Juho Lipponen (1916-2023), Ylä-Karjalan viimeinen talvisotaveteraani

/in , , /by
Kuvassa sotaveteraani kunniamerkit rinnassa

Juho Lipponen 105-vuotispäivänä (kuva; Kirsi Smura 2021)

Juho Lipponen (1916–2023)

Nurmeslainen talvi- ja jatkosotien veteraani Juho Lipponen on kuollut. Hän menehtyi 19.tammikuuta. Ikää tällä Suomen vapauden puolustajalla oli peräti yli 106 vuotta. Hän syntyi Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan Valtimon Sivakan kylässä 14. lokakuuta 1916 ja ehti siten elää myös tsaarinvallan ja Suomen irtautumisen Venäjästä sekä kokea monenlaisia muita historian käännekohtia. Talvisodassa Juho otti osaa taisteluihin Piitsojalla, Saarijärvellä, Uomaalla ja Pannulammella. Jatkosodassa hän taisteli puolestaan Rukajärvensuunnalla reitillä Tuulivaara, Repola, Virta, Omelia, Tiiksjärvi, Uunojärvi, Pajarinjärvi, Ontrosenvaara, Pismajoki, Rukajärvi, Ontajärvi, Ontajoki, Klyyssinvaara.

 

Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.

 

 

Juho Lipponen 105 vuotta, 14.10.2021 (julkaistu Kenttäpostia -lehden numerossa 5/2021)

Juho Vilho Lipponen syntyi Valtimon Sivakan kylässä 14.10.1916. Juho syntyi Juhana ja Marjetta Lipposen yhdeksänlapsisen perheen vanhimmaksi pojaksi. Hän kävi koulua vain neljä vuotta, koska halusi mieluummin mennä savottoihin. Sivakassa Lipposilla oli maatila. Juho kävi nuoresta pitäen metsätöissä. Hevonen oli tärkeä työkaveri ja koira oli metsällä mukana. Armeijan Juho aloitti 3.1.1938. Alokasajan koulutus kesti kolme kuukautta, jonka jälkeen hän kävi Haminan aliupseerikoulun. Juho kertoo armeijasta siviiliin päässeiden sanoneen toisilleen keväällä 1939, että näissä kamppeissa ei enää ikinä. Toisin kävi, Juho kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin 9.10.1939 monien muiden valtimolaisten nuorten kanssa. Sotatoimet alkoivat. Juho osallistui taisteluihin 1939–40: Piitsoja, Saarijärvi, Uomaa, Pannulampi sekä 1941–44: Tuulivaara, Repola, Virta, Omelia, Tiiksjärvi, Uunojärvi, Pajarinjärvi, Ontrosenvaara, Pismajoki, Rukajärvi, Ontajärvi, Ontajoki, Klyyssinvaara. Juhon kaikki kolme veljeä olivat sodassa, heistä Otto kaatui v.1941.

Vaimo, Olga, löytyi välirauhan aikana ja häät vietettiin 24.12.1940. Lapsia syntyi kuusi: Juhani, Alpo, Ulla, Markku, Pertti ja Jorma. Maatilan töitä Juho jatkoi Sivakan Lippolassa yhdessä Matti-veljensä perheen kanssa. Juho osti Salmenkylästä vuonna 1950 Palokki-nimisen tilan ja jatkoi maanviljelyä. Maanviljelystä ja puusavotoista tuli leipä pöytään. Vapaa-aikana Juholla oli lauluharrastus mieskuorossa. Maatilan pitoa Juholla jatkui aina vuoteen 1983, jolloin sukupolvenvaihdoksen myötä Juhon poika Jorma jatkoi lypsykarjan pitoa.

Juho muutti Olgan kanssa vuonna 1987 Nurmekseen Veljeskodille, jossa oli verstas puutöitä varten. Juho teki mm. lapsenlapsille kehtoja ja keinuhevosia. Juho kalasti, marjasti ja metsästi mielellään Olgan lapsuuden maisemissa Mujejärven Pulkkilassa. Leskeksi hän jäi vuonna 1997. Juho asuu nykyisin Nurmeskodissa, jossa Juhoa muistettiin syntymäpäivänä myös Nurmeksen Sotaveteraanien puolesta. Juhlan tuntua toi Valtimon Musiikkiyhdistyksen Duo Sävelsiskojen lauluesitykset, kakkukahvit, kukat ja kortit. Koronan vuoksi on ollut syytä rajoittaa vierailuja, mutta lämpimiä onnitteluja saatiin toimitettua 105 vuoden ikään päässeelle eri aikoina. (lähde: Kuokkanen Leevi, Valtimolaiset sodassa 2011)

Anu Huusko, Juhon pojantytär, sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan jäsen

Kuvassa tilaisuuden osallistujia, muistomerkki ja Suomen liput.

Valtimolla kunnioitettiin talvisotaan lähdön vuosipäivää

/in , , , /by

Aleksis Kiven päivänä 10.lokakuuta muistettiin valtimolaisten sotaan lähdön vuosipäivää. Lokakuun 10.päivänä 1939 Valtimon miehet kokoontuivat Kirkonkylän koulun pihalle ja lähtivät sieltä ylimääräiseen kertausharjoitukseen ja edelleen sotaan. Talvisodassa valtimolaisia oli pysäyttämässä vihollista etenkin Laatokan karjalan taisteluissa. Valtimon siviiliväestölle sodan alkaminen merkitse puolestaan evakkoon lähtöä Pohjanmaalle.

Kuvassa seppeleenlaskijat ja kunniavartiossa olevat oppilaat.

Seppeleenlaskeminen ja kunniavartio. (kuva: Jorma Korhonen 2025)

Seppeleen muistomerkille laskivat Valtimon rintamaveteraanikerhon ja Nurmeksen sotaperinnetoimikunnan edustajina Paavo Harakka ja Tuomo Hölttä. Kunniavartiossa ja yleisönä olivat vakiintuneen käytännön mukaan Valtimon koulun 5.luokan oppilaat. Juhlapuheen piti Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan jäsen, kaupungin hallituksen pj. Anu Huusko. Huuskon isoisä oli Valtimon viimeinen talvisotaveteraani Juho Lipponen (1916-2023), joka menehtyi 106-vuotiaana vuonna 2023. Tilaisuus päättyi yhteislauluna laulettuun Jumala ompi linnamme -virteen, joka laulettiin myös 1939 sekä puukoululla nautittuihin pullakahveihin ja mehuihin, jotka järjesti Valtimo-seura ja maksoi Nurmeksen kaupunki.

Kuvassa kahvituksen osallistujia.

Tilaisuuden osallistujia kahvittelemassa Valtimon puukoululla (kuva: Pertti Meriläinen 2025)

Anu Huuskon puhe

Hyvät sotasukupolven sekä vanhustenviikon edustajat, Valtimon koulun oppilaat, koulun henkilökunta ja kaikki läsnäolijat.
Tänään kokoonnumme tänne sotaan lähdön muistomerkin äärelle muistamaan ja kunnioittamaan heitä, jotka aikanaan lähtivät puolustamaan isänmaata, perhettä ja vapautta. Tuona aikana nuoret miehet lähtivät sotaan jättäen kotinsa ja samalla antaen oman tulevaisuutensa epävarmuuteen.
 Kunniakäynti sotaan lähdön muistomerkillä on erityisen merkittävää näin Vanhustenviikolla. Viikon aikana on nostettu esille ikäihmisten merkitystä yhteiskunnassamme. On erityisen puhuttelevan symbolista, että saamme viettää tätä hetkeä juuri tässä paikassa, jossa paikallishistoria ja elämänkokemus kohtaavat uuden sukupolven edustajia.
Joukossamme ei enää ole heitä, jotka tältä paikalta ovat rintamalle lähteneet, vaan paikalla on heitä, jotka muistavat merkittävän ajanjakson. He, jotka tältä paikalta lähtivät puolustamaan isänmaata, ovat kiitoksensa ansainneet. Emme kiitä ainoastaan sanoilla, vaan muistelemalla ja kertomalla heidän tarinaansa eteenpäin.
Vanhustenviikon tarkoituksena on muistuttaa, miten tärkeästä elämänvaiheesta on kysymys. Elämänvaiheeseen, johon liittyy paljon osaamista, muistoja ja elämänviisautta. Nämä eteenpäin kerrotut kertomukset paitsi sota-ajasta ja eri elämänvaiheista ovat lähihistorian elävää perintöä. Omakohtaiset muistot linkittävät suvun isompaan tarinaan.
Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, mitä kaikkea on ollut ennen meitä. Se muistuttaa vastuustamme rakentaa tulevaisuutta sellaisten arvojen pohjalle, joilla ymmärrämme tehdyn rauhan hinnan.
Sukupolvien ketju ei saa katketa. Tarvitsemme historian tuntemusta, jotta voimme ymmärtää nykyisyyttä ja suunnata viisaasti tulevaan. On arvokasta, että koululuokat tulevat vuosittain kunniakäynnille ja pysähtyvät kuuntelemaan viestiä, jota vanhemmat sukupolvet kertovat. Jokainen yhdessä koettu muisto, jokainen kerrottu tarina ja jokainen mahdollistettu kohtaaminen vahvistaa tätä ketjua.
Tänään olemme saaneet yhdessä muistaa, kunnioittaa ja kiittää. Perinteinen kunniakäynninpäivä Vanhustenviikolla antaa meille mahdollisuuden pysähtyä merkittävien asioiden äärelle. Toivokaamme, että me osaamme säilyttää rauhan, vaalia sukupolvien välisen yhteyden arvoa ja rakentaa sillan niin, että tulevienkin sukupolvien on sitä vakaa kulkea. Himmetä ei muistot saa.
Anu Huusko
Kuvassa nainen pitämässä puhetta.

Nurmeksen kaupunginhallituksen pj. Anu Huusko (kuva: Jorma Korhonen 2025)

 

Lue lisää Valtimon sotavuosista täältä:

https://sotiemmeperinne.fi/index.php/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/perinnetoimikunnat/nurmes/

Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta

Kuvassa sotilas.

Alikersantti Lauri Mertanen (1915-1940)

/in , , , /by

Mertanen Lauri s. 13.7.1915. Syntymäpaikka Polvijärvi . Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Lut. Naimaton. Pituus: 171cm Paino: 71 Silmien väri: Sininen. Ks. naamarin no: 2. Saappaan no: 42. Lähin omainen: Henriikka Kinnunen, Sysmäjärvi. Siviiliammatti: Sekatyömies Koulusivistys: 4 lk Kansak. Äidinkieli: Suomi. Aika jonka kuulunut sk:aan: 3,5v. vuonna 1933-1937 Kuusjärven sk. Ollut kutsunnassa 2.10.1935. Hyv. vak. palv. Määrätty ast. vak. palvelukseen 5.5.1937. Joukko-os . johon määrätty: Pion. P. (Koria) Saapunut 5.5.1937, ja määrätty 1. K:aan. Sotilasvala: 11.6.37. Ampumaluokat: Kiv. valio. Arvostelu: Täsmällisyys: Hyvä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Hyvä. Sot. kehitys: Hyvä. Käytös. Hyvä. Ylennykset: Korp: 6.12.1937 pvk. 140/6. Res. alik. 9.3.38. pvk.29/1. Komennukset: Siirretty R.A.U: kiin 4 kk:n krssille 31.8 – 29.12.37. Huomautuksia: Kunt. lomaa (20vrk) 15.5. – 3.6.37. Siir. Res. A.U.K:uun 31.8.37. Patl:n loma (6vrk) 23-28.12.37. Siir. 4 K:aan 31.12.37. Loma (12vrk) 19-30.3.38. Siirr. 1 K. 30.4.38 Vapautettu 18.7.1938; Täysin palvelleena. Palvelusaika: 440 päivää. Erikoiskoulutus asevelv: Pion. aliups. Sotilasarvo: Res. alikersantti. Osoite vapauttamisen jälkeen: Kuusjärvi, Outokumpu. Osallistunut ylim. kertausharj. armeijan sotaharj. Pion. P:n mukana 25.7-14.8.39.

Palvelus lkp:n jälkeen: Saapunut 10.10.1939. Joukko-os: 24 Pion. K. Tuntolevyn N:o 701131 Määrätty 24. Pion. K. Perhesuhteet: Naimaton. Lähin omainen: Henriikka Mertanen, Joensuu, Mutala. Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Siviilitoimi: Viilari, Kaivostyöläinen. Palveluksen laatu: Pion. ryhmän johtaja. Haavoittumiset: Lievästi 29.12.39 kasvoon Uomaalla. Huomautuksia: Kaatunut 19.1.40. Uomaalla. Lähde: Kantakortit.

Nimi: Mertanen Lauri. Sotilasarvo: Alikersantti. Syntynyt: 13.7.1915. Polvijärvi. Kuollut: 19.1.1940 Uomaa, Impilahti. Ikä: 24. Joukko-osasto: 24. pioneerikomppania. Menehtymisluokka: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Joensuu, Joesuun sankarihautausmaa. Ammatti: Kaivostyöläinen. Lapsia: 0. Lähde: Menehtyneet, tiedosto.

20.10.1939 klo 11.10 Div lähetti toi marssikäskyn. Komppania leiriytyy Salmenjärven rannalle maastopisteen 145 kohdalle. klo 12.15 Pp-ryhmä sekä lähetit lähetettin alik. Mertasen johdolla leiriytymispaikkaan. 26.10 klo 7.00 Raskaat pilvet antoivat vettä koko päivän. Roikonkoskelle lähti 2 p.p. -ryhmää alik. Mertasen johdolla. Saivat kaivettua päivän aikana 3m vesikaivoa. Panoskaivoissa porattu ja ammuttu muutamia kiviä. 27.10.39 Poikonkoskella oleva osasto oli vahvistanut rautatiepenkerettä panoskaivojen kaivamista varten. Kaivoa syvennetty n. 30 cm. 28.10.39. Roikonkoskella ollut osasto täytti aikaisemmin kaivamansa panoskaivonsa, koska osoittautui, että järjestely ei ollut sopiva. Sen sijaan rakennettiin sillan alle erikoisteline, jolle panoslaatikot sijoitetaan. Vesikaivo kaivettu 4 m:n syvyiseksi. 29.10.39 II ja III joukkueen pp. – ryhmät Roikonkoskella. Osasto jatkoi sillan alle tulevan panossillan rakentamista ja kaivoi 90 sm syvyydeltä vesikaivoa. 30.10.39 klo 16.20 Roikonkosken ryhmä sai työnsä suoritettua.

18.12.39 klo 19.45 Alikers. Mertanen pyysi lisää räjähdysainetta pataljennoinkankaalle. 24.12.39. Joululahjapaketteja sai osastossamme joka mies. Klo 22.00 Komentaj kutsui puhutteluun. Sen mukaan pataljoona tulisi seuraana päivänä siirtymään Pataljennoinkankaan etelämaastoon. 25.12.39 klo 17.00 Liikkeelle lähtö, saapumunen määränpäähän klo 20.00. 26.12.39 Pataljoonan liikkeellelähtöajaksi

määrättiin klo 01.00 seuraavana päivänä. Pioneerit ryhmitettiin eri osastojen kesken pataljoonan edetessä kohti Uomaata. Pioneerien tehtäväksi tuli suorittaa hävitystöitä. 27.12.39 klo 1.00 Lähdettiin hiihtomarssille. 4.00 Tavattiin vihollinen, joka perääntyi kohti Uomaata. 10.00 Saavuttiin Uomaan kylän pohjoislaitaan. 18.00 Palasivat pioneerit (suurin osa ) uudelle leirille Sileäsaarenkarinkankaalle. 28.12.39 klo 7.00 Pioneerit olivat jaetut samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Sen mukaan ryhmä Mertanen oli 1. komppanialla. Ryhmät Koistinen ja Sormunen toimivat 2. komppanian kanssa sekä os. Saarikivi oli yhdistettynä ratsumestari Majewskin eskadroonaan. Klo 12.00 Nyt pääsivät pioneerit myös toimeen. Uomasjoen sillalle yrittivät pioneerit, mutta silta oli vartioitu. Vartion raivaamisen jälkeen ilmestyi tielle sillan pieleen tankki, joka tykillään koetti pitää loitolla meikäläisiä. Kiväärituli ei tehonnut, mutta kun 2:lla kasapanoksella ja 1 käsikranaatilla saatiin hv. toimintakyvyttömäksi, miehistö tuli ulos jolloin ne ammuttiin. Tämän jälkeen alikers. Sormunen heitti sisään 2 kpl käsikranaatteja, jolloin hv syttyi tuleen. Tämän jälkeen alettiin sillan panostaminen ja räjäytettiin. Se oli kuitenkin liian vahva särkyäkseen. Paikalle tuli myös telaketjulla varustettu kuorma-auto, jonka miehet teilattiin. Auton bensiini tynnyrin tyhjensivät pioneerit sillalle, jolloin se sytytettiin. Tämän jälkeen pion.osasto poistui tieltä. Oikealla sivustalla ja keskellä suorittivat pioneerit miinoitustöitä. 17.30 Pion. ryhmät saapuivat leirille. 29.12.39 klo 7.00 Alikersantti Mertasen ryhmä toimi hv.torjuntatykin kanssa hv. torjunnassa. Tällöin alikersantti Mertanen sai räjähtäneestä kranaatista sirun poskeensa haavoittuen siten lievästi, palaten rintamalle. 31.12.39 Alikers. Mertasen ryhmä vartiossa etuvartioasemissa vänr. Saarikiven johdolla. 4.1.40 7.15 Hälytysvalmius leirillä. Etelälinja-asemissa olevat pioneerit joutuivat kosketuksiin vihollisen kanssa, joka vasemmalta oli hyökkäämässä sivustaa vastaan. Alikers. Mertanen kunnostautui ja hankki kevyen kk:n ym. saalista. Pioneerit olivat 16 tuntiakin vartioasemissa. 6.1 .40 Palasi vänr. Saarikivi toisen ryhmän kanssa leirille Mertasen ryhmän jäädessä vartioon tehtävään. 7.1.40 Aamulla alik. Mertasen ryhmän vapautti etuvartiotehtävästä alik. Tirkkosen ryhmä. 8.1 Pioneerien etuvartio alik. Sormusen ryhmä. Alikers. Mertanen lähti jv:n asettaman partion johtajana partioretkelle. Partio totesi, ettei vihollisia liikehtinyt vasemmalla sivustalla. Sain tehtäväksi asettaa hiihto-osaston pioneeriryhmän 1+5 alik. Mertanen johtajana. 10.1.40 klo 7.00 Alik. Mertasen johdolla lähti hiihto-osaston puoliosasto kohteenaan Uomaantien liikenteen häiritseminen ja mahdollinen sulutus hv. miinoilla. Partio ei päässyt tavoitteeseen. 11.1.40 klo 3.00 Alik. Mertasen johdolla lähti partio Uomaa – Käsnäselän tielle tarkoituksella suluttaa se. Yritys epäonnistui, sillä vihollisella oli vahva vartiointi tien pohjoipuolella. klo 19.00 Alik. Mertanen lähti kolmannen lähti kolmannenkerran yrittämään tien sulutusta. Tällä kertaa hän onnistui uputtamaan 4 miinaa ja saapui leirille takaisin klo 23.30. Todennäköistä on että miinoitus johti tulokseen. 12.1.40 klo 16.00 Alik. Mertanen lähti jälleen upottamaan miinoja ja sai upotetuksi samalle kohdalle tietä kuin edell. kerralla 4 miinaa, jonka jälkeen ryhmä palasi takaisin. 13.1.40 klo 18.30 alik. Mertanen hiihtopaartion mukana ( 6 miinaa ( Rajaniemeen). 14.1.40 klo 7.40 Alikers. Mertasen ryhmä palasi tiedottaen upottaneensa 6 miinaa. Vihollinen liikkuessaan tiellä oli keksinyt miinoituksen ja ryhtyi sitä poistamaan. Todennäköisesti poisti se puolet. Mutta todennäköista on myöskin, että vihollinen olisi ajanut miinaan, sillä senkaltainen räjähdys kuultiin osaston jo vetäytyessä pois niemestä. 16.1.40 klo 19.00 Käsky Uomaan kylän valloituksesta rykmentillä, joka muodostui pataljoonaan liitetyistä jv., pst., tyk., krh.- osastoista. Rykm. komentajana majuri Valkama. Pataljoonan ( Koskelan ) komentajana ratsumestari Majewski. Pioneerijoukkue jakautui molempien pataljoonien osalla siten , että ratsum. Majewskin osastoon tuli 4 ryhmää ja ratsum. Paavolan osastoon 2 ryhmää. Ensiksi mainitut ryhmitettiin res. luutn. Vahlalle alik. Mertasen hv. torjuntaryhmäksi ja alik. Koistisen miinoitusryhmäksi.17.1.40 klo

4.15 Pakkasta -43. Herätys ja kahvin juonti. Ryhmät valmistautuivat em. tehtäviin. klo 6.15 Lähtö etumaastoon. 8.00 Komppaniat liikkeelle päämäränään Uomaan valtaus ja itärajalle ( Uuksujoki ) varmistus. Luutn. Vahlan osastossa pioneerit myös asemissa. Heidän asemiinsa kuitenkin pääsi vihollinen sivustasta tunkeutumaan, jolloin asemissa olevien pioneerien oli jätettävä ne. Tällöin ryhmä hajosi ja yksitellen lähtivät miehet harhailemaan. Näin palasivat lopulta leirille aamupuolella yötä alikers. Kunnas, pion. Saari ja Grön. Sen sijaan Ristola Tauno ja Ratilainen Väinö kaatuivat ( Ratilainen palasi kylmettyneenä 2 vrk. kuluttua). 18.1.40 klo 15.00 Sain tiedon että kaatuneeksi luultu pion. Ratilainen palasi ryhmäänsä oltuansa toista vuorokautta vihollisen vartioketjun sisäpuolella. 19.1.40. 7.00 Alikers. Lauri Mertanen kaatui. Luutnantti Sirolan mukana hänen tarkastaessaan asemia Uuksunjoella. Kk:n suihku katkaisi reisivaltimon. Lähde. Sotapäiväkirja 2565 24. Pioneerikomppania 10.10.39 – 14.3.1940

Alikers. Lauri Mertanen on haudattu Joensuun sankarihautausmaalle.

Uuksunjokilinja. Kuvaus.

Uomaan kylän itäpuolelle pohjoisesta hyökännyt suomalaispataljoona I/JR 34 katkaisi maantien ja työnsi puolustuksensa Uomaan itäreunalta parin kilometrin päähän itään Uuksunjoki-linjalle 17.1.1940. Tammikuun kuluessa puna-armeija keskitti joen itäpuolelle uuden jalkaväkidivisioonan (60.D:n), joka pyrki hyökkäämään maantien suunnassa länteen ja saarroksiin joutuneiden joukkojensa avuksi. Uuksunjoki-linjan puolustajat torjuivat nämä yritykset Talvisodan loppuun saakka. ENa 2017. Lähde: Sothostorialliset kohteet.

Uomaan taistelut ja Uomaan motti, yleistä.

IV AK:n esikunta käski 12. Divisioonan tehtäväksi Uomaan kylän valtaamisen ja hallussa pitämisen. Tarkoituksena oli katkaista lopullisesti neuvostojoukkojen pohjoinen huoltoreitti. Tehtävää varten perustettiin alueen joukoista Taisteluosasto Tiikeri ja sille alistettiin lisäjoukkoja pataljoonan verran. Taisteluosaston esikunnaksi siirrettiin Kollaanjoen rintamalta JR 35:n esikunta.

Hyökkäys aloitettiin 17.12. mutta se ei johtanut Uomaan kylän valtaukseen neuvostojoukkojen sitkeän vastarinnan vuoksi. Suomalaisjoukot pääsivät kuitenkin etenemään Uomaan ja Lemetin väliselle tielle. Näin alkoi syntyä Uomaan motti, vaikka sen eteläinen sivusta oli vielä täysin auki. Länsipuolella Lavajärven alueella aloitti Taisteluosasto Tykki hyökkäyksen 20.1. ja onnistui katkaisemaan tien kylän itäpuolelta. Seuraavana päivänä taisteluosasto jatkoi hyökkäystä itään ja saavutti yhteyden Taisteluosasto Tiikeriin 22.1. myöhään illalla. Taisteluiden seurauksena Lavajärven ja Uomaan väliselle alueelle muodostui neljä mottia, jotka lännestä itään luettuina olivat Lavajärven, Saarijärven, Siiran tienhaaran ja Uomaan motit.

Suomalaisjoukot etenivät myös kohti itää lähelle valtakunnan rajaa. Alueelle oli saapumassa uusi neuvostodivisioona, jonka etenemistä mottien avuksi pyrittiin estämään. Rintamalinjaksi vakiintui Uuksunjoki, josta Uomaalle oli matkaa noin kolme kilometriä. Taisteluosasto Tiikeri joutui helmikuussa taisteluihin Uuksunjoen rintamalla, jossa neuvostojoukot pyrkivät motittautuneiden joukkojen avuksi. Uuksujoen rintama hiljeni helmikuun puolivälin jälkeen.

Siiran tienhaaran ja Uomaan motit kykenivät puolustautumaan sodan loppuun asti, koska suomalaisilla ei ollut alueella riittäviä voimia.

Lähde: Talvisodan historia 3. osa, s 97, 108, 109, 111 ja 123 – 124

Koonnut: Markku Sirviö

Kuvassa musiikkiesitys.

Sotaorvon tarina sanoin, sävelin ja kuvin

/in , , , /by

Pohjois-Karjalan Sotaorpojen järjestämään, Kaatuneitten Omaisten Liiton 80-vuotisjuhlavuoden alueelliseen tapahtumaan 10.8. osallistui 130 juhlavierasta Joensuun seurakuntakeskuksessa. Yhdistyksen puheenjohtaja Aune-Inkeri Keijosen tervehdys-sanojen jälkeen Kaatuneitten Omaisten Liiton hallituksen jäsen Päivi Eteläpää toi liiton tervehdyksen estyneenä olleen puheenjohtajan Hannu Niskasen puolesta.

Sotaorvon tarina nivoutuu koskettavaksi kokonaisuudeksi kertomuksen, laulujen ja kanteleen soiton vuorotellessa. Matka alkaa Kiteen Jaakkimasta, nykyisen rajan takaa:

”On kesäkuu 1944. Isä on viimeistä kertaa lomalla ja lähdössä toiveikkaana viimeistä kertaa Kannakselle. Äiti vei isän hevosella Matkaselän asemalle sotilaiden yhteiskuljetukseen. Oli luvattu, että nyt pääsee takalinjoille. Toisin kuitenkin kävi! Kannaksella alkoi suuri rynnäkkö kesäkuun 9. päivänä 1944. Isän joukot joutuivat ensimmäiseen tuleen ja juhannuksena hän katosi Tali-Ihantalan taisteluissa”, kertoo sotaorpo, kanteletaiteilija Eila Kostamo.

Lempi Kostamosta tuli sotaleski 30-vuotiaana, hänelle jäi viisi pientä lasta. Elämä kotirintamalla oli työntäyteistä ja jatkuvaa pelkoa vihollisen lentokoneiden vuoksi. Arkea elettiin epätietoisuudessa isän kohtalosta. Iltaisin rukoiltiin ” Taivaan Isä, anna meille vielä isä takaisin”.

Evakkotaipaleen jälkeen perheen kodiksi saatiin ostettua pieni maatila, jonka huonokuntoisia rakennuksia korjaamalla saatiin katto pään päälle. Lapset ahersivat äidin apuna monenlaisissa maataloustöissä. Taitavana ompelijana Lempi-äiti vaatetti lapset, joka herätti kyläläisten kateuden sotaorpojen kauniista vaatteista.

Lempi Kostamo toimi aktiivisesti Kiteelle perustetussa sotaleskien alaosastossa. Hän oli vaikuttamassa osaltaan siihen, että kadonneiden leskille ryhdyttiin maksamaan sama eläke kuin kaatuneitten leskille.

”Vuonna 1954 tuli puolustusministeriöstä lupa pitää isän ”hautajaiset”. Julistettiin hänet kuolleeksi ja pidettiin pieni muistotilaisuus. Äiti ja lapset saivat nyt läheisensä muistokiven Kiteen sankarihautausmaalle. Lempi Kostamon ja lasten iltarukous sai uuden muodon: Taivaan Isä siunaa isän tuntematon leposija”.

Pirjo Tolvanen

Kuvassa palkitseminen.

Toivo Kuroselle luovutettiin KOLn myöntämä kultainen ansiomerkki. Puheenjohtajat Aune-Inkeri Keijonen, Päivi Eteläpää ja sihteeri Pirjo Tolvanen onnittelevat. (kuva; Kalevi Lohiranto)

Kuvassa sankarihautausmaan patsas.

Sankarihaudat kunnostettiin Rääkkylässä

/in , , , /by

Rääkkylässä kunnostettiin vapaaehtoisvoimin 1. – 2. syyskuuta 2025 sankarihautoja. Hautoja oli kunnostettavana 181 kappaletta. Hautakivet puhdistettiin ja tekstit maalattiin. Mukana kunnostustyössä oli LC-Rääkkylä, Rääkkylän Reserviläiset ja Rääkkylän Eläkeliitto.

Juha-Pekka Puhakka

Kuvassa sankarihautoja.

Rääkkylän sankarihautoja. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)

Kuvassa kaksi henkilöä ehostamassa muistokiveä.

Työ vaati tarkkuutta. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)

Kuvassa kolme henkilöä sankarihautojen edustalla.

Talkoolaisia kunnostamassa sankarihautoja. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)

Kuvassa talkoolaisia sankarihautojen äärellä.

Sankarivainajien nimet tulivat selkeästi esiin. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)

kuvassa talkoolaisia ja sankarihautoja.

Talkoolaiset tekivät huolellista työtä. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)

Kuvassa muistolaatta.

Anu Huuskon puhe Ylä-Karjalan kotirintamatyön muistolaatan julkistustilaisuudessa 7.9.2025

/in , , , /by
Arvoisat sotasukupolvien edustajat, hyvä juhlayleisö ja kaikki te, jotka olette tulleet kunnioittamaan tämän muistomerkin sanomaa. Kiitos kunniasta tulla pitämään puhe kotirintamatyön muistolaatan paljastustilaisuuteen.
Veteraanityö on jatkunut perinneyhdistysten myötä ja siitä on tämäkin muistomerkki osoitus. Nurmeksen sotaveteraaniyhdistyksen kokouksesta v.2019 alkunsa saanut avaus on nyt edessämme. Kun ajatukset muuttuvat sanoiksi ja puheet teoiksi on vienyt aikaa, mutta varsinainen merkitys on vaan syventynyt. Sotaperinnetoimikunta on jatkanut veteraaniyhdistyksen aloittamaa työtä kotirintaman merkityksen muistamiseksi.  Tänä aikana, jos koskaan tarvitsemme muistutusta siitä, miten vaalimisen arvoinen on rauha. Kuinka sota ei ole vaan rintamalla, vaan se ulottuu sotaa käyvän maan siviiliväestöön, kotirintamaan, joka tavalla tai toisella on osana valtion sodankäyntiä.
Kun Suomi joutui talvi- ja jatkosotaan, vastuu kotirintamasta jäi pääasiassa naisten harteille; koti, lasten hoito ja tilan työt. Naiset osallistuivat myös kodin ulkopuolisiin töihin, sillä tavoitteena oli vapauttaa mahdollisimman moni mies rintamalle. Naisten työtaakka kotirintamalla oli suuri, mutta vielä suuremmaksi se kasvoi kiihtyvän ja pitkittyvän sodankäynnin vuoksi.  Miesten ollessa rintamalla naisten rooli laajentui kotitilalta ennen miesten hallitsemiin tehtäviin, ansiotyöhön sekä arjen vastuunkantajan rooliin.
Sota-ajan työ on vaatinut arjessa sitkeyttä ja vahvaa velvollisuudentuntoa. Kotirintamalla elämää sävyttivät niukat olot ja säännöstely. Oli työtä, huolta, ja puutetta. Kuinka nämä naiset ovat sitten pystyneet tähän? Varmasti yhteisellä mielialalla, vahvalla uskolla isänmaahan ja sillä suurella rauhan ajan odotuksella. Omien isovanhempienkin kirjeenvaihdossa kuului kaipuu päästä tekemään yhteistä tulevaisuutta.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat mahdollistaneet tämän muistomerkin synnyn – perinnetoimikuntaa, Nurmeksen kaupunkia, museota, kaupunkirakennetoimialaa, Pohjois-Karjalan perinneyhdistystä – ja erityisesti niitä, joiden elämäntyötä tämä laatta nyt kunnioittaa.
Kertokoon muistolaatta tuleville sukupolville siitä ajanjaksosta, jota nyt kiitollisuudella kotirintaman työtä kohtaan tunnemme. Ponnistelut, joita kotirintamalla tehtiin, olivat yhtenäisen isänmaan edun mukaisia. Kiitos.
Anu Huusko, perinnetoimikunnan jäsen, Nurmeksen kaupunginhallituksen pj.
Kuvassa nainen puhumassa mikrofoniin.

Anu Huusko pitämässä muistolaatan julkistuspuhetta Kauppalantalon portailla. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa kansallisromanttinen puurakennus, jonka taustalla järvi ja vaaroja.

Sotasukupolven kirkkopäivä kokosi ihmiset sinisenä siintävien vaarojen ja järvien kaupunkiin

/in , , , /by
Kuvassa kantolippuja jalustoissaan.

Lakkautettujen Veteraanijärjestöjen liput esiintyivät juhlassa viimeistä kertaa. Oikealla maakunnallisen perinneyhdistyksen elokuussa vihitty lippu ensimmäisessä juhlatilaisuudessaan. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kaikille avointa veteraanien, lottien ja sotaorpojen kirkkopäivää on järjestetty maakunnassa noin 20 vuoden ajan. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin kauniissa Nurmeksessa Tunnuksen omaavia veteraaneja ja sotainvalideja on maakunnassa noin 100, heistä suuri osa on naisia. Veteraanien ja sotainvalidien leskiä/puolisoita on elossa pitkälle toistasataa. Tilaisuuden järjestivät Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ja Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry. yhdessä Nurmeksen ev.lut.seurakunnan, Nurmeksen ort.kappeliseurakunnan, Nurmeksen kaupungin, Savo-Karjalan maanpuolustussoittokunnan, Nurmeksen musiikkiyhdistyksen, Lauluset -lauluyhtyeen, Nurmeksen res.upseereiden, Nurmeksen reserviläisten, Nurmeksen SPR:n ja Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan kanssa. Edellä mainittujen tahojen edustajista koostuvan työryhmän puheenjohtajana toimi rovasti Juhani Sainio ja sihteerinä Pirjo Tolvanen Pohjois-Karjalan sotaorvot ry:stä. Kiitos suurelle joukolle ihmisiä erilaisissa tehtävissä, jotka mahdollistivat päivän toteutuksen!

Kuvassa ihmisiä kirkossa.

Messun osallistujat Nurmeksen kirkossa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Päivän tilaisuuksiin osallistui noin 200 henkeä eri puolilta maakuntaa. Veteraaneja tämän vuoden juhlaan ei valitettavasti osallistunut, muita sotasukupolven edustajia kylläkin. Juhlallisuudet alkoivat luterilaisella messulla ja ortodoksisella liturgialla. Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkossa liturgina toimi isä Pentti Potkonen ja kanttorina Tiina Sormunen.

 

Juhlamessu

Kuvassa pappi lukupulpetissa.

Kirkkoherra Juhani Saastamoinen (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Nurmeksen ev.lut. kirkossa juhlamessu alkoi kapellimestari Mika Hirvosen johtaman MPK Savo-Karjalan soittokunnan esittämällä Sibeliuksen Isänmaalle -kappaleella. Kanttorina ja urkurina toimivat Katriina Edoh ja Sari Meriläinen. Nurmeksen mieskuoro lauloi kirkossa ja esitti muun muassa tunteikkaan ukrainalaisen kansansävelmän Hiljainen tienoo. Liturgina messussa toimi kirkkoherra Juhani Saastamoinen. Esirukouksesta vastasi Pohjois-Karjalan sotaorpojen vpj. Päivi Etelää ja tekstinlukijoina toimivat kaupunginhallituksen pj. Anu Huusko ja kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen. Saarnan piti kenttärovasti Penna Parviainen. Kolehdin keräsivät Kainuun prikaatin varusmiehet perinneyhdistyksen hengelliseen työhön.

Kuvassa kuoro esiintymässä.

Nurmeksen mieskuoro esiintyy Nurmeksen kirkossa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa esirukouksen pitäjä lukupulpetissa.

Päivi Eteläpää pitämässä esirukousta. Etualalla mieskuoron jäseniä.

 

Kuvassa maastopukuisia varusmiehiä sekä pappeja.

Varusmiehet tuomassa kolehtia alttarille. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa kuusi pappia alttarilla ehtoollisastioiden kanssa.

Papisto kokoontunut alttarin äärelle. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Vuonna 1897 valmistunut uusgoottinen ”katedraali” tarjosi jylhät puitteet, kun Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen vpj. Jussi Säämänen lähetti seppelpartiot Nurmeksen, Höljäkän ja Valtimon sankarihautausmaille Narvan marssin tahdissa. Seppelpartioissa olivat mukana: kaupunginvaltuuston pj. Hannu Pääkkönen, Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry:n pj. Aune-Inkeri Keijonen, Nurmeksen lukion abiturientti Onni Ahonen, kaupunginhallituksen jäsen Kari Piironen, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen pj. Ilpo Saarelainen, Nurmeksen res.upseerien kunniapj. Matti Asikainen, kaupunginvaltuuston 1.varapj. Hannu Mikkilä, Nurmeksen res.upseerien jäsen Ossi Martikainen sekä eversti evp. Jouni Mattila.

Kuvassa mieshenkilö puhumassa lukupulpetissa.

Jussi Säämänen lähettämässä seppelpartioita sankarihautausmaille (kuva: Mikko Rautiainen 2025).

Kuvassa kaksi seppelpartiota.

Seppelpartioissa Kari Piironen (vas.), Matti Asikainen ja Ilpo Saarelainen (Höljäkkä) sekä Aune-Inkeri Keijonen, Hannu Pääkkönen ja Onni Ahonen (Nurmes).

Kuvassa seppelpartio.

Valtimon seppelpartiossa Ossi Martikainen (vas.), Jouni Mattila ja Hannu Mikkilä. Taustalla Jussi Säämänen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025).

 

Perinnehuoneen avajaiset ja kotirintamatyön muistolaatan julkistus

Kirkoista siirryttiin vuonna 1905 valmistuneelle Kauppalantalolle, jossa oli vuorossa Perinnehuoneen avajaiset ja esittely sekä kotirintamatyön muistolaatan julkaiseminen. Avauspuheen ulkona piti Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj. Mikko Rautiainen. Muistolaatan julkistamispuheen piti kaupunginhallituksen pj. Anu Huusko, joka oli jo toimikunnan perustamisvaiheessa ideoinut ajatuksen kotirintamatyön huomioimisesta. Puheessaan Huusko käsitteli kotirintaman tärkeää merkitystä. Perinnehuonetta esitteli Museonjohtaja Meri-Anna Rossander. Kauppalantalon pihalla, lähes helteisessä säässä nautittiin myös kaupungin tarjoama erinomainen lohikeitto, jonka oli valmistanut Koivurinteen erä ry. Kohteliaat varusmiehet avustivat ruokailussa juhlan iäkkäimpiä osallistujia.

Kuvassa nainen puhumassa mikrofoniin.

Anu Huusko puhuu Kauppalantalon portailla. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa muistolaatta.

Kotirintamatyön muistolaatta sijaitsee Perinnehuoneen oven vieressä. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa juhlaväkeä ulkona jugend-rakennuksen edustalla.

Juhlaväkeä lähes helteisellä Kauppalantalon pihalla. (kuva: Mikko Rautiainen)

Kuvassa juhlaväkeä auditoriossa.

Päiväjuhlan osallistujat koolla Hannikaisen salissa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Päiväjuhla

Päiväjuhla järjestettiin Nurmes-talon Hannikaisen salissa. Juhla alkoi Suomen laululla, jonka kajautti komeasti mieskuoro, riveissään vanhimpana laulajana 95-vuotias sotilaspoika Tauno Koljonen. Tervetuliaispuheen esitti kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen. Musiikkia esitti mieskuoron lisäksi myös lauluyhtye Lauluset, johtajanaan Director Cantus Tiina Könttä. Lauluset esitti muun muassa karjalankielisen Karjalan vuarazill -kappaleen.

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Pasi Parkkinen toi kaupungin tervehdyksen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa lauluyhtye esiintymässä.

Lauluyhtye Lauluset esiintyy. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Juhlapuhujana oli nurmekselaistaustainen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalainen, joka käsitteli puheessaan muun muassa ajankohtaisia turvallisuuspoliittisia kysymyksiä Suomea ja maailmaa koskien ja peilasi viime sotien perintöä ja opetuksia nykyiseen maailmantilanteeseen. Tervehdyksiä juhlaan toivat Eversti Tomi Pekurinen Kainuun prikaatista ja Pj. Ilpo Saarelainen Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksestä. Rovasti Aune-Inkeri Keijonen (Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry.) puhui koskettavasti sotaorpojen vaikeista kokemuksista ja abiturientti Onni Ahonen (Nurmeksen lukio) vakuutti, että nuoret muistavat ja kunnioittavat sotasukupolvea. Paikallisten veteraanien terveiset sotavuosilta kuultiin postuumisti videolta Mauri Kuvajalta (1923–2019) ja Hilja Viljaselta (1918–2019). Juhla päättyi Mikko Rautiaisen päätöspuheeseen, yhteislauluna laulettuun Karjalaisten lauluun, säveltäjä P.J.Hannikaisen nimikkosalissa sekä kaupungin tarjoamiin kakkukahveihin. Kahvituksen toteutti Riverian opiskelijoiden pyörittämä Meiän kahvila. Juhlan juonsi taitavasti Kirkkokadun koulun 9.luokan oppilas Matias Siira. Järjestelyistä ja tekniikasta Nurmes-talolla vastasivat vs. sivistysjohtaja Marjo Säkkinen ja esitysteknikot Panu Similä ja Kuisma Potkonen. Juhlan striimasi Ukko Torni.

Kuvassa nainen puhujanpöntössä.

Tutkija Tyyne Karjalainen pitämässä juhlapuhetta. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa sotilaspukuinen mies puhujanpöntössä.

Eversti Tomi Pekurinen toi Puolustusvoimien tervehdyksen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Ilpo Saarelainen puhuu. (kuva: Mikko Rautiainen 2025).

Kuvassa naishenkilö puhujanpöntössä.

Aune-Inkeri Keijonen puhui sotaorpojen puolesta. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Onni Ahonen puhui maakunnan nuorten puolesta. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa mieshenkilö puhujanpöntössä.

Mikko Rautiainen käsitteli päätöspuheessaan mm. Ylä-Karjalan sotavuosia ja koululaitoksen merkitystä sotasukupolven perinnön ylläpitäjänä. (kuva: Aune-Inkeri Keijonen 2025)

 

 

Kuvassa juhlan juontaja.

Matias Siira juontamassa juhlaa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

 

 

Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta

Veteraanien, lottien ja sotaorpojen alueellinen Kirkkopäivä Nurmeksessa 7.9.2025

/in , , , , /by

Veteraanien, lottien ja sotaorpojen kirkkopäivä on yksi tärkeimmistä vuosittain toistuvista sotasukupolvelle suunnatuista tilaisuuksista Pohjois-Karjalassa ja sitä on järjestetty noin 20 vuoden ajan. Tunnuksen omaavia veteraaneja ja sotainvalideja on maakunnassa noin 100, heistä suuri osa on naisia. Veteraanien ja sotainvalidien leskiä/puolisoita on elossa pitkälle toistasataa.

Kuvassa kansallisromanttinen puurakennus, jonka taustalla järvi ja vaaroja.

Jugendtyylinen kauppalantalo kirkon tornista katsottuna. (kuva; Mikko Rautiainen 2024.)

Kirkkopäivän järjestämispaikkakuntana on tänä vuonna Nurmes. Tilaisuuteen odotetaan noin 250 osallistujaa eri puolilta maakuntaa. Päivä alkaa luterilaisella messulla ja ortodoksisella liturgialla sekä seppelpartion lähettämisellä Nurmeksen kirkoissa. Tätä seuraa Perinnehuoneen avaaminen / esittely v. 1905 valmistuneella Kauppalantalolla, jossa nautitaan myös kaupungin tarjoama lounas. Päiväjuhla järjestetään Nurmes-talolla, jossa musiikista vastaavat MPK-soittokunta, Lauluset-kuoro sekä Nurmeksen mieskuoro. Tervehdyksiä juhlassa kuullaan Nurmeksen kaupungilta, Puolustusvoimilta, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistykseltä, Pohjois-Karjalan Sotaorvoilta sekä paikallisilta nuorilta. Paikallisten veteraanien terveiset sotavuosilta kuullaan postuumisti videolta. Juhlan juontaa Kirkkokadun koulun 9.luokan oppilas Matias Siira. Juhlapuhujana on nurmekselaistaustainen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalainen.

Värikuvassa punatiilinen kirkon seinä, jossa pommien sirpaleiden aiheuttamia vaurioita.

Vuonna 1896 valmistunut Nurmeksen uusgoottinen kirkko kärsi pommitusvaurioita talvella 1940. (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

Kaikille avoimen tilaisuuden järjestävät Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ja Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry. yhdessä Nurmeksen ev.lut.seurakunnan, Nurmeksen ort.kappeliseurakunnan, Nurmeksen kaupungin, Savo-Karjalan maanpuolustussoittokunnan, Nurmeksen musiikkiyhdistyksen, Nurmeksen res.upseereiden, Nurmeksen reserviläisten ja Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan kanssa.

Kuvassa ortodoksikirkon fasadi.

Nurmeksen pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko (kuva; Mikko Rautiainen)

Ohjelma

10.00 Juhlamessu Nurmeksen ev.lut. kirkko, os. Kirkkokatu 17.

10.00 Ortodoksinen liturgia, Nurmeksen pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, os. Kirkkokatu 31.

11.45 Perinnehuoneen avajaiset / esittely sekä Kotirintamatyön muistolaatan julkistaminen. Puheet pidetään Kauppalantalon etupihalla, os. Karjalankatu 1.

12.00 Lounas Kauppalantalolla. Lounaan yhteydessä vapaamuotoinen tutustuminen Perinnehuoneeseen

13.15 Päiväjuhla Nurmes-talo, Hannikaisen sali, os. Kötsintie 2.

14.30. Päätöskahvit Hannikaisen salin aulatiloissa

 

  • Messu striimataan Nurmeksen ev.lut.seurakunnan youtube-kanavalle ja päiväjuhla Nurmeksen kaupungin youtube-kanavalle.

 

Lisätietoja: Pirjo Tolvanen, Pohjois-Karjalan sotaorvot ry.: 040 5092651

Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta: 050 4006899

kuvassa etualalla kuntien vaakunoita. Taustalla perinnehuoneen esineistöä.

Nurmeksen perinnehuoneella vaalitaan kolmen kunnan sotavuosien perintöä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

Juukalaisten veteraanien haastatteluja sotavuosilta

/in , /by

Alla olevasta linkistä on mahdollista tutustua juukalaisten veteraanien kertomuksiin sotavuosilta:

https://www.facebook.com/media/set/?set=oa.294648493678538&type=3

Huom! Videoita pääsee katsomaan ainoastaan, mikäli liityt facebookissa Rukajärven sotahistorialliseen ryhmään tästä linkistä: Rukajärven sotahistoriallinen ryhmä

Kuvassa esineistöä vitriinissä.

Juuan perinnetila

/in , , , /by

Juuan perinnetila on perustettu kunnanviraston aulatiloihin osoitteeseen
Poikolantie 1. Siihen voi tutustua aina viraston aukioloaikoina. Samoihin
tiloihin on sijoitettu myös kunnan Pro Patria taulut ja kuvanveistäjä
Kauko Kortelaisen vuolukivinen Sodan kirjat -veistos.

Hannu Päivinen

Kuvassa lasivitriinin esineistöä.

Juuan sotaperinnetila (kuva; Hannu Päivinen 2025)