Lottatoiminta Liperissä

/in , , /by

Roukalahden lottia: Hilja Tolvanen on kuvassa neljäs vasemmalta.

Yleistä lottien toiminnasta

Suomen äidit ja kotirintamanaiset tekivät kunniakkaan ja raskaan työn sotien aikana. Miesten ollessa rintamalla naiset joutuivat osallistumaan myös peltotöihin. Ilman naisten työpanosta miehet ja pojat eivät olisi pystyneet taistelemaan. Naiset käytännössä pyörittivät koko maan talouselämää (Viljam Piiroinen. 1997. Sota-ajan muistelmat 1939-1944. Joensuu).

Suojeluskuntien sisarjärjestön Lotta-Svärdin (1921-1944) arvokas työ juontaa juurensa jo vapaussota-kansalaissodan aikoihin. Lotta-Svärd-järjestön puheenjohtajana toimi aluksi, vuoteen 1929 saakka filosofian maisteri Helmi Arneberg ja hänen jälkeensä, järjestön lakkauttamiseen saakka Fanni Luukkonen. Järjestön tavoitteena oli kehittää suojeluskunta-aatetta ja avustaa suojeluskuntaa suojaamaan kotia ja isänmaata. Järjestöllä oli myös Pikkulottatoimintaa.

Liperissä Lotta Svärd-järjestön toiminta oli vilkasta; ompeluilloissa tehtiin käsitöitä, järjestettiin arpajaisia ja myyjäisiä. Miehetkin askartelivat myyjäisiin mm. leikkuulautoja, kauhoja, vaateripustimia ym. kaupaksi käyvää tavaraa.

Kun Pohjois-Karjalan virallinen Lotta Svärd-järjestö oli perustettu, perustettiin innolla uusia osastoja. Liperissä Kontkasen suvun naiset tunsivat lottatyön omakseen. Heitä toimi lottana ainakin Kiihtelysvaaran, Kontiolahden, Kuusjärven, Liperin, Pielisensuun, Polvijärven, Pyhäselän, Rääkkylän ja Viinijärven osastoissa. Kontkasen suvun naiset timivat ensisijaisesti muonituslottina (Partanen Jukka, toim. 2011. Kontkaset-Arjen karjalaiset. Bookwell Oy. Porvoo).

Aune Lappalainen ja Aune Hentunen toimivat sodan aikana aktiivisesti lottajärjestössä Liperissä. Aune Lappalainen kävi tapaamassa miestään Erkkiä ja Aune Hentunen sulhastaan Viktor Hentusta rintamalla Syvärin lähellä Juksovassa. Siikasalmen Kotitalouskoulun johtaja Signe Enwald oli Liperin Lotta Svärd-yhdistyksen puuhanainen. (Viljam Piiroinen. 1997. Sota-ajan muistelmat 1939-1944. Joensuu).

Fanny Mönkkönen Liperin Honkavaaralta liittyi Liperin Lottajärjestöön vuonna 1938 ja toimi siinä aktiivisesti. Hänet tunnettiin hyvänä pitokokkina ja lukuisat ovat ne juhlat, joita hän oli laittamassa. Fanny Mönkkönen oli koko jatkosodan ajan rintamalottana Kenttähevossairaala 16:ssa Karjalan alueella. Raja ylitettiin Kolatselässä suunnassa Säämäjärvi-Äänisjärvi. Rintamalta tuli kaatuneita ja haavoittuneita hevosia. Niitä ei jätetty hukkaan, vaan niistä tehtiin ja jalostettiin armeijalle muonaa, mm. paistia, hernekeittoa ja lihapullia. Verestä tehtiin verilettuja ja hevosen rasvassa paistettiin munkkeja (Viljam Piiroinen. 1997. Sota-ajan muistelmat 1939-1944. Joensuu).

Maaliskuun 27. päivänä 1942 saapui patteristoon vieraita Liperistä. Seuraavien päivien aikana he kävivät kaikissa yksiköissä jakaen paketteja ja tuoden terveisiä kotiseudulta. Liperiläiset lotat järjestivät patteriston uudessa sotilaskodissa juhlatilaisuksia, joissa 7. Divisioonan torvisoittokunta avusti. Kyseisen ”sotapesän” vihkiäisjuhla, joka oli samalla kotiseutuvieraiden läksiäisjuhla, järjestettiin huhtikuun 2.päivänä (PAKANA III/KTR 2 1941-1944. 1990, 50-51).

Lottatoiminta oli Viinijärven kylällä aktiivista: lottakahvila toimi nykyisen Paloaseman (ent. suojeluskuntatalo) vieressä. Tarjolla oli muonaa, kahvia ja oman maan juureksia ja kasviksia.

Viinijärven asemalla muonitettiin evakoita ja sotilaita. Valistustalolla pidettiin iltamia, harjoituksissa tarjottiin muonaa kenttäkeittiöstä ja rintamalle vietiin kaksi patteriradioita keräysvaroilla.

Pikkulotat neuloivat sukkia ja kypärän suojuksia rintamalle

Roukalahden lottia

Liperiläisiä lottia

Ikonen Anni (s. 1894) aloitti lottana Iisalmessa muonitustehtävissä. Hän liittyi Liperissä perustettuun Lotta Svärd -yhdistykseen, mistä siirtyi Järvenpään paikallisosastoon vuonna 1929. Järvenpäässä Anni Ikonen kuului paikallisosaston johtokuntaan ja toimi vuodesta 1941 alkaen myös varuspäällikkönä paikallisosastossaan. (Piiroinen Viljam. 1997. Sota-ajan muistelmat 1939-1944. Joensuu).

Hentunen Aune (s. 1911) kuului Viinijärven ja Pielisensuun paikallisosastoihin, liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1927 ja oli Lotta -arvoltaan muonituslotta, hän oli suorittanut myös ilmavalvontakurssit. Sodan aikana toimi lottaruokalan ja -kahvilan emäntänä, vei tarvikkeita rintamalle sekä toimi puhelinpäivystäjänä. Harrasti lottatyön piirissä mm. iltamien ja ompeluiltojen pitoa (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Kontkanen Hellin (s. 1903) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1935 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon, jossa toimi sihteerinä ja puheenjohtajana. Harrasti lottatyön piirissä mm. iltamien ja ompeluiltojen pitoa sekä kuntokävelyä. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Kontkanen Maire (s. 1927) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1938 ja oli lotta -arvoltaan muonituslotta. Hän kuului Viinijärven paikallisosastoon. Sodan aikana muonitti siirtolaisia ja toimi ruokala-kahvilassa muonittajana. Kontkanen hoiti myös rauhan aikana ruokala-kahvilaa. Lähde

Kontkanen Meri (s. 1923) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1942 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon. Hän oli lotta -arvoltaan muonituslotta. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Kontkanen Miina (s. 1904) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1920 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon Kontkanen oli lotta -arvoltaan paikallisosaston puheenjohtaja ja oli suorittanut myös lääkintäkurssit. Kontkanen toimi kunnankätilönä ja sodan aikana tyttöosaston johtajana. Hän harrasti iltamien pitoa, ompeluiltoja, kuorotoimintaa ja oli mukana myös rakennustoiminnassa. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Kontkanen Niina (s. 1909) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1928 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon, lotta -arvoltaan hän oli muonituslotta. Sodan aikana Kontkanen muonitti vartiomiehiä ja siirtolaisia, leipoi armeijalle sekä lähetti paketteja sotilaille. Rauhan aikana hän toimi suojeluskunnan harjoituksissa. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Sanni Korhonen (s.1903) liittyi Lotta Svärd-järjestöön vuonna 1921 ja kuului Viinijärven paikallisosastoon, lotta -arvoltaan Korhonen oli muonitus- ja kanslialotta. Korhonen toimi sodan aikana muonittajana ja kirjurina. Rauhan aikana hän toimi muonittajana kilpailuissa ja kursseilla. Sodan jälkeen Korhonen toimi Pielisjoen linnassa kirkkotavaroiden luetteloijana. Harrastuksena lottatyön piirissä hänellä oli mm. kuorolaulu, iltamien pito, hiihto, kävely ja ompeluiltojen pito. (Taito, Seila, toim. 1976. Lotta-Svärd-hakuteos. Kustannusliike Aikakirja. Helsinki).

Marketta Kuikka

Kirjallisuutta ja linkkejä Tohmajärven sotahistoriaan

/in , , /by

Etenkin yksittäisiä Tohmajärveen ja Värtsilään liittyviä veteraanisukupolven ihmisten sotaan sekä siviilien elämään liittyviä muisteluksia löytyy tallennettuina lisää mm. Verkko-Värtsistä osoitteessa: https://vartsi.net/ Mainitulla lehdellä on olemassa myös Facebook-sivut. Monipuolisin yksiin kansiin kerätty kokoelma lienee eittämättä kuitenkin juuri tämä tohmajärveläisten opettajien Kyösti Jaatisen ja Seppo Luukkaan toimittama vuonna 2013 julkaistu kirja Sota-aika Muistoissamme – Tohmajärveläiset kertovat.

Jussi Raerinne, Sotien 1939-1945 Tohmajärven perinneyhdistyksen pj.

 

Kuvassa kirjan kansi.

Sota-aika muistoissamme -kirja kansi (kuva: Jussi Raerinne)

 

Kirjallisuutta:

Sotahistoriallisen bibliografian maakunnasta on laatinut Pasi Tuunainen

Hakulinen, Pertti (2020) Hyökkäys Tohmajärveltä 1941 – Taistellen takaisin 1944. Norderstedt

Juvonen Jaana (2020) Tohmajärven ja Värtsilän historia 1868-2018

Sota-aika muistoissamme: Tohmajärveläiset kertovat (2013) Toim. Kyösti Jaatinen ja Seppo Luukas. Saarijärvi.

Saukkonen, Salme (2005) Kiteen ja Tohmajärven lotat 1921–1944. Tampere.

Linkkejä:

Ylen juttu (vuodelta 2013) Mannerheim Tohmajärvellä 1941: https://yle.fi/uutiset/3-6785332

JR 51 miesten sotapolku Tohmajärveltä Syvärin taakse Baraniin (sotakirjailija Ensi Kettusen video): https://www.youtube.com/watch?v=4votLBHFh1A

Mustavalkoisessa kuvassa lentäjiä. Taustalla lentokone.

Mannerheimristin ritari, tähystäjä, luutnantti P.Kahla ja ohjaaja kersantti Sakari Peijari, jotka yhdessä lensivät luutnantti Kahlan 300:nnen sotalennon vihollisalueelle. Värtsilän lentokenttä 2.8.1944. (SA-kuva)

Linkkejä Ilomantsin sotahistoriaa käsitteleviin videoihin

/in , , /by

Korpisodan Suurvoitto

Dokumenttielokuva kertoo Ilomantsin taistelusta loppukesällä 1944 ja saavutetusta voitosta, jonka jälkeen Neuvostoliitto ei enää vaatinut Suomea antautumaan.

https://areena.yle.fi/1-750382

 

Sotakirjailija Ensio Kettusen youtube-kanava

Talvisota Ilomantsissa: https://www.youtube.com/watch?v=mS4Qrv__1XU

Ilomantsilaisten evakkotie 1939 ja 1944: https://www.youtube.com/watch?v=1yDWsR9J_k8

Partisaanien isku Ilomantsin Kuuttivaaralle: https://www.youtube.com/watch?    v=b9kTSLdyDbE

Rajantakaiset kylämme, Ilomantsi: https://www.youtube.com/watch?v=cykYx1J1o4M

 

Hilja Heikuran sota Ilomantsissa

Hilja Heikura (os. Haaranen) (1929–2021) koki evakkoon lähdön neuvostojoukkojen hyökättyä Ilomantsiin marraskuussa 1939. Synnyintila Ilomantsin Lutikkavaarassa jäi rauhanteossa 1940 Neuvostoliiton hallintaan. Haastattelussa Heikura kertoo mm. evakkoajasta, karjanajosta, desanteista, tykkien jylystä sekä sodan jälkeisestä elämästään Nurmeksessa.

https://www.youtube.com/watch?v=JhAA741LwFE

/in , , /by

Sotien 1939-1945 Rääkkylän Perinnetoimikunta ja yhteystiedot

Rääkkylän perinnetoimikunnan perustamiskokous pidettiin marraskuussa 2018. 1939-1945 sotien Rääkkylän perinnetoimikunta koostuu useiden paikallisten yhdistysten ja muiden tahojen edustajista. Vuonna 2022 mukana ovat Rääkkylän kunta, seurakunta, Lions club, Rääkkylä-Seura, reserviläiset ja reservin upseerit. Uudet toimijat ja etenkin nuoret ovat aina tervetulleita mukaan toimintaan.

Kuten Sotien 1939-1945 Rääkkylän perinnetoimikunnan perustamiskirjassamme kerrotaan, on meidän tärkein tehtävämme elossa olevista Rääkkyläläisitä sotiemme veteraaneista, heidän puolisoistaan sekä leskistään huolehtiminen ja tukeminen. Tukitoimintaa järjestetään yhteistyössä Siun Soten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi ystävätoiminta on monelle veteraanille tärkeää.

Veteraaniperinteen vaaliminen ja siirtäminen tuleville sukupolville kuuluu olennaisesti perinnetoimikuntamme tehtäviin. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on myös perinnetila, jossa kaikilla on mahdollisuus tutustua sota-aikaan liittyvään esineistöön ja materiaaliin. Mikäli hallussasi on tuohon aikaan liittyvää esineistöä, jota haluaisit lainata tai lahjoittaa perinnetilaan voit olla yhteydessä toimikuntamme jäseniin.

Perinnetoimikuntamme toimintaan alkuvuosinamme ovat kuuluneet veteraaneille viedyt joulutervehdykset sekä merkkipäivien muistamiset. Lisäksi vuosittaisen toimintaamme kuuluvat olennaisesti seppeleen laskut ja muut veteraaniperinteen kunniatehtävät.

 

Yhteystiedot:

Pj. Mika Karttunen, karttunenmika@hotmail.com, 0400 945892

Viestintä. Juha-Pekka Puhakka, jiipee077@gmail.com, 0405318687

Hoiva- ja tukivastaava. Satu Kinnunen, satu.kinnunen@evl.fi, 050 4670375

Rääkkylä-seura. Erja Moore, erja.moore@pkarjala.net, 040 5774776

Lions  Club. Jouko Tolvanen joukotolvanen50@gmail.com, 0500 576520

Rääkkylän kotirintama 1939–1945

/in , /by

Rääkkylän kotirintama 1939–1945

Syyskuun alussa 1939 syttyneen suursodan aiheuttamat poikkeusolot näkyivät ja
tuntuivat niin arkisessa elämässä kuin ihmisten mielissä. Säännöstely ja
kansanhuollon organisointi, ylimääräiset kertausharjoitukset, rajaseuduilta
evakuoidun väestön vastaanottaminen, suunnitellut hevosten pakko-otot, yleinen
työvelvollisuus ja tehostettu väestönsuojelu toivat sotaa ihmisten lähelle.
Monet asiat vaativat poikkeuksellisia tai kokonaan uusia järjestelyjä tullakseen
hoidetuiksi. Lukuisat vapaaehtoistyötä tehneet rääkkyläläiset kansalaisjärjestöt
ryhmittyivät Vapaan huollon paikallisen keskuselimen taakse. Asepalvelukseen
joutuneita oli ikävä. Heitä kaivattiin muutenkin, sillä sotilasperheavustuksista
huolimatta heidän läheistensä toimeentulo oli aikaisempaa epävarmemmalla pohjalla.
Marraskuun lopussa 1939 syttynyt talvisota toi mukanaan suurinta surua
rääkkyläläisille sodan kolmannesta päivästä alkaen. Murheelliset uutiset oli
kestettävä – vaihtoehtoa ei ollut.

Sodan päättyminen 13.3.1940 ei keventänyt poikkeuksellisista oloista lähtenyttä
työmäärää. Siirtoväen asumisen ja toimeentulon järjestäminen oli tehtävistä
ensimmäisiä. Valmistautuminen siihen aloitettiin heti huhtikuussa 1940. Tarkemmin
toimista määrättiin kesäkuussa 1940 hyväksytyssä pika-asutuslaissa.
Asepalveluksesta kotiutuneet tarttuivat työhön. Sotainvalideja pyrittiin auttamaan.
Unohdettu ei heitäkään, jotka olivat antaneet kaikkensa – toimet sankaripatsaan
saamiseksi aloitettiin nopeasti.

Talvisodan kokemukset ja edelleen ympärillä riehuva suursota ruokkivat
epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Salpalinjan rakentamiseen liittyneet
linnoitustyöt Oravisalossa olivat varautumista pahimpaan. Pahin ei toteutunut,
vaikka Suomi oli kesäkuusta 1941 lähtien aina toukokuulle 1945 saakka jälleen
mukana sodan kurimuksessa. Uuteen sotaan jouduttaessa oltiin monella tavoin
valmiimpia verrattuna syksyyn 1939. Pitkittyessään sota kuitenkin syvensi monia
ongelmia. Säännöstely ulottui yhä laajemmalle alueelle. Sotatalouden ylläpito
tarkoitti laajoja heinien, olkien, perunan, teuraskarjan ja hevosten pakko-ottoja.
Vaikka noina vuosina jouduttiin luopumaan monesta tärkeästä asiasta, niin
uskallusta riitti uuden tavoittelemiseen. Maaseudun ja myös Rääkkylän
sähköistyksen suunnitteleminen aikana, jolloin oli pulaa lähes kaikesta
sähköistämisessä tarvittavista voimavaroista, oli merkittävä osoitus
tulevaisuudenuskosta. Erilainen talkootoiminta kertoi yhteisestä tahdosta.
Rääkkylä ei ollut taistelujen näyttämönä. Elämä Rääkkylässä vuosina 1939–1945
tuskin poikkeaa iloineen ja murheineen merkittävästi siitä, miten elo sujui muissa
vastaavissa välittömien sotatoimien ulkopuolelle jääneissä kunnissa. Työt tuli tehtyä
ja kipeiltäkin tuntuneet velvollisuudet täytettiin. Sen tietäen oli hyvä lähteä
korjaamaan ja uudistamaan sitä, mitä sota oli rikkonut ja viivästyttänyt.

Pekka Kauppinen

Salpalinjan rakentaminen Oravisalossa 1940-1944

/in , , /by

Maanpuolustuksellisen Salpalinjan rakentaminen liittyi Suomen ja Neuvostoliiton välisiin sotiin vuosina 1939-1944. Talvisodan jälkeen välirauhan tultua 1940 Suomessa ryhdyttiin varustautumaan tulevaan puolustukseen, sillä uuden sodan merkit olivat jo aistittavissa. Linnoittamisessa suurin ja maineikkain hanke oli Salpalinja Suomenlahdelta Pohjois-Karjalan ja Kainuun kautta itäiseen Lappiin.  Pohjois-Karjalaa koskevaan, talvisotaa edeltävään suunnitelmaan oli kuulunut puolustaa Joensuuta Pielisjoen länsirannalla, mutta myöhemmin vahvistui käsitys, ettei voimia tähän olisi tarpeeksi. Niinpä pääpuolustuslinja siirrettiin Höytiäisen kanavaan.

Rääkkylässä varustelutyöt keskitettiin Oravisalon alueelle, koska arvioitiin, etteivät voimavarat riittäisi valtaamaan takaisin viholliselle menetettyjä puolustuslinjoja. Rääkkylän-Liperin alueen puolustuksesta vastasi IV Armeijakunta, joka laati alueen puolustussuunnitelman vuonna 1940. Etummainen puolustuslinja määrättiin tasalle Kesälahti – Kitee – Tohmajärvi – Tuupovaara – Ilomantsi – Koitere. Pääpuolustuslinja puolestaan koski Rääkkylää linjalla Ahmosaari – Varpasalon Voiniemi – Kivisalmi –Pässiniemi – Tutjunniemi – Tikansaaren kanava – Kaskesniemi – Höytiäisen kanava – Höytiäisen länsiranta.

Rääkkylän alueella Salpalinjan varustelutyöt pääpuolustuslinjassa aloitettiin kevätkesällä 1940, ja niiden tuli olla valmiita talventuloon mennessä. Puolustussuunnitelma olisi edellyttänyt betonisten kenttälinnoitteiden rakentamista, mutta resursseja tähän ei ollut. Näin ollen linja koostui hyökkäysvaunu- ja piikkilankaesteistä, avoimista miehistöpoteroista sekä tykkien tuliasemista. Rakennustyöt keskittyivät Varpasalon ja Oravisalon alueille. Laajojen järvialueiden puolustukseen kuului talviaikaan mm. railojen auki pitäminen kanerva-, kaisla- ja turvekatteen avulla.

Rääkkylään kantautui sodan jymy, ja varoitukset väestön evakuoimisestakin annettiin. Onneksi evakuointia ei tarvinnut panna käytäntöön, vaan väki sai pysyä kotiseudullaan. Salpalinjan rakennustyöt Rääkkylässä kestivät rauhanteon jälkeen vielä lokakuulle 1944, ja niihin osallistui sekä sotilas- että siviilirakennusyksiköitä, enimmillään 2 500 miestä.

Rääkkylässä Salpalinjasta on vielä nähtävissä panssariesteitä, tykkien kiinnityspaikkoja, louhoksia ja avointen konekivääripesäkkeiden kaivantoja.

Pekka Kauppinen

Kuvassa kartta Salpalinjan rakenteiden sijainnista

Salpalinjan rakentamisen muistomerkki pystytettiin vuonna 2011 Veikko Sallisen aloitteesta. Rääkkylä-Seura ja Rääkkylän reserviläiset raivasivat entisen seurojentalon tontin, jonka Aulis Ikonen oli luvannut kyseiseen käyttöön. Urho Tapanen asetteli kivet paikoilleen. Kiveen kiinnitetyn laatan valmistivat Hannu Holopainen ja Petja Helotie.
Lisätietoja: www.raakkyla-seura.fi/salpalinja

/in , /by

Kirjallisuutta:

Antti Maunuksela: Kasarmilasta Laatokalle (kuvaus rääkkyläläisen Kyösti Tolvasen varusmiespalveluksesta ja sota-ajasta vuosilta 1938 – 1944.)

Sotien 1939-1945 Rääkkylän perinnetoimikunta

/in , , /by

Rääkkylän perinnetoimikunnan perustamiskokous pidettiin marraskuussa 2018. Sotien 1939-1945 Rääkkylän perinnetoimikunta koostuu useiden paikallisten yhdistysten ja muiden tahojen edustajista. Vuonna 2022 mukana ovat Rääkkylän kunta, seurakunta, Lions club, Rääkkylä-Seura, reserviläiset ja reservin upseerit. Uudet toimijat ja etenkin nuoret ovat aina tervetulleita mukaan toimintaan.

Kuten Sotien 1939-1945 Rääkkylän perinnetoimikunnan perustamiskirjassamme kerrotaan, on meidän tärkein tehtävämme elossa olevista Rääkkyläläisitä sotiemme veteraaneista, heidän puolisoistaan sekä leskistään huolehtiminen ja tukeminen. Tukitoimintaa järjestetään yhteistyössä Siun Soten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi ystävätoiminta on monelle veteraanille tärkeää.

Veteraaniperinteen vaaliminen ja siirtäminen tuleville sukupolville kuuluu olennaisesti perinnetoimikuntamme tehtäviin. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on myös perinnetila, jossa kaikilla on mahdollisuus tutustua sota-aikaan liittyvään esineistöön ja materiaaliin. Mikäli hallussasi on tuohon aikaan liittyvää esineistöä, jota haluaisit lainata tai lahjoittaa perinnetilaan voit olla yhteydessä toimikuntamme jäseniin.

Perinnetoimikuntamme toimintaan alkuvuosinamme ovat kuuluneet veteraaneille viedyt joulutervehdykset sekä merkkipäivien muistamiset. Lisäksi vuosittaisen toimintaamme kuuluvat olennaisesti seppeleen laskut ja muut veteraaniperinteen kunniatehtävät.

 

Yhteystiedot:

Pj. ja viestintä: Juha-Pekka Puhakka, jiipee077@gmail.com, 0405318687

Hoiva- ja tukivastaava. Satu Kinnunen, satu.kinnunen@evl.fi, 050 4670375

Rääkkylä-seura. Erja Moore, erja.moore@pkarjala.net, 040 5774776

Lions  Club. Jouko Tolvanen joukotolvanen50@gmail.com, 0500 576520

 

/in , /by

Tekstin lähteitä, kirjallisuutta ja linkkejä aiheesta kiinnostuneille:

Isäni sota, rauha ja rakkaat: Talvi- ja jatkosodan kirjeitä, päiväkirjan lehtiä, äidin ja muiden sukulaisten kertomaa, omia muistoja. Sarkkinen Lahja (2018).

Nurmeksen Historia (Kokkonen Jukka, toim. 2023)

Nurmekselaisia sotatiellä (Sillanpää Raimo 2010),

Nurmeksen sankarivainajat (Sillanpää Raimo, 2000)

Painajainen Pielisjärvellä: Neuvostopartisaanien toiminta kesällä 1944 (Oksanen Tauno, Martikainen Paavo 1998)

Salpalinnoitteet 10. Prikaatin alueella Nurmes–Kuhmo–Lieksa. (Sillanpää, Raimo ja Tauno Oksanen, 2004)

Toki kallehin on vapaus: Maanpuolustustyötä Ylä-Karjalassa. (Sillanpää, Raimo, 1998)

Valtimolaiset sodassa 1939–1945 (toim. Leevi Kuokkanen 2011)

 

Lisää Pohjois-Karjalaa käsittelevää sotahistoriallista kirjallisuutta löydät täältä:

https://sotiemmeperinne.fi/index.php/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/kirjallisuus-p-k/

 

Nurmeslaisten videoidut haastattelut: https://www.youtube.com/playlist?list=PLZcRS8MVo5aMzyWG5PRWt7li8VRBW_xnZ (Mikko Rautiainen ja Raija Kivioja 2019-2022)

 

Kötsin museo Nurmeksessa: http://nurmes.fi/museo

  • Perusnäyttelyssä kerrotaan mm. karjalaisen siirtoväen historiasta
  • Museon elokuvateatteri Soinnussa on katsottavissa Nurmeksen pommituksista 1940 kertova dokumenttielokuva Pommien varjossa

 

Rukajärvikeskus: http://www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi/rukajarvikeskus/

 

Tietoa sankarivainajista: https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/ (Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneet)

/in , /by

Yhteystietoja:

Mikko Rautiainen, historian- ja yhteiskuntaopin lehtori, toimikunnan pj. 050 4006899, mikko.rautiainen@edu.nurmes.fi (tiedottaminen ja perinteen keruu)

Meri-Anna Rossander, museon johtaja, 040 1045152, meri.rossander@nurmes.fi (yhteydenotot esim. sotaan liittyvien aineistojen luovutuksissa)

Paula Timonen, perinnetoimikunnan hoiva- ja tukivastaava: paula.h.timonen@gmail.com

Jussi Säämänen, sotaveteraanikerho, yhteyshenkilö veteraanien siunaustilaisuuksissa: 0400 260693

Paavo Harakka, Valtimon rintamaveteraanien pj. 050 5368171

Perinneyhdistys: https://www.facebook.com/sotienPKperinneyhdistys

Mustavalkoisessa kuvassa seitsemän poikaa kivääreiden kanssa. Taustalla Nurmeksen kauppalantalo.

Palokunnan poikia koulutetaan kiväärimiehiksi Nurmeksen kauppalantalon edustalla 20.7.1941 (kuva: luutnantti Tapio Piha, SA-kuva)