Koululaitos sotasukupolven perinnön ylläpitäjänä ja siirtäjänä

Vuonna 1980 syntyneenä kuulun ikäluokkaan, josta suurimman osan isovanhemmat kokivat sotavuodet. Äidinisäni osallistui talvi- ja jatkosotiin Erp 11:n ja JR9:n riveissä. äidinäiti teki sotavuodet maatilan emännän raskaita töitä ja koki myös evakkoajan talvisodan aikana. Isänisä osallistui jatkosotaan, isänäiti toimi ilmavalvontalottana sekä työskenteli opettajana Itä-Karjalan sotilashallinnon palveluksessa. Hän oli myös menetettyjen alueiden evakko. Meille 1960–1990-luvuilla syntyneille veteraani tarkoittaa useimmiten samaa, kuin isoisä. Nyt tämä ketju on katkennut. Tämän päivän kouluikäisten nuorten isovanhemmat alkavat olla suurelta osin sotien jälkeen syntyneitä ja sotavuodet kokeneet ovat nuorten isoisovanhempia, joita vain harvalla on elossa. Kovin moni nuori ei ole omakohtaisesti kuullut sotatarinoita veteraanin kertomana. Koululaitoksella on siten tärkeä rooli veteraanien ja sotasukupolven perinnön ylläpitämisessä ja siirtämisessä. Avainasemassa on erityisesti perusopetus, joka tavoittaa koko ikäluokan. On myös hyvä muistaa, että Suomen kohtalonvuodet on yksi keskeinen kokonaisuus voimassa olevaa valtakunnallista historian perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Siten ei ole syytä olla huolissaan siitä, etteikö nuoret tulisi tietoisiksi sotavuosista.

Nurmeksessa paikalliseen historian opetussuunnitelmaan kirjattiin vuonna 2016 velvoittava kohta, jonka mukaan oppilaat tutustuvat kaupungissa oleviin viime sotiin liittyviin kohteisiin. Aidot tapahtumapaikat luovat konkretiaa; täällä oppikirjan tapahtumat tapahtuivat ja mitä meidän paikkakunnan miehet ja naiset tekivät sotavuosina. Käytännössä tämä tarkoittaa vierailuita Sankarihautausmaalle, sotahistoriallisia kävelyitä ja tutkimustehtäviä oman kunnan sankarivainajista Kansallisarkiston palvelussa sekä tutustumista paikkakunnan sotasukupolveen esimerkiksi videoitujen haastattelujen avulla. Tärkeää on myös yhteistyö museon kanssa. Erityisen paljon paikallisiin tapahtumiin tutustutaan 8.luokkalaisille suunnatulla sotahistorian valinnaiskurssilla. Tämä on mahdollistanut myös esimerkiksi vierailuita Lieksan Kivivaaran-Änäkäisen alueen talvi- ja jatkosotiin liittyviin kohteisiin sekä kohtaamisia sotasukupolven edustajien kanssa.

Veteraanien perintöön on aiheellista palata myös yhteiskuntaopissa 6.luokkalaisille ja 9.luokkalaisille, kun käsitellään esim. demokratian pitkää jatkumoa, hyvinvointiyhteiskuntaa, talousjärjestelmiä tai turvallisuuspolitiikkaa. Toisaalta myös uskonnossa on sisältöjä, joihin viime sodat liittyvät. Suomen kirkkohistoria voisi olla hyvin toisenlainen, jos asiat olisivat menneet toisin.

Muutamia vuosia sitten käynnistimme perinteen, jonka mukaan koulun kaikki luokat käyvät laskemassa kynttilät Sankarihautausmaalle itsenäisyyspäivää edeltävänä arkipäivänä. Reserviläisten lumipukuinen kunniavartio luo tilaisuuteen arvokkaan tunnelman.

Oppilaat ovat erittäin kiinnostuneita viime sodista – Se on kenties yksi eniten innostusta herättävä historian aihe. Kun 9.luokkalaiset osallistuivat vuonna 2022 Valtioneuvoston veteraanien perintöä koskevaan kyselyyn, kävi heidän vastauksista ilmi, että nuoret pitävät veteraanien perintöä tärkeänä ja vaalimisen arvoisena. Nuoret myös vaikuttivat kannattavan nykyisenkaltaisia muistamisen tapoja. Kun tarvitaan nuoria askartelemaan Joulukortteja sotasukupolvelle, esiintyjiä veteraanien Joulujuhlaan tai seppeleenlaskijoita veteraanipäivinä, niin vapaaehtoisia löytyy aina.

On tärkeää viedä oppilaat sotamuistomerkeille ja Sankarihautausmaille juhlapäivinä, mutta erityisen tärkeää se on tavallisella arkisella oppitunnilla, jolla käsitellään viime sotia, jolloin konkretisoituu asioiden yhteys oppisisältöihin.

Mikko Rautiainen, historian- ja yhteiskuntaopin lehtori, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys