Ylivieskan asevelijuhla, nuoren puhe

Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen juhlatoimikunta halusi kuulla Asevelijuhlassa nuorten ajatuksia. Pyyntöön tarttui Ylivieskan lukiossa toista vuottaan opiskeleva Alina Mustapää.

”Hyvät sotaveteraanit ja lotat, arvoisa juhlaväki. Kutsu tulla puhumaan tänne on minulle kunnia – vaikka jännittääkin seistä tässä nyt, teidän kaikkien edessä, ja puhua paitsi omasta puolestani, myös muiden ylivieskalaisten nuorten puolesta. Suomessa ylipäällikkö Mannerheim lopetti ensimmäisen päiväkäskynsä talvisodan alkaessa sanoihin: “Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.” Tänään seisomme täällä kunnioittamassa teitä, arvon sotaveteraanit. Teitä, jotka olette taistelleet kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Minunkin sukulaisiani on niin kaatuneiden kuin sotaveteraanien joukoissa. Olemme siirtymässä veteraanityössä perinnetyön aikaan. Viimeisten rintamaveteraanien keski-ikä lähentelee jo sataa vuotta.

Oman 17-vuotisen elämäni omat isovanhempani ovat eläneet niin jälleenrakennuksen, pula-ajan ja sota korvausten Suomessa kuin vauraassa ja itsenäisessä maassa. Oma kokemukseni sodasta rajoittuu onneksi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lukemiseen ja sen eri elokuvaversioiden katsomiseen. On tarpeeksi kauhistuttavaa nähdä kuva- ja videomateriaalia Ukrainasta ja Gazasta. Elämäni aikana olen aina kokenut Suomen turvalliseksi maaksi, mutta en usko olevani ainoa, joka etenkin Ukrainan tilanteen vuoksi on ajatellut sitä mahdollisuutta, että myös Suomi ja me suomalaiset voisimme joutua samaan tilanteeseen. Rauha ja vapaus eivät todellakaan ole itsestäänselvyys. Tämän vuoksi olisi erityisen tärkeää miettiä, mitä nykynuori olisi valmis tekemään, jotta Suomi pysyisi itsenäisenä ja turvallisena maana, jossa tulevienkin sukupolvien on turvallista ja rauhallista elää. Olen pohtinut asiaa ystävieni ja muun lähipiirini kanssa ja tullut siihen tulokseen, että vaikka meillä asevelvollisuuslaki koskee vain toista sukupuolta, itse ainakin kokisin olevani valmis esimerkiksi paikallisiin kriisinhallintajoukkoihin tai loukkaantuneiden auttamiseen, mikäli Suomi joutuisi sotaan. Keskustelujeni pohjalta voin kertoa teille, että ylivieskalaisnuorten maanpuolustustahto on korkealla. Toivottavasti tällaista vaarallista ja pelottavaa sotatilaa ei kuitenkaan koskaan tule. Veteraanien iltahuudossa lauletaan että Lapset ja lastemme lapset, teidän nyt vuoronne on”. Te, arvon sotaveteraanit, olette uhrauksenne tehneet, ja me nuoret haluamme jatkaa teidän perintöänne.

Ylivieskan lukion noin kolmensadan opiskelijan puolesta tahdon kiittää jokaista veteraania siitä, mitä olette tehneet maamme hyväksi. Teidän rohkeutenne on inspiraatio meille kaikille. Kiitos. Päätti Mustapää puheensa.