Pyhäinpäivän veteraanikeräys toteutuu 1.11. Järvenpään kauppakeskuksissa
Pyhäinpäivän veteraanikeräys toteutetaan perjantaina 1.11.2024 Järvenpään kauppakeskuksissa
Veteraanivastuu ry:n Keski-Uudenmaan piiri järjestää Pyhänpäivän veteraanikeräyksen perinteiseen tapaan Järvenpään kauppakeskuksissa perjantaina 1.11.2024.
Järvenpää kuuluu niihin paikkakuntiin, joissa asuu ja elää edelleen useita sotiemme veteraaneja. He ovat sotainvalideja sekä sota- ja rintamaveteraaneja. Keräyksillä tuetaan myös sotasukupolven lottia sekä kotirintamalla toimineita veteraanien puolisoita ja leskiä.
Veteraanit ovat keski-iältään 99–103-vuotiaita, lesket ja puolisot vähän nuorempia. Koko Suomessa heitä oli vuoden alussa vielä noin 2 500. Luku pienenee joka kuukausi. Järvenpäässä heitä on vielä kolmisenkymmentä.
– Toteutamme keräyksen maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjen vapaaehtoisvoimin, kertoo Veteraanivastuu ry:n Kesi-Uudenmaan keräyspäällikkö Olli Greggilä, joka on myös Järvenpään Rintamaveteraanit ry:n varapuheenjohtaja. Järvenpään Reserviupseerit keräävät Pajalan City-Marketissa, reserviläiset Prisma-keskuksessa ja Turvakurssin Killan edustajat Tokmannilla.
– Tuemme veteraanikeräyksin veteraanien, puolisoiden ja leskien selviytymistä kotona, hoivakodissa tai siellä, missä he ovat hoidossa tällä hetkellä. Järjestämme heille myös pieniä tapahtumia, lounaita ja tapahtumia Rintamaveteraanien Majalla. Vaikka Hyvinvointialueemme järjestää kunniakansalaistemme terveys- ja sosiaalipalvelut, he tarvitsevat myös muita yksityisiä palveluja kotiin, kuten siivous- ja kuntoutuspalveluja ja muita hoiva- ja virikepalveluja, joita Keski-Uudenmaan hyvinvointialue ei korvaa. Siksi jatkamme keräysten järjestämistä.
– Veteraanit, puolisot ja lesket tarvitsevat ja nauttivat meidän muidenkin tavoin mukavista yhteisistä kahvi- ja muisteluhetkistä sekä musiikki- ja kulttuuritapahtumista paikoissa, joihin heillä on esteetön mahdollisuus osallistua. Veteraanikeräystuotot ohjataan suoraan veteraaneille, heidän puolisoilleen ja leskille. Niiden avulla heillä on mahdollisuus ostaa yksityisiä palveluja kotiin tai hoivapaikkaan.
Kuva: Keräystä suorittamassa Järvenpäässä Arno Tarjas ja Olli Greggilä. Kevät 2024.
Teksti: Merja Kukkonen
meku.kukkonen@outlook.com
Tammenlehvän perinneyhdistys ry, hallituksen jäsen, tiedotusvastaava
Järvenpään Rintamaveteraanit ry, johtokunnan jäsen
Armas Piiroinen (s.1924)
Syvärillä taistellut ”Appo” täytti 100 vuotta
Armas Piiroinen (s.1924) kesällä 1943 (kuva: Jukka Piiroinen)
Ilomantsin Perttivaarassa 24.10.1924 syntynyt Armas ”Appo” Piiroinen aloitti Sotilaspassin mukaan varusmiespalveluksen Kuopiossa 8.3.1943, vannoi sotilasvalan 11.4.1943 ja siirtyi lopulta rintamalle JR9:n 2.konekiväärikomppaniaan, joka oli sijoitettu Syvärille. Hän palveli osastossa sodan loppuun saakka ja vapautettiin palveluksesta 19.11.1944. Appo oli armeijan harmaissa noin puolitoista vuotta, josta vuoden verran rintamalla.
Armas sai yleisesti käytetyn lempinimensä ”Appo” serkkutytöltään jo vuosikymmeniä sitten.
Sota-ajasta Appo ei puhunut kovin paljon. Hänen ei myöskään tarvinnut koskaan purkaa sota-ajan kokemuksia alkoholin avustuksella, hän oli lähes raitis mies. Jotain hän kuitenkin kertoi. Tärkeää oli sukulaismies Väinö Piiroinen, jonka johtamaan ryhmään isä sijoitettiin. Appo muisteli, kuinka kokenut sotilas Väinö oli opastanut ennen ensimmäistä vartiovuoroa: -Kyllä se siinä männöö, kun vain pidät sen varan, että ryssä ei tuo petloo kaulaan! Petla tarkoittaa kuristuslenkkiä tai -silmukkaa, jota vartiomiehiä sieppaavat venäläiset käyttivät. Appo jakoi myös saamansa muonatupakat Väinölle, eikä näin itse oppinut polttamaan tupakkaa.
Iloisena tapahtumana Appo muisteli sitä, kuinka hän pääsi tapaamaan Raakel-siskoaan, joka palveli lottana Petroskoissa. Huomattavasti vakavampi muisto liittyi perääntymisvaiheeseen, jolloin Apon porukka joutui valitsemaan kahden haavoittuneen pelastamisen väliltä. Vain toinen voitiin kantaa turvaa, miehet valitsivat oman ryhmän sotilaan ja jättivät toisen vielä odottamaan hakemista. Tähän ei kuitenkaan enää ollut myöhemmin mahdollisuutta, toisen miehen nimi selvisi myöhemmin Sotasurmat-projektin tietokannoista.
Sodan jälkeen Appo jatkoi Perttivaarassa kotitilallaan ja opiskeli maataloutta Ilomantsin pienviljelijäkoulussa. Kun tila jäi hänen yksin hoidettavaksi, hän luopui karjataloudesta ja keskittyi viljanviljelyyn ja metsänhoitoon sekä kokeili myös marjanviljelyä, kun sitä Ilomantsissa 1970-luvulla aloiteltiin.
Appo syntyi Juho Piiroisen ja Maria Piiroisen (os. Maljonen) lapseksi. Juho hoiti maatilaa ja Maria toimi emännän töiden ohella myös kiertokoulun ja kansakoulun opettajana. Maria oli opiskellut Sortavalan seminaarissa kiertokoulun opettajaksi. Maljosen sisaruksia oli Ilomantsissa opettajana useampia, Nasti Maljonen oli pitkään Möhkössä, Nina Maljonen Marjovaarassa ja Annikki Maljonen Maukkulassa, samassa rakennuksessa, missä Appo nykyisin asuu.
Oman isänsä tapaan myös Appo löysi puolisokseen kylälle tulleen nuoren opettajan. Isä ja Sirkka Sorjonen (1929-2022) menivät naimisiin vuonna 1955 ja saivat kolme lasta, Jukka 1957, Aino-Liisa 1961 ja Perttu 1962, joista Aino-Liisa kuoli jo ihan vauvana. Jukka työskenteli luokanopettajana ja Perttu muusikkona puolustusvoimien soittokunnissa.
Maanviljelyksen ja metsänhoidon ohella Apolla oli runsaasti erilaisia luottamustoimia. Hän oli pitkään Ilomantsin kunnan tilintarkastajana, toimi vuosia myös maanmittaustoimitusten uskottuna miehenä, usein yhdessä tunnetun Mannerheim-ristin ritarin Onni Määttäsen kanssa.
Appo oli yhden kauden Ilomantsin kunnanvaltuustossa sekä pitkään Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan neuvostossa. Lisäksi hän toimi tilintarkastajana lukuisissa yhdistyksissä, valvoi demokratian toteutumista vaalilautakunnan puheenjohtajana Marjovaaran äänestysalueella, hoiti holhoojana erään kyläläisen asioita ja laati veroilmoituksia kyläläisille.
Appo oli innokas kuoromies. Hän lauloi vuosikymmeniä Ilomantsin sekakuorossa yhdessä vaimonsa kanssa. Toinen tärkeä kuoro oli Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkkokuoro, jossa hän lauloi myös vuosikausia.
Appo luki ahkerasti kirjoja ja lehtiä. Hän kertoi jopa kätkeneensä kirjan vartiopaikalla konekiväärin panoslaatikkoon. Kalle Päätalon tuotannon lisäksi hän luki usein historiallisia romaaneja, sotakirjoja sekä historiaa käsitteleviä tietokirjoja. Päivittäiseen lukutuokioon kuului myös kolme sanomalehteä sekä aikakauslehtiä.
Armas Piiroinen (s.1924) satavuotispäivänään (kuva: Jukka Piiroinen)
Jukka Piiroinen
Pyhäinpäivän veteraanikeräys toteutuu 1.11. Järvenpään kauppakeskuksissa
Pyhäinpäivän veteraanikeräys toteutetaan perjantaina 1.11.2024 Järvenpään kauppakeskuksissa
Veteraanivastuu ry:n Keski-Uudenmaan piiri järjestää Pyhänpäivän veteraanikeräyksen perinteiseen tapaan Järvenpään kauppakeskuksissa perjantaina 1.11.2024.
Järvenpää kuuluu niihin paikkakuntiin, joissa asuu ja elää edelleen useita sotiemme veteraaneja. He ovat sotainvalideja sekä sota- ja rintamaveteraaneja. Keräyksillä tuetaan myös sotasukupolven lottia sekä kotirintamalla toimineita veteraanien puolisoita ja leskiä.
Veteraanit ovat keski-iältään 99–103-vuotiaita, lesket ja puolisot vähän nuorempia. Koko Suomessa heitä oli vuoden alussa vielä noin 2 500. Luku pienenee joka kuukausi. Järvenpäässä heitä on vielä kolmisenkymmentä.
– Toteutamme keräyksen maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjen vapaaehtoisvoimin, kertoo Veteraanivastuu ry:n Kesi-Uudenmaan keräyspäällikkö Olli Greggilä, joka on myös Järvenpään Rintamaveteraanit ry:n varapuheenjohtaja. Järvenpään Reserviupseerit keräävät Pajalan City-Marketissa, reserviläiset Prisma-keskuksessa ja Turvakurssin Killan edustajat Tokmannilla.
– Tuemme veteraanikeräyksin veteraanien, puolisoiden ja leskien selviytymistä kotona, hoivakodissa tai siellä, missä he ovat hoidossa tällä hetkellä. Järjestämme heille myös pieniä tapahtumia, lounaita ja tapahtumia Rintamaveteraanien Majalla. Vaikka Hyvinvointialueemme järjestää kunniakansalaistemme terveys- ja sosiaalipalvelut, he tarvitsevat myös muita yksityisiä palveluja kotiin, kuten siivous- ja kuntoutuspalveluja ja muita hoiva- ja virikepalveluja, joita Keski-Uudenmaan hyvinvointialue ei korvaa. Siksi jatkamme keräysten järjestämistä.
– Veteraanit, puolisot ja lesket tarvitsevat ja nauttivat meidän muidenkin tavoin mukavista yhteisistä kahvi- ja muisteluhetkistä sekä musiikki- ja kulttuuritapahtumista paikoissa, joihin heillä on esteetön mahdollisuus osallistua. Veteraanikeräystuotot ohjataan suoraan veteraaneille, heidän puolisoilleen ja leskille. Niiden avulla heillä on mahdollisuus ostaa yksityisiä palveluja kotiin tai hoivapaikkaan.
Kuva: Keräystä suorittamassa Järvenpäässä Arno Tarjas ja Olli Greggilä. Kevät 2024.
Teksti: Merja Kukkonen
meku.kukkonen@outlook.com
Tammenlehvän perinneyhdistys ry, hallituksen jäsen, tiedotusvastaava
Järvenpään Rintamaveteraanit ry, johtokunnan jäsen
Armas Piiroinen (s.1924)
Syvärillä taistellut ”Appo” täytti 100 vuotta
Armas Piiroinen (s.1924) kesällä 1943 (kuva: Jukka Piiroinen)
Ilomantsin Perttivaarassa 24.10.1924 syntynyt Armas ”Appo” Piiroinen aloitti Sotilaspassin mukaan varusmiespalveluksen Kuopiossa 8.3.1943, vannoi sotilasvalan 11.4.1943 ja siirtyi lopulta rintamalle JR9:n 2.konekiväärikomppaniaan, joka oli sijoitettu Syvärille. Hän palveli osastossa sodan loppuun saakka ja vapautettiin palveluksesta 19.11.1944. Appo oli armeijan harmaissa noin puolitoista vuotta, josta vuoden verran rintamalla.
Armas sai yleisesti käytetyn lempinimensä ”Appo” serkkutytöltään jo vuosikymmeniä sitten.
Sota-ajasta Appo ei puhunut kovin paljon. Hänen ei myöskään tarvinnut koskaan purkaa sota-ajan kokemuksia alkoholin avustuksella, hän oli lähes raitis mies. Jotain hän kuitenkin kertoi. Tärkeää oli sukulaismies Väinö Piiroinen, jonka johtamaan ryhmään isä sijoitettiin. Appo muisteli, kuinka kokenut sotilas Väinö oli opastanut ennen ensimmäistä vartiovuoroa: -Kyllä se siinä männöö, kun vain pidät sen varan, että ryssä ei tuo petloo kaulaan! Petla tarkoittaa kuristuslenkkiä tai -silmukkaa, jota vartiomiehiä sieppaavat venäläiset käyttivät. Appo jakoi myös saamansa muonatupakat Väinölle, eikä näin itse oppinut polttamaan tupakkaa.
Iloisena tapahtumana Appo muisteli sitä, kuinka hän pääsi tapaamaan Raakel-siskoaan, joka palveli lottana Petroskoissa. Huomattavasti vakavampi muisto liittyi perääntymisvaiheeseen, jolloin Apon porukka joutui valitsemaan kahden haavoittuneen pelastamisen väliltä. Vain toinen voitiin kantaa turvaa, miehet valitsivat oman ryhmän sotilaan ja jättivät toisen vielä odottamaan hakemista. Tähän ei kuitenkaan enää ollut myöhemmin mahdollisuutta, toisen miehen nimi selvisi myöhemmin Sotasurmat-projektin tietokannoista.
Sodan jälkeen Appo jatkoi Perttivaarassa kotitilallaan ja opiskeli maataloutta Ilomantsin pienviljelijäkoulussa. Kun tila jäi hänen yksin hoidettavaksi, hän luopui karjataloudesta ja keskittyi viljanviljelyyn ja metsänhoitoon sekä kokeili myös marjanviljelyä, kun sitä Ilomantsissa 1970-luvulla aloiteltiin.
Appo syntyi Juho Piiroisen ja Maria Piiroisen (os. Maljonen) lapseksi. Juho hoiti maatilaa ja Maria toimi emännän töiden ohella myös kiertokoulun ja kansakoulun opettajana. Maria oli opiskellut Sortavalan seminaarissa kiertokoulun opettajaksi. Maljosen sisaruksia oli Ilomantsissa opettajana useampia, Nasti Maljonen oli pitkään Möhkössä, Nina Maljonen Marjovaarassa ja Annikki Maljonen Maukkulassa, samassa rakennuksessa, missä Appo nykyisin asuu.
Oman isänsä tapaan myös Appo löysi puolisokseen kylälle tulleen nuoren opettajan. Isä ja Sirkka Sorjonen (1929-2022) menivät naimisiin vuonna 1955 ja saivat kolme lasta, Jukka 1957, Aino-Liisa 1961 ja Perttu 1962, joista Aino-Liisa kuoli jo ihan vauvana. Jukka työskenteli luokanopettajana ja Perttu muusikkona puolustusvoimien soittokunnissa.
Maanviljelyksen ja metsänhoidon ohella Apolla oli runsaasti erilaisia luottamustoimia. Hän oli pitkään Ilomantsin kunnan tilintarkastajana, toimi vuosia myös maanmittaustoimitusten uskottuna miehenä, usein yhdessä tunnetun Mannerheim-ristin ritarin Onni Määttäsen kanssa.
Appo oli yhden kauden Ilomantsin kunnanvaltuustossa sekä pitkään Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan neuvostossa. Lisäksi hän toimi tilintarkastajana lukuisissa yhdistyksissä, valvoi demokratian toteutumista vaalilautakunnan puheenjohtajana Marjovaaran äänestysalueella, hoiti holhoojana erään kyläläisen asioita ja laati veroilmoituksia kyläläisille.
Appo oli innokas kuoromies. Hän lauloi vuosikymmeniä Ilomantsin sekakuorossa yhdessä vaimonsa kanssa. Toinen tärkeä kuoro oli Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkkokuoro, jossa hän lauloi myös vuosikausia.
Appo luki ahkerasti kirjoja ja lehtiä. Hän kertoi jopa kätkeneensä kirjan vartiopaikalla konekiväärin panoslaatikkoon. Kalle Päätalon tuotannon lisäksi hän luki usein historiallisia romaaneja, sotakirjoja sekä historiaa käsitteleviä tietokirjoja. Päivittäiseen lukutuokioon kuului myös kolme sanomalehteä sekä aikakauslehtiä.
Armas Piiroinen (s.1924) satavuotispäivänään (kuva: Jukka Piiroinen)
Jukka Piiroinen
