Kuvassa naishenkilö pitämässä puhetta.

Anu Lipposen puhe Nurmeksen pro patria -juhlassa 17.5.2026

/in , , , /by
Hyvät sotasukupolven edustajat, läheiset ja kaikki täällä tänään mukana olevat. Olen Anu Lipponen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja saanut kunnian pitää Pro patria-taulujen julkistamispuheen.
Tänään emme paljasta vain nimiä tauluista. Tänään pysähdymme ihmisten äärelle. Pro patria tauluissa on eri kylien nuoria miehiä. Kunniataulut ovat olleet Kuokkastenkosken, Saramon ja  Petäiskylän koulun seinällä, alueen, koulun tai muun yhteisön kaatuneiden muistoksi. Nyt nämä Pro patria taulut ovat saamassa uuden, arvoisensa paikan. Perinnehuoneen läheisyydessä, jossa seuraavat sukupolvet saavat historian opetuksen myötä pysähtyä vaalimaan sankarivainajien muistoa.
Usein historia tuntuu nuorista kaukaiselta. Se on vuosilukuja, vanhoja valokuvia ja tapahtumia, joista puhutaan oppikirjoissa. Mutta nämä Pro Patria -taulut muistuttavat meitä siitä, että historia koostuu tavallisista ihmisistä, nuorista ihmisistä. Heillä oli perhe ja tulevaisuuden suunnitelmia. Silti he joutuivat tilanteeseen, jossa heidän sukupolvensa kantoi valtavan vastuun Suomen puolesta, yhtenäisen isänmaan edun mukaisesti. Juuri siksi heidän tarinansa koskettaa edelleen.
Me elämme tänään hyvin erilaisessa Suomessa. Me saamme kouluttautua, valita elämäntapamme, rakentaa omaa tulevaisuuttamme ja käyttää vapaa-aikaa ja sananvapautta haluamallamme tavalla, joka ei ole ollut aikaisemmille sukupolville edes mahdollista. Mahdollisuudet eivät ole itsestäänselvyys, ne ovat meillä käytettävissä perintönä, jotka edelliset sukupolvet ovat taistelleet. Tämän päivän nuoret eivät elä huolettomassa maailmassa. Moni pohtii epävarmaa aikaa, tulevaisuuttaan ja sitä, millaiseksi maailma muuttuu. Siksi on tärkeää, että emme siirrä nuorille vain huolia, vaan myös luottamusta. Tästäkin syystä muistamisen merkitys korostuu.
Aiemmat sukupolvet näyttävät meille, että vaikeidenkin aikojen keskellä ihmiset voivat pitää toisistaan huolta, pitää yllä toivoa ja kantaa vastuuta yhdessä. Nuorten tulee tietää, etteivät he ole tässä yksin vaan he voivat luottaa, että tästä selvitään.
Tänä päivänä puhutaan paljon kansallisesta puolustuskyvystä ja kansana ei ole varaa riidellä. Meidän tulee lujittaa luottamusta ja sitä, että asioita tehdään yhdessä. Kaikkien tehtävä on puolustaa jotain; toisiamme, ihmisarvoa, kykyä keskustella ilman vihaa ja rohkeutta pitää huolta niistä arvoista, jotka lujittaa. Kunniataulut eivät pyydä meitä elämään menneisyydessä. Ne pyytävät meitä muistamaan, että rauha, vapaus ja turvallisuus eivät säily itsestään. Ne säilyvät vain, jos jokainen sukupolvi pitää niistä huolta. Tekoina, miten kohtelemme muita ja pidämme kaikki mukana. Siksi tänään emme katso vain nimiä tauluista. Vaan katsomme tulevaisuuteen, osaammeko säilyttää rauhan, rakentaa luottamusta ja yhteistyön tuomaa vakautta tulevillekin sukupolville.
Arvokasta Kaatuneitten muistopäivää.
Anu Lipponen, Nurmeksen kaupunginhallituksen pj.

Lukiolaiset laskivat veteraaniseppeleen Tohmajärvellä

/in , , , /by

Sotien 1939-45 Tohmajärven perinnetoimikunta ja Tohmajärven lukio järjestivät yhdessä Veteraanipäivän seppeleenlaskun Tohmajärven Kirkkoniemessä kolmen päivän etuotolla eli jo perjantaina 24. huhtikuuta; oikeana Kansallisena Veteraanipäivänä tätä yhteistä kuviota ei oltaisi voitu toteuttaa koska oppilailla oli silloin lähiopetuspäivä Kiteellä. Koululta saapui paikalle vs. rehtori Jussi Ohvanaisen johdolla 25 opiskelijaa sekä kaksi muuta opettajaa Nina Kabedeva ja Kaija Siltovuori. Perinnetoimikuntaa edustivat pj Jussi Raerinne sekä Anna-Maija Luukas. Juhlahetkeä kunnioitti läsnäolollaan myös Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen uunituore toiminnanjohtaja everstiluutnantti evp. Janne Myller. Tervehdyspuheenvuoron jälkeen Kasper Mikkonen ja Kerttu Kosonen laskivat aidon tammenlehväseppeleen koko veteraanisukupolven työlle ja muistolle, kunniavartiossa seisoivat Leo Reijonen ja Mimmi Jumppanen.

Kuvassa kunniavartio Sankarimuistomerkillä.

Lukiolaiset Leo Reijonen ja Mimmi Jumppanen kunniavartiossa Tohmajärvellä 24.4.2026 (kuva; Jussi Raerinne)

Kuvassa seppeleenlaskeminen Sankarimuistomerkille.

Kerttu Kosonen ja Kasper Mikkonen laskemassa seppelettä Tohmajärven sankarimuistomerkille 24.4.2026 (kuva; Jussi Raerinne)

Kirkkoniemestä siirryttiin sitten koulukeskukselle, jossa ohjelma jatkui vielä n. tunnin pituisella tietoiskulla veteraani- ja perinnetyöstä. Myller käsitteli omassa esitelmässään mm. sen valta- sekä maakunnallisia linjauksia ja Raerinne puolestaan valotti asiaa paikallistason näkökulmasta. Luukas kertoi v. 2013 julkaistun Sota-aika muistoissamme – kirjan uudesta lisäpainoksesta eli mainittua erinomaisen suosittua teosta on siis jälleen saatavissa. Oppitunnin jälkeen tarinaa jatkettiin pienemmällä porukalla vielä lounasruokailun yhteydessä sekä hetken aikaa myös opettajien kahvihuoneen pöydässä.

”Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus.”

Teksti ja kuvat: Jussi Raerinne

Kuvassa naispuolinen veteraani, kunniamerkit rinnassa.

Sirkka Partanen (1929–2026), ilmavalvontalotta ja Nurmeksen viimeinen veteraani

/in , , , /by

Sirkka Partanen (os. Pelkonen) on poissa. Hän kuoli 97-vuoden iässä 6.päivänä huhtikuuta ja hänet siunattiin viimeiselle matkalleen toukokuun 2.päivänä. Sirkka oli syntynyt Nurmeksen kauppalassa 14. helmikuuta 1929. Lapsuus ei ollut huoleton. Sotavuodet alkoivat Sirkan ollessa 10-vuotias. Talvisodan alkaminen merkitsi evakkoon lähtöä. Siviiliväestö haluttiin turvaan alueilta, jotka voisivat joutua sotatoimien kohteeksi. Nurmesta pommitettiinkin ankarasti ja Sirkan käymä Kauppalan kansakoulu tuhoutui ilmahyökkäyksessä. Evakuointimääräys tuli muutamia päiviä ennen lähtöä. Mukaan otettiin vaatteilla täytetty puulaatikko. Sirkka lähti evakkoreissulle Lappajärvelle kaksoissisarensa Tertun ja mummonsa kanssa. Molemmat vanhempansa hän oli menettänyt jo ennen sotia. Myöhemmin kuoli myös mummo ja tytöt viettivät Sirkan sanoin pahimman teiniajan tätinsä hoteissa.

Jatkosodan aikana Sirkka kävi keskikoulua. Hän muistaa koulunkäynnin keskeytyneen useita kertoja ilmahälytysten vuoksi. Kesälomina vuosina 1943 ja 1944 Partanen toimi ilmavalvontalottana Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla. Pikkulottatoimintaan hän oli osallistunut jo ennen talvisotaa. Vuoroja ilmavalvontatornissa oli 2–4 tuntia kerrallaan. Tehtävä ei ollut vaaraton. Sodasta muistuttivat taivaalle ilmestyvät koneet ja rintamalta kuuluva tykkien jyly. Uhkan muodostivat myös neuvostodesantit, joita liikkui Pielisjärven alueella. Tehtäviin kuului havaittujen koneiden korkeuden ja lentosuunnan mittaaminen. Havainnoista ilmoitettiin puhelimitse Nurmekseen. Sirkka suhtautui tehtäviinsä vaatimattomasti ja korosti olleensa sodassa vain kesätöissä. Kuitenkin, kun 14-vuotias tyttö vartioi taivasta, jotta toiset saavat nukkua yönsä, ei me sotaa kokemattomat voida suhtautua häneen, kuin ainoastaan suurella kunnioituksella. Tehtävistään Sirkalle myönnettiin rintamapalvelustunnus.

Sirkka avioitui vuonna 1956 nurmeslaisen Veijo Partasen (1929–2022) kanssa. He saivat kaksi poikaa, Joukon (s.1958) ja Jounin (s.1961). Lastenlapsia syntyi kuusi. Lastenlastenlapsia Sirkka ehti saada neljä sekä myös tiedon viidennen tulevasta syntymästä. Sirkka teki 42 vuoden työuran Postin palveluksessa, toimien mm. Postikonttorin hoitajana. Lippujuhlapäivänä 2022 Sirkalle luovutettiin Vapaussodan perinneliiton Sininen risti miekan kera, jollaisen voi saada vain sota-ajan maanpuolustustyöstä. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin puolestaan Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen kunniajäseneksi. Vuonna 2024 Sirkka osallistui vanhimman lapsenlapsensa Mikon kanssa Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, mahdollisesti ensimmäisenä nurmeslaisena veteraanina. Marraskuussa 2025 hän löi Nurmeksen perinnetoimikunnan lippuun veteraanien ja Ylä-Karjalan puolustajan naulan, naulan nro:1. Suomen kolmas kuntakohtainen Tammenlehvälippu sai näin tulevaisuudelle tärkeän veteraanin kosketuksen. Nyt tuo lippu kunnioitti ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa veteraanin siunaustilaisuutta.

Sirkka Partasen poismenon myötä menetimme lämpimästi ja avarakatseisesti toisiin suhtautuvan terävä-älyisen ihmisen, jonka silmissä välkehti myös oivaltava huumori. Ylä-Karjalan viimeinen veteraani lausui perinnöksi jälkipolville: Jos on tuommoinen tilanne, kun meilläkin silloin oli; Että kaikki pitäisi huolen siitä, että Suomi pysyisi itsenäisenä ja tehtäisi sen eteen, mitä yleensä voidaan. Yksi aikakausi on nyt tullut päätökseen 81 vuotta sotavuosien päättymisen jälkeen.

Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.

Kuvassa arkku, liput ja seppele siunauskappelin alttarilla.

Ilmavalvontalotta Sirkka Partasen (1929-2026) siunaustilaisuus. (kuva: Mikko Rautiainen 2026)

Kuokkastenkosken, Saramon ja Petäiskylän koulujen Pro patria -taulujen uudelleen julkistamistilaisuus

/in , , , , /by

Kuokkastenkosken, Saramon ja Petäiskylän koulujen Pro patria ‑taulujen uudelleen julkistamistilaisuus Kauppalantalolla, Kaatuneiden muistopäivänä 17.toukokuuta 2026 klo 15.15.

Taustaa

Kuokkastenkosken (1911–1991), Saramon (1891–1998) ja Petäiskylän (1899–1995) koulujen lakkautusten myötä jäi kolme nurmeslaista Pro patria -taulua vaille sijoituspaikkaa. Tauluja ei ollut enää mahdollista sijoittaa nähtäville sankarivainajien kotikyliin, joten ne olivat vuosikymmeniä Nurmeksen museon säilytyksessä. Sotien perinnetoimikunta teki elokuussa 2024 kaupungille esityksen Kuokkastenkosken (1961), Saramon (1968) ja Petäiskylän (1959) Pro patria -taulujen asettamisesta Kauppalantalolle, Perinnehuoneen läheisyyteen. Tekninen virasto huolehti kustannuksista ja toteutti taulujen asentamisen yhteistyössä museon kanssa. Taulut kytkeytyvät osaksi Perinnehuonekokonaisuutta ja niillä on myös tärkeä pedagoginen merkitys. Kiitos kaupungille, että näiden ihmisten, jotka antoivat henkensä itsenäisyyden ja Nurmeksen puolesta, muisto tulee nyt arvokkaasti esille kaupungin sydämessä.

 

Ohjelma:

  • Tervetulosanat: Mikko Rautiainen
  • Fanfaari: Veeku Pulkkinen
  • Julkistamispuhe: Kaupunginhallituksen pj. Anu Lipponen
  • Seurakuntien puheenvuorot
  • Kunniavartio julkistamisen ajan: Matti Asikainen ja Mikko Rautiainen
  • Kaupungin tarjoamat kahvit ja musiikkia valtuustosalissa
  • Musiikista vastaa Musiikin lehtori Jonne Tuhkala
  • Vapaa sana
  • Pukeutuminen: vapaamuotoinen tai juhlavampi pukeutuminen (ja kunniamerkit)

 

Tervetuloa!

Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta

Kuvassa lipun naulaaja ja lippu-upseeri.

Kontiolahden perinnetoimikunnan lippu naulattiin ja siunattiin käyttöön

/in , , , /by

Sotien 1939-1945 Kontiolahden perinnetoimikunta perustettiin 4.4.2018 – ensimmäisenä Suomessa. Perinnetoimikunta sai oman lippunsa juhlallisessa naulaustilaisuudessa 17.4.2026 Kontiolahden seurakuntakeskuksella. Lipun ensimmäinen naulaaja oli itseoikeutetusti perinnetoimikunnan perustajajäsen, pikkulotta Faina Kukkonen. Muita lipun naulaajiksi kutsun saaneita olivat kunnan ja seurakunnan edustajien lisäksi muun muassa Pohjois-Karjalan Prikaatin entinen komentaja eversti evp. Pekka Ripatti ja prikaatin henkilöstöön kuulunut yliluutnantti evp. Yrjö Tiilikainen, Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja eversti Matti Pitkäniitty ja Joensuun Aluetoimiston edustajana majuri Jari Kokkonen. Lipun hankkimiseen osallistuneet kolmen kontiolahtelaisen Lions clubin edustajat naulasivat myöskin oman naulansa lippuun.

Kuvassa lipun naulaaja ja lippu-upseeri.

Kontiolahden perinnetoimikunnan nuorten edustaja Kontiolahden nuorisovaltuuston pj. Miska Heikkinen naulaa lippua. (kuva; Ilpo Saarelainen)

Kuvassa kaksi mieshenkilöä juhlavasti pukeutuneena, kunniamerkit rinnassa.

Lippu-upseeri res. majuri Juha Rytkönen ja tilaisuuden pääorganisaattori Kontiolahden perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila (kuva: Ilpo Saarelainen)

Kuvassa lipun naulaaja ja lippu-upseeri.

Pastori, perinnetoimikunnan jäsen Jaakko Muhonen naulaa lippua. (kuva; Ilpo Saarelainen)

Lippu-upseerina toimi res. majuri Juha Rytkönen. Juhlan seremoniamestari ja koko tilaisuuden pääorganisaattori oli perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila. Lippukirjaa piti rajasotilaskotisisar Sirpa Pakarinen, joka Rytkösen ja Mattilan ohella oli myös yksi lipun naulaajista. Juhlassa kuultua runsasta isänmaallista musiikkia esittivät Kontiolahden mieskuoro director musices Kalle Rintalan johdolla ja kontiolahtelainen nuori Elisa Muhonen. Juhlaväki, jota oli kaikkiaan 70 henkeä, sai kuulla mm. mieskuoron esittämänä Sibeliuksen Finlandian, Taneli Kuusiston Isänmaan rukouksen ja Paciuksen Suomen laulun. Elisa Muhonen esitti Sibeliuksen Valse Tristen ja Eino Leinon Nocturnen.

Lipun naulaamisen jälkeen Petri Tikanmäki soitti fanfaarina Lippulaulun. Tilaisuuden lopuksi kirkkoherra Jukka Reinikainen piti puheen.

Lipun juhlallinen siunaaminen järjestettiin Kontiolahden koulukeskuksen veteraanipäivän juhlassa 24.4.2026. Juhlassa olivat läsnä kaikki koulukeskuksen oppilaat eskareista lukiolaisiin, yhteensä lähes 1000 lasta ja nuorta sekä heidän opettajansa. Tilaisuuden juontajina toimivat abiturientit Ellen Tuppurainen ja Miska Heikkinen. Lippu siunattiin ekumeenisesti ortodoksisin ja luterilaisin menoin.

Kuvassa juhlan juontajat ja esiintyjiä.

Juhlan juontajat Miska Heikkinen ja Ellen Tuppurainen. Eskarit odottavat jo vuoroaan lavalla. (kuva; Ilpo Saarelainen)

Kuvassa sotilas pitämässä puhetta.

Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja piti oppilaille mieleen jäävän hienon puheen koulun veteraanijuhlassa. (kuva; Ilpo Saarelainen)

Juhlassa piti hienon ja nuoria koskettavan puheen eversti Matti Pitkäniitty. Ohjelmassa oli juhlapuheen ohella mm. eskareiden esittämä VALO-esitys. Opettajien lauluryhmä esitti Finlandian ja Maamme laulun. Kuulimme myös hienoa puhallinmusiikkia MPK Savo-Karjalan soittokunnan esittämänä johtajanaan Mika Hirvonen.

Sankarihaudoille lähetetyssä seppelepartiossa olivat mukana pikkulotta Faina Kukkonen ja perinnetoimikunnan perustajajäsen Aimo Kettunen sekä oppilaat Frida Pajula ja Heikki Suontama. Seppelepartion lähetti puheen saattamana matkaan perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila.

Ilpo Saarelainen

 

Kuvassa puheenpitäjä ja kunniavartio.

Camilla Kempaksen puhe Nurmeksen asevelihaudoilla Veteraanipäivänä 2026

/in , , , /by

Puhe veteraanipäivänä

27.4.2026

Porokylän hautausmaalla, Asevelihaudoilla

 

– ”Himmetä ei muisto koskaan saa”

  • Veteraanipäivää juhlistetaan ympäri Suomea erilaisissa tilaisuuksissa, tämä on nyt se meidän
  • Tämä päivä auttaa meitä muistamaan niitä, jotka mahdollistivat meille kaiken sen, mitä tänään pidämme itsestäänselvyytenä: vapautta valita, koulutusta samalta viivalta ja jopa sitä tylsää arkea, jota aika ajoin manailemme.

– Asevelihaudat: 1940–2010-luvuilla tänne haudattiin sodasta selviytyneitä. Osa nuorina, osa vanhoina. Nyt he lepäävät taas yhdessä kuten taistelivatkin yhdessä.

  • Aseveljet ei taistelutoverit: syvempi merkitys sille yhteydelle, jonka he keskenään loivat. ”Kaveria ei jätetä”
  • Talvisodan henki ei takuulla rintamalla tullut mieleen, kun jokainen päivä oli silkkaa selviytymistä.
  • Nimitys, jonka myöhemmät sukupolvet antoivat sille periksiantamattomuudelle, joka mahdollisti meidän tulevaisuutemme. He antoivat esimerkin, me nimesimme sen, jotta sitä olisi helpompi myös itse tavoitella jollakin tavalla,

– Ihmisen, jolla on koko elämä vielä edessään, on vaikea kuvitella, mitä se on, kun elämänsä parhaat vuodet joutuu viettämään rintamalla, epävarmuudessa huomisesta. He saattoivat kaivata tylsää arkea.

  • Näiden miesten toinen sota alkoi rauhan myötä: sota omassa mielessä, jossa koettujen muistojen todellisuus alkoi uudestaan.
  • Moni murtui sen alle, moni vaikeni ja moni selvisi siitäkin
  • Kalle Sukuvaara, mies, joka hymyili aina ja osallistui kuolemaansa saakka yhteisönsä kaikkiin tilaisuuksiin. Esimerkki, ettei pahinkaan tilanne voi viedä yksilön vapautta valita iloa ja onnea.

– Veteraanipäivään osallistuu paljon Nurmeksen koulujen oppilaita erilaisiin tehtäviin

  • Muisto ei himmene ja nyt on uuden sukupolven aika huolehtia siitä. Muutoin viime sodat muuttuvat vain tarinaksi historian kirjoissa, ilman kasvoja, ilman henkilökohtaista merkitystä.
  • Mistä sukupolvet tämän jälkeen saavat sen merkityksen?
  • ”On vain kaksi perintöä, jonka voimme lapsillemme jättää. Toinen on juuret ja toinen on siivet”
  • Juuret sitovat meidän samaan ketjuun, jota saamme muistaa näin veteraanipäivänä.
  • Siivet ovat se esimerkki, ettei meistä ketään voi kahlita ulkoa, vain sisältä käsin se onnistuu.
  • Ei anneta tämän tulen sammua.

Camilla Kempas, historian opettaja, Nurmeksen Kirkkokadun koulu

Ilomantsin Tammenlehvälipun naulaustilaisuuden ohjelma

/in , , , /by

Ohjelma

Seppelpartion lähettäminen

 

Tervetuliaissanat:

Perinnetoimikunnan puheenjohtaja

Markku Lappalainen

 

Musiikkia:

Suomalainen rukous, säveltäjä Taneli Kuusisto,

sanat Uuno Kailas, Ilomantsin mieslaulajat

 

Lippupuhe:

21. Prikaatin perinneyhdistyksen puheenjohtaja

Osmo Suominen

 

Lipun naulaus

naulaajiksi kutsutut

 

Lipun siunaus

Ilomantsin evankelisluterilainen seurakunta,

vt. kirkkoherra Anne Angervo

Ilomantsin ortodoksinen kappeliseurakunta,

rovasti Vesa Takala

 

Tammenlehvälle

Ilomantsin mieslaulajat,

sanat kanttori Pekka Varonen

 

Valtiovallan tervehdys

kansanedustaja Hannu Hoskonen

 

Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen tervehdys

toiminnanjohtaja Janne Myller

 

Musiikkia:

Suomen laulu; sävel Fredrik Pacius,

sanat Emil von Qvanten, suomennus Taavi Hahl

 

Kiitossanat

kunnanjohtaja Marjut Ahokas

 

Karjalaisten laulu

sanat ja sävel P.J. Hannikainen,

yhteislaulu Ilomantsin mieslaulajien johdolla

Naulaussanat Tammenlehvälipun naulaus- ja siunaustilaisuudessa Ilomantsissa 27.4.2026

/in , , , /by

1. Veteraanisukupolven naula

Uhraukset ja teot itsenäisen Suomen puolesta ovat antaneet vapauden ja mahdollisuuden rakentaa sivistysvaltio. Kutsun ilomantsilaisen JR 9:n veteraanin Reino Kurvisen naulaamaan ensimmäisen naulan

2. Noin 440 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa ja lähtemään Talvisodan jaloista evakkoon. Osa vankileirin kautta, niin myös ilomantsilainen Terttu Korhonen. Kutsun Tertun naulaamaan toisen naulan.

3. Sotainvalidien jo ennen jatkosotaa alkanut työ on ollut arvokasta niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Kutsun paikallisyhdistyksen viimeisimmän puheenjohtajan Matti Karvisen naulaamaan kolmannen naulan.

4. Sotaveteraanien erityisenä tehtävänä on ollut huolehtia siitä, että veteraanimme ovat saaneet kaikki lakisääteiset palvelut aina viimeiseen iltahuutoon asti. Kutsun tästä tehtävästä viimeisenä puheenjohtajana huolehtineen Teuvo Strandmanin naulaaman sotaveteraanien naulan.

5. Rintamaveteraaniliiton tarkoituksena oli veteraanien edunvalvonta ja myöhempinä vuosina veteraanien kuntoutuksen, sekä itsenäistä selviytymistä omassa kodissa tukeneiden palveluiden edistäminen. Ennen paikallisyhdistyksen lakkautumista asioita hoiti Mika Purmonen. Kutsun Mikan naulaamaan Rintamamiesveteraanien naulan.

6. Sotaorpojen yhdistys toimii jäsenistönsä hyväksi järjestämällä hyvinvointia edistävää ryhmätoimintaa, kulttuurielämyksiä ja vertaistapaamisia sekä vaalii Suomen sodissa 1939–45 kaatuneiden ja sodan olosuhteissa henkensä menettäneiden muistoa. Kutsun sotaorpojen edustajana Ritva Punnosen seuraavan naulan.

7. Sotasukupolvi, Tammenlehväsukupolvi tarvitsee edelleen monenlaista tukea ja apua. Tähän tehtävään on ryhtynyt yhteistyökumppaneittensa kanssa Lions club Ilomantsi. Clubi on antanut naulaustehtävän aktiivisti veteraani- ja heidän leskiensä parissa työtä tekevälle Paula Kontkaselle. Tervetuloa Paula.

8. Rajojemme vartijat osallistuvat tärkeän varsinaisen tehtävänsä ohella myös perinnetyöhön. Kutsun Rajavartioston vartioupseeri Tuomo Hankaniemen naulaamaan Rajavartioston naulan.

9. Perinnetoimikunnassa on kaksi nuorisojäsentä. Nuorisoa edustaa Janette Aellig. Tervetuloa Janette.

10. Nuorissa on tulevaisuus. Haluamme, että tulevaisuudessakin ymmärretään veteraaniemme ja koko sotasukupolven teot ja uhraukset Suomelle. Tulevaisuuden naula on varattu Mila Vornaselle.

11. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanedustaja Hannu Hoskonen on myös maakunnassamme perinneyhdistyksen alueellisen neuvottelukunnan puheenjohtaja. Valtiovallan naula vasaroi kansanedustaja Hannu Hoskonen.

12. Kunta on keskeisessä roolissa paikallisten palvelujen järjestäjänä, elinvoiman edistäjänä sekä perinnetyössä mm. rahallisella panostuksella. Ilomantsin kunnan naulaa kunnanjohtaja Marjut Ahokas.

13. Kansanvalta kunnassa perustuu kuntalaisten itsehallintoon, jossa ylintä päätösvaltaa käyttävät vaaleilla valitut luottamushenkilöt. Demokratian perusajatuksena on, että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa. Kansanvallan naula kuuluu kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kari Hämäläiselle.

14. Tammenlehvälipun hankintaa ovat rahoittaneet Pohjois-Karjalan Kuntoutussäätiö ja Ilomantsin kunta. Lahjoittajien puolesta naulaajaksi kutsun kunnanhallituksen puheenjohtaja Eila Piipon.

15. Paikalliset seurakunnat tukevat perinnetyötä tuomalla hengellisen annin tilaisuuksiimme ja hoitamalla sankarihautausmaata. Kutsun Ilomantsin evankelisluterilaisen seurakunnan vt. kirkkoherra Anne Angervon seuraavaksi naulaajaksi.

16. Ortodoksinen kappeliseurakunta ja ortodoksinen uskonto ovat läsnä kirkossa, kodeissa ja tilaisuuksissamme. Kappeliseurakunnan naulan arvokkaaseen Tammenlehvälippuun naulaa rakennusalan yrittäjä, ortodoksien hallinnossa toimiva Veli Jeskanen.

17. Reserviupseerit ja reserviläiset osallistuvat perinnetehtäviin mm. lipun kantajina ja lippulinnoissa. Reserviupseerien naula varapuheenjohtaja Markku Ahponen

18. Ilomantsin reserviläisten naula, varapuheenjohtaja Arto Haaranen.

19. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella on vastuu sotiemme veteraanien, heidän puolisoiden ja leskien ja tunnuksen omaavien hoidosta ja hoivasta sekä etuisuuksista. Sosiaaliohjaaja Aila Ruokolainen naulaa hoivatyön naulan.

20. Ilomantsin koulut ovat ottaneet opintosuunnitelmiinsa mm. tutustumisen taistelupaikkoihin ja osallistumisen perinne- ja veteraanitilaisuuksiin, kuten tänäänkin täällä. Upeaa. Koulujen naula lukion rehtori Päivi Nenonen.

21. Rajavartioston ohella rajasotilaskotiyhdistys on näkyvä osa rajaseudun kunnissa. Rajasotilaskotiyhdistyksen naulan lyö paikallinen puheenjohtaja Liisa Pölönen.

22. Kolmen ilomantsilaisen veteraaniyhdistyksen historiikki on saatettu kirjaksi kovien kansien väliin, Teidän nyt vuoronne on. Kirjan toimittajana oli Jorma Ikonen, joka naulaa perinnetyön kirjallisuuden naulan.

23. Valokuvaajana ja kuvien tallentajana tunnetaan Matti Kallio. Myös häneltä on ilmestynyt kuvakirjallisuutta ja näyttelyitä sotiemme perinteestä. Veteraaniperinteen tallentajan naula, Matti Kallio.

24. Musiikilla oli rintamalla keskeinen merkitys sotilaiden mielialan kohottajana ja virkistyksenä. Se auttoi unohtamaan sodan kauhut. Musiikilla on nykyisinkin iso merkitys kahvitilaisuuksissamme. Hyvin usein saamme kanttori Pekka Varosen mukaan. Veteraanimusiikin naula odottaa sinua Pekka.

25. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön naula kannustaa vaalimaan kulttuuriamme, myös veteraanisukupolven kulttuuriperintöä. Säätiö vuosittain myöntää apurahoja ja tänäkin vuonna Ilomantsin Parppeinvaaran runokylä pääsi näistä osalliseksi. Kulttuuriperinteen naula toimitusjohtaja Arttu Taponen.

26. Viimeisen naulan tarkoituksena huolehtia yhdessä muiden naulojen kanssa siitä että Tammenlehvälippu on vahvasti kiinnitetty tankoonsa ja sen sanoma ja arvot ovat pysyviä. Tämä vastuu ja velvollisuus on annettu Sotien 1939-1945 Ilomantsin perinnetoimikunnalle.

Markku Lappalainen

Kuvassa juhlaväkeä ja lippuja.

Tammenlehvälippu käyttöön Ilomantsissa

/in , , , /by

Lipulla ilmaistaan kunnioitusta, iloa ja surua. Se on mukana arjessa ja juhlassa, sanoi 21.prikaatin perinneyhdistyksen puheenjohtaja Osmo Suominen lippupuheessaan kansallisena veteraanipäivä Ilomantsissa.

Lippukentässä on keskeisenä elementtinä Tammenlehvän Perinneliiton hallituksen vuonna 2005 hyväksymä Tammenlehvän Perinneliiton tunnuskuvio, joka on saanut nimekseen ”Perinteen seuraaja”. Tammenlehväparin ajatuksena on ilmentää liiton tarkoitusta hoitaa ja vaalia Suomen vuosina 1939-1945 käymien sotien ja niiden veteraanien perinteitä.

– On arvokas asia, että lipun naulaus ja siunaus osuu kansalliseen Veteraanipäivään. Nyt elämämme aika on varsin levoton ja erityisesti turvallisuuspoliittisesti epävakaa. Se muistuttaa meitä siitä, että Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys eikä sitä ole saatu lahjaksi, sanoi Suominen

Tammenlehvän Ilomantsin paikallistoimikunnan historiataival on vielä lyhyt. Sen juuret ovat kuitenkin kaukana historiassa – jo toimintansa lopettaneissa Ilomantsin veteraaniyhdistyksissä, jotka aikanaan perustettiin pitämään huolta aseveljien – niin vammautuneiden kuin vammautumattomienkin – sekä sotasisarten yhteiskunnallisista eduista ja vaalimaan sotien perintöä.

Valtiovallan tervehdyksessä kansanedustaja Hannu Hoskonen sanoi sotiemme veteraanien työn olleen rakkaan isänmaamme hyväksi korvaamattoman arvokasta. Suomi säilytti itsenäisyytensä valtavin uhrauksin.

-Tänään Tammenlehvälipun naulaustilaisuudessa osoitamme suuren kunnioituksemme ja kiitoksemme veteraanisukupolvelle heidän tekemästään mittaamattoman arvokkaasta työstä Suomen hyväksi.

Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Janne Myller sanoi Veteraanipäivää vietettävän 27.4. nimenomaisesti rauhan kunniaksi. Kyseinen päivä vuonna 1945 jäi Suomen viimeiseksi sotapäiväksi Lapin sodassa ja II:ssa maailmansodassa saksalaisen 20. vuoristoarmeijan vetäytyessä klo 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Silloiset nuoret sotilaat, pääosin varusmiehet ja koko Tammenlehväsukupolvi mahdollistivat Suomen säilymisen itsenäisenä.

Sotien 1939-1945 Ilomantsin perinnetoimikunnan tehtävä on veteraanien ja leskien tuki- ja hoivatyön lisäksi jatkaa kolmen, nyt jo purettujen, valtakunnallisen veteraaniliiton alaisten yhdistysten sekä muiden tammenlehvän sukupolven perinteitä vaalivien yhdistysten työtä täällä omassa kunnassa.

Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen lippu naulattiin ja siunattiin tehtäviinsä Joensuussa Pielisensuun kirkossa 13.8.2025. Ilomantsi on maakunnan kunnista aivan kärkijoukoissa oman Tammenlehvälipun hankinnassa.

Kunnanjohtaja Marjut Ahokas esitti kunnan puolesta kiitoksensa puhujille, esiintyjille ja 26 lipunnaulaajalle.

-Olette kantaneet huolta veteraanien ja sotasukupolven hyvinvoinnista, perinteen siirtämisestä ja mahdollistaneet tämän juhlan. Erityisesti kiitän Sotien 1939-1945 Ilomantsin perinnetoimikuntaa lipunnaulauksen ja lipun käyttöön siunaamisen tuomisesta tähän kansallisen veteraanipäivän juhlaan. Tällä tuotte perinteen siirtämisen näkyväksi ja konkreettiseksi.

Vuosi sitten kansallisena veteraanipäivänä Sotainvalidien, Sotaveteraanien ja Rintamaveteraanien liput siirtyivät Ilomantsin perinnehuoneeseen. Ne ovat kulkeneet vuosikymmenten ajan lippulinnoissa, juhlissa ja hautajaisissa.

Kansallisena veteraanipäivänä 2026 Ilomantsi siirtyi myös lippujen käytön osalta perinneaikaan. Paula Riihuhdan tekemä koruommeltu Tammenlehvälippu edustaa koko sotasukupolvea niin arjessa kuin juhlissakin.

 

Lisää tilaisuudesta voit lukea alla olevista linkeistä:

Naulaustilaisuuden ohjelma

Naulaussanat

Kuvassa juhlaväkeä.

Ilomantsin mieslaulajat ( takana istumassa) esittivät mm. dir.cant Pekka Varosen sanoittaman laulun tammenlehvälle. Edessä juhlaan valmistautumassa perinnetoimikunnan puheenjohtaja Markku Lappalainen ja eversti evp. Pekka Ripatti.

 

Markku Lappalainen

Mustavalkoisessa kuvassa lumipukuisia sotilaita

VII Sotahistoriallinen seminaari Joensuussa 12.5.2026 klo 13.00–16.00

/in , , , , , , , , , , , , , , /by

”Pohjois-Karjalan rajajoukot toisessa maailmansodassa”

Paikka: Itä-Suomen yliopiston Sali AU100
Järjestäjä: 21. Prikaatin Perinneyhdistys yhteistyössä Karjalaisen
Kulttuurin Edistämissäätiön ja Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen kanssa

Ohjelma
Pohjois-Karjalan Rajavartioston tervehdys, eversti Matti Pitkäniitty
21. Prikaatin Perinneyhdistyksen tervehdys: puheenjohtaja Osmo Suominen

Esitelmät
– FL Matti Kosonen: Onni Määttäsen talvisota Ilomantsissa Erillinen Pataljoona 11:n riveissä
– Sotakamreeri Tauno Oksanen: Raappanan rajapataljoonat – Erilliset Pataljoonat 12 ja 13 Lieksan–Pielisjärven ja Kuhmon suunnalla talvisodassa

Tauko

– FT Jukka Partanen: Pohjois-Karjalassa perustettujen rajajoukkojen sotataipaleet jatkosodassa
– Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen: Rajamiesperinteet Pohjois-Karjalassa
– Paneelikeskustelu yleisökysymysten perusteella.

Seminaari on maksuton ja tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille!

Tervetuloa!