Kontiolahden perinnetoimikunnan lippu naulattiin ja siunattiin käyttöön
Sotien 1939-1945 Kontiolahden perinnetoimikunta perustettiin 4.4.2018 – ensimmäisenä Suomessa. Perinnetoimikunta sai oman lippunsa juhlallisessa naulaustilaisuudessa 17.4.2026 Kontiolahden seurakuntakeskuksella. Lipun ensimmäinen naulaaja oli itseoikeutetusti perinnetoimikunnan perustajajäsen, pikkulotta Faina Kukkonen. Muita lipun naulaajiksi kutsun saaneita olivat kunnan ja seurakunnan edustajien lisäksi muun muassa Pohjois-Karjalan Prikaatin entinen komentaja eversti evp. Pekka Ripatti ja prikaatin henkilöstöön kuulunut yliluutnantti evp. Yrjö Tiilikainen, Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja eversti Matti Pitkäniitty ja Joensuun Aluetoimiston edustajana majuri Jari Kokkonen. Lipun hankkimiseen osallistuneet kolmen kontiolahtelaisen Lions clubin edustajat naulasivat myöskin oman naulansa lippuun.
Kontiolahden perinnetoimikunnan nuorten edustaja Kontiolahden nuorisovaltuuston pj. Miska Heikkinen naulaa lippua. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Lippu-upseeri res. majuri Juha Rytkönen ja tilaisuuden pääorganisaattori Kontiolahden perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila (kuva: Ilpo Saarelainen)
Pastori, perinnetoimikunnan jäsen Jaakko Muhonen naulaa lippua. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Lippu-upseerina toimi res. majuri Juha Rytkönen. Juhlan seremoniamestari ja koko tilaisuuden pääorganisaattori oli perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila. Lippukirjaa piti rajasotilaskotisisar Sirpa Pakarinen, joka Rytkösen ja Mattilan ohella oli myös yksi lipun naulaajista. Juhlassa kuultua runsasta isänmaallista musiikkia esittivät Kontiolahden mieskuoro director musices Kalle Rintalan johdolla ja kontiolahtelainen nuori Elisa Muhonen. Juhlaväki, jota oli kaikkiaan 70 henkeä, sai kuulla mm. mieskuoron esittämänä Sibeliuksen Finlandian, Taneli Kuusiston Isänmaan rukouksen ja Paciuksen Suomen laulun. Elisa Muhonen esitti Sibeliuksen Valse Tristen ja Eino Leinon Nocturnen.
Lipun naulaamisen jälkeen Petri Tikanmäki soitti fanfaarina Lippulaulun. Tilaisuuden lopuksi kirkkoherra Jukka Reinikainen piti puheen.
Lipun juhlallinen siunaaminen järjestettiin Kontiolahden koulukeskuksen veteraanipäivän juhlassa 24.4.2026. Juhlassa olivat läsnä kaikki koulukeskuksen oppilaat eskareista lukiolaisiin, yhteensä lähes 1000 lasta ja nuorta sekä heidän opettajansa. Tilaisuuden juontajina toimivat abiturientit Ellen Tuppurainen ja Miska Heikkinen. Lippu siunattiin ekumeenisesti ortodoksisin ja luterilaisin menoin.
Juhlan juontajat Miska Heikkinen ja Ellen Tuppurainen. Eskarit odottavat jo vuoroaan lavalla. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja piti oppilaille mieleen jäävän hienon puheen koulun veteraanijuhlassa. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Juhlassa piti hienon ja nuoria koskettavan puheen eversti Matti Pitkäniitty. Ohjelmassa oli juhlapuheen ohella mm. eskareiden esittämä VALO-esitys. Opettajien lauluryhmä esitti Finlandian ja Maamme laulun. Kuulimme myös hienoa puhallinmusiikkia MPK Savo-Karjalan soittokunnan esittämänä johtajanaan Mika Hirvonen.
Sankarihaudoille lähetetyssä seppelepartiossa olivat mukana pikkulotta Faina Kukkonen ja perinnetoimikunnan perustajajäsen Aimo Kettunen sekä oppilaat Frida Pajula ja Heikki Suontama. Seppelepartion lähetti puheen saattamana matkaan perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila.
Ilpo Saarelainen
Camilla Kempaksen puhe Nurmeksen asevelihaudoilla Veteraanipäivänä 2026
Puhe veteraanipäivänä
27.4.2026
Porokylän hautausmaalla, Asevelihaudoilla
– ”Himmetä ei muisto koskaan saa”
- Veteraanipäivää juhlistetaan ympäri Suomea erilaisissa tilaisuuksissa, tämä on nyt se meidän
- Tämä päivä auttaa meitä muistamaan niitä, jotka mahdollistivat meille kaiken sen, mitä tänään pidämme itsestäänselvyytenä: vapautta valita, koulutusta samalta viivalta ja jopa sitä tylsää arkea, jota aika ajoin manailemme.
– Asevelihaudat: 1940–2010-luvuilla tänne haudattiin sodasta selviytyneitä. Osa nuorina, osa vanhoina. Nyt he lepäävät taas yhdessä kuten taistelivatkin yhdessä.
- Aseveljet ei taistelutoverit: syvempi merkitys sille yhteydelle, jonka he keskenään loivat. ”Kaveria ei jätetä”
- Talvisodan henki ei takuulla rintamalla tullut mieleen, kun jokainen päivä oli silkkaa selviytymistä.
- Nimitys, jonka myöhemmät sukupolvet antoivat sille periksiantamattomuudelle, joka mahdollisti meidän tulevaisuutemme. He antoivat esimerkin, me nimesimme sen, jotta sitä olisi helpompi myös itse tavoitella jollakin tavalla,
– Ihmisen, jolla on koko elämä vielä edessään, on vaikea kuvitella, mitä se on, kun elämänsä parhaat vuodet joutuu viettämään rintamalla, epävarmuudessa huomisesta. He saattoivat kaivata tylsää arkea.
- Näiden miesten toinen sota alkoi rauhan myötä: sota omassa mielessä, jossa koettujen muistojen todellisuus alkoi uudestaan.
- Moni murtui sen alle, moni vaikeni ja moni selvisi siitäkin
- Kalle Sukuvaara, mies, joka hymyili aina ja osallistui kuolemaansa saakka yhteisönsä kaikkiin tilaisuuksiin. Esimerkki, ettei pahinkaan tilanne voi viedä yksilön vapautta valita iloa ja onnea.
– Veteraanipäivään osallistuu paljon Nurmeksen koulujen oppilaita erilaisiin tehtäviin
- Muisto ei himmene ja nyt on uuden sukupolven aika huolehtia siitä. Muutoin viime sodat muuttuvat vain tarinaksi historian kirjoissa, ilman kasvoja, ilman henkilökohtaista merkitystä.
- Mistä sukupolvet tämän jälkeen saavat sen merkityksen?
- ”On vain kaksi perintöä, jonka voimme lapsillemme jättää. Toinen on juuret ja toinen on siivet”
- Juuret sitovat meidän samaan ketjuun, jota saamme muistaa näin veteraanipäivänä.
- Siivet ovat se esimerkki, ettei meistä ketään voi kahlita ulkoa, vain sisältä käsin se onnistuu.
- Ei anneta tämän tulen sammua.
Camilla Kempas, historian opettaja, Nurmeksen Kirkkokadun koulu
Kontiolahden perinnetoimikunnan lippu naulattiin ja siunattiin käyttöön
Sotien 1939-1945 Kontiolahden perinnetoimikunta perustettiin 4.4.2018 – ensimmäisenä Suomessa. Perinnetoimikunta sai oman lippunsa juhlallisessa naulaustilaisuudessa 17.4.2026 Kontiolahden seurakuntakeskuksella. Lipun ensimmäinen naulaaja oli itseoikeutetusti perinnetoimikunnan perustajajäsen, pikkulotta Faina Kukkonen. Muita lipun naulaajiksi kutsun saaneita olivat kunnan ja seurakunnan edustajien lisäksi muun muassa Pohjois-Karjalan Prikaatin entinen komentaja eversti evp. Pekka Ripatti ja prikaatin henkilöstöön kuulunut yliluutnantti evp. Yrjö Tiilikainen, Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja eversti Matti Pitkäniitty ja Joensuun Aluetoimiston edustajana majuri Jari Kokkonen. Lipun hankkimiseen osallistuneet kolmen kontiolahtelaisen Lions clubin edustajat naulasivat myöskin oman naulansa lippuun.
Kontiolahden perinnetoimikunnan nuorten edustaja Kontiolahden nuorisovaltuuston pj. Miska Heikkinen naulaa lippua. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Lippu-upseeri res. majuri Juha Rytkönen ja tilaisuuden pääorganisaattori Kontiolahden perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila (kuva: Ilpo Saarelainen)
Pastori, perinnetoimikunnan jäsen Jaakko Muhonen naulaa lippua. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Lippu-upseerina toimi res. majuri Juha Rytkönen. Juhlan seremoniamestari ja koko tilaisuuden pääorganisaattori oli perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila. Lippukirjaa piti rajasotilaskotisisar Sirpa Pakarinen, joka Rytkösen ja Mattilan ohella oli myös yksi lipun naulaajista. Juhlassa kuultua runsasta isänmaallista musiikkia esittivät Kontiolahden mieskuoro director musices Kalle Rintalan johdolla ja kontiolahtelainen nuori Elisa Muhonen. Juhlaväki, jota oli kaikkiaan 70 henkeä, sai kuulla mm. mieskuoron esittämänä Sibeliuksen Finlandian, Taneli Kuusiston Isänmaan rukouksen ja Paciuksen Suomen laulun. Elisa Muhonen esitti Sibeliuksen Valse Tristen ja Eino Leinon Nocturnen.
Lipun naulaamisen jälkeen Petri Tikanmäki soitti fanfaarina Lippulaulun. Tilaisuuden lopuksi kirkkoherra Jukka Reinikainen piti puheen.
Lipun juhlallinen siunaaminen järjestettiin Kontiolahden koulukeskuksen veteraanipäivän juhlassa 24.4.2026. Juhlassa olivat läsnä kaikki koulukeskuksen oppilaat eskareista lukiolaisiin, yhteensä lähes 1000 lasta ja nuorta sekä heidän opettajansa. Tilaisuuden juontajina toimivat abiturientit Ellen Tuppurainen ja Miska Heikkinen. Lippu siunattiin ekumeenisesti ortodoksisin ja luterilaisin menoin.
Juhlan juontajat Miska Heikkinen ja Ellen Tuppurainen. Eskarit odottavat jo vuoroaan lavalla. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja piti oppilaille mieleen jäävän hienon puheen koulun veteraanijuhlassa. (kuva; Ilpo Saarelainen)
Juhlassa piti hienon ja nuoria koskettavan puheen eversti Matti Pitkäniitty. Ohjelmassa oli juhlapuheen ohella mm. eskareiden esittämä VALO-esitys. Opettajien lauluryhmä esitti Finlandian ja Maamme laulun. Kuulimme myös hienoa puhallinmusiikkia MPK Savo-Karjalan soittokunnan esittämänä johtajanaan Mika Hirvonen.
Sankarihaudoille lähetetyssä seppelepartiossa olivat mukana pikkulotta Faina Kukkonen ja perinnetoimikunnan perustajajäsen Aimo Kettunen sekä oppilaat Frida Pajula ja Heikki Suontama. Seppelepartion lähetti puheen saattamana matkaan perinnetoimikunnan puheenjohtaja eversti evp. Jouni Mattila.
Ilpo Saarelainen
Camilla Kempaksen puhe Nurmeksen asevelihaudoilla Veteraanipäivänä 2026
Puhe veteraanipäivänä
27.4.2026
Porokylän hautausmaalla, Asevelihaudoilla
– ”Himmetä ei muisto koskaan saa”
- Veteraanipäivää juhlistetaan ympäri Suomea erilaisissa tilaisuuksissa, tämä on nyt se meidän
- Tämä päivä auttaa meitä muistamaan niitä, jotka mahdollistivat meille kaiken sen, mitä tänään pidämme itsestäänselvyytenä: vapautta valita, koulutusta samalta viivalta ja jopa sitä tylsää arkea, jota aika ajoin manailemme.
– Asevelihaudat: 1940–2010-luvuilla tänne haudattiin sodasta selviytyneitä. Osa nuorina, osa vanhoina. Nyt he lepäävät taas yhdessä kuten taistelivatkin yhdessä.
- Aseveljet ei taistelutoverit: syvempi merkitys sille yhteydelle, jonka he keskenään loivat. ”Kaveria ei jätetä”
- Talvisodan henki ei takuulla rintamalla tullut mieleen, kun jokainen päivä oli silkkaa selviytymistä.
- Nimitys, jonka myöhemmät sukupolvet antoivat sille periksiantamattomuudelle, joka mahdollisti meidän tulevaisuutemme. He antoivat esimerkin, me nimesimme sen, jotta sitä olisi helpompi myös itse tavoitella jollakin tavalla,
– Ihmisen, jolla on koko elämä vielä edessään, on vaikea kuvitella, mitä se on, kun elämänsä parhaat vuodet joutuu viettämään rintamalla, epävarmuudessa huomisesta. He saattoivat kaivata tylsää arkea.
- Näiden miesten toinen sota alkoi rauhan myötä: sota omassa mielessä, jossa koettujen muistojen todellisuus alkoi uudestaan.
- Moni murtui sen alle, moni vaikeni ja moni selvisi siitäkin
- Kalle Sukuvaara, mies, joka hymyili aina ja osallistui kuolemaansa saakka yhteisönsä kaikkiin tilaisuuksiin. Esimerkki, ettei pahinkaan tilanne voi viedä yksilön vapautta valita iloa ja onnea.
– Veteraanipäivään osallistuu paljon Nurmeksen koulujen oppilaita erilaisiin tehtäviin
- Muisto ei himmene ja nyt on uuden sukupolven aika huolehtia siitä. Muutoin viime sodat muuttuvat vain tarinaksi historian kirjoissa, ilman kasvoja, ilman henkilökohtaista merkitystä.
- Mistä sukupolvet tämän jälkeen saavat sen merkityksen?
- ”On vain kaksi perintöä, jonka voimme lapsillemme jättää. Toinen on juuret ja toinen on siivet”
- Juuret sitovat meidän samaan ketjuun, jota saamme muistaa näin veteraanipäivänä.
- Siivet ovat se esimerkki, ettei meistä ketään voi kahlita ulkoa, vain sisältä käsin se onnistuu.
- Ei anneta tämän tulen sammua.
Camilla Kempas, historian opettaja, Nurmeksen Kirkkokadun koulu
