Pentti Meriläinen (s.1931)
Pentti Meriläinen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)
Nurmeksen Lipinlahdesta kotoisin olevan Pentti Meriläisen kotitausta oli isänmaallinen. Hänen isänsä otti osaa Vapaussotaan antamalla sotilaskoulutusta Joensuussa. Rintamalle isä ei toiveistaan huolimatta päässyt. Talvisodan aikana Pentti Meriläinen koki evakkoajan, kun Nurmeksen siviiliväestö evakuoitiin mahdollisten sotatoimien alta. Evakkoon lähtö tapahtui kiireellä; isä oli luovuttamassa hevosta Puolustuslaitokselle ja sillä välin perhe oli komennettu junaan. Evakkopaikkana oli Haapavesi. Jatkosodan alettua Pentti otti osaa suojeluskunnan poikaosaston toimintaan. Poikaosastoa veti Lipinlahden kansakoulun opettaja, sotilasmestari Otto Nevalainen. Poikaosasto harjoitteli viikoittain mm. sulkeisia ja ammuntaa. Pula-ajasta johtuen sotilaspoikavaatteita ei riittänyt kaikille; Pentti sai puseron, mutta kokardi oli laitettava siviililakkiin. Aseiden äänet sävyttivät usein koulupäiviäkin, kun rintamalle lähteville sotilaille pidettiin harjoituksia koulun pihalla. Sotilaspoikatoiminnan lakkauttaminen syksyllä 1944 jäi mieleen ikävänä muistona. Sodan päättymisestä jäi mieleen myös asekätkentä, johon Lipinlahdessa laajasti osallistuttiin. Maanpuolustustahtoa ja kykyä Pentillä olisi ollut pitkän asepalveluksen suorittamiseen, mutta johtajakoulutukseen lähtemisen esti Isän sairastuminen. Nuoren miehen oli kiirehdittävä ottamaan vastuu tilan hoidosta. Varusmiespalveluksen hän suoritti Kouvolassa vuonna 1952. Työuransa Meriläinen teki maanviljelijänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Meriläiselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
Terho Mustonen (s.1931)
Sotilaspoika Terho Mustonen (s.1931) lippujuhlapäivänä 4.6.2022 Nurmes-talolla. (kuva; Mikko Rautiainen)
Terho Mustonen osallistui Suojeluskunnan sotilaspoikatoimintaan jatkosodan aikana Nurmeksen Petäiskylässä, jossa toimi suojeluskunnan kyläosasto. Toimintaa pyöritti koulun opettaja, jonka johdolla harjoiteltiin useita kertoja viikossa esim. hyökkäämistä ja suojautumista. Jatkosodan aikana Mustonen joutui ottamaan paljon vastuuta kotitilan hoidosta isän ollessa rintamalla. Talvisodan aikana hän puolestaan koki evakkoreissun, Nurmeksen väestön jouduttua evakuoiduksi Pohjanmaalle. Mustonen on myös sotainvalidi vammauduttuaan lapsena varsikäsikranaatin räjähdyksessä jatkosodan aikana. Varusmiespalveluksen Mustonen suoritti Kouvolan varuskunnassa JR8:ssa vuonna 1951. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti. Sotilaspoikavuosista alkanut aktiivinen maanpuolustustyö on jatkunut Nurmeksen sotaveteraaneissa ja Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnassa. Mustonen on vastannut pitkään kunnianosoituksista veteraanien siunaustilaisuuksissa. Hän on toiminut myös Nurmeksen reservin aliupseerit ry:ssä, jonka puheenjohtajuudesta luopui vasta 90-vuotiaana. Työurallaan Mustonen toimi kuljetuspäällikkönä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Mustoselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
Tauno Koljonen (s.1930)
Tauno Koljonen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)
Tauno Koljosen koti Kangasniemen Ruokomäen kylässä oli erittäin isänmaallinen. Isä oli vapaussoturi ja aktiivinen suojeluskuntalainen, äiti puolestaan toimi Ruokomäen Lotta Svärd -osastossa. Suojeluskunta ja Lotta Svärd myös kokoontuivat usein ennen talvisotaa Koljosen kotitalossa. Tauno Koljosen vanhemman veljen oli tarkoitus alkaa vetämään kylässä sotilaspoika -toimintaa, mutta jatkosodan alkaminen ja veljen joutuminen uuteen sotaan esti tämän. Edellä mainitusta johtuen Koljonen toimi jatkosodan aikana Lotta Svärdissä lähettitehtävissä. Toisena tärkeänä kotirintaman tehtävänä hän otti osaa Nuorten talkoisiin, jossa kerättiin kumia, metalliromua, lumppuja sekä pihkaa hartsin raaka-aineeksi ja kerppuja karjan, erityisesti lampaiden rehuksi. Koljonen otti osaa myös mottitalkoisiin vuonna 1942, josta hänet palkittiin rautaisella mottikirveellä. Jatkosodan aikana hän joutui ottamaan paljon vastuuta kotitilansa maanviljelyksestä, koska isän vastuulla oli koko kylän maanviljelykseen liittyviä tehtäviä, kuin myös karjalaisen siirtoväen asioita. Koulupäivän jälkeen ei ollut mahdollisuutta jäädä leikkimään toisten poikien kanssa, kun kotona tarvittiin hevosmiestä. Erityisen mieleen painuneena tehtävänä Koljonen muistaa jatkosodan ajalta vuodelta 1943, kun naapurin pieni lapsi tuli pyytämään apua itkevälle äidilleen. Selvisi, että lapsen äiti oli viimeisillään raskaana. Taunon äiti käski poikansa valjastamaan hevosen ja rientämään apuun. 12-vuotias Tauno toimi sankarillisesti ja kuljetti viimeisillään raskaana olevan naisen hevosella kuuden kilometrin päähän junalle, jolla odottava äiti pääsi edelleen synnytyslaitokselle. Matkalla oli selvittävä puron ylityksestä ja vaihdettava reki kärryihin. Tauno kehui hevosen viisautta puron ylityksessä ja arveli sen ymmärtäneen, että kallisarvoisen lastin kanssa on ylitys tehtävä erityisen rauhallisesti.
Varusmiespalveluksensa Koljonen suoritti Mikkelissä 1950-1951, saaden eläinlääkintäaliupseerin koulutuksen. Alaisina nuorella johtajalla oli noin 40 ajomiestä. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti. Työurallaan Tauno Koljonen toimi Nuorisotoimenjohtajana Nurmeksessa. Vapaussodan perinneliitto myönsi Koljoselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.) Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=IoXdbaD0L4U
Pentti Meriläinen (s.1931)
Pentti Meriläinen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)
Nurmeksen Lipinlahdesta kotoisin olevan Pentti Meriläisen kotitausta oli isänmaallinen. Hänen isänsä otti osaa Vapaussotaan antamalla sotilaskoulutusta Joensuussa. Rintamalle isä ei toiveistaan huolimatta päässyt. Talvisodan aikana Pentti Meriläinen koki evakkoajan, kun Nurmeksen siviiliväestö evakuoitiin mahdollisten sotatoimien alta. Evakkoon lähtö tapahtui kiireellä; isä oli luovuttamassa hevosta Puolustuslaitokselle ja sillä välin perhe oli komennettu junaan. Evakkopaikkana oli Haapavesi. Jatkosodan alettua Pentti otti osaa suojeluskunnan poikaosaston toimintaan. Poikaosastoa veti Lipinlahden kansakoulun opettaja, sotilasmestari Otto Nevalainen. Poikaosasto harjoitteli viikoittain mm. sulkeisia ja ammuntaa. Pula-ajasta johtuen sotilaspoikavaatteita ei riittänyt kaikille; Pentti sai puseron, mutta kokardi oli laitettava siviililakkiin. Aseiden äänet sävyttivät usein koulupäiviäkin, kun rintamalle lähteville sotilaille pidettiin harjoituksia koulun pihalla. Sotilaspoikatoiminnan lakkauttaminen syksyllä 1944 jäi mieleen ikävänä muistona. Sodan päättymisestä jäi mieleen myös asekätkentä, johon Lipinlahdessa laajasti osallistuttiin. Maanpuolustustahtoa ja kykyä Pentillä olisi ollut pitkän asepalveluksen suorittamiseen, mutta johtajakoulutukseen lähtemisen esti Isän sairastuminen. Nuoren miehen oli kiirehdittävä ottamaan vastuu tilan hoidosta. Varusmiespalveluksen hän suoritti Kouvolassa vuonna 1952. Työuransa Meriläinen teki maanviljelijänä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Meriläiselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
Terho Mustonen (s.1931)
Sotilaspoika Terho Mustonen (s.1931) lippujuhlapäivänä 4.6.2022 Nurmes-talolla. (kuva; Mikko Rautiainen)
Terho Mustonen osallistui Suojeluskunnan sotilaspoikatoimintaan jatkosodan aikana Nurmeksen Petäiskylässä, jossa toimi suojeluskunnan kyläosasto. Toimintaa pyöritti koulun opettaja, jonka johdolla harjoiteltiin useita kertoja viikossa esim. hyökkäämistä ja suojautumista. Jatkosodan aikana Mustonen joutui ottamaan paljon vastuuta kotitilan hoidosta isän ollessa rintamalla. Talvisodan aikana hän puolestaan koki evakkoreissun, Nurmeksen väestön jouduttua evakuoiduksi Pohjanmaalle. Mustonen on myös sotainvalidi vammauduttuaan lapsena varsikäsikranaatin räjähdyksessä jatkosodan aikana. Varusmiespalveluksen Mustonen suoritti Kouvolan varuskunnassa JR8:ssa vuonna 1951. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti. Sotilaspoikavuosista alkanut aktiivinen maanpuolustustyö on jatkunut Nurmeksen sotaveteraaneissa ja Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnassa. Mustonen on vastannut pitkään kunnianosoituksista veteraanien siunaustilaisuuksissa. Hän on toiminut myös Nurmeksen reservin aliupseerit ry:ssä, jonka puheenjohtajuudesta luopui vasta 90-vuotiaana. Työurallaan Mustonen toimi kuljetuspäällikkönä. Vapaussodan perinneliitto myönsi Mustoselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.)
Tauno Koljonen (s.1930)
Tauno Koljonen 2022 (kuva Mikko Rautiainen)
Tauno Koljosen koti Kangasniemen Ruokomäen kylässä oli erittäin isänmaallinen. Isä oli vapaussoturi ja aktiivinen suojeluskuntalainen, äiti puolestaan toimi Ruokomäen Lotta Svärd -osastossa. Suojeluskunta ja Lotta Svärd myös kokoontuivat usein ennen talvisotaa Koljosen kotitalossa. Tauno Koljosen vanhemman veljen oli tarkoitus alkaa vetämään kylässä sotilaspoika -toimintaa, mutta jatkosodan alkaminen ja veljen joutuminen uuteen sotaan esti tämän. Edellä mainitusta johtuen Koljonen toimi jatkosodan aikana Lotta Svärdissä lähettitehtävissä. Toisena tärkeänä kotirintaman tehtävänä hän otti osaa Nuorten talkoisiin, jossa kerättiin kumia, metalliromua, lumppuja sekä pihkaa hartsin raaka-aineeksi ja kerppuja karjan, erityisesti lampaiden rehuksi. Koljonen otti osaa myös mottitalkoisiin vuonna 1942, josta hänet palkittiin rautaisella mottikirveellä. Jatkosodan aikana hän joutui ottamaan paljon vastuuta kotitilansa maanviljelyksestä, koska isän vastuulla oli koko kylän maanviljelykseen liittyviä tehtäviä, kuin myös karjalaisen siirtoväen asioita. Koulupäivän jälkeen ei ollut mahdollisuutta jäädä leikkimään toisten poikien kanssa, kun kotona tarvittiin hevosmiestä. Erityisen mieleen painuneena tehtävänä Koljonen muistaa jatkosodan ajalta vuodelta 1943, kun naapurin pieni lapsi tuli pyytämään apua itkevälle äidilleen. Selvisi, että lapsen äiti oli viimeisillään raskaana. Taunon äiti käski poikansa valjastamaan hevosen ja rientämään apuun. 12-vuotias Tauno toimi sankarillisesti ja kuljetti viimeisillään raskaana olevan naisen hevosella kuuden kilometrin päähän junalle, jolla odottava äiti pääsi edelleen synnytyslaitokselle. Matkalla oli selvittävä puron ylityksestä ja vaihdettava reki kärryihin. Tauno kehui hevosen viisautta puron ylityksessä ja arveli sen ymmärtäneen, että kallisarvoisen lastin kanssa on ylitys tehtävä erityisen rauhallisesti.
Varusmiespalveluksensa Koljonen suoritti Mikkelissä 1950-1951, saaden eläinlääkintäaliupseerin koulutuksen. Alaisina nuorella johtajalla oli noin 40 ajomiestä. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti. Työurallaan Tauno Koljonen toimi Nuorisotoimenjohtajana Nurmeksessa. Vapaussodan perinneliitto myönsi Koljoselle Sinisen ristin miekan kera vuonna 2022. (Teksti perustuu Mikko Rautiaisen tekemään haastatteluun 2022.) Katso lisää täältä: https://www.youtube.com/watch?v=IoXdbaD0L4U
