Elit isänmaallesi – Lotta Fanny Mönkkönen 1921–2024

Lotta Fanny Mönkkönen 1921–2024

Joensuun vanhimman sotaveteraanin, lotta Fanny Aili Mönkkösen, poisnukkuminen 25.joulukuuta 2024, runsaan 103-vuoden korkeassa iässä jätti jälkeensä suuren aukon. Tämä vaatimaton, mutta tarmokas nainen oli tehnyt isänmaamme hyväksi valtavan työn. Sen työn arvoa emme voi ymmärtää emmekä koskaan kylliksi kiittää.

Fanny syntyi 16.huhtikuuta 1921 ja aloitti maanpuolustustyönsä liittymällä Lotta-Svärdin jäseneksi kotikunnassaan Liperissä vuonna 1938. Varsinainen sota alkoi Fannyn osalta jatkosodan puhjettua. Hän hoiti muun muassa muonitus- ja eläinlääkintätehtäviä. Työ ei ollut helppoa. Fannyn mieleen jäivät hänen kertomansa mukaan erityisesti hevosten karut kohtalot sotien aikana. Hän muisti aina sen äänen, jota kärsivät ja pahoin haavoittuneet hevoset pitivät. Myös muonitus oli koetteleva ja rohkeutta vaativa, maamme puolustuskyvyn kannalta, keskeisen tärkeä tehtävä. Fanny toimitti ruoan rintamalle, vaikka loppumatkan ryömien, sillä muona tuli kuljettaa rintamalle tykkitulesta tai muusta vihollisen toiminnasta riippumatta. Fanny palkittiin jatkosodan aikana 2.luokan Vapaudenmitalilla. Fanny oli myös maakuntamme viimeisiä elossa olleita Salpalinjan linnoitustöihin osallistuneita veteraaneja.

Sodan myötä syntynyt sitkeys kantoi Fannya koko hänen elämänsä ajan. Hän teki päivätyönsä pitokokkina. Lisäksi hänellä oli oma tila, karjaa ja viljelyksiä. Töidensä ansiosta hänelle kertyi runsaasti ystäviä koko Pohjois-Karjalan alueelta. Tämän vahvimpana osoituksena olivat runsaslukuiset onnittelukortit, joita hän sai jokaisena syntymäpäivänään.

Sotaveteraani- ja lottatyöhön Fanny osallistui ahkerasti loppuun asti. Hän oli mukana Sotaveteraaniliiton, Rintamanaisten Liiton ja Lottaperinneliiton toiminnassa. Veteraanityö oli hänelle tärkeää ja lähellä sydäntä. Hän oli tuttu näky maakuntamme maanpuolustusjuhlissa. Saattajaan tukeutunut nainen osallistui kunniallisesti ja arvokkaasti tilaisuuksiin iästään huolimatta.

Viimeinen ja merkittävin tilaisuus Fannyn elämässä lienee ollut 103-vuotissyntymäpäivä. Hän ei oman kertomansa mukaan aikonut pitää erityisiä juhlia. Siitä huolimatta mennessäni onnittelemaan häntä Sotaveteraanien puolesta, oli kerrostaloasuntoon ahtautunut ainakin 30 vierasta. Tämän jälkeen totesin toiselle edustajallemme, että me emme olisi edes mahtuneet sisälle, jos hän olisi järjestänyt juhlat. Onneksi hän selkeästi vietti merkkipäiviään vain omassa rauhassa, kuten hän oli aiemmin sanonut.

Fanny Mönkkönen palkittiin ansioistaan seuraavilla kunnia- ja ansiomerkeillä: 2.luokan Vapaudenmitali, Sodan 1941–1945 muistomitali, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1.luokan Mitali, Kotirintamanaisen muistomitali, Rintamanaisten Liiton Ansiomitali, Sininen Risti miekalla, Kultainen Reservin Ratsastajamitali, Lottamuistomitali.

Itselleni Fanny jäi mieleen aktiivisena ja puheliaana veteraanina, joka tunsi oikeutettua ylpeyttä isänmaastaan. Ensitapaamisessamme kumarsin kunniakkaan elämäntyön tehneelle veteraanille, tammikuussa 2025 sain tehdä niin vielä kerran. Tuolloin sain todistaa, kuinka se sama maa, jota hän puolusti, otti väsyneen palvelijansa syleilyynsä, sekä liitti hänet veteraaniveljiensä ja -sisariensa taivaallisiin riveihin. Yksi aikakausi lähestyy loppuaan, mutta Fannyn tekemä työ kestää ajan ja kantaa puhdasta hedelmää – hän eli isänmaalleen.

Ville S. Virtanen, Joensuun sotaveteraanikerhon vpj.