Nurmeslaisten Sankarivainajien matka kirkkomaahan (kirjoittanut Sakari Puumalainen 2025)
(Tekstissä mainittu Severus Rusanen on kirjoittajan isoisä, joka on aikanaan kertonut kirjoittajalle tekstissä kuvatun tapahtumaketjun)
Nurmeksen Sankaripatsas Kirkkoharjulla. (kuva Mikko Rautiainen 2017)
Karttaan numeroitu pyöräilyreitin kohteet (1-19). Kartta: maanmittauslaitos.fi/karttapaikka
1.Kauppalantalo (Karjalankatu 1)
Nurmeksen v.1905 valmistunut jugendtyylinen Kauppalantalo. Sotavuosia esittelevä perinnehuone sijaitsee rakennuksen Maariankadun puoleisessa päädyssä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)
Kierros on luontevaa aloittaa vuonna 1905 valmistuneen jugendtyylisen Kauppalantalon pihalta, josta löytyy vuonna 1979 pystytetty sotaan lähdön muistomerkki. Tältä paikalta ensimmäiset nurmeslaiset lähtivät ylimääräiseen harjoitukseen ja sen myötä talvisotaan syksyllä 1939. Nurmeslaisia taisteli mm. Kuhmon rintamalla ja Lieksan Nurmijärvellä, Puuruun linjalla. Rakennuksen kellarissa toimi puolestaan talvisodan aikana Ilmapuolustusaluekeskus (IPAK 32) ja kesästä 1940 alkaen Ilmavalvonta-aluekeskus 235. Muistomerkin läheisyydessä oleva tykki puolestaan tuotiin paikalle vuonna 2011 kunnioittamaan jatkosodan alkamisen 70-vuotismuistoa ja nurmeslaisten sotaponnisteluja. Hallintorakennusta tarvittiin myös koulukäyttöön talvisodan jälkeen, Keskustan koulun tuhouduttua pommituksissa. Kauppalantalolla sijaitsee myös Ylä-Karjalan sotavuosia esittelevä perinnehuone. Lue perinnehuoneesta lisää täältä.
2. Rautatieasema (Raatihuoneenkatu 26)
Kuvan keskellä takana aseman sirpalesuoja. Oikealla Nurmeksen rautatieasema. (kuva: MIkko Rautiainen 2022)
Nurmeksen halki kulkeva rautatie oli yksi syy siihen, miksi kauppala on talvisodassa ankarien pommitusten kohteena. Karjalan rautatien pohjoinen osuus Joensuusta Lieksan kautta Nurmekseen valmistui vuonna 1911. Vihollisen tavoitteena oli katkaista rautatie ja hankaloittaa siten suomalaisten toimia. Epäilemättä tässä olisi auttanut erityisesti Mikonsalmen siltojen tuhoaminen. Nurmes on myös ilmasta käsin helposti tunnistettava kohde, kapea harju kahden vesistön välissä. Koska itse asematkin olivat ilmeisiä pommituskohteita, muistuttaa sodasta edelleen sirpalesuoja, joka tarjoaa myös mahdollisuuden päätellä sirpalesuojan ja pommisuojan eroa. Aseman sirpalesuoja on ilmeisesti rakennettu talvisodan jälkeen.
3. Nurmeksen ortodoksinen kirkko (Kirkkokatu 31)
Nurmeksen ortodoksinen kirkko (kuva Mikko Rautiainen 2020)
Nurmeksen ortodoksinen kirkko on yksi seuraus jatkosodan aluemenetyksistä. Suomen menetettyä osan Karjalan alueista 1944, asutettiin Ylä-Karjalan alueelle erityisesti menetetyn Suojärven asukkaita. Heistä suurin osa oli ortodokseja. Tämä toi tarpeen rakentaa ortodoksinen kirkko ja siten Nurmeksen pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko valmistui vuonna 1959.
4.Veturitallinmäki (Kirkkokadulla, hieman ennen Mikonsalmea)
Veturitallinmäki (kuva Mikko Rautiainen 2020)
I-maailmansodan alettua 1914, Venäjä määräsi mittavat linnoitustyöt käynnistettäväksi Venäjään kuuluvassa Suomen suuriruhtinaskunnassa, mahdollisen Saksan hyökkäyksen varalta. Suomessa olevien linnoitteiden oli tarkoitus suojata Venäjää. Saksa ei hyökännyt Suomen kautta Venäjälle, mutta linnoittaminen työllisti suuren määrän suomalaisia. Nurmeksessa taisteluhautoja on näkyvissä edelleen esimerkiksi Kärppäsärkällä, eli Veturitallinmäellä
5.Mikonsalmi (Kauppalan ja itä-kaupungin välissä Lieksan suuntaan)
Mikonsalmen rautatiesilta (kuva Mikko Rautiainen 2020)
Ruotsi sai Pohjois-Karjalana tunnetun alueen hallintaansa Stolbovan rauhassa 1617. Tätä ennen alueen pääuskonto oli ortodoksisuus. Alueen siirryttyä Ruotsin hallintaan, ortodoksit alkoivat muuttaa täältä pois ja tilalle tuli uutta luterilaista väkeä erityisesti Savosta. Nurmeksessa vaihtuivat siis valtakunta, uskonto ja ihmiset. Vuonna 1656 käytiin Mikonsalmessa taistelu, osana niin sanottua Venäjän sotaa. Nurmes-kylässä tämä tarkoitti sitä, että ortodoksit yrittivät tehdä paluun menetetyille alueilleen. Luterilainen kirkko poltettiin, mutta lopputulema oli ortodoksien tappio ja alueen luterilaistuminen entisestään. Ortodoksisuus oli suurelta osin Nurmeksesta poissa lähes 300 vuotta, mutta teki paluun vuoden 1944 aluemenetysten ja evakoiden myötä.
6. Bomban alueen muistomerkit (Suojärvenkatu 1)
Bomban talo on vuonna 1978 valmistunut kopio Suojärvellä sijainneesta Jegor Bombin talosta. Vastaavaa rakennustyyliä on Suojärven lisäksi toteutettu myös Itä-Karjalassa. Suojärven asukkaista noin 70 % oli ortodokseja ja karjalankielisiä. Vastaava luku koko menetetyn Karjalan väestön osalta oli noin 8 %. Suomi menetti itäisimmän kuntansa talvisodassa. Jatkosodassa Suojärvi ja muut menetetyt alueet vallattiin takaisin, mutta 1944, oli Suojärvestä luovuttava uudelleen. Kotiseutunsa menettäneitä suojärveläisiä asutettiin sotien jälkeen erityisesti Ylä-Karjalan alueelle. Suojärveläisten evakkokokemuksia on katsottavissa täältä: https://sotiemmeperinne.fi/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/sotasukupolven-videoituja-haastatteluita/
Er.P. 10:n muistomerkki: Erillinen Patajoona 10 taisteli talvisodassa Tolvajärvellä. (Muistomerkki on tulosuuntaan nähden Suojärvenkadun oikealla puolella.)
Er.P 10:n muistomerkki (kuva: Mikko Rautiainen)
Ogoi Määräsen patsas: Suojärveläinen runonlaulaja Määränen menehtyi 1940 sotavankeuden rasittamana. (Patsas on lähellä rantaa, Bomba-talon vasemmalla puolella.)
Ogoi Määräsen patsas Bomba-talon vieressä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)
Suojärven siviilisotavankien muistotaulu: Talvisodan aikana osa Suojärven kunnan asukkaista jäi neuvostojoukkojen vangiksi. Eloon jääneet siviilit palautettiin Suomeen talvisodan jälkeen loppukeväästä 1940. Taulu sijaitsee tsasounan vieressä, Hiljaisuuden polun varrella. Hiljaisuuden polun löydät tulosuuntaasi nähden Bomba-talon oikealta puolelta.
Menehtyneiden siviilisotavankien muistomerkki. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)
7. Itä-Kauppalan rintamamiestalo-alue
Kyrönrannan tiellä näet rintamamiestaloja. Rintamamiestalot ovat jatkosodan jälkeen 1940-1950 -luvuilla valmistuneita 1½ kerroksisia tyyppitaloja. Jatkosodan jälkeen annettiin maanhankintalaki, jolla perusteella menetetyn Karjalan asukkaat ja osa Suomen puolesta sotineista rintamamiehistä sai maata tai tontteja sekä tyyppitalon piirustukset. Rintamamiestaloja löytyy lähes joka puolelta Suomea.
8. Salpa-aseman tukikohta Akkosalmen länsipuolella, Kuhmontie 8
Salpa-aseman tukikohta Nurmeksen Akkosalmessa. Taustalla Kuhmontie. (kuva: Mikko Rautiainen, 2016)
– Lue Salpa-asemasta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/linnoitettu-nurmes/
9. Jääkärien etappitien muistomerkki, Porokylänkatu 4
Jääkärien etappitien muistomerkki. Taustalla suuri petäjä, joka perimätiedon mukaan on Simon ”Hurtta” Afleckin raippamänty 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta. (kuva Mikko Rautiainen 2022)
Sortovuosina 1899–1917, Suomen venäläistämistä vastustavat aktivistit alkoivat hahmotella myös Suomen irrottamista Venäjästä. Tähän liittyen vuodesta 1915 lähtien lähetettiin lähes 2000 nuorta miestä sotilaskoulutukseen Saksaan, oman armeijan luomiseksi Suomelle. Siirtyminen tapahtui pitkien ja vaivalloisten etappiteiden kautta, koska Venäjän viranomaiset tarkkailivat Suomen tapahtumia, eikä sotilaaksi koulutettavia voinut lähettää kerralla suurena joukkona. Itäinen etappitie kulki Nurmeksen kautta. Etappitien muistomerkin läheisyydessä sijaitsi kasööri Ulrik Damsténin talo, joka oli yksi jääkärivärväyksen keskuksista ja etappitaloista. Nurmeksessa tapahtuneen värväyksen seurauksena Saksaan lähti 28 miestä, joista 19 oli nurmekselaisia. Ensimmäinen nurmeslainen jääkäri oli Helsingissä opiskellut Aarne Lang (1891-1918), joka lähti Saksaan jo ennen kuin värväys alkoi Nurmeksessa. Nurmes valikoitui etappitien kohteeksi, koska se oli Karjalan radan pääteasema sekä tunnettiin itsenäisyysajatukselle myötämielisenä paikkakuntana. Jääkäreiden koulutus ja sotakokemus I-maailmansodan rintamilla auttoi merkittävästi valkoisia saavuttamaan voiton punaisista vuonna 1918. Talvi, jatko ja Lapinsodissa lukuisat jääkärit toimivat merkittävissä johtotehtävissä. Muistomerkin luona kannattaa tutustua myös läheisyydessä oleviin suuriin petäjiin, jotka perimätiedon mukaan ovat veronkerääjä Simon ”Hurtta” Afleckin raippamäntyjä 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.
10. Jukola (Porokylänkatu 18)
Jukolan osuuskaupan funkistyylinen rakennus sai osumia Neuvostoliiton lentoaseesta talvisodan aikana. Tiettävästi rakennuksesta löytyy edelleen ikkunalasi, jossa on konekiväärin luodin reikä.
11. Lapinsärkän Salpa-aseman linnoitteet (Ikolantie 3, takamaasto)
Umpeutunutta taisteluhautaa Lautiaisen-Nurmesjärven kapeikossa Lapinsärkällä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)
Linnoitteet löytyvät tämän vanhan kirkon kivimuurin takaa, jatkamalla polkuja Porokylänkadun suuntaisesti. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)
– Lue kohteesta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/linnoitettu-nurmes/
– Lapinsärkällä kannattaa samalla tutustua myös v.1891 palaneen kirkon muistomerkkiin ja raunioihin
12. Porokylän hautausmaa (Pitkänmäentie 1-3)
Jääkärimajuri F.W.Tuiskun (1891-1961) muistokivi. (kuva Mikko Rautiainen 2022)
– Lue kohteesta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/nurmeksen-ja-valtimon-sankarihautausmaat/(Kohta: sotahistoriaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla)
13. Lokinkangas (Kuopiontie)
Kimmo Korhonen, vas. ja Niko Korhonen kunniavartiossa Lokinkankaalla 17.6.2024 (kuva: Mikko Rautiainen)
Oman leimansa Nurmeksen sotavuosiin antoi talvisodan jälkeen Pitkällemäelle, mm. Lokinkankaan alueelle perustettu varuskunta, jota kunnioittaa muistomerkki Kuopiontien varressa. Kohteesta löytyy myös Nurmeksessa 1941 perustettujen ja Rukajärvensuunnalla jatkosodassa taistelleiden II/KTR 18 ja Krh.K/JR 31 -muistomerkit. Lisää tietoa aiheesta löydät Kainuun tykistö- ja heittimistökillan sivulta: https://kaithkilta.fi/kilta/perinteet Nurmeksessa myös koulutettiin vapaaehtoisia virolaissotilaita, jotka tulivat taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Virolaiset vannoivat sotilasvalansa Nurmeksen kirkossa itsenäisyyspäivänä 1943.
14. Sankarihautausmaa (Pappilansuora)
Kunniavartio järjestäytyy Nurmeksen Sankarihautausmaalla 2.12.2022 (kuva Mikko Rautiainen 2022)
Nurmeksen Sankarihautausmaa sai alkunsa vuoden 1918 jälkeen, kun Kirkkoharjulle tehtiin suojeluskuntalaista esittävä sankaripatsas Vapaussodassa ja Itä-Karjalan heimosodissa 1918–1919 kaatuneille valkoisille nurmekselaisille. Kaatuneista esimerkkeinä jääkärikoulutuksen saanut ja Viipurin maalaiskunnassa kuollut Aarne Lang (1891–1918) sekä Itä-Karjalan Viteleessä 1919 kaatunut heimosoturi Aulis Airanne (1900–1919). Eri puolilla taistelleita Nurmekselaisia kaatui 1918 taisteluissa noin 30. Kirkollista toimintaa alueella on ollut 1600-luvulta lähtien. Talvi- ja jatkosotien sankarihaudat tehtiin osaksi samaa kokonaisuutta siten, että Sankaripatsas kaitsee koko aluetta. Talvisodassa nurmekselaisia kaatui noin 80, jatkosodassa noin 120 ja Lapinsodassa 3. Heidän joukossaan oli monenlaisia kohtaloita. Teppo Heikkinen katosi talvisodan alussa 4.12.1939, Job Kolehmainen kaatui 13.3.1940, samana päivänä, jolloin talvisota päättyi, 11.4.1940 kaatunut Martti Eskelinen oli talvisodan viimeinen nurmekselainen uhri ja 3.7.1941 kaatunut Väinö Määttä jatkosodan ensimmäinen nurmekselainen uhri, Eino Heikkinen ja Oiva Lohtander puolestaan laskettiin sankarihautaan vasta melko pitkän aikaa Lapinsodan jälkeen. Suomalaisilla oli kaikista muista II-maailmansodan sotaa käyvistä maista poikkeava tapa haudata kaatuneet kotipaikkakunnalle. Kaatuneita myös etsitään edelleen taistelukentiltä ja haudataan sitä mukaa, kun heitä löydetään ja tunnistetaan. Lisää tietoa kaatuneista täältä: https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/
15. Olli Tiaisen muistomerkki (Sankarihautausmaa, Pappilansuora)
Rajakapteeni Olli Tiaisen (1770-1833) muistomerkki (kuva Mikko Rautiainen 2019)
Olli Tiainen syntyi nykyisen Rautavaaran Tiilikkajärven alueella vuonna 1770. Myöhemmin hänen kotipaikkanaan oli Nurmeksen Ylikylä. Kun Ruotsin ja Venäjän välinen Suomen sota alkoi vuonna 1808, valitsivat Nurmeksen ja Pielisjärven alueen talonpoikaississit Tiaisen johtajakseen. Tiainen oli jo 1700-luvun lopulla osallistunut Ruotsin ja Venäjän väliseen Kustaan sotaan. Suomen sodassa Rajakapteeni Tiainen niitti mainetta taitavana, yllättävien iskujen tekijänä venäläisiä vastaan. Tiaisen urhoollisuus ei jäänyt kuninkaalta huomaamatta. Kustaa IV Aadolf palkitsi Tiaisen myöntämällä hänelle mitalin ja eläkkeen. Tiainen kieltäytyi vannomasta uskollisuutta Suomen uudelle isännälle Venäjän keisarille. Tiaisen elämä ei päättynyt hänen kuolemaansa. Periksiantamatonta ja velvollisuudentuntoista talonpoikaisjohtajaa tarvittiin nostamaan suomalaisten itsetuntoa, kun kansalliset herättäjät alkoivat rakentamaan kansakuntaa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Myös itsenäinen Suomi tarvitsi Tiaista esimerkillisenä sotilaana, ja hänestä onkin monella tapaa tullut maakunnan sotilaiden esikuva nro:1. Tiainen sai hautamuistomerkin Kirkkoharjulle vuonna 1870 ja sen alkuperäinen paikka on Sankaripatsaan paikalla.
16. Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta (Nurmeksenkatu 11)
Nurmeksen suojeluskuntatalon (”Motin”) muistolaatta ammattiopiston rakennuksen seinässä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Keskustan kentän laidalta, ammattiopiston rakennuksen seinästä löytyy samalla paikalla sijainneen Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta. Toisella laidalla kenttää seisoo sotien jälkeen, talvisodan pommituksissa tuhoutuneen keskustan koulun uudisrakennus. Itse urheilukenttä puolestaan valmistui aikanaan Nurmeksen suojeluskunnan toimesta.
17. Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkki Kirkon edustalla (Kirkkokatu 17)
Luovutetun Karjalan kalmistoissa lepäävien vainajien muistomerkki vuodelta 1958 Nurmeksessa. Taustalla Kirkkokadun koulun rakennukset. Jugend-tyylinen puurakennus valmistui v.1905 Nurmeksen yhteislyseon käyttöön (kuva: Mikko Rautiainen 2022.)
Näitä muistelupaikkoja tarvittiin joka puolella maata, kun satojentuhansien suomalaisten läheiset jäivät menetettyjen alueiden hautausmaille, jonne ei varsinkaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ollut pääsyä, jos olivat tuholta ylipäätään säilyneet.
18. Nurmeksen kirkko (Kirkkokatu 17)
Nurmeksen kirkon pommitusvauriot vuodelta 1940 Karjalankadun puoleisella seinällä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Seuraava kohde on uusgotiikkaa edustava Nurmeksen 5.kirkko vuodelta 1897. Kirkon Karjalankadunpuoleisesta seinästä voi ihmetellä ruhjeita, joita aiheuttivat ne toistasataa pommia, jotka tippuivat kirkon lähelle 4.helmikuuta 1940. Kirkon 55 metriä korkea torni, tuolloin maakunnan korkein rakennus tarjosi talvisodassa paikan tähystää vastapuolen koneita, mutta lienee se auttanut myös vihollista suunnistamaan Nurmekseen. Jylhä katedraali ei sirpalevaurioista hätkähtänyt, eikä menneisyyden dramaattisia vaiheita ole siloteltu piiloon. Kirkon pääoven yläpuolelta löytyy puolestaan muisto ajalta, kun oli Suomi Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistyttyä keisarien nimilaatta poistettiin, mutta palautettiin myöhemmin takaisin.
19. Nurmeksen pommitusten muistomerkki (Nurmeksenkatu 22)
Kuvan oikeassa reunassa sotilassairaalan pommituksen muistomerkki lumipeitteiseinä vastapäätä suurta mäntyä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)
Korttelissa, johon nyt on noussut uudisrakennuksia, sijaitsi aikanaan yleinen sairaala, joka talvisodan aikana toimi sotasairaalana. Tänne kohdistui neuvostoilmavoimien isku tammikuussa 1940. Vuonna 1960 pystytetty muistomerkki löytyy läheltä palotorin toista päätä. 21:n kuolleen nimilista koruttomassa kivipaadessa on karua luettavaa. Haavoittuneitakin oli 30. Muistomerkkiä vastapäiset jylhät petäjät lienevät todistaneet Neuvostoliiton pommien tuhovoiman sotasairaalan sirpalesuojaan (”Seitzin pommisuoja”) 23.tammikuuta 1940. Mahtavatkohan ne kantaa naapurin metalliromua sisällään? Itse sairaala selvisi pommituksesta, mutta tuli puretuksi vuonna 1981. Kirkkokadulle palatessa voi pysähtyä ”KOP:n” kivitalon kohdalla Kaarlonkadun kulmassa ja katsoa tämän sivun kuvasta, millainen oli sen paikalla ollut alkuperäinen KOP:n talo, joka tuhoutui samaisessa iskussa. Pyöräilyn jälkeen on hyvä suunnata Kötsin museoon https://www.nurmes.fi/kotsin-museo katsomaan elokuva Pommien varjossa, mikä antaa kokonaiskuvan talvisodan tapahtumista Nurmeksessa. Lue lisää pommituksista täältä: https://sotiemmeperinne.fi/talvisodan-pommitukset-nurmeksessa-ja-valtimolla/
”Verta itkevä Seitzin pommisuoja” (Ari Uddin piirros Seitzin pommisuojasta Erkki Koistisen muistitietojen perusteella, Nurmeksen museo)
Vasemmalla Yleinen sairaala, oikealla talvisodan pommituksissa tuhoutunut KOPn talo (kuva Nurmeksen museo 1910-1929)
Mikko Rautiainen
Karjalan pojat -lehti on vuonna 1956 perustettu, nyt jo 69 -vuotias perinteikäs pohjoiskarjalainen maanpuolustusjulkaisu. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa; lippujuhlapäivinä pdf-lehtenä ja itsenäisyyspäivinä paperilehtenä ja pdf-lehtenä.
Nykyisin lehti on kaksikantinen, sisältäen reserviläisjärjestöjen ja sotien perinneyhdistyksen kuulumiset.
Lue 4.6.2025 julkaistu lehti täältä:
Jos mahdollista, on historiaa hyvä opiskella siellä, missä asiat tapahtuivat. Nurmeksen Kirkkokadun koulun sotahistoria -kurssin nro: VIII oppilaat tekivät toukokuun lopulla perinteeksi muodostuneen opintomatkan Lieksaan Rukajärventielle ja Nurmijärven-Änäkäisen alueen sotahistoriallisiin kohteisiin. Ensimmäisen kerran retki toteutettiin keväällä 2016. Sotahistoria tulee konkreettisella tavalla lähelle, kun rajaa kohti matkustetaan samaa hiekkatietä, kuin suomalaiset sotilaat kesällä 1941.
Alue on Suomen hienoimpia sotahistoriallisia kohteita monipuolisuutensa vuoksi ja sopii kurssisisältöihimme hienosti myös sen vuoksi, että talvisodassa nurmeslaisia oli puolustustehtävissä Änäkäisellä ja Puuruun linjalla. Jatkosodassa monien nurmeslaisten ja valtimolaisten sotatie kulki puolestaan Kivivaarantietä Rukajärven suunnalle. Ennen retkeä tutustuimme aiheeseen mm. katsomalla dokumenttivideon Valtimolla syntyneen ja Rukajärvellä taistelleen nurmeslaisen Mauri Kuvajan (1923-2019) sotakokemuksista. Dokumenttia olivat aikanaan toteuttamassa aiemman sotahistoria -kurssin oppilaat.
Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Jukolan motin alue, joka toimi jatkosodan aikana Rukajärven rintaman huoltokeskuksena ja paikkana, jonka kautta rintamalle lähdettiin ja palattiin. Alkuperäisiä rakenteita ei ole säilynyt, mutta opastaulut antoivat hyvin havainnollistavan käsityksen siitä, miten laaja korpivaruskunta alueella sijaitsi.
Jukolan motista jatkoimme reitin itäisimpään kohtaan Kivivaaran rajavyöhykepuomille. Tähän paikkaan tiivistyy paljon sodan ja rajan historiaa, koska puomin takana kulkee pätkä yhtä Suomen vanhimmista itärajan osuuksista. Lieksan kohdalla kulkeva raja on pysynyt lähes samalla paikalla jo Stolbovan rauhasta 1617 saakka, eli jo yli 400 vuoden ajan. Stolbovan rauha oli myös kurssimme ajallinen alkupiste, koska tuolloin Nurmes ja Pohjois-Karjala tulivat osaksi Ruotsin valtakuntaa. Kivivaaraa lähestyessä maisemaan ilmestyivät rajavartiotornit, mikä konkretisoi rajan läheisyyden. Jo vuosien ajan olemme saaneet näillä retkillä tavata rajavartijoita, niin myös tällä kertaa. Rajavyöhykepuomilla Pohjois-Karjalan rajavartioston partio kertoi meille tärkeästä työstään ja koulutuksestaan. Lisäksi saimme myös mielenkiintoisen kalustoesittelyn ja rajakoiriakin tavattiin. Kiitos Rajavartiolaitoksen edustajille erinomaisen sisällön tuomisesta päiväämme!
Eemil Pyykönen (vas.), Ate Klemetti, Eetu Kärkkäinen, Jere Romppanen ja Nico Laurila talvisodan Änäkäisen linjalla. Taustalla Rukajärventie. (kuva Mikko Rautiainen 2025)
Matkalla takaisin Änäkäiselle pysähdyimme muistomerkillä, jossa kerrottiin talvisodan ensimmäisten uhrien, Hanhiahon miesten pysäyttävä tarina. Änäkäisellä tutustuimme talvisodan puolustuslinjaan ja hämmästelimme Salpa-aseman panssariesterivistöjä ja kaunista suomaisemaa. Sodan päättyminen ja linnoitustöiden keskeyttäminen konkretisoitui kivilouhoksella, jossa oli pino valmiita järkäleitä odottamassa siirtoa kohteisiinsa. Alueen vaikuttavin ja poikkeuksellisin kohde on luonnollisesti Vornasenvaaraan louhittu Salpa-aseman luolatukikohta, joka valitettavasti on turvallisuussyistä suljettu. Viimeisenä kohteena pysähdyimme vielä talvisodan Puuruun -linjalla Nurmijärvellä. Tuolla nurmeslaisia taistelijoita oli johtamassa muun muassa Nurmeksen yhteislyseon tuon aikainen rehtori Esa Kauppinen (1894–1973). Onneksi asemat Puuruun linjalla pitivät. Vihollinen oli nimittäin suunnitellut valtaavansa Nurmeksen joulukuun alkupuolella 1939. Kiitos aktiivisille oppilasryhmälle hyvin onnistuneesta päivästä!
Mikko Rautiainen, historian- ja yhteiskuntaopin lehtori
Panssariestekivi -louhos Änäkäisellä (kuva: Mikko Rautiainen)
Oppilaita Änäkäisen kallioluolan suulla. (kuva Mikko Rautiainen 2025)
Osa oppilaista tutkimassa Salpalinjaa Änäkäisellä. (kuva Mikko Rautiainen 2025)
Tykkiin tutustumassa Puuruun linjalla. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
Pioneeri Johannes Mutanen (s. 1.10.1914, kaatui 5.3.1940 pommituksessa)
Mutanen Johannes s.01.10.1914 syntymäpaikka Polvijärvi ja kirkonkirjoissa Polvijärvi, Kr.kat. Isän nimi Simo Lähin omainen Simo Mutanen Joensuu, Mutala. Maatyömies. Naimaton. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista 1 sakko, huutosakko 20 vrk vank. vesileipä. Lukee, ei kirj. Pituus 164 paino 54, silmät siniset. Ollut kutsunnassa 6.9.34. Hyväksytty vak.palv. Määrätty ast. vak. palvelukseen 10.9.36, Joukko-os johon määrätty: Er. pion. K. Saapunut 10.9.1936, ja määrätty Er.Pion.K. Sotilasvala 10.10.36. Ampumaluokat: Tyydyttävä. Arvostelut. Hyvä. Aseellinen palvelus. Lomat ajalla : 4.10-8.10.36. Erik. koul. varusm: Pioneeri. Vaputettu 25.8.37. Täysin palvelleena. palvelusaika 350 päivää. Osoite vapauttamisen jälkeen Pielisensuu, Postiosoite: Joensuu Mutala. Siirretty reserviin 25.8.1937.
Palvelus liikekannallepanon jälkeen. Saapunut 10.10.1939. Joukko-osasto 24. Pion.K. Tuntolevyn n:o 701182 Määrätty 24 Pion.K:n. Perhesuhteet: N:ton. Lähin omainen Isä: Simo Mutanen Joensuu Mutala. Kirkonkirjoissa: Taipale kr. kat seurak. Siviilitoimi: Työmies Palveluksen laatu: Ratsunhoitaja 24. Pion.K. Huomautuksia: Kaatunut 5.3.40 Loimolassa. Lähde: Kantakortit
1.3.40 klo 8-16 I ja II / 24 Pion.K:sta 50 ja 4. Rak.K:sta 100 miestä korsurakennuksella Kaartojärven maastossa. Toim. j. huolto- ja vartiotehtävissä.
2.3.40 klo 8-16 Entisin työvoimin korsutöitä Kaartojärven maastossa 12 DE. varten.Toim. j. huolto- ja vartiotehtävissä. klo 7-19 Loimolan pommitusta ilmasta ja maasta. Samanaikaisesti luettiin yhdestä ikkunasta nähtynä 51 konetta joista n. 45 pommikonetta. Ainakin 3 taloa rikkoutui. Pommitus oli ankarin tähänastisista. I joukkueen Loimolan Kairikossa olevista hevosista haavoittui 1. Asuintalon seiniin tuli sirpaleenreikiä, mutta ei mitään miehistövahinkoja. 3.3.40 klo 8-16 Entisin työvoimin korsutöitä Kaartojärven maastossa. Toim. j. huolto- ja vartiotehtävissä.
3.3.40 Klo 13.30 Ammuttiin ryssän pommikone, putosi komppanian leirin läheisyyteen. 1 ryssä pelastui laskuvarjon avulla ja vangittiin. 1 oli suohon vajonnut kainaloitaan myöten ja 1 oli palanut. Kone räjähtänyt ja kappaleet sinkoilleet kymmenien metrien päähän toisistaan. Klo 20-24 1+3 miestä korjannut pommien rikkomaa Suovanjärven tietä.
4.3.40 klo 8-16 Entisin työvoimin korsutöitä Kaartojärven maastossa. Toim.j. entisissä tehtävissä.
5.3.40 klo 8-16 Entisin työvoimin korsutöitä Kaartojärven maastossa. Toim. j. huolto- ja vartiotehtävissä sekä komppanian leirillä sälelumiaidan valmistuksessa.
Hiihtoratsastajia 1.1.1940 sotasaalishevosella. (SA-kuva 11337)
5.3.40 Klo 9 Kaatui pomminsirpaleesta Loimolan kirkon ja Kairikon talon välillä komppanian päällikön ratsuhevosen hoitaja Johannes Mutanen. Jatkuvan ilmapommituksen takia on Loimolasta poispääsy ja sinne paluu vaikeaa. Usein täytyy odottaa tunteja ennenkuin voi lähteä yrittää. Nytkin lähti komppanian päällikkö ratsain ratsuhevosenhoitajan vetoköydestä kiinnipitäen suksilla seuratessa. Kun oli päästu n. 50m ilmestyi äkkiä kone oikealta. Kompp. pääll. käänsi hevosen takaisin, mutta havaitsi samalla että toinen kone lähestyi takaapäin jolloin hän käänsi jälleen hevosensa ympäri ja sanoi vetoköydestä irtaantuneelle Mutaselle joka oli menossa puitten alle ilmasuojaan. että tulee sitten kun pääsee menosuunnassa n. 300 m:n päässä olevaan metsikköön. Noin tunnin odoteltuaan jona aikana Loimolaa ja sen ympäristöä pommitettiin kompp.pääl. jatkoi matkaansa kompp. leirille ja edelleen korsutyömaalle. Klo 17.30 Kompp. pääll. tapasi Mutasen pomminsirpaleen kaatamana puun alta n. 400m eroamispaikasta Loimolan kirkkoon päin. Pommi oli osunut n. 10 m:n päähän. Aikaisemmin on samaa aukeaa ylitettäessä jouduttu hävittäjien takaa-ajamaksi ja kk-tulen alaiseksi. Lähde: Sotapäiväkirja 2473 24. Pioneerikomppania 1.3-13.3.1940.
Johannes Mutanen on haudattu Polvijärven Sotkuman sankarihautausmaalle.
Teksti: Markku Sirviö
Sotasaaliiksi saatu ryssän It- pikakivääri. 7,62 mm:n neuvostoliittolainen ilmatorjuntapikakivääri DA 7,62 Itpk DA m/Degtjarev Loimola 1.12.1939 (teksti SA-kuva 2301)
Seppeleenlaskutilaisuudella kunnioitetaan perinnepatteriston, perinnekranaatinheitinkomppanian ja muiden 14.D:n epäsuorantulen joukkojen kunniakasta sotatietä Rukajärven suunnassa.
Tilaisuuden ohjelma 17.6.2025
13.45 Saapuminen Lokinkankaan muistomerkeille, pysäköintiopastus
13.50 Ryhmittyminen tilaisuuteen
13.55 Kunniavartiot, liput saapuvat
14.00 Suomen laulu, Nurmeksen Mieskuoro
Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan puheenjohtajan tervehdys
Seppeleiden laskeminen muistomerkeille
Kainuun Tykistörykmentin tervehdys
Nurmeksen kaupungin tervehdys
Finlandia, Nurmeksen Mieskuoro
Liput poistuvat ja tilaisuus päättyy
Leevi Kuokkanen signeeraamassa kirjojaan (kuva: Pertti Meriläinen 2025).
Valtimolla vietettiin kaatuneiden muistopäivänä 18.toukokuuta arvokas, kotiseutuhenkinen maanpuolustusjuhla, kun tyylikäs kovakantinen Valtimon Sankarivainajat -kirja julkaistiin Kuntalaisten talon juhlasalissa. Kirjan toimitti valtimolaistaustainen Leevi Kuokkanen, FM ja julkaisi Valtimo-seura ry. Teos on jatkoa Leevi Kuokkasen kirjoittamalle Valtimolaiset sodassa 1939–1945-kirjalle (2011). Kirjan julkistamista edelsi messu Valtimon kirkossa, seppeleenlasku Sankarihaudalle sekä Valtimo-seuran tarjoamat kahvit. Tilaisuus keräsi suuren osallistujajoukon.
Jonne Tuhkala ja Hanna Nevalainen esiintyvät (kuva: Mikko Rautiainen 2025).
Heikki Ovaskainen piti tervetuliaispuheen (kuva: Pertti Meriläinen).
Nurmeksen mieskuoro esiintymässä (kuva: Mikko Rautiainen).
Juhla alkoi Hanna Nevalaisen piano- ja Jonne Tuhkalan harmonikka esityksillä. Kappaleina Finlandia ja Pienet kukkivat kummut. Tervetulosanat juhlassa esitti Valtimo-seuran pj. Heikki Ovaskainen. Puheessaan hän kiitti sekä sankarivainajia että heidän muistonsa esille tuonutta Leevi Kuokkasta. Omassa puheessaan Kuokkanen kertoi kirjansa syntyvaiheiden lisäksi mm. sotahistorian tutkimuksen nykytilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Hän kehotti kuulijoita vaalimaan kotien kätköistä löytyviä sotahistoriallisia löytöjä ja muistutti, että Kansallisarkistossa on edelleen jopa järjestelemätöntä aineistoa viime sotiin liittyen. Kuokkasen puhetta seurasi Veteraanin iltahuuto ja Oi kallis Suomenmaa Nurmeksen mieskuoron komeasti kajauttamana ja Mauri Mahlavuoren ja Markku Köntän johtamana. Mainittakoon, että mieskuoron riveissä esiintyi jatkosodan sotilaspoika, lähes 95-vuotias Tauno Koljonen (s.1931).
Pasi Parkkinen toi kaupungin tervehdyksen (kuva: Pertti Meriläinen).
Mikko Rautiainen esitti sotien perinnetoimikunnan terveiset (kuva: Pertti Meriläinen).
Nurmeksen kaupungin tervehdyksen toi valtimolaissyntyinen kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen. Parkkinen muistutti tärkeällä tavalla puheessaan, että nyt julkaistun kirjan arvo tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan tervehdyksen tuonut Mikko Rautiainen puhui sotavuosista mm. valtimolaisen Mauri Kuvajan (1923–2019) näkökulmasta ja kertoi Ylä-Karjalassa tehtävästä veteraani- ja perinnetyöstä. Lämminhenkinen juhla päättyi perinteikkäästi Karjalaisten lauluun, jonka jälkeen kirjailija signeerasi teoksiaan.
Kiitos Leevi Kuokkaselle, Valtimo-seuralle ja kaikille kirjan tekemiseen osallistuneille arvokkaasta perinnetyöstä!
Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta
Kirjanjulkistamisjuhla keräsi suuren osallistujajoukon Valtimon kuntalaistentalolle (kuva: Mikko Rautiainen 2025).
Otto ja Kalle Kinnunen uintireissun ja putkasta vapautumisen jälkeen 3.6.1919 (kuvan haltija: Jouko Martikainen, digitointi: Sami Kuittinen)
Otto Martikaisen päiväkirja 1941-42
Korsussa 1941-1942. Otto Martikainen pöydän ääressä (kuvan haltija: Jouko Martikainen, digitointi: Sami Kuittinen)
Otto Martikainen Kotikonnuilla eläkepäivinään. (kuvan haltija: Jouko Martikainen, digitointi: Sami Kuittinen)
Nuorisovaltuuston edustajat Tilda Leinonen ja Siiri Hämäläinen laskivat Tammenlehväseppeleen Sankarihaudalle Tohmajärven Kirkkoniemessä Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi. (kuva: Jussi Raerinne)
SOTIEN 1939 – 1945 POHJOIS-KARJALAN PERINNEYHDISTYS RY:N RY:N TOIMINTAKERTOMUS 2024
YHDISTYKSEN TEHTÄVÄT JA HALLINTO
Yleistä
Yhdistys oli toimintavuoden alussa Suomen Sotaveteraaniliitto ry:n ja Karjalan Poikien Killan jäsen. Tammenlehvän Perinneliitto kutsui yhdistyksen jäsenekseen 7.5.2024. Jäsenyys Suomen Sotaveteraaniliitossa päättyi liiton purkauduttua 31.12.2024.
Vuosi 2024 oli yhdistyksen neljäs toimintavuosi. Perinnetoimikunnat oli perustettu kuntiin kuitenkin jo vuosina 2018-2019. Vuoden alussa yhdistykseen kuului kolme entisen Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirin yhdistystä (Eno, Lieksa, Tuupovaara) sekä 13 sv-kerhoa, kaksitoista kunnallista perinnetoimikuntaa sekä lottaperinne– ja sotilaspoikakerhot. Heinävesi kuului veteraaniperinnetyössä Pohjois-Savon perinneyhdistykseen.
Pohjois-Karjalan Rintamaveteraanipiirin purettua vuoden alkupuolella toimintansa, sen tehtävät ja jäsenistön siirtyivät perinneyhdistykseen. Sen jäseninä olleet rintamaveteraanit kutsutiin yhdistyksen kunniajäseniksi 27.4.2024.
Yhdistys on Karjalan Poikien Killan toiseksi suurin jäsenjärjestö niin jäsenmäärässä kuin toiminnan volyymilla mitattuna. Edellä on vain Pohjois-Karjalan Reserviläispiiri ry. Liiton käynnissä olevan jäsenrekisteriuudistuksen takia yhdistyksen jäsenmäärää ei saatu tähän kertomukseen vuosikokoukseen mennessä. Vuoden 2023 lopussa jäseniä oli 798. Vuoden aikana viimeiseen iltahuutoon sai kutsun lähes 30 veteraania ja veteraanien leskeä, mutta myös useita kannattajajäseniämme. Viimeinen tunnuksen omaava sotiemme veteraani saatettiin haudan lepoon mm. Kiteellä ja Kontiolahdella. Viimeiseen iltahuutoon kutsuttiin viimeinen miespuolinen veteraani Nurmeksessa ja Rääkkylässä.
Toimintavuosi sisälsi lukuisia hienoja tapahtumia ja hetkiä. Toimintaa on kuvattu kertomuksen myöhemmissä osissa, mutta mainittakoon tässä niistä pari. Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen Nurmeksesta oli kutsuttu (kaupungin perinnetoimikunnan esityksestä) Tasavallan presidentin Tammenlehvän sukupolvelle järjestettyyn omaan itsenäisyyspäivän juhlaan, jotka pidettiin 2.12.2024. Yhdistyksemme sai merkittävän valtakunnallisen tunnustuksen, kun puheenjohtaja Ilpo Saarelainen sai Kansallisen veteraanipalkinnon 27.4.
Yhdistykset ja perinnetoimikunnat ovat laatineet omat toimintakertomuksensa. Siksi tässä asiakirjassa on niiden toiminnasta vain esimerkin omaisesti muutamia tapahtumia.
Yhdistyksen tehtävät
Sotaveteraanijärjestöjen piirien ja perinneyhdistyksen vastuut sekä tehtävänjako tuki-, hoiva- ja perinnetyössä olivat vuonna 2020 sovitun mukaiset.
Tärkein tehtävä oli sotiemme veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskien tukityö ja kaikenpuolisesta hyvinvoinnista huolehtiminen, jotta he kaikki voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Käytännön tuki- ja perinnetyö tehtiin ”kentällä” Hyvinvointialueen ja kunnallisten perinnetoimikuntien laatimien suunnitelmien sekä toimenpiteiden mukaan. Yhdistys tuki paikallisten perinnetoimikuntien toimintaa resurssiensa puitteissa. Tehtävän tiimoilta tavattiin Hyvinvointialueen vanhuspalvelun vastuuhenkilöitä (Ansa Tuovinen, Aila Ruokolainen ja Päivi Törrönen) 24.5.
Yhdistykset, kerhot ja perinnetoimikunnat ovat tehneet tiivistä yhteistyötä kunnan palveluohjaajien/vast. kanssa ja valvoneet samalla, että kaikki kunniakansalaistemme palvelut kunnissa toteutuvat.
Keskeinen tehtävä yhdistyksen toiminnan tunnettavuuden ja tiedon jakamisen kannalta oli jatkaa vuonna 2022 avatun perinneportaalin päivittämistä ja sisällön kehittämistä. Yhdistyksen sivujen päätoimittajana toimi Jouni Mattila sekä viestintävastaavana ja pääkäyttäjänä Mikko Rautiainen.
Tammi-helmikuussa tarkastettiin yhdistysten ja kerhojen jäsentiedot ja päivitettiin ne liiton rekisteriin. Sen jälkeen liiton rekisterin ylläpitäjä siirsi yhdistyksen jäsenistön TAPE:n hallinnoimaan uuteen jäsenrekisteriin. Uuttaa rekisteriä ryhdytään käyttämään valtakunnallisesti kuitenkin vasta keväällä 2025.
Toimikuntien toivottiin toteuttavan jäsenhankintakampanjan uusien kannattajajäsenten hankkimiseksi. Koska tulos oli vain tyydyttävä, asetetaan sille selkeämmät tavoitteet ja annetaan parempi ohjeistus vuonna 2025. Henkilöjäsenten jäsenmaksu oli 20€ ja yhteisöjäsenten 50€. Jäsenmaksulaskutus (sis. jäsentiedotteet) hoidettiin toisen kerran kootusti suoraan liitosta. Vain kolme sotaveteraaniyhdistystä keräsi jäsenmaksunsa itse.
Hallinto
Perinneyhdistys alueellisena yhdyselimenä ohjaa, tukee ja kehittää sekä valvoo perinnetoimikuntien toimintaa ja niiden keskinäistä yhteistoimintaa yhteistyössä sotaveteraanijärjestöjen yhdistysten ja kerhojen vastuu- ja yhteyshenkilöiden kanssa.
Tehtävien suorittamista varten vuosikokous valitsi Itä-Suomen yliopistolla Joensuussa 2.4. vuodeksi piirin puheenjohtajan ja kahden vuoden toimikaudeksi 15 jäsenisen hallituksen. Jäsenenä hallituksessa olivat perinnetoimikuntien nimeämät henkilöt.
Hallitukseen kuuluivat vuonna 2024 (valittu kaudeksi 2024-2025 pl pj):
§ Puheenjohtaja Jyrki Huusko 2.4. saakka, Ilpo Saarelainen siitä alkaen
§ 1. vpj Ahti Karttunen (varajäsen Tuulikki Leinonen), Sotainvalidien Veljesliitto, Pohjois-Karjalan piiri ry
§ 2. vpj Jari Sirola (varajäsen Päivi Sirviö)
§ 3. vpj Jussi Säämänen (varajäsen Juhani Sainio)
§ Perinnetoimikuntien varsinaiset edustajat ja varajäsenet:
§ Ilomantsi: varsinainen Markku Lappalainen, varajäsen Tapio Ikonen
§ Joensuu: varsinainen Janne Vara, varajäsen Ilkka Savolahti
§ Juuka: varsinainen Hannu Päivinen, varajäsen Arvi Martikainen
§ Kontiolahti: varsinainen Juha Rytkönen, varajäsen Jarkko Peiponen
§ Kitee: varsinainen Kari Sutinen, varajäsen Pertti Varis
§ Lieksa: varsinainen Reijo Kortelainen, varajäsen Seppo Pulkkinen
§ Liperi: varsinainen Timo Mononen, varajäsen Jouni Hyttinen
§ Nurmes: varsinainen Mikko Rautiainen, varajäsen Matti Asikainen
§ Outokumpu: varsinainen Kauko Laakkonen, varajäsen Juhani Räsänen
§ Polvijärvi: varsinainen Markku Sirviö, varajäsen Terho Hirvonen
§ Rääkkylä: varsinainen Juha-Pekka Puhakka, varajäsen Erja Moore
§ Tohmajärvi: varsinainen Jussi Raerinne, varajäsen Pauli Turunen
Alueellisen neuvottelukunnan tehtäviin kuului mm. perinneyhdistyksen puheenjohtajan ja hallituksen tukeminen, yhteydenpito liittoihin ja maakunnallisiin yhteistoimintakumppaneihin sekä varainhankinnan ideointi. Neuvottelukuntaa täydennettiin Vapaussodan Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys ry:n ja Pohjois-Karjalan Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry:n sekä Pohjois-Karjalan kotiseutuyhdistysten liitto ry:n edustajilla.
Alueelliseen neuvottelukuntaan kuuluivat vuonna 2024 (valittu kaudeksi 2024-2025):
§ Puheenjohtaja kansanedustaja Hannu Hoskonen
§ Joensuun kaupungin strategiapäällikkö Sami Laakkonen (vara Ville Leinonen)
§ Toimitusjohtaja Juha Kivelä, PKO 2.4. saakka, jonka jälkeen Petri Vähä PKO
§ Kauppaneuvos Pertti Korhonen, Korhonen Yhtiöt 2.4. saakka, jonka jälkeen Esko Torssonen Korhonen Yhtiöt
§ Hallintojohtaja Tommi Mäki, Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
§ Eversti Matti Pitkäniitty, Pohjois-Karjalan rajavartiosto/Rajavartiolaitos
§ Evl Jukka Honkanen, Pohjois-Karjalan aluetoimisto/Kainuun prikaati 1.2. saakka, jonka jälkeen evl Ari-Matti Korhonen 1.7. alkaen (vara maj Joonas Marila)
§ Erkki Räsänen, Rintamaveteraanit
§ Pj Ahti Karttunen, Sotainvalidien Veljesliitto, Pohjois-Karjalan piiri ry (vara Tuulikki Leinonen)
§ Ulla Mikkola, Lottaperinne
§ Antti Eteläpää, Sotilaspojat
§ Pj Aune-Inkeri Keijonen, Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry (vara Pirjo Tolvanen)
§ Hallituksen jäsen Veli Hiltunen, 21. Pr:n Perinneyhdistys ry
§ Pj Aki-Petteri Heikkilä, Pohjois-Karjalan Rauhanturvaajat ry
§ Heidi Räty 2.4. saakka, siitä alkaen Katri Määttä, Sotilaskotiliitto, Rajasotilaskotiyhdistys (varalla Heidi Räty)
§ Pj Hannu Parviainen, Pohjois-Karjalan Reservipiirit
Uusiksi jäseniksi valittiin:
§ Pj Pekka Ripatti, Vapaussodan Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys ry
§ Tenho Rautiainen, Pohjois-Karjalan Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry
§ Pertti Jaakonaho, Pohjois-Karjalan kotiseutuyhdistysten liitto ry
Neuvottelukunta kokoontui ennen vuosikokousta Joensuussa 2.4.2024 ja Onttolassa 2.12.
Puheenjohtaja Jyrki Huusko osallistui alueellisen neuvottelukunnan jäsenen, aluetoimiston päällikön Jukka Honkasen läksiäisiin 22.1. Yhdistys osallistui yhteislahjan hankintaan. Honkasen siirryttyä Suomen rauhanturvajoukon komentajaksi Libanoniin, hänen tilalleen neuvottelukuntaan tuli evl Ari-Matti Korhonen 1.7. alkaen.
Yhdistyksellä on erillinen palkitsemistoimikunta, joka käsitteli kahdessa sp-kokouksessaan yhdistykselle tulleet palkitsemisesitykset (valtakunnalliset ja liittoihin 5.1. ja 9.8.2024 menneet).
Toimikuntaan kuuluivat:
– Tuulikki Leinonen, sotainvalidit (varalla Ahti Karttunen)
– Jari Sirola, rintamaveteraanit (varalla Markku Sirviö)
– Antti Eteläpää, sotilaspojat (varalla Erkki Matikainen)
– Jouni Mattila, tmk:n sihteeri
Toiminnanjohtaja Jouni Mattila hoiti yhdistyksen laskutuksen, laskujen maksun ja yhteyden kirjanpitäjään sekä osallistui ilmoitusten ja tilitysten valmisteluun. Mattila toimi myös Kontiolahden perinnetoimikunnan puheenjohtajana.
Yhdistystä ja sen hallitusta sekä toimikuntia avustivat erillisen sopimuksen mukaisesti toiminnanjohtaja Jouni Mattila, sosiaalineuvoja Risto Alanko ja hengellisen työn johtaja rovasti Juhani Sainio. Hallitus nimesi Ilkka Savolahden yhdistyksen varainhankintavastaavaksi (sis. keräyspäällikön tehtävän). Alangon kustannukset maksoi pääosin SVL ja Sainion kulukorvaukset perinneyhdistys.
Yhdistyksellä on oma toimistotila osoitteessa Kalevankatu 24b, Joensuu. Kyseisessä taloyhtiössä (Koskikatu 19) suoritettiin putkistojen sukitusremontti marras-joulukuussa 2023. Remontista aiheutui yhdistykselle kuluja 1 543,22 €. Maksu suoritetaan hallituksen päätöksen mukaisesti yhdessä erässä tammikuussa 2024. Pääosa taloyhtiön kokouksista (mm yhtiökokous 5.6.) järjestettiin yhdistyksen toimistolla, joihin myös osallistuttiin. Perinneyhdistyksen hallitus päätti kokouksessaan, että tilaa voidaan lainata toistaiseksi Joensuun 4 H -yhdistyksen toiminnanjohtajan Tiina Hintikan käyttöön (neuvontapalvelut, noin 1-2 pv/vko, a 5 h). Korvaukseksi sovittiin 100 euroa/kk niille kuukausille, jolloin tilaa käytettiin. Käyttökuukausia oli 2024 vain muutama.
Yhdistyksellä on vuokrasopimus Joensuun Sotaveteraanit ry:n entiseen kerhotilaan (vuokra 231€/kk, korotuksen jälkeen 247,81), osoitteessa Kalastajankatu 20A. Kyseinen tila on yhteiskäyttötila Joensuun perinnetoimikunnan, Pohjois-Karjalan Reserviupseeripiiri ry:n ja Pohjois-Karjalan Reserviläispiiri ry:n kanssa, jonka käytöstä he maksoivat yhdistykselle erikseen sovitun käyttökorvauksen. Joensuun kaupunki maksoi siitä perinnetoimikunnan osuuden.
Kalevankadun toimistolla jatkettiin Sotaveteraanipiirin materiaalin supistamista ja järjestelyjä. Varastotila sisustettiin ja järjestettiin uudelleen.
Perinnetoimikunnat
Perinnetoimikuntien puheenjohtajina olivat vuonna 2024 seuraavat henkilöt:
§ Ilomantsi – Lappalainen Markku
§ Joensuu – Janne Vara
§ Juuka – Hannu Päivinen
§ Kitee – Kari Sutinen
§ Kontiolahti – Jouni Mattila
§ Lieksa – Reijo Kortelainen
§ Liperi – Jouni Hyttinen
§ Nurmes – Mikko Rautiainen
§ Outokumpu – Kauko Laakkonen
§ Polvijärvi – Markku Sirviö
§ Rääkkylä – Mika Karttunen
§ Tohmajärvi – Jussi Raerinne
Heinäveden perinnetoimikunnan siirtyminen Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen jäseneksi ei toteudu vielä muutamaan vuoteen.
Muutoksia hallinnossa
Perinneyhdistyksen jäsen Enon Sotaveteraanit ry purki toimintansa syksyllä, ja muuttui kerhoksi 1.1.2025 lukien. Yhdistys ei järjestänyt erillistä toiminnan päättämistilaisuutta.
Perinneyhdistyksen jäsen Lieksan Sotaveteraanit ry purki toimintansa syksyllä ja muuttui kerhoksi 1.1.2025 lukien. Juhlava toiminnan päättäjäistilaisuus pidettiin Lieksan kirkossa 19.11. Juhlapuheen siellä piti perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Jouni Mattila.
Perinneyhdistyksen jäsen Tuupovaaran Sotaveteraanit ry aloitti yhdistyksen purkuvalmistelut loppusyksyllä. Yhdistys puretaan keväällä-kesällä 2025.
Hallitus hyväksyi uusiksi kannattaja/yhteisöjäseniksi maaliskuussa:
– Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry
– Suojeluskuntien Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys ry
– Pohjois-Karjalan kotiseutuyhdistysten liitto ry
Hallitus hyväksyi uusiksi kannattaja/yhteisöjäseniksi marraskuussa:
– Vapaussodan Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys ry
– Pohjois-Karjalan Kadettipiiri ry
– 21.Pr:n Perinneyhdistys ry
– Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys ry
– Pohjois-Karjalan Martat ry
– Pohjois-Karjalan Rauhanturvaajat ry
Huomionarvoista oli, että maanpuolustustyön tukemisesta Kainuun prikaatissa vastaava apulaiskomentaja vaihtui 1.1. ja P-K:n aluetoimiston päällikkö 1.7. Uutena apulaiskomentajana aloitti eversti Tomi Pekurinen ja aluetoimiston päällikkönä evl Ari-Matti Korhonen (KaiPr). Korhonen perehdytettiin yhdistyksen toimistolla 20.6. Paikalla oli pääosa yhteisö- ja jäsenjärjestöjen puheenjohtajista/edustajista.
Edustaminen liittojen toimielimissä ja ISAVI:n rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa
Yhdistyksen varsinainen edustaja SVL:n liittovaltuustossa oli Jyrki Huusko (Joensuu) ja hänen varahenkilönsä olivat Seppo Pulkkinen (Lieksa) ja Jussi Säämänen (Nurmes). Jyrki Huusko osallistui valtuuston kokoukseen 16.5. ja Jussi Säämänen 15.11.
Jyrki Huusko toimi Sotaveteraanien tuki- ja perinnesäätiön hallituksen jäsenenä. Hallitus kokoontui 12.3. ja 19.11. Säätiön vuosikokous pidettiin 24.4.2024.
Jouni Mattila (Kontiolahti) oli Suomen Sotaveteraaniliiton hallituksen jäsen. Mattila edusti hallituksessa perustettuja/perustettavia perinneyhdistyksiä. Hänen varajäsenensä oli Osmo Suominen Turusta. Mattila osallistui hallituksen etä-kokouksiin 24.1.,19.3., 15.5., 24.10. ja 3.12. sekä Pasilassa 29.8. ja 20.12. Liiton hallitus kokoontui Tattoo -tapahtumaan Haminassa 31.7. Mattila osallistui hallituksen jäsenenä Kansallisen veteraanipäivän tilaisuuksiin Vaasassa 27.4.
Jouni Mattila toimi kauden 2023-2024 Tammenlehvän Perinneliiton hallituksessa Suomen Sotaveteraaniliiton varsinaisen edustajan Pertti Suomisen varajäsenenä. Mattila osallistui kokoukseen Helsingissä 7.5. sekä TAPE suunnitteluseminaari Pasilassa 12.9. Mattila jatkaa tehtävässä myös vuoden 2025.
Rovasti Juhani Sainio (Joensuu) toimi liittojen yhteisen Hengellisen toimikunnan jäsenenä. Toimikunnan kokous pidettiin 21.3.
Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan johtaman rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan edustajana toimi Jouni Mattila. Kyseinen toimikunta ei kokoontunut.
Perinneyhdistyksen edustajana Karjalan Poikien Killan hallituksessa toimi Jouni Mattila. Mattila osallistui sen kokouksiin 15.2., 18.4. ja 14.11.
Mattila osallistui SVL:n ja TAPE:n yhteisiin toiminnanjohtajien kokouksiin (teams) 8.2., 18.4., 27.8. ja 27.11.
Mattila osallistui Salomaa säätiön hallituksen kokouksiin 8.2., 24.4., 24.9. ja 12.11.
YHDISTYKSEN OMAT KOKOUKSET
– Yhdistyksen hallituksen kokous 26.2., Kontioranta
– Yhdistyksen hallituksen sp-kokous 18.-22.3.
– Vuosikokous 2.4., Joensuu
– Yhdistyksen hallituksen kokous 2.4., Joensuu
– Yhdistyksen hallituksen kokous 14.11., Kontiolahti
– Alueellisen neuvottelukunnan kokous 2.12., Onttola
VUODEN 2024 KESKESIÄ TAPAHTUMIA
Valtakunnalliset
· 22.-27.4. Kansallinen veteraaniviikko
· 27.4. Kansallinen veteraanipäivä, pääjuhla Vaasa
· 19.5. Kaatuneitten muistopäivä
· 6.6. SVL:n liittokokous, Lahti
· 27.9. SVL:n ylimääräinen liittokokous, Pasila
· 29.11. TAPE:n lipunnaulaustilaisuus, Helsinki
Lahdessa Sibelius-talossa 6.6. pidettyyn SVL:n liittokokoukseen, jossa tehtiin 1. päätös liiton purkautumisesta 31.12.2024, osallistuivat Juhani Sainio (yhdistyksen virallinen edustaja), Jouni Mattila sekä Joensuusta Ilkka Savolahti ja Ville Virtanen, Juuasta Hannu Päivinen, Arvi Savolainen, Henri Hyykky, Arto Lehikoinen ja Arja Tanskanen, Lieksasta Seppo Pulkkinen ja Aimo Saarelainen sekä Nurmeksesta Jussi Säämänen.
SVL:n ylimääräiseen liittokokoukseen Pasilassa 27.9., jossa tehtiin 2. päätös liiton purkamisesta, osallistui yhdistyksen virallisena edustajana Juhani Sainio.
Tammenlehvän Perinneliiton järjestämä liiton uuden lipun naulaustilaisuus järjestettiin juhlavin ja arvokkain menoin Säätytalolla (Ritarihuone) Helsingissä 29.11.2024. Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys oli saanut tehtäväksi nimetä kunniatehtävään kaikkien 27:n alueellisten perinneyhdistysten naulan (nro 6) ja suomalaisen nuoren naulan (nro 11) lyöjät. Jouni Mattila hoiti ensimmäisen tehtävän ja toisen Joensuun Normaalikoulun lukion 2. luokan oppilas (sotaorvon lapsen lapsi) Jarkko Pulkkinen (17 v).
Alueelliset
Yhdistyksen ja perinnetoimikuntien edustaja/-t osallistuivat kutsuttuina kymmeniin alueellisiin sekä paikallisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Niitä olivat muun muassa Maanpuolustustapahtumien 2024-2025 allakointitilaisuus, valatilaisuudet, kutsunnat, aluetoimiston ja eri yhdistysten järjestämät konsertit, RVL ja aluetoimiston vuosipäivät, Kontiolahden Sotilaskotiyhdistyksen 90 v juhla, KAIPR:n vuosipäivä, PKARPR:n perinnepäivä, perinnetilojen avajaiset, varusmiesten kotiuttamistilaisuudet sekä erilaisten muistomerkkien paljastustilaisuudet. Yksi sellainen oli 6. Mittauspatterin miehistöä kuljettaneen linja-auton ja juna yhteentörmäyksen uhrien muistomerkin ja opastaulun paljastustilaisuus Onttolassa 14.9.2024. Siihen osallistuivat pj Ilpo Saarelainen ja tja Jouni Mattila sekä koko Kontiolahden perinnetoimikunta. Useilla Pohjois-Karjalan aluetoimiston
järjestämillä kutsunnoilla käytettiin perinneyhdistyksen puheenvuoro, ellei paikalla ollut varsinaisten veteraanijärjestöjen edustajaa.
Sotien 1939 – 1945 Joensuun perinnetoimikunta järjesti Kansallisen veteraanipäivän tilaisuudet 27.4.2024 ja Kaatuneitten muistopäivän tilaisuudet Joensuussa 19.5.2024.
LOTTAPERINNE
Lottaperinnekerho kokoontui vuonna 2024 päiväkahveille kuukauden toisena maanantaina klo 13.00 alkaen Joensuun seurakuntakeskuksen yläsalissa. Tammi- ja helmikuussa kerhon vieraana oli Juhani Sainio kertoen sota-aikaan sijoittuvista elokuvistaan. Maaliskuussa jäsenemme Hilkka Sidoroff kertoi omia muistojaan. Huhtikuussa muisteltiin yhdessä menneitä ja toukokuussa lauloimme Leena Suomelan säestyksellä. Syyskuussa vieraana oli eversti evp Jouni Mattila, lokakuussa kaupunginvaltuutettu Anssi Törmälä ja marraskuussa oppimisympäristöjen kehittämisjohtaja Kari Korhonen yliopistolta. Joulukuussa laulettiin kerholaisten ehdottamia joululauluja Leena Suomelan säestyksellä. Tilaisuuksissa on ollut läsnä toista kymmentä kerholaista. Tilaisuuksien kahvitarjoilusta leivonnaisten kera on huolehtinut maksua vastaa Kaarina Järviluoto. Päiväkahvitilaisuuksista ilmoitettiin keväällä Karjalaisen järjestöpalstalla. Lokakuusta alkaen ilmoitukset ovat olleet Karjalan Heilissä.
Kerhon vetäjä Ulla Mikkola osallistui Joensuun reserviläisten 70-vuotisjuhlaan 26.5.
Eira Hirvonen osallistui Sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen Pohjois-Karjalan alueellisen kirkkopäivän seppelpartioon 15.9.
Lottaperinteen lippu on ollut mukana maanpuolustustilaisuuksien lippurivistössä.
SOTILASPOJAT 2024
Sotilaspojat kerhon päämääränä on isänmaallisten asenteiden edistäminen, sotilaspoikatyön ja sen perinteiden vaaliminen ja siirtäminen tuleville sukupolville kuin myös sotiemme veteraanien ja kotirintaman työn arvostaminen. Kerhoon kuuluu 111 jäsentä. Kerhon puheenjohtaja on Antti Eteläpää ja sihteeri Erkki Matikainen.
Sotilaspoikien kerhon vapaaehtoiset toimivat kesäoppaina Joensuun Bunkkerimuseolla yhteistyössä muiden maanpuolustusjärjestöjen ja Pohjois-Karjalan museon kanssa. Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys piti museoalueella kanttiinia museon aukiolopäivinä. Bunkkerimuseo oli avoinna 26.6.–19.7.2024 ke–pe klo 10–15. Siellä kävi yhteensä 2 340 vierailijaa.
Sotilaspoikien kerho toteutti syysretken Kiteelle 26.10.2024. Tutustumiskohteina olivat muun muassa Kiteen näyttelykeskus, Kiteen ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Valkeavaaran piparkakkutalo ja Lasten Ekumeeninen kirkko, Närsäkkälän partiotukikohta sekä useat sotahistorialliset muistomerkit. Seppele laskettiin sankariristille Kiteen kivikirkon mäellä. Kiteen sotahistoriasta retkeläisille kertoivat Kari Sutinen ja Timo Päivinen. Näyttelykeskuksen oppaana toimi Markku Hyvönen ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon oppaana Markku Ylönen. Retkelle osallistui 30 henkilöä Sotilaspoikien kerhosta ja Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksestä.
Sotilaspoikien kerholla on ollut edustus kansalaisjuhlien tapahtumissa, kuten kansallisen veteraanipäivän, kaatuneiden muistopäivän ja itsenäisyyspäivän seppelpartioissa ja lippulinnassa.
SOSIAALINEUVONTA
Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys ry:n sosiaalineuvojana toimi kertomusvuonna Risto Alanko Juuasta.
Vuoden 2024 sosiaalineuvonnan pääpaino oli edelleen tuki- ja avustustoiminnan neuvonnassa ja tukemisessa sekä maakunnallisen Gubbe-toiminnan ohjauksessa ja seurannassa. Peruskorjaustoiminnassa pääpaino oli esteettömän kotona selviämisen tukemisessa ja korjausrahoituksen järjestämisessä niiltä osin kun se säätiöiden lahjoitusvaroin oli mahdollista.
Yhteistoimintaa ylläpidettiin Pohjois-Karjalan hyvinvointialue Siun soten sekä paikallisten perinnetoimikuntien kanssa, tavoitteena jäsenistön tuki- ja hoivatyön jatkuvuuden turvaaminen.
Sosiaalineuvoja osallistui Sotaveteraaniliiton sosiaalineuvojille suunnattuun ohjaukseen ja koulutukseen. Sosiaalineuvoja laati veteraanien, puolisoiden ja leskien tuki- ja hoivapalveluista kooste-esitteen toimintamalleineen, joka postitettiin kaikille perinnetoimikunnille. Kirjeen myötä pyrittiin tehostamaan veteraanien tuki- ja hoivapalveluiden paikallista perille saattamista. Sosiaalineuvoja on antanut eri säätiöiden avustuksia ja tukianomuksia koskevia lausuntoja.
Maakuntaamme saatiin kertomusvuonna liiton myöntämiä tuki- ja avustuspäätöksiä yhteensä 15 kappaletta (edellisenä vuonna 32 kpl), yhteissummaltaan 10 700 euroa. (ed. 19 350 e). Suurin osa myönnetyistä tuesta kohdistui puolisoiden ja leskien lääke- ja hoitokulujen kattamiseen sekä silmälasien hankintaan. Kertomusvuoden aikana myös perinneyhdistys myönsi omia varoja veteraanien puolisoiden ja leskien jalkahoitoihin (3 hoitoa per leski).
Veteraanien puolisoiden ja -leskien ”matalan kynnyksen” kuntoutukseen saaduista varoista jäi kertomusvuonna käyttämättä lähes 90 %. Suuntauksesta informoitiin paikallisia perinnetoimikuntia ja niiden tuki- ja hoivatyöhön nimettyjä vastuuhenkilöitä.
Huolestuttavasta perinnetoimikuntien tuki- ja hoivapalvelujen suuntauksesta informoitiin myös perinneyhdistyksen hallitusta toivomuksella, että yhdistys aktivoisi perinnetoimikuntia heille kuuluvassa veteraanisukupolven tuki- ja huoltotoimintaan kuuluvissa tehtävissä. Kertomusvuoden lopulla Pohjois-Karjalan Hyvinvointialueen Siun soten hallitus teki myönteisen päätöksen perinneyhdistyksen esitykseen 125,00 euron palvelusetelin myöntämisestä / henkilö veteraanileskien ja puolisoiden tuki- ja hoivapalvelujen hankintaan.
Kertomusvuoden Gubbe-toiminnassa tarjottiin leskille ja puolisoille kotiin vietäviä, lähinnä sosiaalista kanssakäymistä tukevia palveluja, jotka osaltaan tukivat myös veteraanisukupolven itsenäistä kotona asumista, fyysisen toimintakyvyn ylläpitoa ja sosiaalisten suhteiden säilymistä. Vuoden 2024 päättyessä aktiivisia Gubbe-asiakkuuksia oli Pohjois-Karjalan alueella yhteensä 35. Kaikki tämänhetkiset asiakkaat ovat veteraanin leskiä.
Asuntojen korjaustoiminnassa tehtiin yhteistyötä Vanhustyön Pohjois-Karjalan piirin korjausneuvoja Raimo Saarelaisen kanssa. Sosiaalineuvojan tehtävässä painottui ensisijaisesti veteraaniavustuksista tiedottamiseen, kohteiden kartoittamiseen sekä pienempien hankkeiden rahoituksen järjestämiseen. Neuvonnan ja korjauksen kohteina olivat pääosin märkätilojen korjaukset sekä kotona liikkumista helpottavat muutokset. Elinkustannusten nousu vaikutti edelleen Aran kautta myönnettävien avustusten hakemiseen. Pienituloisimpien kohdalla elinkustannukset veivät käytettävissä olevista
tuloista niin suuren osan, etteivät asuntojen omistajat katsoneet heillä olevan mahdollisuutta korjauskohteiden omarahoitusosuuden rahoittamiseen.
Kertomusvuoden aikana korjausneuvoja antoi korjauspalveluja kuuteen sotaveteraani- ja sotainvaliditalouteen ja yhteen veteraanilesken asunnon korjauskohteeseen. Kohteiden kustannusarviot olivat yhteensä noin 44 200 euroa.
Maakunnassamme vielä kotona asuvia veteraanileskiä muistettiin edellisvuoden tapaan joulukassien muodossa. Määrä oli 90 kassia ja kappalehinta 36,20 euroa ja ne toimitettiin saajilleen kotiin paikallisten perinnetoimikuntien välityksellä. Kassien hankinta- ja jakelukustannukset olivat yhteensä 3 400,28 euroa. Laskut niistä tulee yhdistykselle vasta tammikuussa 2025. Joulukassiprojektin kustannuksista vastasivat Sotiemme veteraanit / keräysvarat 2000 euroa, Joensuun Sotaveteraanikerho 1049,80 euroa, Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys 158,39 euroa ja K-Market Pielisherkku Oy Juuka 200,00 euroa.
Sosiaalineuvoja osallistui helmikuussa kaksipäiväisille Sotaveteraaniliiton sosiaalineuvojien neuvottelupäiville sekä säännöllisin välein liiton järjestämiin yhteisiin teams-tapaamisiin.
HENGELLINEN TYÖ
Yhdistyksen hengellisestä työstä vastasi rovasti Juhani Sainio. Tehtävät olivat hyvin monipuolisia. Alla on kuvattu muutamia keskeisiä tapahtumia.
Sainio on jatkanut tietoon tulleiden tarpeiden mukaan viimeisten veteraanien henkilökohtaista sielunhoitoa. Veteraanien ohella on pyritty tapaamaan tässä yhteydessä myös muita sotasukupolven vanhuksia kuten veteraanien perheenjäseniä.
Veteraanielokuviamme sarjasta ”Viimeiseen iltahuutoon” on esitetty muutamia kertoja vuoden aikana. Kohdeyleisönä ovat olleet esimerkiksi lottaperinteen toimijat Joensuussa ja veteraani Matti Jormanaisen saattoväki Tuupovaarassa. Useita esityskertoja elokuvillamme on ollut Joensuun kaupungin ylläpitämässä ”Kotikievarissa”. Lähinnä eläkeläisistä koostuva yleisö on ollut aivan poikkeuksellisen kiinnostunut esityksistä. Keskustelut elokuvien teemoista ovat olleet innokkaita ja pitkiä. Noljakan kirkon miesten piirissä 17.9. elokuva korvautui kuvien, puheenpidon ja vilkkaan keskustelun keinoin.
Sainio oli vuoden aikana kolme kertaa valtion virastotalolla esitelmöimässä Ukrainasta sota pakoon lähteneille Suomesta ja erityisesti Suomen luterilaisesta kirkosta. Viimeksi mainittu aihe oli pakolaisten oma ehdotus. Kanssani tässä tehtävässä toimi pastori ja muusikko Paula Sainio. Kutsu Sainiolle tehtävään tuli Joensuun luterilaisen kirkosta. Opetustehtävä ukrainalaisten hyväksi lopetettiin yllättäen kolmannen kerran jälkeen. Jälkeenpäin on tullut ilmi, että keskeytys johtui käytetystä venäjämielisestä tulkista. Kyse oli katsomuksellinen ristiriitatilanne. Ukrainalaiset näkevät suhteensa Venäjään syvällisemmin kuin aavistammekaan.
Sainio osallistui kutsuvieraana Normaalikoulun ala-asteella veteraanijuhlaan 26.4. sekä Kaatuneitten muistopäivän juhlallisuuksiin Joensuussa 19.5. Osallistuin itsenäisyysjuhliin Normaalikoululla 5.12. ja itsenäisyyspäivänä 6.12. sankarihaudoilla ja Yliopistolla. Sainio osallistui yhdistyksen edustajana yhdessä Paula Sainion kanssa Ilomantsin perinneyhdistyksen joulujuhlaan 19.12. Juhlat olivat poikkeuksellisen antoisat, ”aivan omassa luokassaan”. Sainio on osallistunut aktiivisesti myös perinneyhdistyksen Joensuun kerhon virikekerhoon ja muihin tapahtumiin.
Hengellisen työn virikepäivät järjestettiin Lahden Seurakuntien Siikaniemen kurssikeskuksessa 5.-6.9.2024. Päivien teema oli ”Ihanamaa on tullut osakseni, ja kaunis on minun perintöni” (Ps 16/6.) Tilausuuteen osallistui yhdistyksen hengellisen työn johtaja rovasti Juhani Sainio, P-K:n Sotaorpojen pj rovasti Aune-Inkeri Keijonen, Kontiolahden srk:n II kappalainen Jaakko Muhonen sekä yhdistyksen pj Ilpo Saarelainen. Päivät olivat osanottajamäärältään hieman totuttua suuremmat ja valoivat uskoa veteraanien perinnetyöhön lähitulevaisuudessa.
Hengellisen työn päätapahtuma oli Kaatuneitten Omaisten Liiton hengellisten ja kulttuuripäivien järjestäminen Joensuussa 14.-15.9.2024 ja siihen yhdistetyn sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen alueellinen kirkkopäivä. Valmistelu ja suunnittelutyö tehtiin yhteistoiminnassa P-K:n Sotaorvot ry:n sekä seurakunnan vastuuhenkilöiden kanssa. Tapahtuman suunnittelusta vastanneen juhlatoimikunnan puheenjohtajana oli perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Jouni Mattila. Muut jäsenet olivat Aune-Inkeri Keijonen, Pirjo Tolvanen ja Päivi Eteläpää (sotaorvot), Juhani Sainio (perinneyhdistys), Heikki Holkeri ja Mauri Hyvärinen (sotainvalidit) sekä Joensuun ev.lut. srk:n vt. kirkkoherra Salla Romo. Suunnittelukokouksia pidettiin Kalastajankadun toimistolla kolme vuonna 2023 (14.3., 19.9. ja 15.11.) ja viisi vuonna 2024 (9.1., 22.2., 2.4. (musiikkiasioiden teams), 10.6. ja 19.8.). Liitolta ja osallistujilta saadun palautteen sekä omien havaintojen perusteella todettiin, että tapahtuma oli erittäin onnistunut. Palautetilaisuus järjestettiin Kalastajankadun toimistolla 24.9. Kyseiseen tapahtumaan osallistui lauantaina 14.9. noin 250 henkilöä ja sunnuntaina 15.9. noin 460 henkilöä. Tapahtumasta on laadittu erillinen toimintakertomus. Todettakoon kuitenkin, että perinneyhdistyksen tilin kautta tapahtuman kustannuksia maksettiin oli noin 8000 euroa. Veteraanivastuu tuki tapahtuman järjestämistä 4 500 eurolla. Lisäksi P-K:n Sotaorvot ry maksoi yhdistykselle osuutenaan 1600 euroa ja P-K:n Sotainvalidipiiri 550 euroa.
Sainio osallistui kokonaisturvallisuusmessuilla Joensuun Areenalla yhdistyksen esittelypisteen pitäjänä 4.-5.10. Sainio ja vaimonsa Paula osallistuivat kanssa ”Naiset maanpuolustuksen selkärankana” koulutustilaisuuteen 12.10. Kontiorannan ”Muistojen Raja”-museolla. Esitelmät ja keskustelut olivat erittäin paljon ajatuksia ruokkivia.
Sainio on koonnut koko vuoden aktiivisesti sotiemme historiaan tai maanpuolustukseen liittyviä lehtijuttuja enimmäkseen Karjalaisesta ja Helsingin Sanomista. Yleinen huomio on, että nämä aiheet saavat runsaasti palstatilaa. Jutut ovat erittäin hyvähenkisiä ja maanpuolustustahtoa arvostavia. Kielteistä palautetta ei tule ilmi lainkaan.
Henkistä maanpuolustustyötä arvostetaan nykyään erittäin paljon. Ja arvostetaan jokseenkin yksimielisesti tässä maassa. Samalla voidaan kuitenkin nähdä, että meneillään oleva Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on lisännyt sodan pelkoa kansalaisten keskuudessa. Tämä on tärkeä huomata. Sodasta uutisointi on niin runsasta, että kaikki kansalaiset eivät pysty ulkoistamaan sitä omasta ajattelustaan.
Hengellisen työn näkökulmasta tarkasteltuna yhdistyksen toiminta ei ole onnistunut riittävän hyvin koulujen ja nuorison suuntaan. Koulujen suunnasta on ollut liian vähän aktiivisuutta perinneyhdistykseen päin. Myös perinneyhdistyksen tulisi aktivoitua enemmän uusin innovatiivisin keinoin ja muodoin.
VIRKISTYSTOIMINTA
Muistojen konsertti
Yhdistys järjesti perinteiden 37. Muistojen konsertin Carelia-salissa 5.10.2024. Konsertin musiikin suunnittelusta vastasi Arto Tarkkonen yhdessä Rakuunasoittokunnan kapellimestari ?? kanssa.
Konsertin lipunmyynti hoidettiin itse yhdistyksen toimistolla vuoden 2023 tapaan. Sanomalehti Karjalaiselta saatiin tukea niin, että se julkaisi yhden ilmaisen mainoksen lehdessään konserttia edeltävillä viikoilla. Konsertti oli lähes loppuunmyyty (n 575 lippua). Konsertin tuotto oli yli 7000 euroa. Tuotolla lesket saivat yhden ilmaisen jalkahoidon/hieronnan marras-joulukuussa.
Konsertin juonsi Seppo Hyttinen. Väliaikatarjoilusta vastasi Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys ry. Narikkapalvelun hoiti LC Joensuu. Toiminnanjohtaja laati tapahtumailmoituksen Itä-Suomen poliisilaitokselle. Hän otti myös järjestäjän tapahtumavakuutuksen Pohjolan Vakuutuksesta.
Kiitoslounas toimihenkilöille pidettiin Ravintola Aittarannassa solisteille ja kuoron johtajille 8.10.
Kerhojen ja perinnetoimikuntien järjestämät tilaisuudet
Kentällä keskeinen toimintamuoto oli kuukausittain pidetyt tarinatuokiot ja veteraanikahvitukset sekä erilaiset virikekerhot. Joulupuurotilaisuus on säilynyt monissa kunnissa.
PERINNETYÖ
Nurmeksen Kauppalantalolle avattiin syyskuussa sotavuosia esittelevä perinnehuone. Perinnehuone on viidesmaakuntaan avattu perinnetila/vast. Ilomantsin, Kontiolahden, Tohmajärven ja Kiteen jälkeen. Nurmekseen avattiin myös kaupungin sotahistoriaa
esittelevä 22 km pitkä Nurmes sodassa 1939-1945 pyöräilyreitti. Yle nosti asian esille suorassa radiolähetyksessään.
Perinnetoimikuntia kannustettiin tekemään yhteistyötä seurakuntien kanssa sankarihautausmaiden muistomerkkien ja hautakivien huoltotöissä. Joensuussa käynnistettiin valmistelut vuodelle 2025 suunnitelluista valtakunnallisen sanakarihautausmaan kunnostustalkoista.
Joensuun kaupunki kutsui keväällä ja uuden kerran alkusyksystä KPK:n pj:n Antti Eteläpään ja perinneyhdistyksen toiminnanjohtajan Jouni Mattila keskustelemaan virkamiesten tekemästä aloitteesta, jonka mukaan Marjalan Bunkkerimuseo toiminta annettaisiin mahdollisuuksien mukaan P-K:n maanpuolustusjärjestöjen vastuulle 2027 alkaen. Perinneyhdistyksen hallitus käsitteli asiaa 14.11. ja totesi, etteivät ainakaan yhdistyksen resurssit ja osaaminen mahdollista lisävastuiden ottamista. Hallitus lähetti kaupungille kirjallisen vastauksen, joka kuului seuraavasti:
”Hallituksen jäsenet olivat yhtä mieltä sitä mieltä, ettei perinneyhdistyksellä ole riittävää teknistä osaamista eikä henkilöresursseja ottaa lisää vastuuta Marjalan Bunkkerimuseon tilahallinnasta eikä opastustehtävistä. Arvoitiin, että pelkkään opastustehtävään tulisi sitoutua vuosittain 10-20 koulutettua henkilö, jotta se toimisi riittävän hyvin.
Todettiin, ettei perinneyhdistyksellä ole myöskään varoja mahdollisten eteen tulevien muutos-/ korjaustöiden tekemiseen (esim. sähkötyöt tms.), materiaalin siirtoihin, varastointiin tai vakuutuksiin. Valtiolta ja säätiöiltä saamamme avustukset on tarkoitettu ensisijaisesti veteraanien ja leskien hoivaan.
Oltiin sitä mieltä, että koska Bunkkerimuseo on osa valtakunnallista kulttuuriperintöä Salpa-linjaa, kokonaisvastuu tulisi olla edelleen kaupungin kulttuuri-/kiinteistötoimella. Opastustehtäviin osallistutaan edelleen resurssien puitteissa, mutta avainasemassa siinäkin ovat Joensuun ja lähikuntien reserviyhdistykset ja Sotilaspoikien kerho. Sotien 1939–45 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys toivoo Joensuun kaupungilta, että se ympäristökuntien tapaan osoittaisi veteraaniperinnetyölle oman perinnehuonetilan. Tällä voisi myös olla perinnetyössä mukana olevien järjestöjen taholla motivoiva vaikutus osallistua Bunkkerimuseon toiminnan järjestämiseen.” Lausunnon saamisen ja käsittelyn jälkeen kaupunki perui tekemänsä esityksen.
Yhdistyksen perinnetyön organisointi ja tehtävät ovat säilyneet entisenä. Keskeistä oli perinnetyön tunnettavuuden lisääminen sekä vuonna 2025 tapahtuvien valtakunnallisten hallinnollisten muutosten informointi kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Perinneportaalin (sotiemmeperinne.fi) sisällön tuottaminen oli perinnetyön keskeisiä muotoja v 2024. Siitä työstä on kertomuksen kohdassa viestintä. Vastuuhenkilöt Rautiainen ja Mattila osallistuivat TAPE:n johtamiin ohjauskokouksiin 14.2. ja 14.5.
Perinneyhdistyksen ja toimikuntien henkilöstön pitämät juhlapuheet ja tervehdykset eri tilaisuuksissa ovat antaneet siihen yhden hyvän mahdollisuuden. Vuoden aikana jatkettiin v 2023 aloitettuja info-käyntejä kuntien valtuustojen kokouksissa. Toiminnanjohtaja kävi esittelemässä toimintaamme Tohmajärven valtuustossa 22.4. ja Kontiolahden valtuustossa 11.11. Mikko Rautiainen piti vastaavan esityksen Nurmeksen kaupunginvaltuustolle 27.5.
Perinnetyökatsauksia on käyty pitämässä muutamissa TAPE:n maakunnallisten jäsenjärjestöjen (esim. Lottaperinne 9.9.) kokouksissa/tilaisuuksissa. Yhteistoimintakumppaneita on informoitu tietoiskuin perinneaikakauden valtakunnallisista ja alueellisista toimenpiteistä.
Ensiarvoisen tärkeää on ollut, että yhdistykseen vuonna 2022-2024 tulleiden uusien toimijoiden (ent. piirien ja yhdistysten) perinteitä on kyetty vaalimaan tasavertaisesti osana perinneyhdistyksen ja sen toimikuntien työtä.
Toiminnanjohtaja kävi jo vuoden 2023 aikana vierailulla kaikissa muissa toimikunnissa pl. Kitee. Vierailu Kiteen perinnetoimikunnassa ja uusissa perinnetiloissa toteutui 11.12.2024. Vierailun aikana jäseniä informoitiin rakennemuutoksen etenemisestä ja perinneyhdistyksen toiminnasta, mutta ennen kaikkea kerättiin tietoa kunnissa tehtävästä arvokkaasta perinnetyöstä, yhteistoiminnan sujuvuudesta sekä samalla kannustettiin ja motivoitiin toimikuntia edelleen kehittämään omaa toimintaansa.
Yhdistys on tukenut työpanoksellaan ja pienillä rahasummilla muutamien toimikuntien järjestämiä muistomerkkien paljastustilaisuuksia, perinnetilojen perustamista ja muita perinnetapahtumia.
Merkityksellistä on ollut se, että perinnetoimikunnissa on jatkettu perinnetilojen suunnittelua, valmisteluja ja perustamista. Perinnetila Nurmeksen Kauppalan taloon avattiin 6.9.2024. Valmistelut ovat pitkällä myös Rääkkylässä (perinnetilan avajaiset kunnantalolla 20.1.2025).
Toiminnanjohtaja Mattila osallistui Tammenlehvän Perinneliiton johtamaan Itä-Suomen alueen perinneyhdyshenkilöiden kokoukseen. Se järjestettiin 21.3. Muutamille muiden maakuntien perinneorganisaatioiden valmisteluista vastaaville annettiin edellisvuosien tapaan tukea ja opastusta.
Nurmeksen toimikunta jatkoi vuonna 2019 aloitettua sotaperinteen tallentamista julkaisemalla yhden uuden haastatteluvideota. Videoita on julkaistu yhteensä 19 ja niitä on katsottu yhteensä yli 72 000 kertaa.
Keräyspäällikkö Ilkka Savolahti osallistui Veteraanivastuu ry:n piiripäälliköiden/vast. kokoukseen Vaasassa 14.-16.8. Kokouksessa käytiin keskusteluja mm. perinneorganisaation osallistumisesta tulevaisuuden veteraanikeräyksiin. Yhdistyksemme ja toimikuntiemme halutaan olevan siinä mukana.
Perinnetoimikunnille annettiin tehtäväksi tarkastaa ja tarvittaessa päivittää vuosina 2020 – 2021 laaditut paikallisuusluettelot. Työtä jatketaan vuonna 2025.
Perinnetyön yhtenä kohderyhmänä ovat nuoret asevelvolliset. Perinnetoimikuntien ja/tai kerhojen edustajat osallistuivat syksyn aikana P-K:n aluetoimiston järjestämille kutsunnoille, tuoden niissä kutsunnanalaisille Tammenlehvän sukupolven tervehdyksen.
Perinneyhdistys järjesti yhteistyössä Kontiolahden perinnetoimikunnan kanssa Naiset, Maanpuolustuksen selkäranka? -seminaarin Kontiorannassa (Muistojen Raja Museo) 12.10.2024.
Ohjelma oli seuraava:
– Tervetuloa ja tilaisuuden avaus, Ilpo Saarelainen, puheenjohtaja, Sotien 1939-45 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys
– Alustus päivän aiheeseen ja historiakatsaus naisten roolista maanpuolustustyössä eri puolilla maailmaa – Jouni Mattila, toiminnanjohtaja, Sotien 1939-45 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys
– Kirsti Kujanpää – Kokemuksiani Rauhanturvaajana, varapuheenjohtaja, Suomen Rauhanturvaajaliitto
– Ilpo Saarelainen – Lotta Svärd -järjestön toimintaa Pohjois-Karjalassa
– Heli Hjälm – Martat sodassa ja rauhassa – 125-vuotta Marttatoimintaa
– Milja Muikku – Kokemuksia naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta sekä MPK:n naisten kurssitoiminnasta
– Anu Kuronen – Mikä motivoi tekemään vapaaehtoisena työtä Sotilaskotisisarena?
– Paneelikeskustelu teemasta “Naiset, maanpuolustuksen selkäranka?”.
– Kahvit ja Sotkun munkit, tutustuminen Muistojen Raja -museoon
PALKITSEMISET
Tammenlehvän Perinneliiton ja perinneyhdistyksemme rakennemuutoksen toimeenpanon edistäjille ja toimintaedellytysten mahdollistajille sekä aktiivisille yhdistyksen jäsenille ja toimintamme tukijoille myönnettiin alla luetellut veteraanityön huomionosoitukset.
Kansallinen Veteraanipalkinto 2024
· Ilpo Saarelainen, Kontiolahti
Sotaveteraanien kultainen ansioristi
· Ilkka Savolahti, Joensuu (hänelle myönnettiin myös SVR M 1)
Sotaveteraanien ansioristi
· Jyrki Huusko, Joensuu
· Ulla Jolkkonen, Liperi
· Raassina Pentti, Joensuu
Sotaveteraanien ansiomitali
· Jussi Säämänen, Nurmes
· Mikko Rautiainen, Nurmes
Sotaveteraanien mitali
· Elsa Karttunen, Joensuu
· Matti O. Asikainen, Nurmes
· Faina Kukkonen, Kontiolahti
· Aimo Kettunen, Kontiolahti
· Seija Saarinen, Kontiolahti
SVL:n kultainen ansiomerkki
· Lyyli Lyhykäinen, Outokumpu
· Niilo Vunneli, Outokumpu
· Paavo Harakka, Nurmes
· Hertta Laamanen, Lieksa
SVL:n hopeinen ansiomerkki
· Tapio Ikonen, Ilomantsi
· Veli Hiltunen, Ilomantsi
· Paula Sainio, Joensuu
· Martin Hodel, Kontiolahti
· Jarkko Peiponen, Kontiolahti
· Jaakko Muhonen, Kontiolahti
· Juhani Simonen, Kontiolahti
· Taina Karjalainen, Nurmes
· Maija Tolvanen, Nurmes
· Jorma Korhonen, Nurmes
· Kauko Laakkonen, Outokumpu
· Martti Törrönen, Outokumpu
· Kari Kalinen, Outokumpu
· Raimo Miettinen, Outokumpu
· Tommi Parkkinen, Outokumpu
· Aila Ojala, Outokumpu
· Satu Ruhanen, Outokumpu
· Marjatta Ruotsalainen, Outokumpu
· Pertti Ruotsalainen, Outokumpu
· Erkki Räsänen, Outokumpu
· Tuomo Hölttä, Nurmes
Kotirintamanaisten mitali (Sotainvalidien Veljesliiton myöntämä):
· Vieno Tuomola, Nurmes
Kultainen Reservin Ratsastajamitali
· Fanny Mönkkönen, Joensuu
Maanpuolustusmitali, kultaisella soljella
· Mikko Rautiainen, Nurmes
Vapaaehtoisen Maanpuolustustyön hopeinen ansiomitali
· Mikko Rautiainen, Nurmes
· Pentti Raassina, Joensuu
· Päivi Seitavaara, Joensuu
· Ville Virtanen, Joensuu
Kaukopartio-osasto Kuismasen Perinneyhdistys ry:n standaari
· Jyrki Huusko 19.2.
· Jouni Mattila 3.12.
Yhdistyksen edustaja (toiminnanjohtaja) luovutti sotaveteraanijärjestöjen Rautasormuksen ja kunniakirjan seuraaville Pohjois-Karjalan rajavartioston kotiutuneille: kesäkuussa vänrikki Heide Simeon Benjamin, Oulu ja joulukuussa alikersantti Löfgren Henrietta Hilkka Helinä, Pornainen. Valintaperuste oli ”yhteisöllisyyden rakentaja”.
VIESTINTÄ JA MESSUTOIMINTA
Perinneorganisaatioille on valmistunut valtakunnallinen Tammenlehvän Perinneliiton hallinnoima jäsenrekisteri. Nykyinen sotaveteraanijärjestöjen yhdistysten/osastojen/kerhojen/perinneyhdistysten vast. henkilöstö siirretään rekisteriin kevään 2023 aikana. Samassa yhteydessä valmistauduttiin siirtymään keskitettyyn jäsenmaksulaskutukseen, joka käynnistyy vuonna 2024. Se edellyttää yhdistyksiltä ja toimikunnilta omien jäsenenrekisterien tarkastamista ja päivittämistä tammi-helmikuun aikana, jotta turhilta jäsen/lehtimaksuilta vältytään.
Perinneportaaliin avattiin kesällä jäsenyyslomake, jolla voi liittyä Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen jäseneksi. Jäseneksi liittymistä mainostettiin myös joulukuun Karjalan pojat -lehdessä. Perinnetoimikuntia kannustettiin laatimaan toiminnastaan artikkeleita Kenttäpostia–lehteen ja lähettämään ne suoraan päätoimittajalle Heikki Karhulle
(heikki.karhu@rintamaveteraaniliitto.fi) tai lehden toimituskunnan sihteerille Ariela
Säkkiselle (virkavapaalla juhannukseen saakka ariela.sakkinen@sotaveteraaniliitto.fi).
Yhdistys ylläpitää TAPE:n hallinnoimaa sotiemmeperinne.fi sivuja Pohjois-Karjalan osalta. Yhdistyksen viestintävastaava Mikko Rautiainen (Nurmes) ja tja Jouni Mattila osallistuivat liittojen toteuttamiin kokouksiin ja suunnittelutilaisuuksiin (mm 14.2. ja 14.5.). Tja Mattila toimii Pohjois-Karjalan sivujen päätoimittajana. Viestintävastaava Rautiainen vastaa Pohjois-Karjalan sivujen sisällön tuottamisesta yhdessä yhdistysten ja perinnetoimikuntien sekä kerhojen sisällöntuottajien kanssa. Aineistomäärä maakunnan portaalissa kasvaa jatkuvasti (esim. maakunnan ajankohtaista -sivu). Vuoden 2024 loppuun mennessä kaikkien toimikuntien sivuilta löytyi aineistoa. Kuitenkin neljän paikkakunnan osalta puuttuu kuvaus paikkakunnan sotavuosista. Em. on tärkeää esimerkiksi koulujen historian opetuksen kannalta. jotta madallettaisiin kynnystä käsitellä sotavuosia paikallisesta näkökulmasta ja lisäämällä kiinnostusta ja ylpeyttä oman paikkakunnan sotasukupolvea kohtaan.
Vuonna 2014 koottu maakunnallinen muistomerkkiaineisto odottaa päätymistä portaaliin. Sivuston ylläpitäjä ei ole vielä päättänyt minkälainen kokonaisuus/sivu/hakupalvelu sotamuistomerkkiaineistosta muodostetaan.
Pohjois-Karjalan sivujen nostot perinneportaalin valtakunnallisille pääsivuille tapahtui 1.7.-22.7.2024 välisenä aikana. Nostoissa oli esillä Tammenlehvän perinneliiton toiveen mukaisesti vuoden 1944 tapahtumat. Tämä sisälsi mm: Maakunnan veteraanien sotakokemuksia, Ilomantsin taistelu1944, Aluemenetysten vaikutus maakuntaan sekä Joensuun sotavuodet. Museokohteista esille nostettiin Kontiolahden Muistojen raja -museo.
Vuonna 2024 valtakunnallisessa perinneportaalissa vieraili yhteensä noin 53 000 kävijää (12.12.2024 mennessä) (Vuonna 2023 kävijöitä oli 25 700). Pohjois-Karjalaa koskevilla sivuilla vieraili yhteensä noin 12 000 kävijää (vuonna 2023 kävijöitä oli 6 500). Valtakunnan tilastoissa 20 suosituimman sivun joukossa oli neljä Pohjois-Karjala -aiheista sivua (sijoilla 4, 10, 11 ja 15). Portaalin tunnetuksi tekemisessä auttaa myös linkkien jakaminen ja niiden saaminen näkyviin kuntien sivulle (nurmes.fi -osoite oli valtakunnan 7. yleisin reitti, jonka kautta perinneportaaliin mentiin (sijoilla 1 ja 2 olivat google ja facebook).
Yhdistyksellä on oma Facebook –profiili, jolla oli vuoden 2024 lopussa noin 1 100 seuraajaa (vuoden 2023 lopussa seuraajia oli noin 900). Alueellisten perinneyhdistyksien facebook-tileistä meitä suurempi seuraajamäärä on ainoastaan Etelä-Pohjanmaalla (1700 seuraajaa). Yhdistys käytti 31.12.2024 saakka sähköpostiosoitetta veteraanipiiri.pk@gmail.com, jonka jälkeen sen käyttö loppui.
Mikko Rautiainen on nimetty P-K:n Reservipiirien ja P-K:n Maanpuolustuksen Tuki ry:n perustamaan yhteiseen Karjalan Pojat -piirilehden toimituskuntaan. Tällä järjestelyllä varmistetaan, että veteraanityötä käsitellään kyseisessä julkaisussa riittävässä laajuudessa. Kesän 2024 nettilehdessä julkaistiin 8 perinneyhdistyksen artikkelia sekä oma kansi. Paperisena / netissä julkaistun joulukuun lehden 23 sivusta 6 käsitteli veteraani- ja sotaperinneasioita. Artikkeleita / vastaavia oli yht. 13 ja sisällössä olivat edustettuina Ilomantsi, Joensuu, Kontiolahti, Nurmes ja Rääkkylä. Lehti oli kaksikantinen siten, että toinen kansi oli perinneyhdistyksen käytössä ja otsikoitu ”Veteraanityöstä perinneaikakauteen” sekä kuvitettu veteraaniliittojen tunnuksilla.
Perinnetoimikunnat toimittivat vuoden aikana Mikko Rautiaiselle tekstejä ja kuvia, joita julkaistiin portaalissa, facebookissa ja Karjalan Pojat –lehdessä. Lisää aineistoa (toimikuntien esittelytekstejä, kuvauksia paikkakunnan sotavuosista, veteraanien / muiden sotavuodet kokeneiden tarinoita / syntymäpäivä- ja muistokirjoituksia sekä juttuja tehdyistä perinneprojekteista ja veteraanityöstä) kaivataan, jotta toimintamme laajuus, monipuolisuus ja koko maakunnan kattavuus tulee mahdollisimman hyvin esille ulospäin suurelle yleisölle. Julkaisemalla esim. veteraanien ja veteraanien leskien syntymäpäiväkirjoituksia muistutamme samalla ulospäin, että sotasukupolven edustajia on edelleen elossa! Portaali/facebook – ja Karjalan Pojat -lehden tekstejä voi lähettää Rautiaiselle koko vuoden ajan sitä mukaa, kun niitä valmistuu.
Yhdistys osallistui Kokonaisturvallisuusmessuille Joensuussa 4.-5.10. Yhdistyksellä oli oma osasto Karjalan Poikien Killan messuosaston yhteydessä. Osastoa ylläpitivät vuoroluettelon mukaisesti Mikko Rautiainen, Ilkka Savolahti, Risto Alanko ja Juhani Sainio. Tavoitteena oli tuoda tunnetuksi yhdistyksen toimintaa sekä myydä samalla muutamia tuotteita. Osastolla kävi satoja ihmisiä. Tammenlehvän Perinneliitto maksoin yhdistykselle aiheutuneet kulut.
TALOUS JA VARAINHANKINTA
Yhdistyksen toiminta kustannettiin toimintavuoden aikana pääosin liitolta saatavalla toimintatukirahalla, varainhankinnalla (keräys, konsertti) sekä purkautuneiden yhdistysten/vast. lahjoittamilla varoilla. Perinnetoimikunnilla oli mahdollisuus anoa yhdistykseltä tukea tärkeimpien tapahtumiensa toteuttamiseen.
Yhdistys sai tehtyjen hakemusten perusteella avustusta veteraanien leskien kotona asumisen tukemiseen ja hyvinvointiin sekä Eevi ja Emil Tannisen Säätiöltä että Salomaa säätiöltä. Raportit niistä tehtiin ja lähetettiin lokakuun alussa. Vastaavat hakemukset ko. tahoille vuodeksi 2025 tehtiin jo syksyllä.
Veteraanikeräys toteutettiin Joensuussa 18.9. P-KR:n ja 25.9. Kainuun prikaatin varusmiesten voimin. Nurmeksessa keräys toteutettiin 25.3.2025. Nurmeksen keräys oli tulokseltaan paras vuosiin. Varoista pääosa käytettiin leskien hyvinvointiin (mm. joulurahana). Keräyspäällikkönä toimi Ilkka Savolahti (Joensuun perinnetoimikunta ja sv-kerho). Yhdistys laati ja lähetti Sotaveteraaniliitolle vuoden 2023 keräysraportin 14.11.
Yhdistyksen ja Kontiolahden perinnetoimikunnan nimissä tehtiin apurahahakemus Riitta ja Väinö H. Bromanin säätiölle ja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiölle 24.11.2023. Avustusta haettiin Kontiorantaan perustetun perinnetilan ja Muistojen Raja -museon materiaalihankintoihin. Molemmista saatiin myönteiset avustuspäätökset kevättalvella 2024 ja raha käytettiin suunnitelman mukaisiin kohteisiin vuoden loppuun mennessä. Käyttöraportti KKES:lle tehtiin marraskuussa ja Bromanin säätiöille joulukuussa.
Yhdistyksellä on Kalevankadun tiloissa laaja lahja- ja myyntivarasto. Varaston arvo laskee merkittävästi vuonna 2025, koska osa esineistä ja ansiomerkeistä on puretun Sotaveteraaniliiton tuotteita, joille ei ole enää käyttöä. Kyseisestä syystä varastossa olleita omia ja Veteraanivastuu ry:ltä syksyllä saatuja muita tuotteita (heijastimia, pinssejä, Marskin ja Junkers -merkkejä yms.) annettiin myytäväksi Nurmeksen 8 C luokalle. Sovittiin, että he saavat myyntituloista 50%. Myynti jatkuu keväällä 2025.
Tmi Tilipalvelut Heidi Monosen (Liperi) hoiti palkanlaskennan ja tilinpäätöksen laadinnan. Toiminnantarkastajana oli Jaakko Turunen Lieksasta.
Yhdistyksen tuloslaskelmassa on erillinen seuranta (”ennakkomaksu”) niiden yhdistysten osalta, jotka ovat purkautumisen yhteydessä lahjoittaneet rahavarojaan sotaveteraanipiirille ja/tai perinneyhdistykselle. Niitä ovat Joensuun, Kiteen, Nurmeksen, Pyhäselän ja Tohmajärvi-Värtsilä sotaveteraanit (nykyiset kerhot) sekä Lottaperinteen, Sotilaspoikien sekä Rintamaveteraanien kerhot. Kyseisiä varoja on käytetty vain niiden jäsenistön hyväksi. Sotaveteraanipiirin yhdistykselle 2022 luovuttamia varoja on käytetty yhdistyksen muiden osien toimintaan. Järjestelmä on toiminut erittäin hyvin.
Lieksan Sotaveteraanit ry luovutti purkautuessaan 31.12.2024 jäljelle jääneet varansa perinneyhdistykselle. Summa merkitään ennakkomaksuna tilikarttaan. Enon Sotaveteraanit ry:ltä ei jäänyt varoja luovutettavaksi.
LOPUKSI
Perinneyhdistys ja sen perinnetoimikunnat kykenivät hoitamaan niille suunnitellut tehtävät hyvin ja täysimääräisesti, osin yli odotusten. Negatiivisena asiana voidaan mainita tukianomusten ja tukien määrän merkittävä putoaminen erilaisista sosiaalineuvojan toimenpiteistä huolimatta.
Perinneyhdistyksen hallitus kiittää kaikkia sotiemme veteraanien, heidän leskien huolenpidosta vastanneita sekä erityisesti perinnetoimikuntia arvokkaasta tuki- ja perinnetyöstä, jota ne ovat omissa kunnissaan tehneet. Lämpimät kiitokset koko jäsenistölle, että olette osallistuneet aktiivisesti toimintaamme.
Hallitus osoittaa suuret kiitokset myös arvokasta tuki- ja hoivatyötä tehneille P-K:n Hyvinvointialueen Siun soten vanhuspalvelun avainhenkilöille ja kunnissa toimiville palveluntuottajille sekä muille työmme tukijoille ja yhteistoimintakumppaneille.
HALLITUS
