Salmin evakko päätyi opettajaksi Joutsenoon
Joutsenon Pulpin koululla opettajana työskennellyt Mikko ( Mikael) Rahkonen täytti 100 vuotta tammikuun viimeisenä päivänä 2026. Haave opettajan ammatista täyttyi kuitenkin vasta evakkotaipaleen ja sotavuosien jälkeen.
Nykyisin Riihimäellä senioriasunnossa asuva Rahkonen syntyi Salmissa, josta joutui talvisodan syttyessä perheensä kanssa Jurvaan. Evakkotalo Jurvassa oli ahdas, sen vuoksi hän halusi väljemmille vesille. Mikko saikin rengin paikan 14-vuotiaana ruotsinkielisestä talosta Vaasan läheltä. Kielen oppiminenkin kiinnosti
15-vuotiaana hän pääsi Laihialla sijainneeseen isoon taloon. Mikkoa pidettiin siellä vähän kuin omana poikana. Talon sotapoliisina toiminut isäntä pyysi Mikkoa jäämään talon töihin, vaikka toiset perheen jäsenet lähtivät keväällä 1942 takaisin Salmiin.
– Talon isäntä sanoi sotaan lähtiessään Mikolle, että hoida tätä taloa kuin omaasi.
Karjalaisten paluumuutto alkoi jo syksyllä 1941 ja suurin muutto tapahtui vuoden 1942 maaliskuusta alkaen niin, että 15.3.-31.5.1942 palasi n. 88 000 henkilöä, n. 5 400 hevosta ja n. 18 000 nautaa. Jokaisella palaajalla piti olla palaamislupa, joka saatiin ilmoittauduttaessa Joensuun rajatoimistoon.
Maatalousväestö palasi muuta väestöä innokkaammin aloittamaan viljelystöitä ja sitä varten tarvittiin elintarpeita, siemenviljaa sekä hevosia, maatalouskoneita ja lannoitteita. Lisäksi oli välttämätöntä tehostaa rakennustuotantoa ja saada alueelle kirvesmiehiä, sähkömiehiä, muurareita ja vesijohtomiehiä.
Vuonna 1943 valmistui Salmin Orusjärvelle Rahkosten uusi talo entiseen pihapiiriin.
Mikko Rahkosen ikäluokka ei joutunut rintamalle, mutta siltojen, rajavartioston kasarmien ja sairaaloiden vartiointitehtäviä annettiin jo nuorillekin. Joskus jopa käpykaartilaisia jouduttiin etsimään.
Tykin jyskettä pakoon
Rahkonen muistaa, että kotikylässään Orusjärven Suurikivessäkin tehtiin linnoitustöitä YH-aikana. Lähikylät Kaunoselkä, Kanabrojärvi ja Rajaselkä evakuoitiin.
Tykistöammunta alkoi 30. marraskuuta 1939, mutta lähtökäskyä saatiin vielä odotella. Pakokauhu valtasi kylän asukkaat, sillä Palojärven kyläläiset ryntäsivät jo pommituksia pakoon.
– Meillekin tuli päivän mittaan kiire ja lehmät päästettiin vapaiksi navetassa. Ei niitä mukaan enää ehditty ottaa.
Rahkonen kertoo isänsä olleen karski mies, mutta taisipa hänkin hieman nyyhkäistä kotitalonsa jättäessään.
Lähtökäskyn tuojaksi määrätty kanttori tuli evakkolaisia vastaan vasta iltapäivällä.
Itkeviä lapsia
evakkorekeen
Hankalaa evakkomatkaa auttoi perheen omistama 23-vuotias hevonen. Ikänsä puolesta se ei enää kelvannut sotaväen palvelukseen. Evakkorekeen otettiin mukaan matkan varrelta myös viimeisillään raskaana ollut sisko lapsineen. Mukaan otetut vähäisetkin tavarat heitettiin pois, jotta kyytiin matkan varrelta voitiin ottaa myös itkeviä lapsia ja vauvoja.
Vihollisjoukot olivat räjäyttäneet siltoja, niinpä jokien ylittäminen oli hyvin vaarallista.
– Aikuiset joutuivat kantamaan lapsia ja heitä kiireessä heiteltiin joessa mieheltä toiselle.
– Yksikään lapsi ei pudonnut veteen.
Evakkomatka jatkui Salmista junalla kohti Läskelää. Ilmahälytyksen tultua juna pysähtyi keskelle metsää ja ihmiset komennettiin ulos. Lunta oli puoli metriä.
Junaporukka päätti uudelleen junaan noustuaan, ettei seuraavan ilmahälytyksen aikana juosta metsään. – Jos kuolema on tullakseen, tulkoon vaan.
Tohmajärven Tikkalassa viivyttiin pari viikkoa. Evakkomatkan aikana raskaana ollut Mikon sisko synnytti härkävaunussa tytön. Sisko jäi lapsiensa ja äitinsä kanssa Joroisiin, jossa lotat olivat vastassa.
Evakkotie vei lopulta Pohjanmaalle Kainaston asemalle ja kuorma-autolla Jurvaan.
Sotilasvala jo sodan aikana.
Mikko Rahkonen kutsuttiin armeijan palvelukseen helmikuussa 1944 Miehikkälään. Saman vuoden lokakuussa hänet kotiutettiin.
Vakinaiseen palvelukseen hänet kutsuttiin 6.10. 1945. Sotilasvalan hän oli kuitenkin vannonut jo sota-aikana 25.3. 1944.
Mikko valmistui kansakoulun opettajaksi vasta 30-vuotiaana. Joutsenon Pulpin koululla hän työskenteli 30 vuotta.
Hän sanoo Pulpin koulun olleen hänelle sopiva maalaiskoulu, lähellä kaupunkia. Sieltä löytyi myös vaimo Anna-Liisa.
Mikko Rahkosen kotikieli Karjalassa oli livvi, jota myöhemmin puhuttiin muun muassa sukutapaamisissa
Lähteenä on käytetty Paula Kiviluoman Karjala-lehdessä 2.5. 2013 julkaistua artikkelia ja Mikko Rahkosen omia muistikuvia.
