissotilaita, jotka tulivat taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Virolaiset vannoivat sotilasvalansa Nurmeksen kirkossa itsenäisyyspäivänä 1943.

14. Sankarihautausmaa (Pappilansuora)

• Palaa Kuopiontielle ja jatka Nurmeksen suuntaan aina Porokylänkadun – Pappilansuoran ristetykseen, josta hautausmaa-alue alkaa.

Nurmeksen Sankarihautausmaa sai alkunsa vuoden 1918 jälkeen, kun Kirkkoharjulle tehtiin suojeluskuntalaista esittävä sankaripatsas Vapaussodassa ja Itä-Karjalan heimosodissa 1918–1919 kaatuneille valkoisille nurmekselaisille. Kaatuneista esimerkkeinä jääkärikoulutuksen saanut ja Viipurin maalaiskunnassa kuollut Aarne Lang (1891–1918) sekä Itä-Karjalan Viteleessä 1919 kaatunut heimosoturi Aulis Airanne (1900–1919). Eri puolilla taistelleita Nurmekselaisia kaatui 1918 taisteluissa noin 30. Kirkollista toimintaa alueella on ollut 1600-luvulta lähtien. Talvi- ja jatkosotien sankarihaudat tehtiin osaksi samaa kokonaisuutta siten, että Sankaripatsas kaitsee koko aluetta. Talvisodassa nurmekselaisia kaatui noin 80, jatkosodassa noin 120 ja Lapinsodassa 3. Heidän joukossaan oli monenlaisia kohtaloita. Teppo Heikkinen katosi talvisodan alussa 4.12.1939, Job Kolehmainen kaatui 13.3.1940, samana päivänä, jolloin talvisota päättyi, 11.4.1940 kaatunut Martti Eskelinen oli talvisodan viimeinen nurmekselainen uhri ja 3.7.1941 kaatunut Väinö Määttä jatkosodan ensimmäinen nurmekselainen uhri, Eino Heikkinen ja Oiva Lohtander puolestaan laskettiin sankarihautaan vasta melko pitkän aikaa Lapinsodan jälkeen. Suomalaisilla oli kaikista muista II-maailmansodan sotaa käyvistä maista poikkeava tapa haudata kaatuneet kotipaikkakunnalle. Kaatuneita myös etsitään edelleen taistelukentiltä ja haudataan sitä mukaa, kun heitä löydetään ja tunnistetaan. Lisää tietoa kaatuneista täältä: https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/

15. Olli Tiaisen muistomerkki (Sankarihautausmaa, Pappilansuora)

Olli Tiainen syntyi nykyisen Rautavaaran Tiilikkajärven alueella vuonna 1770. Myöhemmin hänen kotipaikkanaan oli Nurmeksen Ylikylä. Kun Ruotsin ja Venäjän välinen Suomen sota alkoi vuonna 1808, valitsivat Nurmeksen ja Pielisjärven alueen talonpoikaississit Tiaisen johtajakseen. Tiainen oli jo 1700-luvun lopulla osallistunut Ruotsin ja Venäjän väliseen Kustaan sotaan. Suomen sodassa Rajakapteeni Tiainen niitti mainetta taitavana, yllättävien iskujen tekijänä venäläisiä vastaan. Tiaisen urhoollisuus ei jäänyt kuninkaalta huomaamatta. Kustaa IV Aadolf palkitsi Tiaisen myöntämällä hänelle mitalin ja eläkkeen. Tiainen kieltäytyi vannomasta uskollisuutta Suomen uudelle isännälle Venäjän keisarille. Tiaisen elämä ei päättynyt hänen kuolemaansa. Periksiantamatonta ja velvollisuudentuntoista talonpoikaisjohtajaa tarvittiin nostamaan suomalaisten itsetuntoa, kun kansalliset herättäjät alkoivat rakentamaan kansakuntaa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Myös itsenäinen Suomi tarvitsi Tiaista esimerkillisenä sotilaana, ja hänestä onkin monella tapaa tullut maakunnan sotilaiden esikuva nro:1. Tiainen sai hautamuistomerkin Kirkkoharjulle vuonna 1870 ja sen alkuperäinen paikka on Sankaripatsaan paikalla.

16. Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta (Nurmeksenkatu 11)

• Käänny Pappilansuoralta ylös Kirkkokadulle ja käänny harjun päälle päästyäsi oikealle Rajakadulle, josta pääset kadun päästä Nurmeksenkadulle. Kohde on kadun vasemmalla puolella.

Keskustan kentän laidalta, ammattiopiston rakennuksen seinästä löytyy samalla paikalla sijainneen Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta. Toisella laidalla kenttää seisoo sotien jälkeen, talvisodan pommituksissa tuhoutuneen keskustan koulun uudisrakennus. Itse urheilukenttä puolestaan valmistui aikanaan Nurmeksen suojeluskunnan toimesta.

17. Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkki Kirkon edustalla (Kirkkokatu 17)

• Nouse Nurmeksenkadulta ylös Maariankadulle. Muistomerkki on kadun oikealla puolella lähellä kirkkoa.

Näitä muistelupaikkoja tarvittiin joka puolella maata, kun satojentuhansien suomalaisten läheiset jäivät menetettyjen alueiden hautausmaille, jonne ei varsinkaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ollut pääsyä, jos olivat tuholta ylipäätään säilyneet.

18. Nurmeksen kirkko (Kirkkokatu 17)

Seuraava kohde on uusgotiikkaa edustava Nurmeksen 5.kirkko vuodelta 1897. Kirkon Karjalankadunpuoleisesta seinästä voi ihmetellä ruhjeita, joita aiheuttivat ne toistasataa pommia, jotka tippuivat kirkon lähelle 4.helmikuuta 1940. Kirkon 55 metriä korkea torni, tuolloin maakunnan korkein rakennus tarjosi talvisodassa paikan tähystää vastapuolen koneita, mutta lienee se auttanut myös vihollista suunnistamaan Nurmekseen. Jylhä katedraali ei sirpalevaurioista hätkähtänyt, eikä menneisyyden dramaattisia vaiheita ole siloteltu piiloon. Kirkon pääoven yläpuolelta löytyy puolestaan muisto ajalta, kun oli Suomi Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistyttyä keisarien nimilaatta poistettiin, mutta palautettiin myöhemmin takaisin.

 

19. Nurmeksen pommitusten muistomerkki (Nurmeksenkatu 22)

• Kirkkokadun varrelta, läheltä Kaarlonkadun risteystä löytyy Sairashuoneen palotori.

Korttelissa, johon nyt on noussut uudisrakennuksia, sijaitsi aikanaan yleinen sairaala, joka talvisodan aikana toimi sotasairaalana. Tänne kohdistui neuvostoilmavoimien isku tammikuussa 1940. Vuonna 1960 pystytetty muistomerkki löytyy läheltä palotorin toista päätä. 21:n kuolleen nimilista koruttomassa kivipaadessa on karua luettavaa. Haavoittuneitakin oli 30. Muistomerkkiä vastapäiset jylhät petäjät lienevät todistaneet Neuvostoliiton pommien tuhovoiman sotasairaalan sirpalesuojaan (”Seitzin pommisuoja”) 23.tammikuuta 1940. Mahtavatkohan ne kantaa naapurin metalliromua sisällään? Itse sairaala selvisi pommituksesta, mutta tuli puretuksi vuonna 1981. Kirkkokadulle palatessa voi pysähtyä ”KOP:n” kivitalon kohdalla Kaarlonkadun kulmassa ja katsoa tämän sivun kuvasta, millainen oli sen paikalla ollut alkuperäinen KOP:n talo, joka tuhoutui samaisessa iskussa. Pyöräilyn jälkeen on hyvä suunnata Kötsin museoon https://www.nurmes.fi/kotsin-museo katsomaan elokuva Pommien varjossa, mikä antaa kokonaiskuvan talvisodan tapahtumista Nurmeksessa. Lue lisää pommituksista täältä: https://sotiemmeperinne.fi/talvisodan-pommitukset-nurmeksessa-ja-valtimolla/

Mikko Rautiainen

• Lähteitä: Nurmeksen museo: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa, Nurmes Pielisen Karjalassa Ruotsin ajalla 1617–1809 -näyttelyn 2015 tekstiaineisto (Nurmeksen museo), sotasampo.fi, Nurmeksen historia vuodet 1910–2020, toim. Jukka Kokkonen 2023, https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Nurmeksen_julkisista_taideteoksista_ja_muistomerkeist%C3%A4, https://visitbomba.fi/fi/kayntikohde/bomban-karjalaiskyla/, https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi, https://kaithkilta.fi/kilta/perinteet, https://ort.fi/nurmes/pyhakot/