Linnoitettu Nurmes 1940-1944

Salpa-aseman tukikohta Nurmeksen Akkosalmessa Iloniemessä. Taustalla Kuhmontie. (kuva: Mikko Rautiainen

Talvisodan jälkeiset aluemenetykset käynnistivät Suomen edelleen kaikkien aikojen suurimman rakennushankkeen. Uusi itäraja oli vailla linnoitteita ja suojaton. Suomessa myös pelättiin uutta sotaa NL:n taholta. Salpa-asemaksi nimetyn uuden puolustuslinjan rakentaminen alkoi kesällä 1940. Lopputuloksena oli Itämereltä Jäämerelle ulottuva 1200 kilometriä pitkä linnoitusketju.

Salpalinjalle valmistui mm. teräsbetonikorsuja, taisteluhautoja ja panssariesteitä. Pohjois-Karjalan suurimmat linnoitteet valmistuivat Joensuun Marjalaan, Höytiäisen kanavan länsipuolelle sekä Jaamankankaalle, Höytiäisen ja Pielisjoen väliin. Vain strategisesti tärkeimmät kohteet linnoitettiin ja suurelta osin turvauduttiin vesistöesteisiin, kuten Saimaaseen ja Pieliseen.

Nurmeksessa pääasema suunniteltiin kulkemaan Porokylän ja Ylikylän kautta. Näkyvimmät linnoitteet  kaupunkialueella ovat Akkosalmessa, Porokylän hautausmaan takaosassa sekä Lapinsärkän läheisyydessä. Salpalinjalle oli suuremmat suunnitelmat myös Nurmeksen osalta, mutta työt katkesivat jatkosodan alkamiseen kesällä 1941. Esimerkiksi suunniteltuja teräsbetonikorsuja ei koskaan valmistunut. Taisteluhautojen ja  muiden kenttälinnoitteiden rakentamisesta vastasi 10.Prikaatin III pataljoona, jonka apuna oli myös Nurmekseen vuonna 1940 perustetun varuskunnan varusmiehiä. Panssarikiviesteet rakensivat puolestaan siviilirakentajat. Nurmeksessa työskenteli työpiirin 420 alaisuudessa toimiva työryhmä 425.

Linnoittamisella varauduttiin taisteluun Nurmeksen omistuksesta, jos asiat olisivat menneet toisin. Akkosalmen linnoitteet olivat pääaseman eteen työnnetty tukikohta, jossa mahdollisesti olisi käyty ensimmäiset taistelut vesistöjen suojaaman kaupungin omistuksesta ja pyritty pitämään vihollinen salmen itäpuolella.

Kartta Nurmeksesta vuodelta 1946. Punaisella ympyröitynä Lautiaisen Haapalahti ja Pielisen Vinkerlahti, joiden väliseen kapeikkoon suunniteltiin pääasema.  Porokylän hautausmaa sijoittuu Haapalahden ja Vinkerlahden väliin. Etuaseman sijainti on merkitty punaisella rastilla Akkosalmen läheisyyteen.

Porokylän hautausmaan takaosasta löytyy puolestaan jyhkeät panssariestekivet, salpalinjan tunnusmerkki. Osa kivistä on sotien jälkeen siirretty reunustamaan hautausmaata. Paikoillaan olevat panssariesteet ovat osa Nurmeksen salpalinjan pääasemaa, Haapalahden-Vinkerlahden kapeikossa. Tässä vaiheessa Nurmeksen kauppala olisi jo menetetty, mutta tälle tasalle neuvostojoukot olisi pitänyt viimeistään pysäyttää, muutoin tiet eri puolille Suomea olisivat olleet tällä suunnalla auki.

Salpalinjaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Yläkarjalaiset ja muut suomalaiset pitivät sodan alussa saavuttamansa asemat kaukana Itä-Karjalassa Rukajärvensuunnalla sodan loppuun saakka, itärintaman ainoana osana Mustanmeren ja Jäämeren välillä, eikä sota edennyt Nurmekseen saakka.

Myös muilla rintamilla NL:n hyökkäykset pysäytettiin nykyisten rajojen itäpuolelle, eikä Salpalinjan millään osilla koskaan taisteltu. Rakentaminen ei kuitenkaan ollut turhaa. Salpalinja muodosti Suomen puolustukselle fyysisen ja henkisen selkänojan kesällä 1944. Oli vielä yksi linja, jossa taistelua voitaisiin jatkaa. Tämän tiesi myös Neuvostoliitto.

Mikko Rautiainen

 

Lähde: Matka Salpalinjalle (toim. Armi Oinonen, Arvo Tolmunen 2005), kirjoittajana Pohjois-Karjalan osalta Kimmo Salo.

 

Kuvassa Tarton rauhan raja punaisella ja Rukajärvi ympyröitynä sinisellä. Kartta on vuodelta 1942.

Talvisotakävely Nurmeksen vanhassa kauppalassa

Talvisotaan liittyviä kohteita Nurmeksen vanhassa kauppalassa

Vanhan kauppalan alueella on mahdollista kiertää noin parin kilometrin mittainen rengasreitti, jonka matkalle sattuu useita talvisodan historiaan liittyviä kohteita.

Kuvassa Nurmeksen kartta.

Karttaan numeroitu kävelyreitin kohteet (1-6). Kartta: maanmittauslaitos.fi/karttapaikka

 

Talvisota

Talvisodan aikana Nurmekseen kohdistui tuhoisia pommituksia. Tämä johtui muun muassa Nurmeksessa sijaitsevista Kuhmon rintaman huoltoelimistä sekä tärkeästä rautatieyhteydestä. Niin ikään Valtimo oli ankarien pommitusten kohteena. Rajan läheisyydessä sijaitsevina paikkakuntina Nurmeksen kauppalan, Nurmeksen maalaiskunnan ja Valtimon kunnan siviiliväestö oli pääosin evakuoituna koko talvisodan ajan. Evakkojen suuntana oli Pohjanmaa. Evakkoon lähdön koki esim. Toini Okkonen (1927-2023). Lieksan Nurmijärven suunnalle hyökänneiden neuvostojoukkojen tavoitteena oli vallata Nurmes joulukuun 10.päivänä 1939.

Nurmeksen suojeluskuntalaisia Nurmeksen kauppalantalon edustalla. (kuva: Väinö Hämäläinen, Nurmeksen museo)

 

1. Sotaan lähdön muistomerkki Kauppalantalon pihalla

Nurmeslaisten Sotaan lähdön muistomerkki (1979) Kauppalantalon pihalla (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

”Talvisota-kävely” on luontevaa aloittaa vuonna 1905 valmistuneen jugendtyylisen Kauppalantalon pihalta, josta löytyy vuonna 1979 pystytetty sotaan lähdön muistomerkki. Tältä paikalta ensimmäiset nurmeslaiset lähtivät ylimääräiseen harjoitukseen ja sen myötä talvisotaan syksyllä 1939. Palvelukseenastumismääräyksiä heille oli toimittanut mm. suojeluskuntapoika Ahti Okkonen (1924-2024). Nurmeslaisia taisteli mm. Kuhmon rintamalla ja Lieksan Nurmijärvellä, Puuruun linjalla, jossa asemat pitivät. Rakennuksen kellarissa toimi puolestaan talvisodan aikana Ilmapuolustusaluekeskus (IPAK 32) ja kesästä 1940 alkaen Ilmavalvonta-aluekeskus 235. Muistomerkin läheisyydessä oleva tykki puolestaan tuotiin paikalle vuonna 2011 kunnioittamaan jatkosodan alkamisen 70-vuotismuistoa ja nurmeslaisten sotaponnisteluja. Hallintorakennusta tarvittiin myös koulukäyttöön talvisodan jälkeen, Keskustan koulun tuhouduttua pommituksissa. Kauppalantalolla sijaitsee myös Ylä-Karjalan sotavuosia esittelevä perinnehuone. Lue Perinnehuoneesta lisää täältä.

 

2. Rautatieasema ja sirpalesuoja

Kuvan keskellä takana aseman sirpalesuoja. Oikealla Nurmeksen rautatieasema. (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

Kauppalantalolta suunnataan Raatihuoneenkatua pitkin rautatieasemalle. Nurmeksen halki kulkeva rautatie oli yksi syy siihen, miksi kauppala on talvisodassa ankarien pommitusten kohteena. Karjalan rautatien pohjoinen osuus Joensuusta Lieksan kautta Nurmekseen valmistui vuonna 1911. Vihollisen tavoitteena oli katkaista rautatie ja hankaloittaa siten suomalaisten toimia. Epäilemättä tässä olisi auttanut erityisesti Mikonsalmen siltojen tuhoaminen. Nurmes on myös ilmasta käsin helposti tunnistettava kohde, kapea harju kahden vesistön välissä. Koska itse asematkin olivat ilmeisiä pommituskohteita, muistuttaa sodasta edelleen sirpalesuoja, joka tarjoaa myös mahdollisuuden päätellä sirpalesuojan ja pommisuojan eroa. Aseman sirpalesuoja on ilmeisesti rakennettu talvisodan jälkeen.

 

3. Sotasairaalan pommituksen muistomerkki

Kirkkokadun koulun oppilas laskee kynttilän muistomerkille pommituksen 80-vuotismuistopäivänä 2020. (kuva: Mikko Rautiainen)

Asemalta suunnataan Kirkkokadulle, jonka varrelta löytyy Sairashuoneen palotori. Korttelissa, johon nyt on noussut uudisrakennuksia, sijaitsi aikanaan yleinen sairaala, joka talvisodan aikana toimi sotasairaalana. Tänne kohdistui neuvostoilmavoimien isku tammikuussa 1940. Vuonna 1960 pystytetty muistomerkki löytyy läheltä palotorin toista päätä. 21:n kuolleen nimilista koruttomassa kivipaadessa on karua luettavaa. Haavoittuneitakin oli 30. Muistomerkkiä vastapäiset jylhät petäjät lienevät todistaneet Neuvostoliiton pommien tuhovoiman sotasairaalan sirpalesuojaan 23.tammikuuta 1940. Mahtavatkohan ne kantaa naapurin metalliromua sisällään? Itse sairaala selvisi pommituksesta, mutta tuli puretuksi vuonna 1981. Kirkkokadulle palatessa voi pysähtyä ”KOP:n” kivitalon kohdalla Kaarlonkadun kulmassa ja katsoa tämän sivun kuvasta, millainen oli sen paikalla ollut alkuperäinen KOP:n talo, joka tuhoutui samaisessa iskussa. Lue lisää pommituksista täältä.

Kuvan oikeassa reunassa sotilassairaalan pommituksen muistomerkki lumipeitteisenä vastapäätä suurta mäntyä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

Kuvassa etualalla Nurmeksen yleinen sairaala Kirkkokadun ja Kaarlonkadun kulmassa 1920-luvulla. (kuva Nurmeksen museo)

 

Mustavalkoisessa kuvassa katunäkymä.

Vasemmalla yleinen sairaala, oikealla talvisodan pommituksissa tuhoutunut KOP:n talo. (kuva Nurmeksen museo 1910-1929)

 

4. Kirkon sirpalevauriot

Nurmeksen kirkon pommitusvauriot vuodelta 1940 Karjalankadun puoleisella seinällä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

Seuraava kohde on pommitusten muistomerkille näkyvä uusgotiikkaa edustava Nurmeksen 5.kirkko vuodelta 1897. Kirkon Karjalankadunpuoleisesta seinästä voi ihmetellä ruhjeita, joita aiheuttivat ne toistasataa pommia, jotka tippuivat kirkon lähelle 4.helmikuuta 1940. Kirkon 55 metriä korkea torni, tuolloin maakunnan korkein rakennus tarjosi talvisodassa paikan tähystää vastapuolen koneita, mutta lienee se auttanut myös vihollista suunnistamaan Nurmekseen. Jylhä katedraali ei sirpalevaurioista hätkähtänyt, eikä menneisyyden dramaattisia vaiheita ole siloteltu piiloon. Kirkon pääoven yläpuolelta löytyy puolestaan muisto ajalta, kun oli Suomi oli Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistyttyä keisarien nimilaatta poistettiin, mutta palautettiin myöhemmin takaisin.

Nurmeksen kirkon pääsisäänkäynti ja keisarien nimet (kuva: Mikko Rautiainen)

 

Jatkosota

Jatkosodassa rintamat olivat kaukana Ylä-Karjalasta, mutta taisteluun Nurmeksen omistuksesta varauduttiin mm. Salpa-aseman linnoitustöillä esimerkiksi Porokylän alueella ja Akkosalmen läheisyydessä. Oman leimansa sotavuosiin antoi myös talvisodan jälkeen Pitkällemäelle, mm. Lokinlammen alueelle perustettu uusi varuskunta. Suomalaisten lisäksi Nurmeksessa koulutettiin vapaaehtoisia virolaissotilaita, jotka tulivat taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Virolaiset vannoivat sotilasvalansa Nurmeksen kirkossa itsenäisyyspäivänä 1943. Vuosina 1941-1942 Nurmeksessa oleskeli myös saksalaisia, jotka olivat 163.divisoonan lääkintähenkilöstöä, it-joukkoja ja ilmavoimien sotilaita. Pääosa valtimolaisista ja suuri osa nurmeslaisista sotilaista kuului Itä-Karjalassa Rukajärven suunnalla taistelleeseen 14.divisioonaan. Yksi heistä oli valtimolainen Mauri Kuvaja (1923-2019). Yläkarjalaisten sodan alussa saavuttamat asemat Rukajärven suunnalla pitivät sodan loppuun saakka, ainoana paikkana itärintamalla Mustalta mereltä Jäämerelle. 14.divisioona vetäytyi Suomen puolelle vasta aselevon tultua voimaan syksyllä 1944.

 

Sotien jälkeen

Toinen maailmansota aiheutti Suomelle raskaat tappiot erityisesti menetettyinä ihmishenkinä ja alueluovutuksina. Nurmeslaisia sotilaita kaatui yli 200 ja valtimolaisia yli 100. Sotien lopputulos oli kuitenkin myös voitto, koska itsenäisyys säilyi. Suomen armeija siirtyi lyömättömänä uusien rajojen taakse eikä Suomea onnistuttu sodan aikana eikä sen jälkeen miehittämään. Sotien jälkeen Nurmeksen ja Valtimon alueelle asutettiin menetetyn Karjalan väestöä, erityisesti Suojärven ja Suistamon alueelta. Edellä mainitusta johtuen evakoiden joukossa oli runsaasti ortodokseja ja tämän seurauksena Nurmekseen nousikin ortodoksinen kirkko 1950-luvun lopulla. Suojärven asukkaista noin 70% oli karjalankielisiä ja ortodokseja. Koko menetetyn alueen evakoista vastaav8%. Suojärveltä evakkoina Ylä-Karjalaan saapuivat mm. Helli Nevalainen  (1932-2024) sekä Paavo Harakka (s.1941).

 

5. Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkki

Luovutetun Karjalan kalmistoissa lepäävien vainajien muistomerkissä vuodelta 1958 lukee: ”Heidän, jotka kalliin maan poveen jäivät nukkumaan”. Taustalla Kirkkokadun koulun rakennukset. Jugend-tyylinen puurakennus valmistui v.1905 Nurmeksen yhteislyseon käyttöön (kuva: Mikko Rautiainen 2022.)

Kierros päättyy Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkille. Näitä muistelupaikkoja tarvittiin joka puolella maata, kun satojen tuhansien suomalaisten läheiset jäivät menetettyjen alueiden hautausmaille, jonne ei varsinkaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ollut pääsyä, jos olivat tuholta ylipäätään säilyneet.

Vieressä olevan jugendtyylisen puukoulun ullakolle sijoitettiin jatkosodan jälkeiseen asekätkentään liittyvää viestimateriaalia Yhteislyseon rehtorin Esa Kauppisen (1894-1973). toimesta. Lue Kauppisesta lisää täältä: https://sotiemmeperinne.fi/nurmeksen-ja-valtimon-sankarihautausmaat/ 

 

6. Nurmeksen Suojeluskuntatalon muistolaatta

Kierrosta voi jatkaa vielä Keskustan kentän laidalle, jonka toisesta päädystä ammattiopiston rakennuksen seinästä löytyy samalla paikalla sijainneen Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta. Toisella laidalla kenttää seisoo sotien jälkeen, talvisodan pommituksissa tuhoutuneen keskustan koulun uudisrakennus. Itse urheilukenttä puolestaan valmistui aikanaan Nurmeksen suojeluskunnan toimesta.

Nurmeksen suojeluskunnan harjoituspäivät. Kuvan keskellä muonituslottia. Taustalla Nurmeksen Suojeluskuntalo, eli Motti. (kuva: Nurmeksen museo)

Muuta

Talvisota-kävelyltä on hyvä suunnata Kötsin museoon katsomaan elokuva Pommien varjossa, mikä antaa kokonaiskuvan talvisodan tapahtumista Nurmeksessa. Tekstin lähteenä on osin käytetty tätä Nurmeksen museon artikkelia: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa

 

Mikko Rautiainen, FM, Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.

 

(Lähteet: nurmeslaisten ja valtimolaisten haastattelut, Mikko Rautiainen, Raija Kivioja, Paavo Harakka ja Kirkkokadun koulun sotahistoria-kurssin oppilaita 2019–2023 https://www.youtube.com/watch?v=r1rrC7it_Rw&list=PLZcRS8MVo5aMzyWG5PRWt7li8VRBW_xnZ, Nurmeksen museo: https://www.nurmes.fi/en/pommitukset-nurmeksessa,    https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/ https://www.luontoon.fi/anakainen/historiajanahtavyydet/salpalinjanhistoriaaanakaisella, Nurmeksen historia vuodet 1910–2020, toim. Jukka Kokkonen 2023, Valtimolaiset sodassa, toim. Leevi Kuokkanen 2011, Toki Kallehin on vapaus, Sillanpää Raimo 1998.)

Sotahistoriaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla

 

Jääkärimajuri F.W.Tuisku (1891-1961)

Jääkärimajuri F.W.Tuiskun (1891-1961) muistokivi. (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Hautausmaan vanhasta osasta löytyy Jääkärimajuri F. W. Tuiskun (1891–1961) hautapaasi miekkoineen ja kypärineen. Löytyypä siitä myös Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoonan 27:n tunnus. Kurikassa syntynyt Tuisku oli yksi noin 2000 suomalaisesta, jotka saivat sotilaskoulutuksen Saksassa vuosina 1915–1918. Tarkoituksena oli, että jääkäreiden johdolla käytäisiin sota Venäjää vastaan ja Suomi irtautuisi keisarin vallasta, joka sortovuosina 1899–1917 sitoi Suomea tiukemmin itseensä. Tuisku ja muut jääkärit saivat tulikasteensa I-maailmansodan itärintaman taisteluissa. Heidän johdollaan valkoiset voittivat taistelun Suomen hallinnasta keväällä 1918. Seuraavana oli vuorossa Itä-Karjalan heimosota, jossa Tuisku taisteli Petsamon suunnalla. Sodan, jossa Suomen valtio ei ollut virallisesti mukana tavoitteena oli liittää Itä-Karjala osaksi Suomea. Suur-Suomi-hanke epäonnistui ja 1920-luvulla Tuisku muutti Nurmekseen vaimonsa kotitilalle Laamilaan. Talvisodan alettua Suomi tarvitsi jälleen jääkäreitä. Tuisku komensi pataljoonaa Lieksassa ja toimi välirauhan aikana Lieksan komendanttina. jatkosodassa hän johti linnoitustöitä Rukajärvensuunnalla.

Rehtori Esa Kauppinen (1894-1973)

Kuvassa sotilaspukuinen henkilö rintamalla.

Jaosupseeri (6KTR/18) luutnantti Esa Kauppinen Rukajärvellä 1942 (kuva Yrjö Ahonen, Nurmeksen museo)

Rukajärvensuunnalla toimi myös Tuiskun lähelle haudattu yhteislyseon rehtori Esa Kauppinen (1894–1973). Pedagogisten ansioiden lisäksi hän ahkeroi luutnanttina sotarintamilla. Talvisodassa Kauppinen taisteli Lieksassa Puuruun linjalla. Kerrotaan myös, että hän sotien jälkeen kulki viranhoidossaan sotapuukko vyöllä. Jatkosodan jälkimainingeissa Kauppinen otti osaa asekätkentään, jolla valmistauduttiin itsenäisyyden säilyttämiseen, mikäli entisen vihollisen rauhantahto ei osoittautuisi pysyväksi. Isänmaallisella teolla oli seuraamuksensa ja seuraavaksi Kauppinen johtikin kouluaan vankilasta. Sinne hän entisen oppilaan kertoman mukaan lähti oppilaiden kunniakujassa.

Rehtori Esa Kauppisen (1894-1973) muistokivi (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Mauri Virmakoski (1906-1971)

Majuri Mauri A. Virmakoski toimi Nurmeksen suojeluskunnan päällikkönä. Hänet on haudattu Hautausmaan uudelle puolelle, pääportilta katsottuna oikealle, uuden puolen etuosaan. Etuosasta löytyy myös Virmakosken suojeluskuntatoverin Väinö Hämäläisen (1883-1947) hauta. Hämäläinen tunnetaan Nurmeksen museon perustajana. Virmakoski asui jonkin aikaa Hämäläisen vuokralaisena. Lue lisää Väinö Hämäläisestä Nurmeksen museon sivulta: https://www.nurmes.fi/en/vaino-hamalainen

Majuri Mauri A. Virmakosken (1906-1971) muistokivi (kuva Mikko Rautiainen)

Asevelihaudat

Uuden puolen etuosasta löytyy Asevelihaudat -muistomerkki. Asevelihautaan on haudattu nurmeslaisia veteraaneja 1940-luvulta 2010-luvulle. Se muistuttaa monin tavoin sankarihautaa ja sellainen se tosiasiassa onkin. Moni haudassa lepäävä itsenäisyyden puolustaja on kuollut melko nuorena, pian sotien jälkeen.

Kuvassa hautakivi, jossa teksti asevelihaudat. Kivessä myös risti ja kiven päällä sotilaan kypärä.

Asevelihautaan Nurmeksen Porokylässä on haudattu sotaveteraaneja 1940-luvulta 2010-luvulle (kuva: Mikko Rautiainen 2021)

Salpa-asema

Hautausmaan takaosasta löytyy jyhkeät panssariestekivet, 1940-1944 rakennetun salpalinjan tunnusmerkki. Osa kivistä on sotien jälkeen siirretty reunustamaan hautausmaata. Paikoillaan olevat panssariesteet ovat osa Nurmeksen Salpa-aseman taaempaa osaa Lautiaisen-Vinkerlahden kapeikossa. Tälle tasalle neuvostojoukot olisi jatkosodassa pitänyt Nurmeksessa viimeistään pysäyttää, muutoin tiet eri puolille Suomea olisivat tällä suunnalla auki. Yläkarjalaiset pitivät jatkosodan alussa saavuttamansa asemat kaukana Itä-Karjalassa Rukajärvensuunnalla sodan loppuun saakka, itärintaman ainoana osana Mustanmeren ja Jäämeren välillä, eikä hautausmaalla jouduttu taistelemaan elämästä ja kuolemasta.

Salpalinjaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla (kuva Mikko Rautiainen 2022)

 

Mikko Rautiainen

Tekstin lähteitä, kirjallisuutta ja linkkejä aiheesta kiinnostuneille:

Isäni sota, rauha ja rakkaat: Talvi- ja jatkosodan kirjeitä, päiväkirjan lehtiä, äidin ja muiden sukulaisten kertomaa, omia muistoja. Sarkkinen Lahja (2018).

Nurmeksen Historia (Kokkonen Jukka, toim. 2023)

Nurmekselaisia sotatiellä (Sillanpää Raimo 2010),

Nurmeksen sankarivainajat (Sillanpää Raimo, 2000)

Painajainen Pielisjärvellä: Neuvostopartisaanien toiminta kesällä 1944 (Oksanen Tauno, Martikainen Paavo 1998)

Salpalinnoitteet 10. Prikaatin alueella Nurmes–Kuhmo–Lieksa. (Sillanpää, Raimo ja Tauno Oksanen, 2004)

Toki kallehin on vapaus: Maanpuolustustyötä Ylä-Karjalassa. (Sillanpää, Raimo, 1998)

Valtimolaiset sodassa 1939–1945 (toim. Leevi Kuokkanen 2011)

 

Lisää Pohjois-Karjalaa käsittelevää sotahistoriallista kirjallisuutta löydät täältä:

https://sotiemmeperinne.fi/index.php/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/kirjallisuus-p-k/

 

Nurmeslaisten videoidut haastattelut: https://www.youtube.com/playlist?list=PLZcRS8MVo5aMzyWG5PRWt7li8VRBW_xnZ (Mikko Rautiainen ja Raija Kivioja 2019-2022)

 

Kötsin museo Nurmeksessa: http://nurmes.fi/museo

  • Perusnäyttelyssä kerrotaan mm. karjalaisen siirtoväen historiasta
  • Museon elokuvateatteri Soinnussa on katsottavissa Nurmeksen pommituksista 1940 kertova dokumenttielokuva Pommien varjossa

 

Rukajärvikeskus: http://www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi/rukajarvikeskus/

 

Tietoa sankarivainajista: https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/ (Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneet)

Yhteystietoja:

Mikko Rautiainen, historian- ja yhteiskuntaopin lehtori, toimikunnan pj. 050 4006899, mikko.rautiainen@edu.nurmes.fi (tiedottaminen ja perinteen keruu)

Meri-Anna Rossander, museon johtaja, 040 1045152, meri.rossander@nurmes.fi (yhteydenotot esim. sotaan liittyvien aineistojen luovutuksissa)

Paula Timonen, perinnetoimikunnan hoiva- ja tukivastaava: paula.h.timonen@gmail.com

Jussi Säämänen, sotaveteraanikerho, yhteyshenkilö veteraanien siunaustilaisuuksissa: 0400 260693

Paavo Harakka, Valtimon rintamaveteraanien pj. 050 5368171

Perinneyhdistys: https://www.facebook.com/sotienPKperinneyhdistys

Mustavalkoisessa kuvassa seitsemän poikaa kivääreiden kanssa. Taustalla Nurmeksen kauppalantalo.

Palokunnan poikia koulutetaan kiväärimiehiksi Nurmeksen kauppalantalon edustalla 20.7.1941 (kuva: luutnantti Tapio Piha, SA-kuva)

Sankarihautausmaat ja sotahistoriaa Porokylän hautausmaalla

Kunniavartio järjestäytyy Nurmeksen Sankarihautausmaalla 2.12.2022 (kuva Mikko Rautiainen 2022)

 

Nurmeksessa on kolme sankarihautausmaata. Tietoa hautausmaista ja niihin haudatuista sankarivainajista löydät alla olevista Sotasampo -sivuston linkeistä:

Nurmeksen sankarihautausmaat ja sankarivainajat:

Höljäkkä: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0561_2

Nurmes: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0561_1

Valtimo: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0568_1

 

Sotahistoriaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla

 

Jääkärimajuri F.W.Tuisku (1891-1961)

Jääkärimajuri F.W.Tuiskun (1891-1961) muistokivi. (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Hautausmaan vanhasta osasta löytyy Jääkärimajuri F. W. Tuiskun (1891–1961) hautapaasi miekkoineen ja kypärineen. Löytyypä siitä myös Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoonan 27:n tunnus. Kurikassa syntynyt Tuisku oli yksi noin 2000 suomalaisesta, jotka saivat sotilaskoulutuksen Saksassa vuosina 1915–1918. Tarkoituksena oli, että jääkäreiden johdolla käytäisiin sota Venäjää vastaan ja Suomi irtautuisi keisarin vallasta, joka sortovuosina 1899–1917 sitoi Suomea tiukemmin itseensä. Tuisku ja muut jääkärit saivat tulikasteensa I-maailmansodan itärintaman taisteluissa. Heidän johdollaan valkoiset voittivat taistelun Suomen hallinnasta keväällä 1918. Seuraavana oli vuorossa Itä-Karjalan heimosota, jossa Tuisku taisteli Petsamon suunnalla. Sodan, jossa Suomen valtio ei ollut virallisesti mukana tavoitteena oli liittää Itä-Karjala osaksi Suomea. Suur-Suomi-hanke epäonnistui ja 1920-luvulla Tuisku muutti Nurmekseen vaimonsa kotitilalle Laamilaan. Talvisodan alettua Suomi tarvitsi jälleen jääkäreitä. Tuisku komensi pataljoonaa Lieksassa ja toimi välirauhan aikana Lieksan komendanttina. jatkosodassa hän johti linnoitustöitä Rukajärvensuunnalla.

Rehtori Esa Kauppinen (1894-1973)

Kuvassa sotilaspukuinen henkilö rintamalla.

Jaosupseeri (6KTR/18) luutnantti Esa Kauppinen Rukajärvellä 1942 (kuva Yrjö Ahonen, Nurmeksen museo)

Rukajärvensuunnalla toimi myös Tuiskun lähelle haudattu yhteislyseon rehtori Esa Kauppinen (1894–1973). Pedagogisten ansioiden lisäksi hän ahkeroi luutnanttina sotarintamilla. Talvisodassa Kauppinen taisteli Lieksassa Puuruun linjalla. Kerrotaan myös, että hän sotien jälkeen kulki viranhoidossaan sotapuukko vyöllä. Jatkosodan jälkimainingeissa Kauppinen otti osaa asekätkentään, jolla valmistauduttiin itsenäisyyden säilyttämiseen, mikäli entisen vihollisen rauhantahto ei osoittautuisi pysyväksi. Isänmaallisella teolla oli seuraamuksensa ja seuraavaksi Kauppinen johti kouluaan vankilasta. Sinne hän entisen oppilaan kertoman mukaan lähti oppilaiden kunniakujassa.

Rehtori Esa Kauppisen (1894-1973) muistokivi (kuva Mikko Rautiainen 2022)

Asekätkentään liittyvää viestimateriaalia oli jonkin aikaa kätkettynä yhteislyseon ullakolla. Kuvassa portaat yhteislyseon (nyk. Kirkkokadun alakoulu ullakolle) kuva: Mikko Rautiainen 2022

Majuri Mauri Virmakoski (1906-1971)

IIKTR 18 päällikkö kapteeni Mauri Virmakoski Rukajärvellä 1942 (kuva Yrjö Ahonen Nurmeksen museo)

Majuri Mauri A. Virmakoski toimi Nurmeksen suojeluskunnan päällikkönä. Hänet on haudattu Hautausmaan uudelle puolelle, pääportilta katsottuna oikealle, uuden puolen etuosaan. Etuosasta löytyy myös Virmakosken suojeluskuntatoverin Väinö Hämäläisen (1883-1947) hauta. Hämäläinen tunnetaan Nurmeksen museon perustajana. Virmakoski asui jonkin aikaa Hämäläisen vuokralaisena. Lue lisää Väinö Hämäläisestä Nurmeksen museon sivulta: https://www.nurmes.fi/en/vaino-hamalainen

Majuri Mauri A. Virmakosken (1906-1971) muistokivi (kuva Mikko Rautiainen)

Asevelihaudat

Uuden puolen etuosasta löytyy Asevelihaudat -muistomerkki. Asevelihautaan on haudattu nurmeslaisia veteraaneja 1940-luvulta 2010-luvulle. Se muistuttaa monin tavoin sankarihautaa ja sellainen se tosiasiassa onkin. Moni haudassa lepäävä itsenäisyyden puolustaja on kuollut melko nuorena, pian sotien jälkeen.

Kuvassa hautakivi, jossa teksti asevelihaudat. Kivessä myös risti ja kiven päällä sotilaan kypärä.

Asevelihautaan Nurmeksen Porokylässä on haudattu sotaveteraaneja 1940-luvulta 2010-luvulle (kuva: Mikko Rautiainen 2021)

Salpa-asema

Hautausmaan takaosasta löytyy jyhkeät panssariestekivet, 1940-1944 rakennetun salpalinjan tunnusmerkki. Osa kivistä on sotien jälkeen siirretty reunustamaan hautausmaata. Paikoillaan olevat panssariesteet ovat osa Nurmeksen Salpa-aseman taaempaa osaa Lautiaisen-Vinkerlahden kapeikossa. Tälle tasalle neuvostojoukot olisi jatkosodassa pitänyt Nurmeksessa viimeistään pysäyttää, muutoin tiet eri puolille Suomea olisivat tällä suunnalla auki. Yläkarjalaiset pitivät jatkosodan alussa saavuttamansa asemat kaukana Itä-Karjalassa Rukajärvensuunnalla sodan loppuun saakka, itärintaman ainoana osana Mustanmeren ja Jäämeren välillä, eikä hautausmaalla jouduttu taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Nurmeksen Salpalinjan etuasema löytyy Akkosalmesta.

Salpalinjaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla (kuva Mikko Rautiainen 2022)

 

Mikko Rautiainen

Pohjoiskarjalaisia lottia Lottamuseon lottagalleriassa

Hilja Viljanen (1918-2019), Nurmes

 

Maire Rautiainen (1918-1996), Joensuu

 

Sirkka Partanen (s.1929), Nurmes

Perinnetoimikunta vaalii sotasukupolven perintöä Ylä-Karjalassa

 

Historia

Nurmekseen perustettiin marraskuun 6.päivänä 2018 Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta vaalimaan viime sotiin liittyvää henkistä perintöä ja jatkamaan toimintansa lopettavien veteraaniyhdistysten tekemää sotasukupolven hoiva- ja tukityötä. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat Nurmeksen kaupungintalolla Nurmeksen kaupungin, Nurmeksen ev.lut. -ja ort.seurakuntien, Nurmeksen sotainvalidit ry:n, Nurmeksen sotaveteraanit ry:n, Nurmes-seura ry:n, Nurmeksen res.upseerit ry:n ja Nurmeksen res.aliupseerit ry:n edustajat. Nurmeksen ja Valtimon kuntaliitoksen (2020) myötä myös Valtimon alueella perinnetyötä tehneet yhteisöt liittyivät osaksi Nurmeksen perinnetoimikuntaa. Nurmeksen sotaveteraanit ry:n toiminta lakkasi vuonna 2022 Lue lisää täältä ja Valtimon rintamaveteraanien toiminta vuonna 2023.

Kuvassa ihmisiä kokouspöydän ääressä.

Perinnetoimikunta kokousti ensimmäistä kertaa Kauppalantalon perinnehuoneessa 8.helmikuuta 2024. Kuvassa toimikunnan jäsenistä vas. Esko Saatsi, Matti Asikainen, Jussi Säämänen ja Meri-Anna Rossander. Vuosina 2018-2023 toimikunta kokousti Kirkkokadun koulun 021-luokassa (historian luokka)

 

Nykyisin

Nurmeksen kaupungin osalta toimikunnassa ovat edustettuina koulutoimi, kulttuuritoimi ja museo sekä nuorisovaltuusto. Toimikunnassa mukana olevia yhteisöjä ovat Nurmeksen sotaveteraanikerho, Valtimon rintamaveteraanikerho, Nurmes-Valtimon sotainvalidikerho, Nurmeksen reserviupseerit, Valtimon reserviupseerit, Nurmeksen reserviläiset, Nurmes-seura, Lions Club Nurmes/Pielinen, Nurmeksen musiikkiyhdistys, luterilainen seurakunta ja ortodoksinen seurakunta. Perinnetoimikunta on osa elokuussa 2020 perustettua Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistystä.

Kunniavartio Nurmeksen Sankarihautausmaalla 5.joulukuuta 2018. (kuva Mikko Rautiainen)

Perinnetoimikunta on luonteeltaan yhteisöjen yhteenliittymä ja foorumi, joka koordinoi ja suunnittelee Ylä-Karjalan alueella toteutettavaa sotaperinnetyötä. Käytännön toteutuksesta puolestaan vastaavat toimikuntaan kuuluvat yhteisöt ja niiden jäsenet, sekä kaupunki ja seurakunnat sovittujen vastuualueiden mukaisesti. Toiminnan keskiössä ovat vakiintuneet perinteet, joita on toteutettu jo vuosikymmenten ajan.

Toimikunnalla on kaksi päätehtävää. Sotasukupolven; veteraanit ja heidän leskiensä tukeminen ja huomiointi viimeiseen iltahuutoon saakka. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavia asioita:

  • Maakunnallisen perinneyhdistyksen tarjoamat jalkahoidot ja hieronnat
  • Merkkipäivien muistaminen
  • Veteraanien siunaustilaisuudet
  • Veteraanipäivien- ja itsenäisyyspäivien muistamiset
  • Joulumuistamiset (esim. joulukassit ja oppilaiden joulukortit)
  • Juhlatilaisuudet (esim. joulujuhla)
  • Kunniamerkit: Vuodesta 2022 lähtien on lähes 20 nurmeslaiselle ja valtimolaiselle veteraanille, pikkulotalle, sotilaspojalle ja kotirintamanaiselle haettu kunniamerkit, joita myönnetään vain sotavuosien maanpuolustustyöstä
  • Haastattelut: Vuodesta 2019 lähtien on 23 sotavuodet kokenutta yläkarjalaista haastateltu videolle tai paperille. Tämä on samalla yksi tapa kunnioittaa sodan kokenutta sukupolvea
  • Arkinen yhteydenpito tapaamisilla ja puhelimitse
Kuvassa joulujuhlan kutsuvieraita.

Sota-ajan äiti Helvi Valpe (s.1921) poikansa Seppo Valpen (s.1942) kanssa. Kuvassa oikealla sotaorpo Martti Haverinen (kuva Mikko Rautiainen 2024)

Toinen päätehtävä, jota toimikunta jatkaa hamaan tulevaisuuteen saakka:

Kuvassa mieshenkilö asettamassa lippua jalustaan.

Paavo Harakka asettaa Valtimon rintamaveteraanit ry:n lipun jalustaan Nurmeksen perinnehuoneella 4.helmikuuta 2025.

Perinnetyön keskiössä on myös kouluopetus. Paikalliseen opetussuunnitelmaan on vuonna 2016 historian osalta kirjattu tutustuminen kaupungissa oleviin viime sotiin liittyviin historiallisiin kohteisiin. Tämä tapahtuu esimerkiksi niin sanotuilla talvisotakävelyillä. 8.luokkalaisille on tarjolla myös valinnainen Sodat ja kriisiajat Nurmeksessa -kurssi. Viime sodissa kaatuneiden kunnioittamiseksi kaupungissa aloitettiin vuonna 2018 käytäntö, jonka mukaisesti Kirkkokadun koulun kaikki oppilaat vierailevat itsenäisyyspäivää edeltävänä koulupäivänä Nurmeksen Sankarihautausmaalla ja jättävät sinne seppeleen ja kynttilät. Tällä vahvistettiin pitkää perinnettä, jota toteuttivat aiemmin Kirkkokadun koulun ja Nurmeksen lukion oppilaskuntien edustajat. Omat kunnianosoituksensa sankarihaudalle jättävät myös Nurmeksen lukion, ammattiopisto Riverian sekä Porokylän koulun edustajat, kuin myös Valtimon koulun oppilaat Valtimon Sankarihautausmaalla. Reserviläiset järjestävät näihin tilaisuuksiin kunniavartion ja Ev.lut.seurakunta kellojen soiton ja liputuksen. Lue lisää koulussa tehtävästä perinnetyöstä täältä.

Kuvassa oppilaita muistomerkin vieressä.

Sotahistoria -kurssin oppilaita talvisodan Änäkäisen linjalla. Taustalla Rukajärventie (kuva Mikko Rautiainen 2025)

 

Mikko Rautiainen pj.

Kuvassa mieshenkilö. Taustalla kuntavaakunoita.

Mikko Rautiainen Nurmeksen perinnehuoneen edustalla 2025. Taustalla Nurmeksen kaupungin sekä lakkautettujen Valtimon kunnan ja Nurmeksen maalaiskunnan vaakunat.

 

Toimikunnassa mukana olevien tahojen yhteystietoja:

Mikko Rautiainen, historian- ja yhteiskuntaopin lehtori, toimikunnan pj., Nurmeksen kaupunki: 050 4006899, mikko.rautiainen@edu.nurmes.fi (tiedottaminen ja perinteen keruu)

Meri-Anna Rossander, museon johtaja, Nurmeksen kaupunki: 040 1045152, meri.rossander@nurmes.fi (yhteydenotot esim. sotaan liittyvien aineistojen luovutuksissa)

Marjo Säkkinen, Kulttuuripäällikkö, Nurmeksen kaupunki: marjo.sakkinen@nurmes.fi 

Paula Timonen, perinnetoimikunnan hoiva- ja tukivastaava: paula.h.timonen@gmail.com

Jussi Säämänen, Nurmeksen sotaveteraanikerho, yhteyshenkilö veteraanien siunaustilaisuuksissa 0400 260693

Paavo Harakka, Valtimon rintamaveteraanikerho 050 5368171

Jorma Korhonen, Nurmes-Valtimo sotainvalidikerho: jorma.korhonen53@gmail.com

Tapani Ovaskainen, pj. Nurmeksen res.aliupseerit: +358504989662  https://nurmeksen-reservinaliupseerit.reservilaisliitto.fi/

Matti Asikainen, kunniapj. Nurmeksen res.upseerit: +358 50 329 611, https://www.rul.fi/nurmes

Ossi Martikainen, Nurmes-seura: ossi.martikainen@hotmail.fi

Mauri Mahlavuori, Nurmeksen musiikkiyhdistys: mauri.mahlavuori@gmail.com

Eerik Reinikka, Lions Club Nurmes/Pielinen: erik.reinikka@luottamus.siunsote.fi

Markus Kontiainen, kirkkoherra, Nurmeksen ev.lut. seurakunta: 050-386 4920 https://www.nurmeksenseurakunta.fi/

Pentti Potkonen, Nurmeksen ortodoksinen kappeliseurakunta: 040 163 4430
pentti.potkonen@ort.fi

Valtimon pommitukset ja tietoa Valtimon sotavuosista

    – Teppo Tuovinen koki sotilaspoikana Valtimon pommitukset

    – Pommituksista muistotaulu

Valtimolla pystytettiin Sodan arvet -nimellä otsikoitu muistotaulu 7.10.2017. Taulussa kerrotaan talvisodan aikana tapahtuneista pommituksista, jotka kohdistuvat myös Valtimolle. Taulu on sijoitettu yhden pommikuopan viereen valtatie kuuden varteen lähelle kirkonkylää. Hankkeen ideoi veteraani, 1926 syntynyt Teppo Tuovinen, joka 13-vuotiaana sotilaspoikana koki henkilökohtaisesti pelottavat pommituslennot talvella 1940 ja myöhemmin liittyi armeijaan 17-vuotiaana ja osallistui kesällä 1944 Rukajärven taisteluihin.

Teppo Tuovinen, s. 1926 kertoo kokemuksistaan:

– Liityin jo 12-vuotiaana sotilaspoikiin. Onni Luutonen oli paikallispäällikkö ja meillä oli sotilasohjaaja, joka piti poikaosastolle jopa viikon mittaisia leirejä Kastellissa, joka oli suojeluskunnan talo.

– Valtimo evakuoitiin talvisodan aikana, mutta äiti, minä ja veljeni Kauko sekä Paavo Hakkarainen jäimme. Isäni oli armeijassa. Lisäkseni salolle jäi joitakin henkilöitä, muita minun ikäisiä ei ollut. Sain jäädä, kun kysyin Valtimon nimismieheltä: ”Onko pakko lähteä evakkoon?” Nimismies vastasi:”Jos haluat jäädä, tuon kokoinen mies saa jäädä.”

– Meitä oli täällä minua vanhempi vajaavaltainen veli Kauko ja Jouko oli talvisodan aikana Valtimojoen siltavartiossa. Kahden tunnin vuoro oli aina kahden tunnin päästä. Pojat olivat väsyneitä, kun kävelivät ja hiihtivät vartioon, eivät ehtineet nukkua paljoa.

– Sodissa olleista veljistäni Jouko kaatui myöhemmin jatkosodassa, mutta Viljo säilyi hengissä – veljeni Pauli oli VR:n palveluksessa.

– Meille jäi Tuovilaan yksi hevonen ja yksi lehmä. Muut lehmät evakuoitiin muiden mukana. Lehmäjunat kulkivat pohjoiseen. Kävimme niitä ruokkimassa ja juottamassa asemalla. Muita auttajia asemilla ei ollut.

– Tuovilaan jäi vain henkilöt, jotka hoitivat rautatieliikenteen junien puuhuoltoa. Halkopinot olivat tässä lähellä ja ne sahattiin tässä ja polttopuut pantiin vetureille valmiiksi. Vesi otettiin Valtimojärvestä, josta pumpattiin vesitorniin pumpuilla. Suhosen Ville oli sahaamassa halkoja ja minä pinosin. Ruotsalainen oli asemamiehiä ja Lindberg oli konduktöörinä.

 

Pommitusten kohteet

– Valtimon kautta huolsivat Kuhmon joukkoja. Junat toivat Valtimon asemalle tarvikkeita, päivän ajaksi ne vietiin ilmasuojaan ja yöllä ajoivat ne kuorma-autoilla Kuhmon rintamalle.

– Pommitukset alkoivat täällä helmikuussa. Oli kova pakkasjakso, koneet tulivat aamulla kello 10 kuten varis päivälleen ja tätä kautta lensivät Iisalmeen ja Kuopioon

– Lehmä ja hevonen olivat navetassa, kun hirteen tuli suurimmillaan kämmenen kokoinen sirpale. Yleensä oltiin päivät paossa parin kilometrin päässä Mutkassa, Kokkosen Jussin luona. Asemapäällikkö ja hänen rouvansa tulivat myös sinne pommituksia pakoon.

– Tässä Tuovilan kohdalla männikön reunassa oli melko paljon kiväärimiehiä Valtalan huoltovarikolta ja he ampuivat kivääreillään kolmea matalalla lentänyttä venäläistä konetta. Siitä oli näköhavainto, että yksi kone olisi savuttanut, mutta päässyt palaamaan kuitenkin Venäjän puolelle.

– Valtimolla oli käytössä vain kivääriaseita. Jos olisi ollut ilmatorjuntakiväärit, olisivat saaneet alas matalalla lentäneet koneet. Viholliselle oli jo selvinnyt, ettei Valtimolla ollut ilmatorjunta-aseita.

– Meidän lähimetsään putosi kaksi pommia, pommitus tiivistyi tälle alueelle. Pirtin seinä tuli melkein sisään.

 

Pommituksen vaikutukset

– Pommituksissa hajosi Pehkolan tien varressa Engströmin rakennus ja työnjohtaja Nyyssösen talo sekä särkyi hiukan Siiran talo. Kuivausriihen nurkalle putosi yksi pommi. Samoin uuden tien takana Nyyssösen talon nurkalle, niin että työnjohtaja Nyyssösen talo meni purkukuntoon. Muita taloja ei tarvinnut purkaa.

Kirkon taakse putosi useita palopommeja. Kun kirkkoa kunnostettiin talvisodan jälkeen, maasto oli täynnä pommien aiheuttamia ”reikiä”. Tavoittelivat pommeillaan kirkontornia, kun ilmavalvonta oli aluksi siellä. Ilmavalvonta siirrettiin sittemmin Mäkelään. Isompia pommeja ei kirkon ympärille tullut. Siellä ne on vieläkin. Ei niitä kukaan ole kaivanut.

– Kerran muistaakseni pommitti aseman vaihteen päähän, muuta ei ollut. Yksi kolmen koneen pommitus oli Tetrivaaraantien kohdalla, jonne juna oli mennyt hälytystä pakoon. Pommit putosivat siihen, mutta eivät osuneet junaan, vaan putosivat lähelle Tetrivaaran tien siltaa kallioon. Yksi pommi putosi junan taakse ratapenkkaan, jolloin maat katosivat radan alta, mutta raiteet jäivät ehjäksi. Nimismies sanoi, ettei sinne saa mennä. Huoltojoukkueen luutnantin kanssa me kyllä sinne sitten menimme.

-Tässä kohtaa eivät pommittaneet rautatietä, Puukarissa pommitettiin enemmän.

– Päivisin oltiin evakossa naapuritalo Kokkosessa. Loppuvaiheessa ei enää kantti kestänyt. Kun rupesi pirtin seinä huojumaan, niin hevonen pantiin häkin eteen ja lehmä häkkiin ja ajoimme veljeni Kaukon kanssa Mustajärvelle. Ehdittiin olla siellä viikko, kun 13. maaliskuuta tuli rauha.

Lopuksi Teppo kertoo tarinan nuorten poikien huimapäisyydestä esimerkin välirauhan ajalta.

– Välirauhan aikana naapurissa asunut Arvo Bentelev, Karjalan siirtolaisen poika tuli minulle kertomaan löytäneensä pommin. Nostimme sen 50 kilon painoisen pommin polkupyörän tavaratelineelle ja veimme sen Antti Tuovisen pihapiirissä olleen kesäsian kopin taakse.

– Antti huomasi sen ja kirosi meille: ”Perhana, tänne hommasitte sen.” Pommimies kävi kohta ottamassa pommista sytyttimen pois.

– Minulla on vielä useita pommin sirpaleita tallessa Sodan arvet –pommikuopassa.

 

Suomalaisilla niukasti lentokoneita

Muistotaulun paljastuspuheen pitänyt FM Leevi Kuokkanen on koonnut taulukon muotoon sekä talvi- että jatkosodan aikana Neuvostoliiton ja Suomen pommikoneiden luvut ja koko Suomen alueelle kohdistuneet pommitusmäärät ja pommitusten aiheuttamia tuhot.

Neuvostoliiton ja Suomen lentokoneiden määriä talvisodan ja jatkosodan aikana oheisessa taulukossa.

Aika Suomi Joista lentokunnossa Neuvostoliitolla Suomen rintamalla
30.11.1939 225 114 2 350
13.3.1940 156 121 3 253
25.6.1941 235 188 540
1.6.1944 366 259 2 558

 

Talvisodan sytyttyä 30. marraskuuta 1939 itärajan pitäjät evakuoitiin Sisä-Suomeen. Valtimolaiset evakuoitiin joulukuun puolivälissä, mutta kunnan 4379 asukkaasta noin 700 jäi hoitamaan maatiloja, niiden karjaa tai muihin tehtäviin. Kyliin jäi taloja ylläpitämään yksittäisiä henkilöitä, jotka kokoontuivat johonkin kylän samaan taloon. Asukkaiden tuli pyytää nimismieheltä lupa jäädä sotatoimialueeksi julistetulle Valtimolle

Suurin osa valtimolaisista sotapalvelukseen kutsutuista miehistä oli lähtenyt 10. lokakuuta ylimääräisiin harjoituksiin Laatokan Karjalaan, jossa talvisodan aikana he taistelivat 12. Divisioonan joukoissa.

 

Huollon tukikohta Valtimolla

Talvisodan aikana Kuhmon suunnan joukkojen 9. Divisioonaan kuuluneen Prikaati Vuokon huollon elintarvikekenttämakasiini (EKM) sijaitsi Valtimolla. Makasiinin toiminnasta vastasi 9. Erillinen talousjoukkue. Valtimolla toimi myös ampumatarvikekenttämakasiini. Huollon kuljetuksista vastasi 39. Autokomppania, jossa kaikkiaan oli 48 kuorma-autoa ja 121 miestä3, komppania oli kolmijoukkueinen. Komppanian päällikkönä toimi Kemissä vuonna 1901 syntynyt reservin luutnantti Aarne Antero Jounela. Komppanian miehet majoittuivat aluksi työväentalossa ja kalusto sijaitsi lähimetsikössä. Autokomppanian toinen korjaamo toimi Valtimolla Huuskon pajalla4.

Huollon kannalta tärkeän rautatieyhteyden Kontiomäki-Valtimo-Nurmes-Lieksa-Joensuu sekä kunnassa sijainneiden huoltojoukkojen takia Valtimo oli ilmeinen pommitusten kohde. Tammikuun puolenvälin jälkeen vihollisen lentotoiminta vilkastui ja pommituksia oli lähes päivittäin. Pommitukset kohdistuivat kirkonkylän alueelle, Puukarin seisakkeen maastoon, Haapakylän ja Karhunpään rautatieasemille. Haapakylän asema oli tuolloin kirkonkylän rautatieasema.

Valtimolla oli talvisodan aikana ilmavalvonta-asemat kirkonkylässä, Puukarissa, Matovaarassa ja Karhunpäässä. Henkilöstöä niissä oli yhteensä 40 suojeluskuntalaista ja lottaa. Heistä 15 oli saanut ilmavalvontakoulutuksen. Ilmavalvonta-asemat kuuluivat Nurmeksen ilmapuolustusaluekeskuksen alaisuuteen ja alistettiin 7. lokakuuta 1939 Pohjois-Suomen ryhmälle.

Tammikuussa lisääntyneiden pommitusten aiheutettua kirkonkylässä siviilitappioita ja materiaalituhoja, 39. autokomppania siirrettiin 26. tammikuuta Karhunpäähän. Majoitustilat järjestettiin kansakoululle, esikunta alle kilometrin päähän kahteen kaupparakennukseen Nurmekseen menevän maantien varteen ja autokalusto osuuskaupan läheisyyteen.5

 

Valtimon pommitukset

Seuraavassa taulukossa on esitetty vihollisen tekemät pommitukset Valtimolla. Viholliskoneet tekivät yhteensä 17 pommituslentoa tai muuta hyökkäystä, joissa ne pudottivat lähes 240 pommia. Ilmahälytyksiä annettiin kaikkiaan lähes 50. Viholliskoneet lensivät usein Valtimon yli pommittamaan joko pohjoiseen Kajaanin suuntaan tai etelään kohti Nurmesta. Pommituksen lisäksi koneista ammuttiin konekivääreillä ja pudotettiin lentolehtisiä.

Taulukkoon on otettu mukaan lähteissä mainitut tai eteenpäin raportoidut pommien määrät ja hyökkäykset. Viholliskoneiden lentoja oli paljon enemmän. Viiva taulukon tiedoissa tarkoittaa, ettei tietoa ole olemassa.

 

Pvm Kylä Pommeja Lentokoneita Kohde, selite
20.1. Koppelo 1 Viholliskone pudotti lentolehtisiä
23.1. Kirkonkylä 11 2 Rautatieaseman pohjoispuolella juna
26.1. Kirkonkylä 40 7 Kirkonkylä, 1 kuollut
29.1. Kirkonkylä 3 Rautatieasemalla juna
3.2. Puukari Rumo Kk-tulta Puukari ja Rumo
4.2. Kirkonkylä Kirkonkylä, aamuyöllä
6.2. Kirkonkylä 7 1 Rautatieasemalle saapunut juna
17.2. Kirkonkylä 59 12 Kirkonkylä
20.2. Kirkonkylä 1 3 Kirkonkylä
23.2. Kirkonkylä 11 1 Kirkon ja pappilan maasto, osumatta
25.2. Kirkonkylä 8 3 Rautatieasema
26.2. Kirkonkylä 11 3 Rautatieasema
26.2. Kirkonkylä 9 3 Rautatieasema
1.3. Kirkonkylä 44 9 Rautatieasema
1.3. Puukari 19 9 Puukarin pysäkin seutu
1.3. Rumo 18 9 Junarata
6.3. Karhunpää Rautatieasema

 

Tuhot jäivät varsin vähäisiksi. Yksi rakennus tuhoutui kokonaan ja joitakin vahingoittui, mm. ikkunoita rikkoutui asemalla, Ikäheimossa, kansakoululla, Kuosmasessa, Kuokkalassa, Pelkolassa, Nyysösessä ja Puukarin kaupassa. Junarata rikkoutui kolmesta kohtaa ja puhelinlinjoja vaurioitui.

Valtimolainen Anna Kalilainen sai surmansa pommituksissa 26. tammikuuta 1940.

Jatkosodan aikana Valtimoa ei pommitettu. Sodan alussa ilmavalvonta-asemia oli neljä: Karhunpäässä, kirkonkylässä, Puukarissa ja Matovaaralla, joka kuuluu Maanselän kylään. Karhunpään ja Puukarin asemat lakkautettiin elokuussa ja jäljelle jäivät Matovaaran ja kirkonkylän asemat. Kesäkuussa 1942 valmistui kirkonkylään Juposärkälle uusi kahdeksan metriä korkea ilmavalvontatorni.

Julkistamistilaisuuteen toi puolustusvoimien tervehdyksen everstiluutnantti Jukka Vuorisalmi Kainuun Prikaatista ja Valtimon kunnan tervehdyksen kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Hölttä. Vahvistettu mieskvartetti Nurmeksesta toi laulutervehdyksen Matti Turusen johdolla.

Teppo Tuovinen (vasemmalla) ja Leevi Kuokkanen Sodan arvet -muistotaulun vierellä julkistamistilaisuudessa 7.10.2017

Kolme vuotta kestänyt hanke toteutettiin talkoovoimin. Talkooryhmän vetäjä Tuomo Hakkarainen muistutti sodan henkisten arpien pysyvän pitkään. Pohjois-Karjalan reserviläispiirien toiminnanjohtaja, eversti Jouni Mattila piti taulun pystyttämistä erinomaisena viime sodista kertovana perinnetyönä, jota jatketaan Pohjois-Karjalassa yhteisen organisaation johdolla.

Paavo Harakka, Valtimon rintamaveteraanien pj.

 

Tutustu alla olevista linkeistä valtimolaisten sotavuosien kokemuksiin:

Juho Lipponen (1916-2023): Ylä-Karjalan viimeinen talvisotaveteraani

Vieno Hukkanen 1922-2024: Muonituslotta

 

Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta suoritti sotaperinteen keräämistä vuosina 2019-2023 aikana. Videot on julkaistu Nurmeksen kaupungin youtube-kanavalla.

Mauri Kuvaja: Rukajärven veteraani
Valtimon Pajukoskella syntynyt Mauri Kuvaja (1923–2019) hoiti Talvisodan ajan kotitilaa, muun perheen ollessa evakossa. Jatkosodassa Kuvaja taisteli Itä-Karjalassa, Rukajärven suunnalla toimineessa 14.divisioonassa. https://youtu.be/r1rrC7it_Rw

 

Taimi Kuvajan evakkotie talvisodassa

Valtimon Karhunpäästä kotoisin oleva Taimi Kuvaja (os. Piironen) (1930–2019) joutui talvisodan alettua 9-vuotiaana sisarustensa kanssa evakkoon Pohjanmaalle. Videolla Kuvaja kertoo pysäyttävästi, miten lapsi koki sota-ajan ja miltä tuntui lähteä evakkoon vieraalle paikkakunnalle ilman vanhempia. https://youtu.be/oG1qJ2qLGX0

 

Helli Nevalainen; veteraani ja Suojärven evakko

Valtimolla asuva Helli Nevalainen syntyi Suojärvellä vuonna 1932. Hän koki kodin menetyksen ja evakkoon lähdön kahdesti. Kesällä 1944 hän ansaitsi veteraanitunnuksen osallistuttuaan karjankuljetukseen sotatoimialueelta Pohjois-Savoon, vain 12-vuotiaana. https://youtu.be/UAWKqqWMKiw

 

Paavo Harakka; Suojärven evakko

Paavo Harakka syntyi Ylihärmässä vuonna 1941, hänen perheensä ollessa siellä evakossa Suojärveltä talvisodan ja välirauhan aikana. Suomalaisten valloitettua Suojärvi ja muut talvisodan jälkeen menetetyt alueet takaisin jatkosodassa, palasi Harakan perhe kotiseudulleen. Paluu jäi väliaikaiseksi ja evakossa syntynyt Paavo joutui kokemaan myös evakkoon lähdön kesällä 1944. Paavo Harakan kokemukset on taltioitu huhtikuussa 2022, jolloin hän luennoi aiheesta Nurmeksen Kirkkokadun koulun sotahistoria -kurssin oppilaille. Videon suunnitteluun ja leikkaamiseen osallistui Nurmeksen Kirkkokadun koulun 9.luokan oppilas Tatu Tervo. https://youtu.be/tE3DZ7eZalU

Mikko Rautiainen, videoiden tekijä