Sotamies Johannes Hartikainen (1908-1940)
Synt. 24.5.1908 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Kr. katolinen. Isän nimi: Juho. Lähin omainen: Vaimo Elina Tanskanen Polvijärvi. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Metsätyömies. Koulusivistys: Kansakoulu. Äidinkieli: Suomi. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Henkilökuvaus: Pituus 167. Paino 63 kg. Silmien väri:. Ks naam. No: Ollut kutsunnassa: 1927. Hyväksytty vakinaiseen palvelukseen. Määrätty ast. vak. palvelukseen 1.9.1928. Joukko-osasto johon määrätty: VR. Saapunut 1.9.1928, ja määrätty 5. / VR:n. Ampumaluokat: Kiv. tyydyttävä. Sotilasvala 26.9.1928. Käytös: Hyvä Palveluksen laatu: Aseellinen. Lyhyesti toiminta: Pk mies. Erikoiskoulutus: Ei erik. koulutusta ”ynk”. Sot. arvo res. siirrettäessä: Sotamies. Vapautettu 26.8.29; syy: Täysin palvelleena. Palvelusaika 1 v. Osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi Sotkuma, Karnukka.
Osanotto reserviharjoituksiin: 20 vrk. 21.6-10.7.1939 Erikoiskoulutus keskuksessa.
Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 10.10.1939. Joukko-osasto: JR 36 Tuntolevyn N:o 712317 Määrätty: 8. komppania/ JR36. Perhesuhteet: Vaimo Elina. 2 lasta. Lähin omainen: Vaimo Elina o.s Tanskanen, Polvijärvi. Sotkuma, Karnukka. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Metsätyömies. Palveluksen laatu: Huomautuksia: Kaatunut 7.2 1940 Uomaalla. 7. / JR 36: vääp. Kersantti L. Lurvi. Lähde: Kantakortit.
Kuolin tiedot: Kuolinpäivä 07.02.1940. Kuolinpaikka Uomaa, Impilahti. Kuolinsyy: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautauspaikka: Polvijärvi. Hautausmaa: Polvijärvi kirkonkylän hautausmaa. Hautapaikan numero 118. Lähde: Menehtyneet-tietokanta.
7.2.1940 Lohkollemme tullut lujasti lujasti kranaatteja. Linjat poikki. Yritämme yhteyttä Horsman ja tj:n kautta. Vihollisen tykistö ampunut koko päivän lohkoamme ( ja asemiemme muutakin osaa 8- 10.20 välisenä aikana. ). Vih. tuli tarkasti johdettua. Tiellä on murroksen edessä vihollisen hv poikkiteloin, ampuen niinikään tykeillään asemiamme koko päivän. Meidän pst. tykkimme onnistumatta sitä vaientamaan. Vihollis tuli aiheutti pataljoonalle tappioita. Mm. 8. komppaniasta kaatui Johannes Hartikainen ja 7. komppaniasta Käyhkö Vilho, Pennanen Eino, Tolvanen Vilho ja Viitikko Uuno Kesälahdelta, sekä Tolvanen Eino, Nurmeksesta. Sen vuoksi ryhdyttiin asemillemme tien suunnassa järjestämään enemmän syvyyttä. Oikean puoleisella osalla vasenta sivustaamme havaittu vih. partiotoimintaa. Vasemmalla sivustallamme Mökkiaukean eteläpuolella kk:mme tehnyt hyvää jälkeä. Tiedustelupartiomme tapasi Prokkosenmäen eteläpuolella meidän kahden kuulovartiomiehen ruumiit sekä yöllisen vih. partion jäljiltä 2kiv., 1 pk sekä paljon kp patruunoita. Myös ryssän luutnantin ruumis tavattiin. Selvät merkit siitä, että vihollisella ollut tj. paikka siellä. Lähde: Sotapäiväkirja 1399 Jalkaväkirykmentti 36 7. komppania 21.1-1940 – 5.3.1940.
Jalkaväkirykmentti 36 eli JR 36 oli Joensuun sotilaspiirin 9.-11. lokakuuta 1939 välisenä aikana Joensuussa perustama rykmentti eli sen perustaminen tapahtui siis jo ennen YH:n nimellä käskettyä yleistä liikekannallepanoa 14. lokakuuta 1939. Rykmentti kuului 12. divisioonaan, jonka komentajana oli eversti Lauri Taavetti Tiainen.
Rykmentti keskitettiin 13.-14. lokakuuta 1939 välisenä aikana Laatokan Karjalaan Leppäsillan alueelle. Se pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, mutta puolustusvoimien kalustopulan vuoksi niihin
ei varsinkaan kaluston osalta päästy.
Yksiköt
Rykmentin esikunta (E/JR 36), johon kuului komentajan lisäksi 12 henkilöä
Rykmentin esikuntakomppania (Esik.K./JR 36) (169 henkilöä)
Rykmentin kranaatinheitinkomppania (Krh.K./JR 36) (83 henkilöä)
Rykmentin kolonna eli huolto- ja kuljetusosasto (Ampumatarvikekolonna 59 henkilöä + Elintarvikekolonna x 2 a 48 henkilöä)
Jalkaväkipataljoonat I/36, II/36 ja III/36; jotka siis numeroitiin roomalaisilla numeroilla (á 845 henkilöä) Lähde: Sotasampo
Koonnut Markku Sirviö
Pioneeri Petter Eronen (1912-1939)
Pioneeri Petter Eronen
Synt. 5.4.1912 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Luterilainen. Isän nimi: Juho. Lähin omainen: Juho Eronen, Polvijärvi.Horsmanaho. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Maatyömies. Koulusivistys: Kansakoulu. Äidinkieli: Suomi. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Henkilökuvaus: Pituus 165. Paino 59 kg. Silmien väri: Ruskea. Ks naam. No:2. Ollut kutsunnassa: 27.9.1932 Hyväksytty vakinaiseen palvelukseen. Määrätty ast. vak. palvelukseen 6.5.1933. Joukko-osasto johon määrätty: Erillinen Pioneeri Komppania. Saapunut 6.5.1933, ja määrätty Er. Pion.K :aan. Ampumaluokat: Välttävä. Sotilasvala 19.10.1933. Arvostelu: Täsmällisyys: Hyvä. Ahkeruus: Hyvä Huomiokyky: Hyvä. Sotilaallinen kehitys: Hyvä. Käytös: Hyvä. Palveluksen laatu: Aseellinen. Erikoiskoulutus: Pioneeri. Sot. arvo res. siirrettäessä: Pioneeri. Lomat: 4.11-11.11.1933. Vapautettu 20.4.34; syy: Täysin palvelleena. Palvelusaika 350 pv. Osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi Sotkuma. ( Horsmanaho )
Osanotto reserviharjoituksiin: 20 vrk. 6-25.7.1935 Pioneeri Pataljoonassa.
TALVISOTA
Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut: 10.10.1939. Joukko-osasto: Pion. Pataljoona, Koria. Tuntolevyn N:o 705524. Huomautuksia: Kaatunut 21.12 1939 Pielisjärvellä. Lähde: Kantakortit
Henkilötiedot: Petter Eronen s.05.04.1912. Polvijärvi. Sotilasarvo: Pioneeri. Joukko-osasto 3./Lieksan harjoituskeskus. Kuolin tiedot: Kuolinpäivä 21.12.1939. Kuolinpaikka: Pielisjärvi. Kuolinsyy: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautauspaikka: Polvijärvi. Hautausmaa: Polvijärvi kirkonkylän hautausmaa. Hautapaikan numero 38. Lähde: Menehtyneet-tietokanta.
21.12.1939 Klo 00.58 Käsky ltn. Taskilalle Tolkeen tienhaarassa: ltn. Taskila varmistaa 2 joukkueella Tolkeen tienhaaran. Vihollisen jäännösjoukkoja vielä Penttilänvaarassa, joukossa suomalaisia kommunistejä.Klo 2.30 Ilmoitus Talkeesta Ketun kautta: Ltn. Ryynäsen komppania edennyt etelästä Tolkeen tienhaaraan. Klo 7.30. Ilmoitus kapt. Toiviaiselta: Yö Hatussa kulunut rauhallisesti. Klo 7.45 Ilmoitus os. A:sta: Yö Puurujokilinjalla kulunut rauhallisesti. Kllo 9.30 Käsky Autokomppanialle lähettää 3 Kuorma-autoa evakuoimaan saalista Kylyvaarasta ja Puittilanvaaran eteläpuolelta. Käsky kapt. Sarpille lähettää mukaan 2 ryhmää miehiä. Klo 14.30 Ilmoitus kapt. Toiviaiselta, että klo 13 aikaan oli partio tiellä Lehmivaarasta itään tuhonnut hv. miinoilla raskaan vihollisen hyökkäysvaunun. 16.45 Ilmoitus ltn. Taskilalta: Tien länsipuoli ja tie Koivujokeen vapaa vihollisista. Klo 16.30 Ilmoitus A:sta: Iltapäivällä ankara vihollisen tykistökeskitys Puurujokilinjalle ( 1 kaatunut ja 5 haavoittunutta ) ja sitten pieni hyökkäys tien suunnassa joka helposti torjuttiin. Oma partio käynyt Valamon – Kivivaaran tiellä, polttaen Suurpään talot ja talon alle menneet 10:kunta ryssää. Partiosta 1 kaatui. ( Toinen näistä kaatuneista ollut Petter Eronen. )Lähde: Sotapäiväkirja 2344 Lieksan harjoituskeskuksen esikunta 9.10.1939-31.12.1939.
Lieksan harjoituskeskus oli Suomen puolustusvoimien talvisodan kynnyksellä lokakuussa 1939 perustettu suuri joukko-osasto. Se toimi Pohjois-Karjalan suunnan joukkojen kokoamis- ja koulutuskeskuksena everstiluutnantti Erkki Raappanan johtaman Pohjois-Karjalan Ryhmän alueella. Historia ja tiedot Perustaminen: Lokakuussa 1939 (toimi aktiivisesti ennen talvisodan syttymistä ja sodan
alkuvaiheessa).Vahvuus: Se oli Pohjois-Suomen Ryhmän suurin harjoituskeskus ja muodostui mm. Joensuun rajavartioston miehistöstä sekä Lieksan ja Joensuun sotilaspiirien reserviläisistä.Sotapäiväkirjat: Keskuksen ja sen osastojen (kuten osastojen A, B, C ja D sekä eri komppanioiden) vaiheet löytyvät Arkistolaitoksen digitoimista Sotapäiväkirjoista (Digihakemisto).Perintö nykypäivänä: Alueen sotahistoriaan voi tutustua tarkemmin Rukajärvi-keskus.
Talvisodan ensimmäiset taistelut alkoivat Lieksassa (silloisessa Pielisjärvessä) 30. marraskuuta 1939 hieman ennen kello kuutta aamulla, hieman ennen virallisen valtakunnallisen hyökkäyksen alkua. Suomalaisjoukkoja alueella komensi eversti Erkki Raappana, ja vihollinen työnnettiin takaisin rajan taakse jo joulukuun 1939 aikana.Taisteluiden suunnat Inarin tie (etelä): Puna-armeijan pataljoona hyökkäsi Inarin vartioon 30.11. klo 06.30. Suomalaiset suojasivat siviilien evakuoinnin ja vetäytyi myöhemmin Viisikkojärven linjalle.Kivivaaran tie (pohjoinen): Hyökkäys alkoi vähän seitsemän jälkeen. Rajamiehet aloittivat viivytystaistelut kohti Änäkäistä, ja alue tunnettiin myöhemmin jatkosodassa Rukajärven tienä.Keskeiset tiedot. Ajanjakso: 30.11.–27.12.1939. Joukot: Pohjois-Suomen ryhmään kuulunut Pohjois-Karjalan ryhmä (mm. Erilliset Pataljoonat ErP 12 ja ErP 13). Merkitys: Lieksa oli ensimmäinen rintamasuunta Suomessa, jossa vihollisen hyökkäys pysäytettiin ja joukot torjuttiin rajan taakse joulukuun loppuun mennessä. Lähde: Sotasampo.
Koonnut Markku Sirviö
Luento Kollauksessa: Simo Häyhä sai hyvää hoitoa
Professori Johanna Snäll vastaili lukuisiin yleisön kysymyksiin. Kuva Pentti Joronen
Suu- ja leukakirurgian professori Johanna Snäll kertoi tämän vuoden (2026) Miettilä Kollaus-tapahtumassa Talvisodan tarkka-ampujalegenda Simo Häyhän haavoittumisesta, hoidosta ja toipumisesta kirurgin silmin.
Talvisodassa, melkein sen lopussa 6.3. 1940 alikersantti Simo Häyhä oli komennettu jonkinlaiseen vastahyökkäykseen Kollaa-järven eteläpuolella. Siellä oli aika kiihkeitä taisteluita molempiin suuntiin. Ryhmänjohtajana hän kukkulan päällä suomaisemassa sai neuvostosotilaalta kiväärinluodin vasemman posken suunseutuun, Snäll kertasi.
Seurasi vaikea haavoittuminen kasvoihin, ja huhuttinpa hetken aikaa miehen jo menehtyneen. Häyhä kuitenkin evakuoitiin, ja hän pääsi sairaalahoitoon. Seurasi 26 leikkausta, joista on raportoitu, sekä ehkä vielä toimenpiteitä , joista kaikista ei ole säilynyt kirjauksia.
Kirurgin silmin toipuminen ja lopputulos näyttävät Simo Häyhästä otettujen valokuvien perusteella tosi hyviltä.
-Iho on siisti, suu menee kiinni ja silmät kiinni. Lopputulos on erinomainen, vaikka toinen suupieli on alhaalla.
Snäll arveli, että Häyhän pitkä iän perusteella voi ajatella, että vammat eivät vaikuttaneet hänen elämänlaatuunsa ratkaisevasti. Häyhä näyttää myös kuvien perusteella toipuneen nopeasti jo puolessa vuodessa.
Moni asia on luonnollisesti kehittynyt talvi- ja jatkosodan ajoista, mutta toisaalta monet periaatteet pätevät edelleen. Monesti vanha konsti toimii tänäkin päivänä.
Viipurilaisia oppeja
Snäll mainitsee suomalaisen kirurgian ja sotakirurgian ”isäksi” viipurilaissyntyisen Richard Faltin nuoremman. Hän oli lääkintätehtävissä seitsemässä sodassa, ja oli Mannerheimin koulukaveri ja ystävä. Faltin toimi sotasairaalan leukakirurgisen osaston esimiehenä sen eri sijoituspaikoissa, myös Kinkomaalla Keski-Suomessa, jossa myös Häyhä sai hoitoa ja hyötyi Faltinin opeista. Lääkintäeversti Faltinin kokemukset, opit ja käytännöt olivat sota-aikaan luonnollisesti myös hänen oppilaidensa käytössä, levisivät ja vakiintuivat.
Eroja suojauksessa
Kun vertaa nykypäivän sodankäyntiä toisen maailmansodan aikaiseen kasvotraumatologian kannalta, olennainen ero on erityisesti suojavarustuksissa.
Häyhällä ei ollut kovin paljon suojavarustusta keholle, verrattuna nykysotilaaseen.
-Tämä tekee eron nykypäivään. Kehon muut osat paitsi raajat ja kasvot ovat varsin suojattuja nykyään. Kasvojen alueella suojalasien on osoitettu vähentävän silmävammoja. Toisin oli talvi- ja jatkosodan aikaan.
Nykyään Ukrainassa kasvoihin vammautuneet saavat rutiininomaisesti kirurgisen ilmatien jo kentällä.
-Tihrustin Häyhän valokuvia tarkkaan, enkä huomannut, että hänellä olisi arpea henkitorven päällä.
-Tämä (ilmatien turvaaminen) on temppu, joka pelastaa parhaimmillaan taistelijan hengen, jos se tehdään riittävän varhaisessa vaiheessa ja oikein. Eli tehdään reikä henkitorveen.
-Toinen, mitä alkuvaiheessa voi tehdä, on että pakataan ja sidotaan. Pistetään sidosta niin paljon että verenvuoto tyrehtyy. Viis luunkappaleista, viis kaikesta muusta mitä siinä on alla.
Ukrainassa evakuointi voi kestää
Ukrainassa evakuointiketjut vaihtelevat suuresti, johtuen muun muassa paikasta, resursseista ja taisteluiden intensiteetistä.
Evakuoinnissa saattaa vierähtää jopa päiviä tai ne eivät lopulta toteudu ollenkaan.
Kasvovammapotilaiden jatkohoitoon pääsy evakuointiketjussa ylöspäin on Ukrainassa tutkitusti sellainen, että ihan ensi vaihe pystytään turvaamaan, mutta puolelle vammautuneista ei saada yhtään erikoisalakohtaista toimea ensimmäisen vuorokauden sisään. Noin 75 prosenttia pääsi kahden vuorokauden sisään evakuointiketjussa ikään kuin jonkinlaiselle sairaalatasolle. Lopulla neljänneksellä saattoi mennä viikkojakin, vähintään päiviä.
Ennusteen kannalta on melko tavalla merkitystä, miten ensivaiheen hoito on toteutettu. Myös viiveellä on vaikutusta kirurgiseen jatkohoitoon.
Nykyisin kirurgisen hoidon apuna on etenkin tietokonetomografiakuvantaminen, jolla saadaan kolmiulotteisia kuvia myös kasvojen alueelta. Siten voidaan suunnitella leikkauksia tarkemmin ja valmistaa yksilöllisiä, haavoittuneen kasvoihin täsmälleen sopivia ”varaosia” muun muassa titaanista. Joskus puuttuvia kudoksia voidaan korvata irrotettavilla proteeseilla, kuten vaikkapa nenän tai silmän alueen kudospuutoksissa.
Snällin aiheena oli Kasvojen sotavammat ennen ja nyt: kirurgisen hoidon kehitys Simo Häyhästä nykypäivän Ukrainaan
Lauantaina 25.7. järjestettiin Rautjärven Kasarminkankaalla jo perinteikäs Miettilä Kollaus -tapahtuma. Sitä järjestävät Rautjärven Reserviupseerikerho, Rautjärven reserviläiset sekä Miettilän Nuorisoseura. Myös Kollaa ja Simo Häyhä -museo sekä Rautjärven kunta ovat mukana tapahtumassa.
Ilkka Pohjalainen
Kuvat: Kollaa- ja Simo Häyhä -museo, Rautjärvi
Juttu on julkaistu alun perin Yhdysmies-verkkopalvelussa.
Sotamies Johannes Hartikainen (1908-1940)
Synt. 24.5.1908 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Kr. katolinen. Isän nimi: Juho. Lähin omainen: Vaimo Elina Tanskanen Polvijärvi. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Metsätyömies. Koulusivistys: Kansakoulu. Äidinkieli: Suomi. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Henkilökuvaus: Pituus 167. Paino 63 kg. Silmien väri:. Ks naam. No: Ollut kutsunnassa: 1927. Hyväksytty vakinaiseen palvelukseen. Määrätty ast. vak. palvelukseen 1.9.1928. Joukko-osasto johon määrätty: VR. Saapunut 1.9.1928, ja määrätty 5. / VR:n. Ampumaluokat: Kiv. tyydyttävä. Sotilasvala 26.9.1928. Käytös: Hyvä Palveluksen laatu: Aseellinen. Lyhyesti toiminta: Pk mies. Erikoiskoulutus: Ei erik. koulutusta ”ynk”. Sot. arvo res. siirrettäessä: Sotamies. Vapautettu 26.8.29; syy: Täysin palvelleena. Palvelusaika 1 v. Osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi Sotkuma, Karnukka.
Osanotto reserviharjoituksiin: 20 vrk. 21.6-10.7.1939 Erikoiskoulutus keskuksessa.
Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 10.10.1939. Joukko-osasto: JR 36 Tuntolevyn N:o 712317 Määrätty: 8. komppania/ JR36. Perhesuhteet: Vaimo Elina. 2 lasta. Lähin omainen: Vaimo Elina o.s Tanskanen, Polvijärvi. Sotkuma, Karnukka. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Siviilitoimi: Metsätyömies. Palveluksen laatu: Huomautuksia: Kaatunut 7.2 1940 Uomaalla. 7. / JR 36: vääp. Kersantti L. Lurvi. Lähde: Kantakortit.
Kuolin tiedot: Kuolinpäivä 07.02.1940. Kuolinpaikka Uomaa, Impilahti. Kuolinsyy: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautauspaikka: Polvijärvi. Hautausmaa: Polvijärvi kirkonkylän hautausmaa. Hautapaikan numero 118. Lähde: Menehtyneet-tietokanta.
7.2.1940 Lohkollemme tullut lujasti lujasti kranaatteja. Linjat poikki. Yritämme yhteyttä Horsman ja tj:n kautta. Vihollisen tykistö ampunut koko päivän lohkoamme ( ja asemiemme muutakin osaa 8- 10.20 välisenä aikana. ). Vih. tuli tarkasti johdettua. Tiellä on murroksen edessä vihollisen hv poikkiteloin, ampuen niinikään tykeillään asemiamme koko päivän. Meidän pst. tykkimme onnistumatta sitä vaientamaan. Vihollis tuli aiheutti pataljoonalle tappioita. Mm. 8. komppaniasta kaatui Johannes Hartikainen ja 7. komppaniasta Käyhkö Vilho, Pennanen Eino, Tolvanen Vilho ja Viitikko Uuno Kesälahdelta, sekä Tolvanen Eino, Nurmeksesta. Sen vuoksi ryhdyttiin asemillemme tien suunnassa järjestämään enemmän syvyyttä. Oikean puoleisella osalla vasenta sivustaamme havaittu vih. partiotoimintaa. Vasemmalla sivustallamme Mökkiaukean eteläpuolella kk:mme tehnyt hyvää jälkeä. Tiedustelupartiomme tapasi Prokkosenmäen eteläpuolella meidän kahden kuulovartiomiehen ruumiit sekä yöllisen vih. partion jäljiltä 2kiv., 1 pk sekä paljon kp patruunoita. Myös ryssän luutnantin ruumis tavattiin. Selvät merkit siitä, että vihollisella ollut tj. paikka siellä. Lähde: Sotapäiväkirja 1399 Jalkaväkirykmentti 36 7. komppania 21.1-1940 – 5.3.1940.
Jalkaväkirykmentti 36 eli JR 36 oli Joensuun sotilaspiirin 9.-11. lokakuuta 1939 välisenä aikana Joensuussa perustama rykmentti eli sen perustaminen tapahtui siis jo ennen YH:n nimellä käskettyä yleistä liikekannallepanoa 14. lokakuuta 1939. Rykmentti kuului 12. divisioonaan, jonka komentajana oli eversti Lauri Taavetti Tiainen.
Rykmentti keskitettiin 13.-14. lokakuuta 1939 välisenä aikana Laatokan Karjalaan Leppäsillan alueelle. Se pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, mutta puolustusvoimien kalustopulan vuoksi niihin
ei varsinkaan kaluston osalta päästy.
Yksiköt
Rykmentin esikunta (E/JR 36), johon kuului komentajan lisäksi 12 henkilöä
Rykmentin esikuntakomppania (Esik.K./JR 36) (169 henkilöä)
Rykmentin kranaatinheitinkomppania (Krh.K./JR 36) (83 henkilöä)
Rykmentin kolonna eli huolto- ja kuljetusosasto (Ampumatarvikekolonna 59 henkilöä + Elintarvikekolonna x 2 a 48 henkilöä)
Jalkaväkipataljoonat I/36, II/36 ja III/36; jotka siis numeroitiin roomalaisilla numeroilla (á 845 henkilöä) Lähde: Sotasampo
Koonnut Markku Sirviö
Pioneeri Petter Eronen (1912-1939)
Pioneeri Petter Eronen
Synt. 5.4.1912 Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvi. Uskontunnustus: Luterilainen. Isän nimi: Juho. Lähin omainen: Juho Eronen, Polvijärvi.Horsmanaho. Siviilisääty: Naimaton. Siviilitoimi tai ammatti: Maatyömies. Koulusivistys: Kansakoulu. Äidinkieli: Suomi. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista: Ei. Henkilökuvaus: Pituus 165. Paino 59 kg. Silmien väri: Ruskea. Ks naam. No:2. Ollut kutsunnassa: 27.9.1932 Hyväksytty vakinaiseen palvelukseen. Määrätty ast. vak. palvelukseen 6.5.1933. Joukko-osasto johon määrätty: Erillinen Pioneeri Komppania. Saapunut 6.5.1933, ja määrätty Er. Pion.K :aan. Ampumaluokat: Välttävä. Sotilasvala 19.10.1933. Arvostelu: Täsmällisyys: Hyvä. Ahkeruus: Hyvä Huomiokyky: Hyvä. Sotilaallinen kehitys: Hyvä. Käytös: Hyvä. Palveluksen laatu: Aseellinen. Erikoiskoulutus: Pioneeri. Sot. arvo res. siirrettäessä: Pioneeri. Lomat: 4.11-11.11.1933. Vapautettu 20.4.34; syy: Täysin palvelleena. Palvelusaika 350 pv. Osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi Sotkuma. ( Horsmanaho )
Osanotto reserviharjoituksiin: 20 vrk. 6-25.7.1935 Pioneeri Pataljoonassa.
TALVISOTA
Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut: 10.10.1939. Joukko-osasto: Pion. Pataljoona, Koria. Tuntolevyn N:o 705524. Huomautuksia: Kaatunut 21.12 1939 Pielisjärvellä. Lähde: Kantakortit
Henkilötiedot: Petter Eronen s.05.04.1912. Polvijärvi. Sotilasarvo: Pioneeri. Joukko-osasto 3./Lieksan harjoituskeskus. Kuolin tiedot: Kuolinpäivä 21.12.1939. Kuolinpaikka: Pielisjärvi. Kuolinsyy: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautauspaikka: Polvijärvi. Hautausmaa: Polvijärvi kirkonkylän hautausmaa. Hautapaikan numero 38. Lähde: Menehtyneet-tietokanta.
21.12.1939 Klo 00.58 Käsky ltn. Taskilalle Tolkeen tienhaarassa: ltn. Taskila varmistaa 2 joukkueella Tolkeen tienhaaran. Vihollisen jäännösjoukkoja vielä Penttilänvaarassa, joukossa suomalaisia kommunistejä.Klo 2.30 Ilmoitus Talkeesta Ketun kautta: Ltn. Ryynäsen komppania edennyt etelästä Tolkeen tienhaaraan. Klo 7.30. Ilmoitus kapt. Toiviaiselta: Yö Hatussa kulunut rauhallisesti. Klo 7.45 Ilmoitus os. A:sta: Yö Puurujokilinjalla kulunut rauhallisesti. Kllo 9.30 Käsky Autokomppanialle lähettää 3 Kuorma-autoa evakuoimaan saalista Kylyvaarasta ja Puittilanvaaran eteläpuolelta. Käsky kapt. Sarpille lähettää mukaan 2 ryhmää miehiä. Klo 14.30 Ilmoitus kapt. Toiviaiselta, että klo 13 aikaan oli partio tiellä Lehmivaarasta itään tuhonnut hv. miinoilla raskaan vihollisen hyökkäysvaunun. 16.45 Ilmoitus ltn. Taskilalta: Tien länsipuoli ja tie Koivujokeen vapaa vihollisista. Klo 16.30 Ilmoitus A:sta: Iltapäivällä ankara vihollisen tykistökeskitys Puurujokilinjalle ( 1 kaatunut ja 5 haavoittunutta ) ja sitten pieni hyökkäys tien suunnassa joka helposti torjuttiin. Oma partio käynyt Valamon – Kivivaaran tiellä, polttaen Suurpään talot ja talon alle menneet 10:kunta ryssää. Partiosta 1 kaatui. ( Toinen näistä kaatuneista ollut Petter Eronen. )Lähde: Sotapäiväkirja 2344 Lieksan harjoituskeskuksen esikunta 9.10.1939-31.12.1939.
Lieksan harjoituskeskus oli Suomen puolustusvoimien talvisodan kynnyksellä lokakuussa 1939 perustettu suuri joukko-osasto. Se toimi Pohjois-Karjalan suunnan joukkojen kokoamis- ja koulutuskeskuksena everstiluutnantti Erkki Raappanan johtaman Pohjois-Karjalan Ryhmän alueella. Historia ja tiedot Perustaminen: Lokakuussa 1939 (toimi aktiivisesti ennen talvisodan syttymistä ja sodan
alkuvaiheessa).Vahvuus: Se oli Pohjois-Suomen Ryhmän suurin harjoituskeskus ja muodostui mm. Joensuun rajavartioston miehistöstä sekä Lieksan ja Joensuun sotilaspiirien reserviläisistä.Sotapäiväkirjat: Keskuksen ja sen osastojen (kuten osastojen A, B, C ja D sekä eri komppanioiden) vaiheet löytyvät Arkistolaitoksen digitoimista Sotapäiväkirjoista (Digihakemisto).Perintö nykypäivänä: Alueen sotahistoriaan voi tutustua tarkemmin Rukajärvi-keskus.
Talvisodan ensimmäiset taistelut alkoivat Lieksassa (silloisessa Pielisjärvessä) 30. marraskuuta 1939 hieman ennen kello kuutta aamulla, hieman ennen virallisen valtakunnallisen hyökkäyksen alkua. Suomalaisjoukkoja alueella komensi eversti Erkki Raappana, ja vihollinen työnnettiin takaisin rajan taakse jo joulukuun 1939 aikana.Taisteluiden suunnat Inarin tie (etelä): Puna-armeijan pataljoona hyökkäsi Inarin vartioon 30.11. klo 06.30. Suomalaiset suojasivat siviilien evakuoinnin ja vetäytyi myöhemmin Viisikkojärven linjalle.Kivivaaran tie (pohjoinen): Hyökkäys alkoi vähän seitsemän jälkeen. Rajamiehet aloittivat viivytystaistelut kohti Änäkäistä, ja alue tunnettiin myöhemmin jatkosodassa Rukajärven tienä.Keskeiset tiedot. Ajanjakso: 30.11.–27.12.1939. Joukot: Pohjois-Suomen ryhmään kuulunut Pohjois-Karjalan ryhmä (mm. Erilliset Pataljoonat ErP 12 ja ErP 13). Merkitys: Lieksa oli ensimmäinen rintamasuunta Suomessa, jossa vihollisen hyökkäys pysäytettiin ja joukot torjuttiin rajan taakse joulukuun loppuun mennessä. Lähde: Sotasampo.
Koonnut Markku Sirviö
Luento Kollauksessa: Simo Häyhä sai hyvää hoitoa
Professori Johanna Snäll vastaili lukuisiin yleisön kysymyksiin. Kuva Pentti Joronen
Suu- ja leukakirurgian professori Johanna Snäll kertoi tämän vuoden (2026) Miettilä Kollaus-tapahtumassa Talvisodan tarkka-ampujalegenda Simo Häyhän haavoittumisesta, hoidosta ja toipumisesta kirurgin silmin.
Talvisodassa, melkein sen lopussa 6.3. 1940 alikersantti Simo Häyhä oli komennettu jonkinlaiseen vastahyökkäykseen Kollaa-järven eteläpuolella. Siellä oli aika kiihkeitä taisteluita molempiin suuntiin. Ryhmänjohtajana hän kukkulan päällä suomaisemassa sai neuvostosotilaalta kiväärinluodin vasemman posken suunseutuun, Snäll kertasi.
Seurasi vaikea haavoittuminen kasvoihin, ja huhuttinpa hetken aikaa miehen jo menehtyneen. Häyhä kuitenkin evakuoitiin, ja hän pääsi sairaalahoitoon. Seurasi 26 leikkausta, joista on raportoitu, sekä ehkä vielä toimenpiteitä , joista kaikista ei ole säilynyt kirjauksia.
Kirurgin silmin toipuminen ja lopputulos näyttävät Simo Häyhästä otettujen valokuvien perusteella tosi hyviltä.
-Iho on siisti, suu menee kiinni ja silmät kiinni. Lopputulos on erinomainen, vaikka toinen suupieli on alhaalla.
Snäll arveli, että Häyhän pitkä iän perusteella voi ajatella, että vammat eivät vaikuttaneet hänen elämänlaatuunsa ratkaisevasti. Häyhä näyttää myös kuvien perusteella toipuneen nopeasti jo puolessa vuodessa.
Moni asia on luonnollisesti kehittynyt talvi- ja jatkosodan ajoista, mutta toisaalta monet periaatteet pätevät edelleen. Monesti vanha konsti toimii tänäkin päivänä.
Viipurilaisia oppeja
Snäll mainitsee suomalaisen kirurgian ja sotakirurgian ”isäksi” viipurilaissyntyisen Richard Faltin nuoremman. Hän oli lääkintätehtävissä seitsemässä sodassa, ja oli Mannerheimin koulukaveri ja ystävä. Faltin toimi sotasairaalan leukakirurgisen osaston esimiehenä sen eri sijoituspaikoissa, myös Kinkomaalla Keski-Suomessa, jossa myös Häyhä sai hoitoa ja hyötyi Faltinin opeista. Lääkintäeversti Faltinin kokemukset, opit ja käytännöt olivat sota-aikaan luonnollisesti myös hänen oppilaidensa käytössä, levisivät ja vakiintuivat.
Eroja suojauksessa
Kun vertaa nykypäivän sodankäyntiä toisen maailmansodan aikaiseen kasvotraumatologian kannalta, olennainen ero on erityisesti suojavarustuksissa.
Häyhällä ei ollut kovin paljon suojavarustusta keholle, verrattuna nykysotilaaseen.
-Tämä tekee eron nykypäivään. Kehon muut osat paitsi raajat ja kasvot ovat varsin suojattuja nykyään. Kasvojen alueella suojalasien on osoitettu vähentävän silmävammoja. Toisin oli talvi- ja jatkosodan aikaan.
Nykyään Ukrainassa kasvoihin vammautuneet saavat rutiininomaisesti kirurgisen ilmatien jo kentällä.
-Tihrustin Häyhän valokuvia tarkkaan, enkä huomannut, että hänellä olisi arpea henkitorven päällä.
-Tämä (ilmatien turvaaminen) on temppu, joka pelastaa parhaimmillaan taistelijan hengen, jos se tehdään riittävän varhaisessa vaiheessa ja oikein. Eli tehdään reikä henkitorveen.
-Toinen, mitä alkuvaiheessa voi tehdä, on että pakataan ja sidotaan. Pistetään sidosta niin paljon että verenvuoto tyrehtyy. Viis luunkappaleista, viis kaikesta muusta mitä siinä on alla.
Ukrainassa evakuointi voi kestää
Ukrainassa evakuointiketjut vaihtelevat suuresti, johtuen muun muassa paikasta, resursseista ja taisteluiden intensiteetistä.
Evakuoinnissa saattaa vierähtää jopa päiviä tai ne eivät lopulta toteudu ollenkaan.
Kasvovammapotilaiden jatkohoitoon pääsy evakuointiketjussa ylöspäin on Ukrainassa tutkitusti sellainen, että ihan ensi vaihe pystytään turvaamaan, mutta puolelle vammautuneista ei saada yhtään erikoisalakohtaista toimea ensimmäisen vuorokauden sisään. Noin 75 prosenttia pääsi kahden vuorokauden sisään evakuointiketjussa ikään kuin jonkinlaiselle sairaalatasolle. Lopulla neljänneksellä saattoi mennä viikkojakin, vähintään päiviä.
Ennusteen kannalta on melko tavalla merkitystä, miten ensivaiheen hoito on toteutettu. Myös viiveellä on vaikutusta kirurgiseen jatkohoitoon.
Nykyisin kirurgisen hoidon apuna on etenkin tietokonetomografiakuvantaminen, jolla saadaan kolmiulotteisia kuvia myös kasvojen alueelta. Siten voidaan suunnitella leikkauksia tarkemmin ja valmistaa yksilöllisiä, haavoittuneen kasvoihin täsmälleen sopivia ”varaosia” muun muassa titaanista. Joskus puuttuvia kudoksia voidaan korvata irrotettavilla proteeseilla, kuten vaikkapa nenän tai silmän alueen kudospuutoksissa.
Snällin aiheena oli Kasvojen sotavammat ennen ja nyt: kirurgisen hoidon kehitys Simo Häyhästä nykypäivän Ukrainaan
Lauantaina 25.7. järjestettiin Rautjärven Kasarminkankaalla jo perinteikäs Miettilä Kollaus -tapahtuma. Sitä järjestävät Rautjärven Reserviupseerikerho, Rautjärven reserviläiset sekä Miettilän Nuorisoseura. Myös Kollaa ja Simo Häyhä -museo sekä Rautjärven kunta ovat mukana tapahtumassa.
Ilkka Pohjalainen
Kuvat: Kollaa- ja Simo Häyhä -museo, Rautjärvi
Juttu on julkaistu alun perin Yhdysmies-verkkopalvelussa.
