Kuvassa musiikkiesitys.

Sotaorvon tarina sanoin, sävelin ja kuvin

/in , , , /by

Pohjois-Karjalan Sotaorpojen järjestämään, Kaatuneitten Omaisten Liiton 80-vuotisjuhlavuoden alueelliseen tapahtumaan 10.8. osallistui 130 juhlavierasta Joensuun seurakuntakeskuksessa. Yhdistyksen puheenjohtaja Aune-Inkeri Keijosen tervehdys-sanojen jälkeen Kaatuneitten Omaisten Liiton hallituksen jäsen Päivi Eteläpää toi liiton tervehdyksen estyneenä olleen puheenjohtajan Hannu Niskasen puolesta.

Sotaorvon tarina nivoutuu koskettavaksi kokonaisuudeksi kertomuksen, laulujen ja kanteleen soiton vuorotellessa. Matka alkaa Kiteen Jaakkimasta, nykyisen rajan takaa:

”On kesäkuu 1944. Isä on viimeistä kertaa lomalla ja lähdössä toiveikkaana viimeistä kertaa Kannakselle. Äiti vei isän hevosella Matkaselän asemalle sotilaiden yhteiskuljetukseen. Oli luvattu, että nyt pääsee takalinjoille. Toisin kuitenkin kävi! Kannaksella alkoi suuri rynnäkkö kesäkuun 9. päivänä 1944. Isän joukot joutuivat ensimmäiseen tuleen ja juhannuksena hän katosi Tali-Ihantalan taisteluissa”, kertoo sotaorpo, kanteletaiteilija Eila Kostamo.

Lempi Kostamosta tuli sotaleski 30-vuotiaana, hänelle jäi viisi pientä lasta. Elämä kotirintamalla oli työntäyteistä ja jatkuvaa pelkoa vihollisen lentokoneiden vuoksi. Arkea elettiin epätietoisuudessa isän kohtalosta. Iltaisin rukoiltiin ” Taivaan Isä, anna meille vielä isä takaisin”.

Evakkotaipaleen jälkeen perheen kodiksi saatiin ostettua pieni maatila, jonka huonokuntoisia rakennuksia korjaamalla saatiin katto pään päälle. Lapset ahersivat äidin apuna monenlaisissa maataloustöissä. Taitavana ompelijana Lempi-äiti vaatetti lapset, joka herätti kyläläisten kateuden sotaorpojen kauniista vaatteista.

Lempi Kostamo toimi aktiivisesti Kiteelle perustetussa sotaleskien alaosastossa. Hän oli vaikuttamassa osaltaan siihen, että kadonneiden leskille ryhdyttiin maksamaan sama eläke kuin kaatuneitten leskille.

”Vuonna 1954 tuli puolustusministeriöstä lupa pitää isän ”hautajaiset”. Julistettiin hänet kuolleeksi ja pidettiin pieni muistotilaisuus. Äiti ja lapset saivat nyt läheisensä muistokiven Kiteen sankarihautausmaalle. Lempi Kostamon ja lasten iltarukous sai uuden muodon: Taivaan Isä siunaa isän tuntematon leposija”.

Pirjo Tolvanen

Kuvassa palkitseminen.

Toivo Kuroselle luovutettiin KOLn myöntämä kultainen ansiomerkki. Puheenjohtajat Aune-Inkeri Keijonen, Päivi Eteläpää ja sihteeri Pirjo Tolvanen onnittelevat. (kuva; Kalevi Lohiranto)

Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen lippu naulattiin ja siunattiin

/in , , , , , , , , , , , , , , , /by

Yhdistyksemme lippu naulattiin ja siunattiin käyttöönsä Joensuun Pielisensuun kirkossa elokuun 13.päivänä. Päivä on yhdistyksen perustamisen 5-vuotispäivä ja Ilomantsissa vuonna 1944 saavutetun voiton 81-vuotispäivä. Lipunnaulaustilaisuuden ohjelma (Joensuu 13.elokuuta 2025). Lippu on Tammanlehvän perinneliiton lippuohjeen mukainen ja se pohjautuu Komentajakapteeni evp, graafikko Tapani Talarin suunnittelemaan Tammenlehvän Perinneliiton lippuun, joka otettiin käyttöön 13.maaliskuuta 2025. Lippumme on ommellut taideompelija Paula Riihuhta.

Kuvassa ihmisiä kirkossa.

Lipunnaulaus- ja siunaustilaisuuden osallistujia Pielisensuun kirkossa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa mieshenkilöt kirkossa.

Kuvassa etualalla sotaveteraani Reino Kurvinen (vas.) ja Ilomantsin perinnetoimikunnan pj. maakuntaneuvos Markku Lappalainen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Juhla alkoi Karjalan jääkärien marssin tahdissa

Ainutkertainen tilaisuus käynnistyi MPK Savo-Karjalan soittokunnan esittämällä Karjalan jääkärien marssilla kapellimestari Mika Hirvosen johtamana. Yhdistyksen puheenjohtaja Ilpo Saarelainen lausui juhlan tervetuliaissanat ja muistutti tunteikkaassa puheessaan, että sotasukupolven ansiosta meiltä ei puutu Suomesta mitään ja kaikki on hyvin. Saarelaisen puhetta seurasi soittokunnan esittämä Juhlasoitto veteraaneille ja Sotavainajien vaalimisyhdistyksen puheenjohtajan Eversti evp. Pertti Suomisen lippupuhe. Suominen kehui puheessaan, että Pohjois-Karjala on toiminut hyvänä esimerkkinä veteraaniperinteen vaalimisessa monille vielä suuntaansa hakeville yhdistyksille. Lue Suomisen puhe täältä: Lippukirja (Joensuu 13.elokuuta 2025)

Kuvassa soittokunta esiintyy.

MPK Savo-Karjalan soittokunta esiintyy (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Ilpo Saarelainen esitti juhlan tervetuliaissanat. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Eversti, evp. Pertti Suominen puhuu. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Lipunnaulauksen henkilöstö

Lipunnaulauksen johti sotakamreeri Rauno Suhonen, lippu-upseerina toimi Eversti evp. Jouni Mattila ja lippukirjan pitäjänä yhdistyksen varainhankintapäällikkö Ilkka Savolahti. Nauloja lyötiin lippuun yhteensä 24. Rauno Suhonen luki naulaussanat jokaisen naulaajan kohdalla ja kutsui naulanlyöjät paikalle yksitellen. Lipunnaulaussanat on luettavissa täältä: Lipunnaulaussanat (Joensuu 13.elokuuta 2025) ja lippukirja täältä: Lippukirja (Joensuu 13.elokuuta 2025)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Sotakamreeri Rauno Suhonen johtamassa lipunnaulausta (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Jalkaväkirykmentti 9:n veteraani, pikkulotta ja sotaorpo löivät lippuun sotasukupolven naulat

Koska sotavuosien päättymisestä on aikaa jo yli 80 vuotta, oli suuri ilo, että saimme naulaajaksi virkeän jatkosodan rintamamiehen. Veteraanisukupolven naulan (naula nro:1) löi itseoikeutetusti maakunnassa perustetun Jalkaväkirykmentti 9:n ilomantsilainen veteraani Reino Kurvinen (s.1924). Naulaussanoissa todettiin; Ilman niitä mittaamattoman arvokkaita uhrauksia ja tekoja, joita sotiemme veteraanit Itsenäisen Suomen, sen koskemattomuuden, itsemääräämisoikeuden ja vapauden puolesta ovat menneinä vuosikymmeninä tehneet, emme me nyt olisi tässä. Velvoittakoon tämä ensimmäinen naula lipussamme sotiemme veteraanien edustajan naulaamana Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistystä ja sen jäseniä uhrautuvaan työhön Isänmaamme parhaaksi. Toisena sotasukupolven edustajana naulan löi kontiolahtelainen pikkulotta Faina Kukkonen. Hänen naulansa oli nimetty Isänmaan naulaksi (naula nro: 11). Jäsenyhdistysten naulan (naula nro: 5) löi sotaorpo Aune-Inkeri Keijonen.

Kuvassa kolme mieshenkilöä lipun äärellä.

Reino Kurvinen (kesk.) naulaamassa lippua. Markku Lappalainen (vas.) ja Jouni Mattila seuraavat. (kuva; Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa sotaveteraanin saama lipunnaulaustodistus.

Reino Kurvisen lipunnaulaustodistus. (kuva: Jouni Mattila 2025)

Kuvassa nainen ja mies lipun äärellä.

Pikkulotta Faina Kukkonen naulaamassa lippua. Oikealla Jouni Mattila. (kuva; Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa naishenkilö lipun äärellä.

Aune-Inkeri Keijonen (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Opiskelijat edustivat lipunnaulaajina maakunnan nuorisoa 

Nuoren sukupolven edustajina juhlassa toimivat Kontiolahden lukion oppilas Veeti-Ville Örn ja Riverian oppilaskunnan hallituksen pj. Siiri Kiiski Nurmeksesta. Örnin naula oli nimetty Suomalaisen nuorison naulaksi (naula nro: 9) ja Kiisken naula Historiaa ja nykypäivää yhdistäväksi naulaksi (naula nro: 10). Kun lipunnaulaajina oli Tammenlehvän sukupolvea ja nykynuoria, voi perustellusti sanoa, että sotavuodet ja tulevaisuus löivät juhlassa kättä.

kuvassa kaksi mieshenkilöä kättelee.

Veeti-Ville Örn (vas.) ja Lippukirjanpitäjä Ilkka Savolahti. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

kuvassa naishenkilö lipun äärellä.

Siiri Kiiski naulaamassa lippua. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Lipun muut naulat lyötiin seuraavassa järjestyksessä:

  • nro:2: Maakunnan naula, lyöjänä maakuntajohtaja Markus Hirvonen
Kuvassa kaksi mieshenkilöä lipun äärellä.

Maakuntajohtaja Markus Hirvonen (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 3: Puolustusvoimien naula, lyöjänä Kainuun prikaatin apulaiskomentaja eversti Tomi Pekurinen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Everstit Tomi Pekurinen (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 4: Perustajajäsenen naula, lyöjänä yhdistyksen ensimmäinen pj. Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun johtava rehtori Jyrki Huusko
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Jyrki Huusko (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 6: Perinnetoimikuntien naula, lyöjänä Nurmeksen perinnetoimikunnan pj. Historian- ja yhteiskuntaopin lehtori Mikko Rautiainen
Kuvassa mieshenkilöt pöydän äärellä.

Mikko Rautiainen (vas.) kirjoittamassa lippukirjaa. Oikealla Ilkka Savolahti. (kuva: Aleksander Roszczenko 2025)

  • nro:7: Kirkkojen naula, lyöjänä Joensuun ort.seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksander Roszczenko
Kuvassa mieshenkilö lipun äärellä.

Aleksander Roszczenko (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

  • nro: 8: Hengellisen työn naula, lyöjänä Joensuun rovastikunnan lääninrovasti, kirkkoherra Tiina Wiberg
kuvassa nainen ja mies lipun äärellä.

Tiina Wiberg naulaamassa lippua. Oikealla Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

  • nro: 12: Kuntien naula, lyöjänä Joensuun kaupunginjohtaja Jere Penttilä
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Joensuun kaupunginjohtaja Jere Penttilä (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 13: Vapauden perinnenaula, lyöjänä Pohjois-Karjalan Reserviupseeripiirin pj. Pekka Martikainen (naula lyödään myöhemmin naulaajan poissaolon vuoksi.)

 

  • nro: 14: Tammenlehvän perinneliiton naula, lyöjänä Tammenlehvän perinneliiton pj. oikeustieteiden kandidaatti Timo Laitinen
Kuvassa mieshenkilöt kättelevät lipun äärellä.

Timo Laitinen (vas.) kättelee Jouni Mattilaa lipunnaulauksen jälkeen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 15: tukityön naula, lyöjänä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen, Ikääntyneiden palvelujen toimialueen, yhteiset palvelut, palvelujohtaja Hannele Komu.
Kuvassa nainen ja mies lipun äärellä.

Hannele Komu (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 16: Perinnetyön naula, lyöjänä Perinneyhdistyksen alueellisen neuvottelukunnan pj. kansanedustaja Hannu Hoskonen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Hannu Hoskonen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 17: Ilmavoimaperinteen naula, lyöjänä Karjalan lennoston komentaja eversti Johan Anttila
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Everstit Johan Anttila (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 18: Arvoperinteen naula, lyöjänä Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja, eversti Matti Pitkäniitty
Kuvassa kaksi mieshenkilöä lipun äärellä.

Everstit Matti Pitkäniitty ja Jouni Mattila (kuva; Kalevi Lohiranto 2025)

 

  • nro: 19: Arvostuksen naula, lyöjänä kauppaneuvos Väinö H. Broman
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Väinö H. Broman (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 20: Palvelualttiuden naula, lyöjänä Kiteen rajakillan pj. sotakamreeri Timo Päivinen

Timo Päivinen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

  • nro: 21: Kannustuksen naula, lyöjänä Karjalaisen kulttuurin Edistämissäätiön kunniajäsen, asessori Timo Nevalainen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Timo Nevalainen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

  • nro: 22: Lipun tukijan naula, lyöjänä Suomen Seniorikodit ry:n pj. sosiaalineuvos Ahti Karttunen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Ahti Karttunen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

  • nro: 23: Lipun tekijän naula, lyöjänä taideompelija Paula Riihuhta
Kuvassa nainen ja mies mies lipun äärellä.

Paula Riihuhta (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

  • nro: 24: Vastuun ja velvollisuuden naula, lyöjänä perinneyhdistyksen pj. rehtori Ilpo Saarelainen
Kuvassa mieshenkilöt lipun äärellä.

Ilpo Saarelainen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa kehyksissä olevia todistuksia pöydällä.

Lipunnaulaustodistukset (kuva: Jouni Mattila 2025)

 

Lipun siunaus

Lipun naulausta seurasi lipun siunaus, jonka suorittivat kenttärovasti Penna Parviainen ja kirkkoherra Aleksander Roszczenko. Siunauksen jälkeen laulettiin isänmaallinen virsi 578. Virren jälkeen toiminnanjohtaja Jouni Mattila luovutti lipun puheenjohtaja Ilpo Saarelaiselle, joka asetti sen jalustaan siniristilipun viereen.

Kuvassa kolme mieshenkilöä lipun kanssa.

Aleksander Roszczenko (vas.), Penna Parviainen ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa mieshenkilöt lipun kanssa.

Ilpo Saarelainen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Isänmaallisen juhla päätöksenä olivat musiikkiesitykset, tervehdykset, kiitossanat ja kakkukahvit. Lapsikuoro Tiuku ja Mosaiikki, johtajanaan kanttori Tiina Korhonen esittivät yhdessä MPK Savo-Karjalan soittokunnan kanssa Veteraanin iltahuudon. Kansanedustaja Hannu Hoskonen esitti valtiovallan tervehdyksen ja pj. Timo Laitinen Tammenlehvän perinneliiton tervehdyksen. Molemmat kiittelivät puheenvuoroissaan maakunnassa tehtyä veteraani- ja perinnetyötä. Kiitossanat lausui Jouni Mattila, joka käsitteli puheessaan maakunnan perinnetyön vaiheita sen alkuajoista tähän päivään ja totesi, että Pohjois-Karjala on saanut toimia monenlaisten hankkeiden pilotoijana. Puheensa lopuksi, pitkän ja ansiokkaan päivätyön maanpuolustuksen parissa tehnyt Mattila kertoi vetäytyvänsä eläkkeelle toiminnanjohtajan tehtävästä mutta jatkavansa toimintaa perinnetyön taustajoukoissa. Lue Mattilan puhe täältä: KIITOSSANAT LIPUN NAULAUS13082025. Muistorikas juhla päättyi seisaaltaan laulettuihin Sillanpään marssilauluun ja Karjalaisten lauluun soittokunnan säestämänä. Juhlan päätteeksi Pielisensuun seurakunnan järjestämille kakkukahveille, joiden aikana kirkkoherra Wiberg käytti puheenvuoron kaikkien lipunnaulaajien puolesta.

Kuvassa juhlaesiintyjiä.

Lapsikuoro Tiuku ja Mosaiikki esiintyy. Etualalla kapellimestari Mika Hirvonen (kuva: Jouni Mattila 2025)

Kuvassa mieshenkilö puhunjanpöntössä.

Hannu Hoskonen puhui valtiovallan puolesta. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Timo Laitinen puhuu. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Jouni Mattila esitti juhlan kiitossanat. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Kuvassa katettu kahvipöytä.

Lipunnaulaustilaisuuden Kakku- ja piirakkakahvit Pielisensuun seurakunnan tiloissa. (kuva: Jouni Mattila 2025.)

Kuvassa kahvitus.

Lipunnaulaustilaisuuden juhlakahvit Pielisensuun kirkossa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)

Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys

Mustavalkoisessa kuvassa sotilaspappi, sotilaita ja saattoväkeä hautojen äärellä.

Kaatuneitten omaisten liiton alueellinen 80-vuotisjuhla Joensuussa 10.8.2025

/in , , , /by

Sotaorvon tarina sanoin, sävelin ja kuvin 10.elokuuta 2025 klo 13.00. Paikka: Joensuun ev.lut.srk. keskus, Kirkkokatu 28, 80100 Joensuu

”On kesäkuu 1944. Isä on viimeistä kertaa lomalla ja lähdössä toiveikkaana viimeistä kertaa Kannakselle. Äiti vei isän hevosella Matkaselän asemalle sotilaiden yhteiskuljetukseen. Oli luvattu, että nyt pääsee takalinjoille. Toisin kuitenkin kävi! Kannaksella alkoi suuri rynnäkkö kesäkuun 9. päivänä 1944. Isän joukot joutuivat ensimmäiseen tuleen ja juhannuksena hän katosi Tali-Ihantalan taisteluissa”.

”Äidistäni Lempi Kostamosta tuli sotaleski 30-vuotiaana. Äidille jäi viisi lasta, joista minä Eila, olin vain vuoden ikäinen ja vanhin 9-vuotias. Elämä pienellä maatilalla oli työntäyteistä, jossa kaikille lapsille oli omat tehtävät. Elämä oli kovaa ja isän kaipaus suuri”, kertoo sotaorpo, kanteletaiteilija Eila Kostamo.

Vuonna 1945 perustettiin valtakunnallinen Kaatuneitten Omaisten Liitto ry, jonka alaisuuteen sotalesket perustivat alaosastoja ympäri Suomen, niin myös Pohjois-Karjalaan, jossa Lempi Kostamo toimi aktiivisesti. Yhdistystoimintaan osallistuminen toi vertaistukea ja tietoa sotaleskille. Sotien seurauksena Suomessa oli 30 000 sotaleskeä ja 55 000 sotaorpoa. Nykytilanteen mukaan elossa on vain 2 sotaleskeä ja sotaorvotkin ovat keski-iältään jo 85-vuotiaita.

Tarinan sotalesken ja sotaorvon elämäntaipaleelta kertovat Eila Kostamo ja lapsenlapset.

Tilaisuus on Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry:n järjestämä, kaikille avoin Kaatuneitten Omaisten Liiton 80-vuotisjuhlavuoden paikallinen tapahtuma. Kahvitarjoilu juhlan jälkeen.

Asu vapaa.

Lämpimästi tervetuloa!

Kuvassa lehden kansi.

Maanpuolustus/veteraanilehden tuore numero julkaistu Pohjois-Karjalassa!

/in , , , , , , , , , , , , , , /by

Karjalan pojat -lehti on vuonna 1956 perustettu, nyt jo 69 -vuotias perinteikäs pohjoiskarjalainen maanpuolustusjulkaisu. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa; lippujuhlapäivinä pdf-lehtenä ja itsenäisyyspäivinä paperilehtenä ja pdf-lehtenä.

Nykyisin lehti on kaksikantinen, sisältäen reserviläisjärjestöjen ja sotien perinneyhdistyksen kuulumiset.

Lue 4.6.2025 julkaistu lehti täältä:

https://karjalanpojat.fi/dataflow/karjalanpojat2/files/media/karjalanpojatreservilaisliite_12025_8962.pdf

Kuvassa lotan kunniamerkit.

Elit isänmaallesi – Lotta Fanny Mönkkönen 1921–2024

/in , , , /by

Lotta Fanny Mönkkönen 1921–2024

Joensuun vanhimman sotaveteraanin, lotta Fanny Aili Mönkkösen, poisnukkuminen 25.joulukuuta 2024, runsaan 103-vuoden korkeassa iässä jätti jälkeensä suuren aukon. Tämä vaatimaton, mutta tarmokas nainen oli tehnyt isänmaamme hyväksi valtavan työn. Sen työn arvoa emme voi ymmärtää emmekä koskaan kylliksi kiittää.

Fanny syntyi 16.huhtikuuta 1921 ja aloitti maanpuolustustyönsä liittymällä Lotta-Svärdin jäseneksi kotikunnassaan Liperissä vuonna 1938. Varsinainen sota alkoi Fannyn osalta jatkosodan puhjettua. Hän hoiti muun muassa muonitus- ja eläinlääkintätehtäviä. Työ ei ollut helppoa. Fannyn mieleen jäivät hänen kertomansa mukaan erityisesti hevosten karut kohtalot sotien aikana. Hän muisti aina sen äänen, jota kärsivät ja pahoin haavoittuneet hevoset pitivät. Myös muonitus oli koetteleva ja rohkeutta vaativa, maamme puolustuskyvyn kannalta, keskeisen tärkeä tehtävä. Fanny toimitti ruoan rintamalle, vaikka loppumatkan ryömien, sillä muona tuli kuljettaa rintamalle tykkitulesta tai muusta vihollisen toiminnasta riippumatta. Fanny palkittiin jatkosodan aikana 2.luokan Vapaudenmitalilla. Fanny oli myös maakuntamme viimeisiä elossa olleita Salpalinjan linnoitustöihin osallistuneita veteraaneja.

Sodan myötä syntynyt sitkeys kantoi Fannya koko hänen elämänsä ajan. Hän teki päivätyönsä pitokokkina. Lisäksi hänellä oli oma tila, karjaa ja viljelyksiä. Töidensä ansiosta hänelle kertyi runsaasti ystäviä koko Pohjois-Karjalan alueelta. Tämän vahvimpana osoituksena olivat runsaslukuiset onnittelukortit, joita hän sai jokaisena syntymäpäivänään.

Sotaveteraani- ja lottatyöhön Fanny osallistui ahkerasti loppuun asti. Hän oli mukana Sotaveteraaniliiton, Rintamanaisten Liiton ja Lottaperinneliiton toiminnassa. Veteraanityö oli hänelle tärkeää ja lähellä sydäntä. Hän oli tuttu näky maakuntamme maanpuolustusjuhlissa. Saattajaan tukeutunut nainen osallistui kunniallisesti ja arvokkaasti tilaisuuksiin iästään huolimatta.

Viimeinen ja merkittävin tilaisuus Fannyn elämässä lienee ollut 103-vuotissyntymäpäivä. Hän ei oman kertomansa mukaan aikonut pitää erityisiä juhlia. Siitä huolimatta mennessäni onnittelemaan häntä Sotaveteraanien puolesta, oli kerrostaloasuntoon ahtautunut ainakin 30 vierasta. Tämän jälkeen totesin toiselle edustajallemme, että me emme olisi edes mahtuneet sisälle, jos hän olisi järjestänyt juhlat. Onneksi hän selkeästi vietti merkkipäiviään vain omassa rauhassa, kuten hän oli aiemmin sanonut.

Fanny Mönkkönen palkittiin ansioistaan seuraavilla kunnia- ja ansiomerkeillä: 2.luokan Vapaudenmitali, Sodan 1941–1945 muistomitali, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1.luokan Mitali, Kotirintamanaisen muistomitali, Rintamanaisten Liiton Ansiomitali, Sininen Risti miekalla, Kultainen Reservin Ratsastajamitali, Lottamuistomitali.

Itselleni Fanny jäi mieleen aktiivisena ja puheliaana veteraanina, joka tunsi oikeutettua ylpeyttä isänmaastaan. Ensitapaamisessamme kumarsin kunniakkaan elämäntyön tehneelle veteraanille, tammikuussa 2025 sain tehdä niin vielä kerran. Tuolloin sain todistaa, kuinka se sama maa, jota hän puolusti, otti väsyneen palvelijansa syleilyynsä, sekä liitti hänet veteraaniveljiensä ja -sisariensa taivaallisiin riveihin. Yksi aikakausi lähestyy loppuaan, mutta Fannyn tekemä työ kestää ajan ja kantaa puhdasta hedelmää – hän eli isänmaalleen.

Ville S. Virtanen, Joensuun sotaveteraanikerhon vpj.

Kuvassa arkku siunaustilaisuudessa.

Fanny Mönkkösen (1921-2024) siunaustilaisuus Joensuun ev.lut.Seurakuntakeskuksessa. (kuva: Ville S. Virtanen)

 

Kuvassa liput siunauskappelissa.

Fanny Mönkkösen (1921-2024) siunaustilaisuus. (kuva: Ville S. Virtanen)

Kuvassa lipputervehdys.

”Lapset ja lastemme lapset teidän nyt vuoronne on” – Vahdinvaihto Pohjois-Karjalassa

/in , , /by

Lakkautuvien veteraaniliittojen tehtävät siirtyivät niiden perilliselle, vuonna 2003 perustetulle Tammenlehvän perinneliitolle Helsingin Finlandia-talossa talvisodan päättymisen 85-vuotispäivänä 13.maaliskuuta 2025. Maakunnan tasolla vastaava vahdinvaihtotilaisuus pidettiin Joensuun Seurakuntakeskuksella 14.maaliskuuta, kun Pohjois-Karjalan Sotainvalidipiirin, Pohjois-Karjalan Rintamaveteraanipiirin ja Pohjois-Karjalan Sotilaspoikien perinnekillan liput luovutettiin näiden työtä jatkavalle, Tammenlehvän perinneliiton alaisuudessa toimivalle Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistykselle. On huomattavaa, että vahdinvaihto alkoi maakunnassamme jo kesällä 2022, kun toimintansa lakkauttaneet Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri ja Pohjois-Karjalan Lottaperinneyhdistys luovuttivat lippunsa yhdistyksellemme.

Kuvassa mieshenkilö puhumassa yleisölle.

Puheenjohtaja Ilpo Saarelainen avasi juhlan. (kuva: Mikko Rautiainen)

Kuvassa ortodoksinen ja luterilainen pappi.

Kirkkoherrat Aleksander Roszczenko ja Salla Romo. (kuva: Mikko Rautiainen)

Kuvassa laulaja ja soittajia.

Elina Vitri-Viitaniemi esitti muun muassa evakon laulun. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa sotilassoittokunta esiintymässä yleisölle.

Rakuunaseitsikko esiintymässä. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Juhla alkoi arvokkaasti Karjalan jääkärien marssilla, jonka esitti rakuunaseitsikko, vääpeli Toni Herralan johdolla. Tervehdyssanat esitti yhdistyksemme puheenjohtaja Ilpo Saarelainen, jota seurasi ekumeeninen hartaus Vt.kirkkoherra Salla Romon ja kirkkoherra Aleksander Roszczenkon johdolla. Koskettavaa musiikkia tilaisuudessa esittivät Elina Vitri-Viitaniemi sekä lapsikuoro Tiuku ja Mosaiikki ja huilisti Saara Latvanen, johtajanaan kanttori Tiina Korhonen. Juhlapuheen piti Tammenlehvän perinneliiton Edunvalvonta-asiamies Heikki Karhu, joka käsitteli puheessaan mm. veteraanijärjestöjen perustamisvaiheita- ja historiaa. Karhu kertoi, että viimeisenä veteraaniliitoista lopettaa järjestöistä vanhin, vuonna 1940 perustettu Sotainvalidien veljesliitto, jonka toiminta lakkaa elokuussa.  Oman tervehdyksensä juhlassa esittivät myös Kainuun prikaatin apulaiskomentaja, eversti Tomi Pekurinen, joka edusti Puolustusvoimia sekä Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas, joka edusti Pohjois-Karjalan kuntia. Nuorten tervehdyksen toi Joensuun Tulliportin Normaalikoulun lukion opiskelija, sotaorvon lapsenlapsi Jarkko Pulkkinen, joka kertoi, että sotavuodet kiinnostavat nuoria ja koulu antaa hyvät tiedot Suomen kohtalonvuosista. Pulkkinen myös muistutti, että nuoret on otettava mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan perinnetyötä.

Kuvassa lapsia ja nuoria laulamassa yleisölle.

Lapset ja nuoret esiintymässä. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Mieshenkilö puhumassa yleisölle.

Tammenlehvän perinneliiton edustaja Heikki Karhu puhuu. (kuva: Mikko Rautiainen)

Kuvassa sotilas puhumassa.

Eversti Tomi Pekurinen edusti juhlassa Puolustusvoimia. (kuva: Mikko Rautiainen 2025

Kuvassa nainen pitämässä puhetta.

Kunnanjohtaja Marjut Ahokas kertoi kunnissa tehtävän perinnetyön merkityksestä. (kuva: Mikko Rautiainen)

Kuvassa nuori mies puhumassa yleisölle.

Opiskelija Jarkko Pulkkinen puhui sotasukupolven perinnöstä lukiolaisen näkökulmasta. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Mieleenpainuva juhla huipentui lippujen luovutukseen. Sotainvalidipiirin lipun luovutti piirin puheenjohtaja Ahti Karttunen ja vastaanotti Ilpo Saarelainen. Karttunen mainitsi, että kyseessä oli ensimmäinen sotainvalidipiirin lippu koko valtakunnassa, joka luovutettiin pois piirin hallinnasta.  Rintamaveteraanipiirin lipun luovutti piirin varapuheenjohtaja Jari Sirola ja vastaanotti varainhankintapäällikkö Ilkka Savolahti. Sotilaspoikien perinnekillan lipun puolestaan luovutti puheenjohtaja Antti Eteläpää ja vastaanotti rovasti Juhani Sainio. Juhla päättyi yhdistyksen toiminnanjohtaja, eversti evp. Jouni Mattilan lausumiin perinnetyötä käsitteleviin päätössanoihin, yhteislauluna laulettuun Karjalaisten lauluun sekä kakkukahveihin, joista vastasi Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys. Osallistujia juhlassa oli noin sata henkeä. He koostuivat mm. veteraani- ja perinnetyön aktiiveista, järjestöjen edustajista, yhteistyökumppaneista sekä esiintyjistä. Martin Hodél ja Juhani Sainio dokumentoivat muistorikkaan tilaisuuden videolle. Maanpuolustushenkinen ilta jatkui vielä täydessä Joensuun kirkossa, jossa oli tarjolla Rakuunasoittokunnan, Joensuun ev.lut.seurakunnan ja Pohjois-Karjalan aluetoimiston järjestämä perinteinen Talvisodan päättymisen muistokonsertti.

Kuvassa kolme mieshenkilöä lipun kanssa.

Toiminnanjohtaja Jouni Mattila seurasi taustalla, kun Ahti Karttunen luovuttaa sotainvalidipiirin lippua Ilpo Saarelaiselle. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa lipun luovutus ja juhlayleisöä.

Ahti Karttunen luovuttamassa sotainvalidipiirin lippua perinneyhdistyksen puheenjohtajalle Ilpo Saarelaiselle. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa lipun luovutus ja yleisöä.

Jari Sirola luovuttamassa Rintamaveteraanipiirin lippua Ilkka Savolahdelle. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa miehiä lippujen kanssa.

Antti Eteläpää luovuttaa Sotilaspoikien perinnekillan lipun Juhani Sainiolle. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa kolme miestä lippujen kanssa.

Perinneyhdistyksen edustajat Ilpo Saarelainen (vas.), Ilkka Savolahti ja Juhani Sainio ovat vastaanottaneet liput. (kuva: Mikko Rautiainen)

Kuvassa mieshenkilö puhumassa yleisölle.

Toiminnanjohtaja Jouni Mattila lausui päätössanat (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Vartijat vaihtuvat, työ jatkuu!

Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ry.

 

Kuvassa käsiohjelman kansi.

Kuvassa juhlayleisöä.

Vahdinvaihtojuhlan osallistujia Joensuun seurakuntakeskuksessa (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa juhlayleisö ja videokuvaaja.

Martin Hodel (vas.) taltioi videolle vahdinvaihtotilaisuuden (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa sotilassoittokunta esiintyy.

Rakuunasoittokunta esiintyi Musiikkiyliluutnantti Riku Sojakan johdolla Joensuun kirkossa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa kirkko iltavalaistuksessa.

Joensuun kirkossa pidetty Talvisodan päättymisen muistokonsertti on juuri päättynyt. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Joensuu kokosi sotaorvot ja muun sotasukupolven yhteiseen juhlaan

/in , , /by
kuvassa ihmisiä muistomerkin edustalla.

Sotakamreeri Rauno Suhonen puhuu Raja- ja Laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkillä (kuva: Jouni Mattila)

Kaatuneitten Omaisten Liiton perinteiset Hengelliset ja kulttuuripäivät vietettiin tänä syksynä Joensuussa. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa kaatuneitten omaisten ja perinneyhdistyksen yhteistyönä. Iloinen karjalainen tunnelma valtasi osallistujat, kun Hengellisiä ja kulttuuripäiviä vietettiin Joensuussa 14.–15. syyskuuta. Kokonaisuudessaan päivät olivat perinneyhdistyksen ja kaatuneitten omaisten yhteistyötä. Lauantain ohjelman vetovastuussa oli kaatuneitten omaiset, sunnuntain perinneyhdistys. – Yhteistyö sotaorpojen kanssa sujui alusta alkaen hyvin. Meillä on siitä jo pitkä kokemus ja perinteet. Olen itse ollut valmistelemassa ja toteuttamassa ennen tätä seitsemään sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen yhteistä P-K:n alueellista kirkkopyhää, toteaa toiminnanjohtaja Jouni Mattila Sotien 1939–45 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistyksestä.

Runoja, ruokakulttuuria ja musiikkia

Lauantaina ennen iltajuhlaa oli mielenkiintoista valinnaisohjelmaa: opastetut bunkkerimuseo- tai sankarihautausmaakäynnit tai Kimmelin luennot Ilomantsin sotatie sekä Hakaristejä ja punatähtiä Pohjois-Karjalan taivaalla. Iltajuhla, Iloinen karjalainen ilta kokosi Kimmeliin 250 sotaorpoa ystävineen! Voi jälleennäkemisen iloa, liikutusta sekä riemua upeasta ja monipuolisesta ohjelmasta illallisineen. Karjalainen perinne näkyi paitsi vieraanvaraisuudessa ja ruokakulttuurisessa, myös musiikkipitoisessa ohjelmassa, jonka höysteenä oli tanssia ja karjalankielistä runoutta. Puheet pitivät Nina Harjulehto Kaatuneitten Omaisten Liitosta ja Jouni Mattila perinneyhdistyksestä. Pohjois-Karjalan Sotaorpojen puheenjohtajalta Aune-Inkeri Keijoselta kuultiin tervetuliaissanat ja lempeästi juhlapäivän päättävän iltahartauden. – Teimme tapahtuman osallistujille, jotta he voisivat viedä viestiä omiin maakuntiin monipuolisesta ja onnistuneesta tapahtumasta, johon kuului repullinen iloisuutta ja vieraanvaraisuutta Mattila toteaa.

Sunnuntai starttasi juhlamessulla

Ennen sunnuntain pääjuhlaa vietettiin juhlamessua, sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen Pohjois-Karjalan alueellista kirkkopyhää Joensuun ev.lut. kirkossa, jossa oli 460 osallistujaa. Samanaikaisesti pidettiin myös ortodoksinen liturgia Pyhän Nikolauksen kirkossa. Päivien yksi kohokohta Mattilalle ja Keijoselle oli, kun he saivat jumalanpalveluksen päätteeksi Narvan marssin soidessa lähteä laskemaan KOL:n ja perinneyhdistyksen yhteisen seppeleen Joensuun sankarihautausmaan Ikuisuutta kohti -muistomerkille.

Pääpuhuja painotti tukityön jatkumista

Sunnuntain pääjuhlasta oli Carelia-salissa nauttimassa noin 400 vierasta. Juhlan pääpuhuja, Tammenlehvän Perinneyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Timo Laitinen totesi, että veteraanien rinnalla on useita sotasukupolvien ryhmiä, joista osa on lainsäädännöllisesti tunnistettu ja osa ei. – Heidän kaikkien osalta meidän tulee jatkossa pohtia, mitä edusvalvontaa ja tukityötä voimme tehdä. Joka tapauksessa perinnetyömme arvostaa ja kunnioittaa kaikkien heidän arvokasta panosta yhteiskuntamme hyväksi. – Kaikki kunnia hyville puhujille ja esiintyjille, mutta haluan nostaa yhteisen perinnetyön tärkeyden vuoksi kohokohdaksi lapsikuoron esiintymisen ja erityisesti kappaleen Sininen ja valkoinen. Kylmät väreet menivät lävitseni ja kyynel tuli silmäkulmaan, kun näin miten he esiintyivät sydämestä ja nauttivat meille esiintymisestä. Olemme siirtämässä Tammenlehvän sukupolven jättämää perintöä ja perinnettä lapsillemme, siksi on tärkeää, että he ovat mukana tapahtumissamme aina kun se on mahdollista, Jouni Mattila tunnelmoi.

– Minulle ehkä tärkeintä oli se hehku, mikä osallistujista välittyi. Näin ihmisten tyytyväisyyden. Jokaisen ihmisen läsnäolo oli tärkeää: Minä olen tärkeä ja osa tätä kokonnaisuutta, pääjuhlan juontanut Päivi Eteläpää Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry:stä riemuitsi.

Teksti Marju Hulttinen

 

Sotaorvoiksi jäi sotien jälkeen yli 55 000 lasta                    

Suomen sodissa 1939–1945 kaatui yli 90 000 sotilasta. Perheellisiä heistä oli noin 31 000. Sotaorpoja eli sodissa kaatuneitten lapsia oli sotiemme jälkeen maassamme 55 000. Vuoden 2024 alussa sotaorpoja oli elossa noin 16 000, ja heidän keski-ikänsä on 84 vuotta. Perheen taloudellinen asema muuttui, kun isä oli kaatunut. Sotaorpojen äideillä eli sotaleskillä ei ollut välttämättä omaa ammattia, kun he olivat olleet kotona lasten kanssa. Sotaleskille tuli vastuu asumisesta, elannon riittävyydestä, lapsista ja heidän tulevaisuudestaan.

Sodan kauhuista ei keskusteltu                                  

Sotaorpolasten tilannetta pahensi turvattomuus ja yleinen vaikenemisen kulttuuri. Sodan ikäviä kokemuksia ei juuri purettu puhumalla kotona tai koulussa. Joitakin sotaorpoja saatettiin jopa koulukiusata tai syrjiä. Sotaleskiäidit olivat stressaantuneita perheen toimeentulosta eivätkä omalta surultaan osanneet ja ehtineet huomioida lapsiaan ja heidän ahdistustaan. Koko perheellä oli ikävä isää. Sotaleskille myönnettiin huoltoeläkettä, mutta se oli niin pieni, että perhe ei tullut sillä toimeen. Osa sotaleskistä koulutettiin uusiin ammatteihin, muun muassa ompelijoiksi.

Työhuoltolailla oli tarkoitus turvata sotaorvolle koulutus, jonka isä olisi pystynyt tarjoamaan. Koulutusmahdollisuus tarjottiin pääasiassa käytännön aloille. Koulutustuki suuntasi täten sotaorpojen työurat fyysisesti raskaisiin ammatteihin ja jätti huomiotta sotaorvon halun jatkaa opintoja. Lukio- ja yliopistotasoinen opiskelu oli mahdollista vain harvoille. Monien sotaorpojen oli lähdettävä kansakoulun jälkeen ansiotyöhön tai pientilan raskaisiin maatalous- ja metsätöihin. Kaikki eivät saaneet tietoa koulutuksesta ja tuesta siihen. Osalle kuitenkin myönnettiin vapaaoppilaspaikkoja; koulutus oli silloin yleisesti maksullista.

Ajankohtaista Joensuussa

/in , , /by
Värikuvassa kivirakennus, jonka tornissa liehuu Pohjois-Karjalan maakuntalippu. Rakennuksen seinässä on Suojeluskunnan tunnus.

Vuonna 1852 kruununmakasiiniksi rakennettu Pielisjoen linna toimi Joensuun suojeluskuntatalona 1930- ja 1940-luvuilla. Nykyisin linnassa toimii maakuntaliitto.

 

Joensuun sotaveteraanien puurojuhla

Anja Tikkala on poissa

Sotaveteraani Veikko Mäenharju on poissa

Sotaveteraani Heikki Ihatsu on poissa

Kokonaisturvallisuusmessut Joensuu Areenalla 4.-5.lokakuuta 2024

Joensuu kokosi sotaorvot ja muun sotasukupolven yhteiseen juhlaan

Kaatuneittein omaisten valtakunnalliset hengelliset -ja kulttuuripäivät Joensuussa 2024

Kansallisen veteraanipäivän tilaisuuksia Joensuussa 27.4.2024

Talvisodan päättymisen muistokonsertti Joensuussa 13.3.2024

Sotilaspoika, everstiluutnantti Aulis Laine (1932-2024)

Sotaveteraani Heikki Ihatsu on poissa

/in , , /by
kuvassa valkoinen arkku.

Heikki Ihatsun siunaustilaisuus (kuva Ville S. Virtanen)

14.lokakuuta 2024 saatettiin haudan lepoon sotaveteraani Heikki Ihatsu. Hän olisi täyttänyt lokakuun lopussa 98 vuotta. Vanhuuden rasitusten painama veteraani vapautui maallisesta ortodoksisin hautajaisin saateltuna. Joensuun Sotaveteraanien havuseppeleen laskivat ent. varapuheenjohtaja Raassina ja nyk. varapuheenjohtaja Virtanen. Ihatsun jälkeen Joensuussa on hengissä enää kolme miespuolista sotaveteraania.
Veljeä ei jätetty.
Ville S. Virtanen