Pioneeri Onni Miettinen (1919-1941)

Pioneeri Miettinen Onni Einari

Synt. 29.7.1919. Syntymäpaikka: Polvijärvi. Kirkonkirjoissa: Polvijärvellä. Haavoittui ja hukkui Kiestingissä 21.9.1941.

Isän nimi: Antinp. Lähin omainen: Isä Polvijärvi, Martonvaara, Lipasvaara. Nainut tai naimaton: N:ton. Siviilitoimi tai ammatti: Maanvilj. Koulusivistys: 3 lk. kansak. Äidinkieli:S Vieraitten kielten taito: Ei. Ollut kutsunnassa 22.9.1939. Hyväks. vak. palvelukseen. Määrätty astumaan palvelukseen 27.12.1939. Joukko-os. johon määrätty: Pion. koul. keskus. Saapunut 27.12.1939 ja määrätty 3. kompp. Sotilasvala 1.2.40. Arvostelu: Täsmällisyys, ahkeruus, huomiokyky, sot. kehitys, käytös, kaikissa Hyvä. Palveluksen laatu: Aseellinen. Huomautuksia: Siirr. 10.2.40 1.K:n. Siirr. 3./ Pion. P. 18. 11.3.40. Lomalla 10 vrk 17.10 – 26.10-40. Siir 15.12-40 3./ Pion. P. 5. Erikoiskoulutus asevelv. Pioneeri. Sotilasarvo: Pioneeri. Pituus 169 cm Paino 63 kg. Silmien väri: Sininen. Kaasunaamarin numero: 2 Saappaan numero: 43. Vapautettu 26.6.1941; Täysin palvelleena. Palvelusaika: 18 kk. Vakituinen asuinpaikka ja osoite vapauttamisen jälkeen: Polvijärvi, Martonvaara, Lipasvaara.

Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 27.12.1939 Pion. koul. keskus. Tuntolevyn N.o 976906

Tuntolevyn n:o 696658. Haavoittunut 21.9.41 Lohilahdessa ja hukkunut samana päivänä Tuoppajärveen. Kuoleman syy: Hukkui syöksyveneen kaatuessa. Vainaja lähetettiin 26.9.41 Ouluun. Lähde: Kaatuneiden kantakortit.

 

21.9.41 Pion. Miettinen haavoittui Lohilahdessa ja tuotaessa häntä syöksyveneellä yli järven, vene kaatui Pion. Miettinen Onni Einari hukkui samoin kuin 5 muuta henkilöä joukossa 1 lotta n. klo 20.30. Veneessä olleista 7 henkilösta pelastui ainoastaan lotta Harjula. Lähde: Sotapäiväkirja 19562 Pioneeripataljoona 15. 3. komppania.

21.9.41 Klo 22.15 Ilmoittaa luutn.Kallio, että patl:n satamasta lähtenyt syöksyvene tehnyt haaksirikon Lohilahden suussa. Tällöin lienee hukkunut 6 henkeä. Ilmoituksen haaksirikosta tuonut mainitusta veneestä pelastunut lotta Harjula. Lähde: Sotapäiväkirja 10420 Jalkaväkirykmentti 12 II pataljoona.

16-20.9.41 Moottorimiehet jatkuvasti huoltoajoissa Tuoppajärvellä. 21.9.41. Alik. Piirala hukkunut toimiessaan perämoottorin kuljettajana ja siirtäessään Lohilahdessa yhtä vääpeliä, alikersanttia, kahta haavoittunutta ja kahta lottaa Lohilahdesta Kiestinkiin. Ainoastaan yksi lotta pelastui uimalla rantaan n. 80 m. Onnettomuuden syy: Moottorin pysähdyttyä ei alik. Piirala ollut pitänyt moottoria uudelleen käynnistäessään sitä veneensuuntaisena. Seurauksena oli veneen täyttyminen perästäpäin vedellä mitä kova tuuli vielä auttoi. Tässä yhteydessä huomautettakoon, että olisi ehkä sytä perämoottorit varustaa jonkinlaisella lukituksella esim. ketjujen avulla niin ettei moottorin ja veneen välinen kulma ie voisi erehdyksessäkään tulla vaaralliseksi mitä lukitusta kuljettaja voisi käyttää esim. myrskyllä jolloin seisominen on epävarmempaa ja joillain taipaleilla jolloin kuljettajan ei tarvitsisi niin jännittyneenä seistä. 23-25.9.1941 1 ups. ja 8 miestä naaraamassa hukkuneita 6 henkilöä ja moottoria jolloin 24.9 saatiin 4 hukkunutta ja moottori ylös sekä 25.9 yksi hukkuneista ylös. 1-2.10.1941 Moottorivene

onnettomuudessa hukkuneiden naarausta jatkettu. Lähde: Sotapäiväkirja 23038, 2. Siltakomppania, 15.6.1941-31.12.1942.

21.9.1941. Iltayöstä hukkui komppaniamme vääpeli Somerpuro August. (s.16.5.1895 Suonenjoki, 2 lasta) Lähde: Sotapäiväkirja 10363, Jalkaväkirykmentti 12. 4. komppania, 12.6.1941-13.3.1942.

21.9.1941. Klo 16.40-17.50. Ihmeellinen hetki ( 2 lottaa ) todella etulinjalla asemiamme katsomassa. Klo 20.00. Komppaniamme Eeva lotta (Rissanen Eeva Ilona Inarista 24v. 3 lasta ) hukkui paluumatkalla etulinjasta. Lähde: Sotapäiväkirja 10373 Jalkaväkirykmentti 12. 6. komppania, 10.6.1941-25.9.1941.

21.9.1941 Klo 15.00 Haavoittui Stm. Telkkälä ( Telkkälä Johan Benjam s.6.3.1921. oli mukana veneessä ja hukkui). Lähde: Sotapäiväkirja 10369, Jalkaväkirykmentti 12, 5. komppania, 10.6.1941-26.4.1942.

21.9.1941 Hukkui Tuoppajärveen Alikersantti Mehtäjärvi Aarne Adolf s. 8.5.1921 Inari. Haavoittunut 18.8.1941 Kiestingin radalla. Palveli JR 12 II pataljoonassa. Lähde: Kantakortit.

Onni Einari Miettinen on haudattu Polvijärven sankarihautaus maalle.

 

Koonnut: Markku Sirviö

Kaatuneitten omaisten liiton alueellinen 80-vuotisjuhla Joensuussa 10.8.2025

Sotaorvon tarina sanoin, sävelin ja kuvin 10.elokuuta 2025 klo 13.00. Paikka: Joensuun ev.lut.srk. keskus, Kirkkokatu 28, 80100 Joensuu

”On kesäkuu 1944. Isä on viimeistä kertaa lomalla ja lähdössä toiveikkaana viimeistä kertaa Kannakselle. Äiti vei isän hevosella Matkaselän asemalle sotilaiden yhteiskuljetukseen. Oli luvattu, että nyt pääsee takalinjoille. Toisin kuitenkin kävi! Kannaksella alkoi suuri rynnäkkö kesäkuun 9. päivänä 1944. Isän joukot joutuivat ensimmäiseen tuleen ja juhannuksena hän katosi Tali-Ihantalan taisteluissa”.

”Äidistäni Lempi Kostamosta tuli sotaleski 30-vuotiaana. Äidille jäi viisi lasta, joista minä Eila, olin vain vuoden ikäinen ja vanhin 9-vuotias. Elämä pienellä maatilalla oli työntäyteistä, jossa kaikille lapsille oli omat tehtävät. Elämä oli kovaa ja isän kaipaus suuri”, kertoo sotaorpo, kanteletaiteilija Eila Kostamo.

Vuonna 1945 perustettiin valtakunnallinen Kaatuneitten Omaisten Liitto ry, jonka alaisuuteen sotalesket perustivat alaosastoja ympäri Suomen, niin myös Pohjois-Karjalaan, jossa Lempi Kostamo toimi aktiivisesti. Yhdistystoimintaan osallistuminen toi vertaistukea ja tietoa sotaleskille. Sotien seurauksena Suomessa oli 30 000 sotaleskeä ja 55 000 sotaorpoa. Nykytilanteen mukaan elossa on vain 2 sotaleskeä ja sotaorvotkin ovat keski-iältään jo 85-vuotiaita.

Tarinan sotalesken ja sotaorvon elämäntaipaleelta kertovat Eila Kostamo ja lapsenlapset.

Tilaisuus on Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry:n järjestämä, kaikille avoin Kaatuneitten Omaisten Liiton 80-vuotisjuhlavuoden paikallinen tapahtuma. Kahvitarjoilu juhlan jälkeen.

Asu vapaa.

Lämpimästi tervetuloa!

Nurmeslaisten sankarivainajien matka rintamalta kotiseudun kirkkomaahan

Nurmeslaisten Sankarivainajien matka kirkkomaahan (kirjoittanut Sakari Puumalainen 2025)

(Tekstissä mainittu Severus Rusanen on kirjoittajan isoisä, joka on aikanaan kertonut kirjoittajalle tekstissä kuvatun tapahtumaketjun)

Nurmes sodassa 1939–1945 -pyöräilyreitti

kuvassa suojeluskuntapukuista sotilasta esittävä patsas kivääri jalalla. Jalustassa Karjalan vaakuna.

Nurmeksen Sankaripatsas Kirkkoharjulla. (kuva Mikko Rautiainen 2017)

kuvassa Nurmeksen kartta

Karttaan numeroitu pyöräilyreitin kohteet (1-19). Kartta: maanmittauslaitos.fi/karttapaikka

 

1.Kauppalantalo (Karjalankatu 1)

Kuvassa jugendtyylinen puurakennus kuvattuna talviaikaan pimeällä.

Nurmeksen v.1905 valmistunut jugendtyylinen Kauppalantalo. Sotavuosia esittelevä perinnehuone sijaitsee rakennuksen Maariankadun puoleisessa päädyssä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

Kierros on luontevaa aloittaa vuonna 1905 valmistuneen jugendtyylisen Kauppalantalon pihalta, josta löytyy vuonna 1979 pystytetty sotaan lähdön muistomerkki. Tältä paikalta ensimmäiset nurmeslaiset lähtivät ylimääräiseen harjoitukseen ja sen myötä talvisotaan syksyllä 1939. Nurmeslaisia taisteli mm. Kuhmon rintamalla ja Lieksan Nurmijärvellä, Puuruun linjalla. Rakennuksen kellarissa toimi puolestaan talvisodan aikana Ilmapuolustusaluekeskus (IPAK 32) ja kesästä 1940 alkaen Ilmavalvonta-aluekeskus 235. Muistomerkin läheisyydessä oleva tykki puolestaan tuotiin paikalle vuonna 2011 kunnioittamaan jatkosodan alkamisen 70-vuotismuistoa ja nurmeslaisten sotaponnisteluja. Hallintorakennusta tarvittiin myös koulukäyttöön talvisodan jälkeen, Keskustan koulun tuhouduttua pommituksissa. Kauppalantalolla sijaitsee myös Ylä-Karjalan sotavuosia esittelevä perinnehuone. Lue perinnehuoneesta lisää täältä.

 

2. Rautatieasema (Raatihuoneenkatu 26)

Värikuvassa lumisessa maisemassa rakennuksia sekä kumpare, joka on sirpalesuoja.

Kuvan keskellä takana aseman sirpalesuoja. Oikealla Nurmeksen rautatieasema. (kuva: MIkko Rautiainen 2022)

  • Kauppalantalolta suunnataan Raatihuoneenkatua pitkin rautatieasemalle.

Nurmeksen halki kulkeva rautatie oli yksi syy siihen, miksi kauppala on talvisodassa ankarien pommitusten kohteena. Karjalan rautatien pohjoinen osuus Joensuusta Lieksan kautta Nurmekseen valmistui vuonna 1911. Vihollisen tavoitteena oli katkaista rautatie ja hankaloittaa siten suomalaisten toimia. Epäilemättä tässä olisi auttanut erityisesti Mikonsalmen siltojen tuhoaminen. Nurmes on myös ilmasta käsin helposti tunnistettava kohde, kapea harju kahden vesistön välissä. Koska itse asematkin olivat ilmeisiä pommituskohteita, muistuttaa sodasta edelleen sirpalesuoja, joka tarjoaa myös mahdollisuuden päätellä sirpalesuojan ja pommisuojan eroa. Aseman sirpalesuoja on ilmeisesti rakennettu talvisodan jälkeen.

 

3. Nurmeksen ortodoksinen kirkko (Kirkkokatu 31)

kuvassa Nurmeksen ortodoksisen kirkon torni

Nurmeksen ortodoksinen kirkko (kuva Mikko Rautiainen 2020)

  • Jatka Rautatieasemalta Kirkkokadulle ja kohti Mikonsalmea. Ortodoksinen kirkko on kulkusuuntaan nähden tien vasemmalla puolella.

Nurmeksen ortodoksinen kirkko on yksi seuraus jatkosodan aluemenetyksistä. Suomen menetettyä osan Karjalan alueista 1944, asutettiin Ylä-Karjalan alueelle erityisesti menetetyn Suojärven asukkaita. Heistä suurin osa oli ortodokseja. Tämä toi tarpeen rakentaa ortodoksinen kirkko ja siten Nurmeksen pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko valmistui vuonna 1959.

 

4.Veturitallinmäki (Kirkkokadulla, hieman ennen Mikonsalmea)

Kuvassa louhikkoinen mäki, jossa suuria petäjiä.

Veturitallinmäki (kuva Mikko Rautiainen 2020)

  • Jatka Rautatieasemalta Kirkkokadulle ja kohti Mikonsalmea. Veturitallinmäki jää oikealle puolelle Kirkkokatua Veturitallien ja Mikonsalmen väliin.

I-maailmansodan alettua 1914, Venäjä määräsi mittavat linnoitustyöt käynnistettäväksi Venäjään kuuluvassa Suomen suuriruhtinaskunnassa, mahdollisen Saksan hyökkäyksen varalta. Suomessa olevien linnoitteiden oli tarkoitus suojata Venäjää. Saksa ei hyökännyt Suomen kautta Venäjälle, mutta linnoittaminen työllisti suuren määrän suomalaisia. Nurmeksessa taisteluhautoja on näkyvissä edelleen esimerkiksi Kärppäsärkällä, eli Veturitallinmäellä

 

5.Mikonsalmi (Kauppalan ja itä-kaupungin välissä Lieksan suuntaan)

kuvassa salmi ja rautatiesilta.

Mikonsalmen rautatiesilta (kuva Mikko Rautiainen 2020)

Ruotsi sai Pohjois-Karjalana tunnetun alueen hallintaansa Stolbovan rauhassa 1617. Tätä ennen alueen pääuskonto oli ortodoksisuus. Alueen siirryttyä Ruotsin hallintaan, ortodoksit alkoivat muuttaa täältä pois ja tilalle tuli uutta luterilaista väkeä erityisesti Savosta. Nurmeksessa vaihtuivat siis valtakunta, uskonto ja ihmiset. Vuonna 1656 käytiin Mikonsalmessa taistelu, osana niin sanottua Venäjän sotaa. Nurmes-kylässä tämä tarkoitti sitä, että ortodoksit yrittivät tehdä paluun menetetyille alueilleen. Luterilainen kirkko poltettiin, mutta lopputulema oli ortodoksien tappio ja alueen luterilaistuminen entisestään. Ortodoksisuus oli suurelta osin Nurmeksesta poissa lähes 300 vuotta, mutta teki paluun vuoden 1944 aluemenetysten ja evakoiden myötä.

 

6. Bomban alueen muistomerkit (Suojärvenkatu 1)

  • Siirry Mikonsalmesta Bomban alueelle reittiä: Lieksantie-Esa Timosen tie-Tuulentie-Suojärvenkatu.

Bomban talo on vuonna 1978 valmistunut kopio Suojärvellä sijainneesta Jegor Bombin talosta. Vastaavaa rakennustyyliä on Suojärven lisäksi toteutettu myös Itä-Karjalassa. Suojärven asukkaista noin 70 % oli ortodokseja ja karjalankielisiä. Vastaava luku koko menetetyn Karjalan väestön osalta oli noin 8 %. Suomi menetti itäisimmän kuntansa talvisodassa. Jatkosodassa Suojärvi ja muut menetetyt alueet vallattiin takaisin, mutta 1944, oli Suojärvestä luovuttava uudelleen. Kotiseutunsa menettäneitä suojärveläisiä asutettiin sotien jälkeen erityisesti Ylä-Karjalan alueelle. Suojärveläisten evakkokokemuksia on katsottavissa täältä: https://sotiemmeperinne.fi/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/paikallista-sotahistoriaa-p-k/sotasukupolven-videoituja-haastatteluita/

Er.P. 10:n muistomerkki: Erillinen Patajoona 10 taisteli talvisodassa Tolvajärvellä. (Muistomerkki on tulosuuntaan nähden Suojärvenkadun oikealla puolella.)

kuvassa muistomerkki

Er.P 10:n muistomerkki (kuva: Mikko Rautiainen)

Ogoi Määräsen patsas: Suojärveläinen runonlaulaja Määränen menehtyi 1940 sotavankeuden rasittamana. (Patsas on lähellä rantaa, Bomba-talon vasemmalla puolella.)

kuvassa patsas, taustalla karjalaistyylinen rakennus.

Ogoi Määräsen patsas Bomba-talon vieressä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

Suojärven siviilisotavankien muistotaulu: Talvisodan aikana osa Suojärven kunnan asukkaista jäi neuvostojoukkojen vangiksi. Eloon jääneet siviilit palautettiin Suomeen talvisodan jälkeen loppukeväästä 1940. Taulu sijaitsee tsasounan vieressä, Hiljaisuuden polun varrella. Hiljaisuuden polun löydät tulosuuntaasi nähden Bomba-talon oikealta puolelta.

kuvassa muistotaulu, jossa menehtyneiden nimet.

Menehtyneiden siviilisotavankien muistomerkki. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

 

7. Itä-Kauppalan rintamamiestalo-alue

  • Palaa Bombalta Esa Timosentien – Lieksantien – Akkosalmentien risteykseen ja jatka Akkosalmentietä (tie 73) Lehtovaarantien risteykseen saakka, josta jatkat Lehtovaarantietä Nurmeksen suuntaan ja käännyt Kyrönrannan tielle.

Kyrönrannan tiellä näet rintamamiestaloja. Rintamamiestalot ovat jatkosodan jälkeen 1940-1950 -luvuilla valmistuneita 1½ kerroksisia tyyppitaloja. Jatkosodan jälkeen annettiin maanhankintalaki, jolla perusteella menetetyn Karjalan asukkaat ja osa Suomen puolesta sotineista rintamamiehistä sai maata tai tontteja sekä tyyppitalon piirustukset. Rintamamiestaloja löytyy lähes joka puolelta Suomea.

 

8. Salpa-aseman tukikohta Akkosalmen länsipuolella, Kuhmontie 8

värikuvassa puilla reunustettua taisteluhautaa.

Salpa-aseman tukikohta Nurmeksen Akkosalmessa. Taustalla Kuhmontie. (kuva: Mikko Rautiainen, 2016)

  • Jatka eteenpäin Kyrönrannantietä, joka muuttuu Tiirikkalantieksi (soratie) ja johtaa lopulta takaisin Akkosalmentielle. Käänny vasempaan Akkosalmentielle ja jatka sitä eteenpäin niin, että tulet Kuhmontien risteykseen. Käänny Kuhmontietä Nurmeksen suuntaan  vasemmalle ja ylitä Akkosalmen silta. Salpa-asema on melko pian sillan jälkeen kulkusuunnassa vasemmalla, Jaakkolantien kohdalla. Huomioi vilkkaan tien turvallinen ylitys.

– Lue Salpa-asemasta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/linnoitettu-nurmes/

 

9. Jääkärien etappitien muistomerkki, Porokylänkatu 4

kuvassa muistomerkki syysmaisemassa. Taustalla suuri petäjä ja lampi

Jääkärien etappitien muistomerkki. Taustalla suuri petäjä, joka perimätiedon mukaan on Simon ”Hurtta” Afleckin raippamänty 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta. (kuva Mikko Rautiainen 2022)

  • Jatka Salpa-asemalta Kuhmontietä Nurmeksen suuntaan ja käänny Porokylänkadulle. Kohde on lähes terveysaseman kohdalla tien oikealla puolella lammen rannalla.

Sortovuosina 1899–1917, Suomen venäläistämistä vastustavat aktivistit alkoivat hahmotella myös Suomen irrottamista Venäjästä. Tähän liittyen vuodesta 1915 lähtien lähetettiin lähes 2000 nuorta miestä sotilaskoulutukseen Saksaan, oman armeijan luomiseksi Suomelle. Siirtyminen tapahtui pitkien ja vaivalloisten etappiteiden kautta, koska Venäjän viranomaiset tarkkailivat Suomen tapahtumia, eikä sotilaaksi koulutettavia voinut lähettää kerralla suurena joukkona. Itäinen etappitie kulki Nurmeksen kautta. Etappitien muistomerkin läheisyydessä sijaitsi kasööri Ulrik Damsténin talo, joka oli yksi jääkärivärväyksen keskuksista ja etappitaloista. Nurmeksessa tapahtuneen värväyksen seurauksena Saksaan lähti 28 miestä, joista 19 oli nurmekselaisia. Ensimmäinen nurmeslainen jääkäri oli Helsingissä opiskellut Aarne Lang (1891-1918), joka lähti Saksaan jo ennen kuin värväys alkoi Nurmeksessa. Nurmes valikoitui etappitien kohteeksi, koska se oli Karjalan radan pääteasema sekä tunnettiin itsenäisyysajatukselle myötämielisenä paikkakuntana. Jääkäreiden koulutus ja sotakokemus I-maailmansodan rintamilla auttoi merkittävästi valkoisia saavuttamaan voiton punaisista vuonna 1918. Talvi, jatko ja Lapinsodissa lukuisat jääkärit toimivat merkittävissä johtotehtävissä. Muistomerkin luona kannattaa tutustua myös läheisyydessä oleviin suuriin petäjiin, jotka perimätiedon mukaan ovat veronkerääjä Simon ”Hurtta” Afleckin raippamäntyjä 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.

 

10. Jukola (Porokylänkatu 18)

  • Jatka Porokylänkatua Porokylän suuntaan. Kohde on kivirakennus kadun oikealla puolella.

Jukolan osuuskaupan funkistyylinen rakennus sai osumia Neuvostoliiton lentoaseesta talvisodan aikana. Tiettävästi rakennuksesta löytyy edelleen ikkunalasi, jossa on konekiväärin luodin reikä.

 

11. Lapinsärkän Salpa-aseman linnoitteet (Ikolantie 3, takamaasto)

kuvassa umpeutunutta taisteluhautaa.

Umpeutunutta taisteluhautaa Lautiaisen-Nurmesjärven kapeikossa Lapinsärkällä. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

  • Lapinsärkälle pääsee kääntymällä Jukolan jälkeen Ikolantielle, josta mäkeä ylös. Varsinainen kohde on mäen päällä olevan Seurakuntakeskuksen ja palaneen kirkon kivijalan takana Porokylän kadun suuntaisesti.  Laskeudu rinne alas ja jatka painanteesta polkuja pitkin ylös seuraavalle harjanteelle. Taisteluhautoja on molemmin puolin harjun alarinteitä. Koska nousut ja laskut ovat jyrkkiä, on pyörä hyvä jättää esim. Seurakuntakeskuksen pihalle ja tutustua linnoitteisiin jalkaisin.
kuvassa vanha kivimuuri

Linnoitteet löytyvät tämän vanhan kirkon kivimuurin takaa, jatkamalla polkuja Porokylänkadun suuntaisesti. (kuva: Mikko Rautiainen 2024)

– Lue kohteesta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/linnoitettu-nurmes/

– Lapinsärkällä kannattaa samalla tutustua myös v.1891 palaneen kirkon muistomerkkiin ja raunioihin

 

12. Porokylän hautausmaa (Pitkänmäentie 1-3)

Kuvassa hautakivi, jonka päällä miekka ja kotelo sekä sotilaan kypärä, kivessä myös Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoona 27:n tunnus.

Jääkärimajuri F.W.Tuiskun (1891-1961) muistokivi. (kuva Mikko Rautiainen 2022)

  • Palaa Lapinsärkältä Porokylänkadulle ja jatka sitä rautatiesillalle saakka, jonka jälkeen tulet Pitkänmäentielle.

– Lue kohteesta täältä: https://sotiemmeperinne.fi/nurmeksen-ja-valtimon-sankarihautausmaat/(Kohta: sotahistoriaa Nurmeksen Porokylän hautausmaalla)

13. Lokinkangas (Kuopiontie)

Kaksi maastopukuista reserviläistä kunniavartiossa. Toisella kädessä Suomi-konepistooli.

Kimmo Korhonen, vas. ja Niko Korhonen kunniavartiossa Lokinkankaalla 17.6.2024 (kuva: Mikko Rautiainen)

  • Jatka Hautausmaalta Pitkänmäentietä Kuopiontien risteykseen ja siitä Kuopiontietä lähes 6-tien risteykseen saakka. Kohde näkyy oikealla puolella tietä. Huomioi vilkkaan tien turvallinen ylitys.

Oman leimansa Nurmeksen sotavuosiin antoi talvisodan jälkeen Pitkällemäelle, mm. Lokinkankaan alueelle perustettu varuskunta, jota kunnioittaa muistomerkki Kuopiontien varressa. Kohteesta löytyy myös Nurmeksessa 1941 perustettujen ja Rukajärvensuunnalla jatkosodassa taistelleiden II/KTR 18 ja Krh.K/JR 31 -muistomerkit. Lisää tietoa aiheesta löydät Kainuun tykistö- ja heittimistökillan sivulta: https://kaithkilta.fi/kilta/perinteet Nurmeksessa myös koulutettiin vapaaehtoisia virolaissotilaita, jotka tulivat taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Virolaiset vannoivat sotilasvalansa Nurmeksen kirkossa itsenäisyyspäivänä 1943.

 

14. Sankarihautausmaa (Pappilansuora)

Kuvassa lumipukuisia reserviläisiä marssimassa kohti Sankarihautausmaan muistomerkkiä.

Kunniavartio järjestäytyy Nurmeksen Sankarihautausmaalla 2.12.2022 (kuva Mikko Rautiainen 2022)

  • Palaa Kuopiontielle ja jatka Nurmeksen suuntaan aina Porokylänkadun – Pappilansuoran ristetykseen, josta hautausmaa-alue alkaa.

Nurmeksen Sankarihautausmaa sai alkunsa vuoden 1918 jälkeen, kun Kirkkoharjulle tehtiin suojeluskuntalaista esittävä sankaripatsas Vapaussodassa ja Itä-Karjalan heimosodissa 1918–1919 kaatuneille valkoisille nurmekselaisille. Kaatuneista esimerkkeinä jääkärikoulutuksen saanut ja Viipurin maalaiskunnassa kuollut Aarne Lang (1891–1918) sekä Itä-Karjalan Viteleessä 1919 kaatunut heimosoturi Aulis Airanne (1900–1919). Eri puolilla taistelleita Nurmekselaisia kaatui 1918 taisteluissa noin 30. Kirkollista toimintaa alueella on ollut 1600-luvulta lähtien. Talvi- ja jatkosotien sankarihaudat tehtiin osaksi samaa kokonaisuutta siten, että Sankaripatsas kaitsee koko aluetta. Talvisodassa nurmekselaisia kaatui noin 80, jatkosodassa noin 120 ja Lapinsodassa 3. Heidän joukossaan oli monenlaisia kohtaloita. Teppo Heikkinen katosi talvisodan alussa 4.12.1939, Job Kolehmainen kaatui 13.3.1940, samana päivänä, jolloin talvisota päättyi, 11.4.1940 kaatunut Martti Eskelinen oli talvisodan viimeinen nurmekselainen uhri ja 3.7.1941 kaatunut Väinö Määttä jatkosodan ensimmäinen nurmekselainen uhri, Eino Heikkinen ja Oiva Lohtander puolestaan laskettiin sankarihautaan vasta melko pitkän aikaa Lapinsodan jälkeen. Suomalaisilla oli kaikista muista II-maailmansodan sotaa käyvistä maista poikkeava tapa haudata kaatuneet kotipaikkakunnalle. Kaatuneita myös etsitään edelleen taistelukentiltä ja haudataan sitä mukaa, kun heitä löydetään ja tunnistetaan. Lisää tietoa kaatuneista täältä: https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/

 

15. Olli Tiaisen muistomerkki (Sankarihautausmaa, Pappilansuora)

kuvassa muistokivi.

Rajakapteeni Olli Tiaisen (1770-1833) muistomerkki (kuva Mikko Rautiainen 2019)

Olli Tiainen syntyi nykyisen Rautavaaran Tiilikkajärven alueella vuonna 1770. Myöhemmin hänen kotipaikkanaan oli Nurmeksen Ylikylä. Kun Ruotsin ja Venäjän välinen Suomen sota alkoi vuonna 1808, valitsivat Nurmeksen ja Pielisjärven alueen talonpoikaississit Tiaisen johtajakseen. Tiainen oli jo 1700-luvun lopulla osallistunut Ruotsin ja Venäjän väliseen Kustaan sotaan. Suomen sodassa Rajakapteeni Tiainen niitti mainetta taitavana, yllättävien iskujen tekijänä venäläisiä vastaan. Tiaisen urhoollisuus ei jäänyt kuninkaalta huomaamatta. Kustaa IV Aadolf palkitsi Tiaisen myöntämällä hänelle mitalin ja eläkkeen. Tiainen kieltäytyi vannomasta uskollisuutta Suomen uudelle isännälle Venäjän keisarille. Tiaisen elämä ei päättynyt hänen kuolemaansa. Periksiantamatonta ja velvollisuudentuntoista talonpoikaisjohtajaa tarvittiin nostamaan suomalaisten itsetuntoa, kun kansalliset herättäjät alkoivat rakentamaan kansakuntaa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Myös itsenäinen Suomi tarvitsi Tiaista esimerkillisenä sotilaana, ja hänestä onkin monella tapaa tullut maakunnan sotilaiden esikuva nro:1. Tiainen sai hautamuistomerkin Kirkkoharjulle vuonna 1870 ja sen alkuperäinen paikka on Sankaripatsaan paikalla.

 

16. Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta (Nurmeksenkatu 11)

Kuvassa muistolaatta rakennuksen seinässä ja teksti: Tällä paikalla toimi Nurmeksen Suojeluskunta ja Lotta Svärd -yhdistys 1934-1944.

Nurmeksen suojeluskuntatalon (”Motin”) muistolaatta ammattiopiston rakennuksen seinässä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

  • Käänny Pappilansuoralta ylös Kirkkokadulle ja käänny harjun päälle päästyäsi oikealle Rajakadulle, josta pääset kadun päästä Nurmeksenkadulle. Kohde on kadun vasemmalla puolella.

Keskustan kentän laidalta, ammattiopiston rakennuksen seinästä löytyy samalla paikalla sijainneen Nurmeksen suojeluskuntatalon muistolaatta. Toisella laidalla kenttää seisoo sotien jälkeen, talvisodan pommituksissa tuhoutuneen keskustan koulun uudisrakennus. Itse urheilukenttä puolestaan valmistui aikanaan Nurmeksen suojeluskunnan toimesta.

 

17. Karjalan kalmistoissa lepäävien muistomerkki Kirkon edustalla (Kirkkokatu 17)

Kuvassa tumma muistokivi, jossa teksti: Luovutetun Karjalan kalmistoissa lepäävien vainajien muistolle. Heidän, jotka kalliin maan poveen jäivät nukkumaan. Taustalla koulurakennuksia.

Luovutetun Karjalan kalmistoissa lepäävien vainajien muistomerkki vuodelta 1958 Nurmeksessa. Taustalla Kirkkokadun koulun rakennukset. Jugend-tyylinen puurakennus valmistui v.1905 Nurmeksen yhteislyseon käyttöön (kuva: Mikko Rautiainen 2022.)

  • Nouse Nurmeksenkadulta ylös Maariankadulle. Muistomerkki on kadun oikealla puolella lähellä kirkkoa.

Näitä muistelupaikkoja tarvittiin joka puolella maata, kun satojentuhansien suomalaisten läheiset jäivät menetettyjen alueiden hautausmaille, jonne ei varsinkaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ollut pääsyä, jos olivat tuholta ylipäätään säilyneet.

 

18. Nurmeksen kirkko (Kirkkokatu 17)

Värikuvassa punatiilinen kirkon seinä, jossa pommien sirpaleiden aiheuttamia vaurioita.

Nurmeksen kirkon pommitusvauriot vuodelta 1940 Karjalankadun puoleisella seinällä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

Seuraava kohde on uusgotiikkaa edustava Nurmeksen 5.kirkko vuodelta 1897. Kirkon Karjalankadunpuoleisesta seinästä voi ihmetellä ruhjeita, joita aiheuttivat ne toistasataa pommia, jotka tippuivat kirkon lähelle 4.helmikuuta 1940. Kirkon 55 metriä korkea torni, tuolloin maakunnan korkein rakennus tarjosi talvisodassa paikan tähystää vastapuolen koneita, mutta lienee se auttanut myös vihollista suunnistamaan Nurmekseen. Jylhä katedraali ei sirpalevaurioista hätkähtänyt, eikä menneisyyden dramaattisia vaiheita ole siloteltu piiloon. Kirkon pääoven yläpuolelta löytyy puolestaan muisto ajalta, kun oli Suomi Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistyttyä keisarien nimilaatta poistettiin, mutta palautettiin myöhemmin takaisin.

 

19. Nurmeksen pommitusten muistomerkki (Nurmeksenkatu 22)

Värikuvassa muistomerkki ja suuri mänty lumisessa maisemassa.

Kuvan oikeassa reunassa sotilassairaalan pommituksen muistomerkki lumipeitteiseinä vastapäätä suurta mäntyä (kuva: Mikko Rautiainen 2022)

  • Kirkkokadun varrelta, läheltä Kaarlonkadun risteystä löytyy Sairashuoneen palotori.

Korttelissa, johon nyt on noussut uudisrakennuksia, sijaitsi aikanaan yleinen sairaala, joka talvisodan aikana toimi sotasairaalana. Tänne kohdistui neuvostoilmavoimien isku tammikuussa 1940. Vuonna 1960 pystytetty muistomerkki löytyy läheltä palotorin toista päätä. 21:n kuolleen nimilista koruttomassa kivipaadessa on karua luettavaa. Haavoittuneitakin oli 30. Muistomerkkiä vastapäiset jylhät petäjät lienevät todistaneet Neuvostoliiton pommien tuhovoiman sotasairaalan sirpalesuojaan (”Seitzin pommisuoja”) 23.tammikuuta 1940. Mahtavatkohan ne kantaa naapurin metalliromua sisällään? Itse sairaala selvisi pommituksesta, mutta tuli puretuksi vuonna 1981. Kirkkokadulle palatessa voi pysähtyä ”KOP:n” kivitalon kohdalla Kaarlonkadun kulmassa ja katsoa tämän sivun kuvasta, millainen oli sen paikalla ollut alkuperäinen KOP:n talo, joka tuhoutui samaisessa iskussa. Pyöräilyn jälkeen on hyvä suunnata Kötsin museoon https://www.nurmes.fi/kotsin-museo katsomaan elokuva Pommien varjossa, mikä antaa kokonaiskuvan talvisodan tapahtumista Nurmeksessa. Lue lisää pommituksista täältä: https://sotiemmeperinne.fi/talvisodan-pommitukset-nurmeksessa-ja-valtimolla/

kuvassa piirretty kaavio pommisuojasta.

”Verta itkevä Seitzin pommisuoja” (Ari Uddin piirros Seitzin pommisuojasta Erkki Koistisen muistitietojen perusteella, Nurmeksen museo)

Mustavalkoisessa kuvassa katunäkymä.

Vasemmalla Yleinen sairaala, oikealla talvisodan pommituksissa tuhoutunut KOPn talo (kuva Nurmeksen museo 1910-1929)

Mikko Rautiainen

Maanpuolustus/veteraanilehden tuore numero julkaistu Pohjois-Karjalassa!

Karjalan pojat -lehti on vuonna 1956 perustettu, nyt jo 69 -vuotias perinteikäs pohjoiskarjalainen maanpuolustusjulkaisu. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa; lippujuhlapäivinä pdf-lehtenä ja itsenäisyyspäivinä paperilehtenä ja pdf-lehtenä.

Nykyisin lehti on kaksikantinen, sisältäen reserviläisjärjestöjen ja sotien perinneyhdistyksen kuulumiset.

Lue 4.6.2025 julkaistu lehti täältä:

https://karjalanpojat.fi/dataflow/karjalanpojat2/files/media/karjalanpojatreservilaisliite_12025_8962.pdf

Sodan ja rajan historiaa ja nykyisyyttä Stolbovan rauhan rajalla ja Rukajärventiellä

Jos mahdollista, on historiaa hyvä opiskella siellä, missä asiat tapahtuivat. Nurmeksen Kirkkokadun koulun sotahistoria -kurssin nro: VIII oppilaat tekivät toukokuun lopulla perinteeksi muodostuneen opintomatkan Lieksaan Rukajärventielle ja Nurmijärven-Änäkäisen alueen sotahistoriallisiin kohteisiin. Ensimmäisen kerran retki toteutettiin keväällä 2016. Sotahistoria tulee konkreettisella tavalla lähelle, kun rajaa kohti matkustetaan samaa hiekkatietä, kuin suomalaiset sotilaat kesällä 1941.

Alue on Suomen hienoimpia sotahistoriallisia kohteita monipuolisuutensa vuoksi ja sopii kurssisisältöihimme hienosti myös sen vuoksi, että talvisodassa nurmeslaisia oli puolustustehtävissä Änäkäisellä ja Puuruun linjalla. Jatkosodassa monien nurmeslaisten ja valtimolaisten sotatie kulki puolestaan Kivivaarantietä Rukajärven suunnalle. Ennen retkeä tutustuimme aiheeseen mm. katsomalla dokumenttivideon Valtimolla syntyneen ja Rukajärvellä taistelleen nurmeslaisen Mauri Kuvajan (1923-2019) sotakokemuksista. Dokumenttia olivat aikanaan toteuttamassa aiemman sotahistoria -kurssin oppilaat.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Jukolan motin alue, joka toimi jatkosodan aikana Rukajärven rintaman huoltokeskuksena ja paikkana, jonka kautta rintamalle lähdettiin ja palattiin. Alkuperäisiä rakenteita ei ole säilynyt, mutta opastaulut antoivat hyvin havainnollistavan käsityksen siitä, miten laaja korpivaruskunta alueella sijaitsi.

Jukolan motista jatkoimme reitin itäisimpään kohtaan Kivivaaran rajavyöhykepuomille. Tähän paikkaan tiivistyy paljon sodan ja rajan historiaa, koska puomin takana kulkee pätkä yhtä Suomen vanhimmista itärajan osuuksista. Lieksan kohdalla kulkeva raja on pysynyt lähes samalla paikalla jo Stolbovan rauhasta 1617 saakka, eli jo yli 400 vuoden ajan. Stolbovan rauha oli myös kurssimme ajallinen alkupiste, koska tuolloin Nurmes ja Pohjois-Karjala tulivat osaksi Ruotsin valtakuntaa. Kivivaaraa lähestyessä maisemaan ilmestyivät rajavartiotornit, mikä konkretisoi rajan läheisyyden. Jo vuosien ajan olemme saaneet näillä retkillä tavata rajavartijoita, niin myös tällä kertaa. Rajavyöhykepuomilla Pohjois-Karjalan rajavartioston partio kertoi meille tärkeästä työstään ja koulutuksestaan. Lisäksi saimme myös mielenkiintoisen kalustoesittelyn ja rajakoiriakin tavattiin. Kiitos Rajavartiolaitoksen edustajille erinomaisen sisällön tuomisesta päiväämme!

Kuvassa oppilaita muistomerkin vieressä.

Eemil Pyykönen (vas.), Ate Klemetti, Eetu Kärkkäinen, Jere Romppanen ja Nico Laurila talvisodan Änäkäisen linjalla. Taustalla Rukajärventie. (kuva Mikko Rautiainen 2025)

Matkalla takaisin Änäkäiselle pysähdyimme muistomerkillä, jossa kerrottiin talvisodan ensimmäisten uhrien, Hanhiahon miesten pysäyttävä tarina. Änäkäisellä tutustuimme talvisodan puolustuslinjaan ja hämmästelimme Salpa-aseman panssariesterivistöjä ja kaunista suomaisemaa. Sodan päättyminen ja linnoitustöiden keskeyttäminen konkretisoitui kivilouhoksella, jossa oli pino valmiita järkäleitä odottamassa siirtoa kohteisiinsa. Alueen vaikuttavin ja poikkeuksellisin kohde on luonnollisesti Vornasenvaaraan louhittu Salpa-aseman luolatukikohta, joka valitettavasti on turvallisuussyistä suljettu. Viimeisenä kohteena pysähdyimme vielä talvisodan Puuruun -linjalla Nurmijärvellä. Tuolla nurmeslaisia taistelijoita oli johtamassa muun muassa Nurmeksen yhteislyseon tuon aikainen rehtori Esa Kauppinen (1894–1973). Onneksi asemat Puuruun linjalla pitivät. Vihollinen oli nimittäin suunnitellut valtaavansa Nurmeksen joulukuun alkupuolella 1939. Kiitos aktiivisille oppilasryhmälle hyvin onnistuneesta päivästä!

 

Mikko Rautiainen, historian- ja yhteiskuntaopin lehtori

Kuvassa panssariestekivilouhos.

Panssariestekivi -louhos Änäkäisellä (kuva: Mikko Rautiainen)

Oppilaita kallioluolan sisäänkäynnin edustalla.

Oppilaita Änäkäisen kallioluolan suulla. (kuva Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa oppilaita panssariestekivillä.

Osa oppilaista tutkimassa Salpalinjaa Änäkäisellä. (kuva Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa oppilaita tykin takana.

Tykkiin tutustumassa Puuruun linjalla. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Johannes Mutanen (1914-1940)

Pioneeri Johannes Mutanen (s. 1.10.1914, kaatui 5.3.1940 pommituksessa)

Mutanen Johannes s.01.10.1914 syntymäpaikka Polvijärvi ja kirkonkirjoissa Polvijärvi, Kr.kat. Isän nimi Simo Lähin omainen Simo Mutanen Joensuu, Mutala. Maatyömies. Naimaton. Rangaistukset ennen palvelukseen astumista 1 sakko, huutosakko 20 vrk vank. vesileipä. Lukee, ei kirj. Pituus 164 paino 54, silmät siniset. Ollut kutsunnassa 6.9.34. Hyväksytty vak.palv. Määrätty ast. vak. palvelukseen 10.9.36, Joukko-os johon määrätty: Er. pion. K. Saapunut 10.9.1936, ja määrätty Er.Pion.K. Sotilasvala 10.10.36. Ampumaluokat: Tyydyttävä. Arvostelut. Hyvä. Aseellinen palvelus. Lomat ajalla : 4.10-8.10.36. Erik. koul. varusm:  Pioneeri. Vaputettu 25.8.37. Täysin palvelleena. palvelusaika 350 päivää. Osoite vapauttamisen jälkeen Pielisensuu, Postiosoite: Joensuu Mutala. Siirretty reserviin 25.8.1937.

Palvelus liikekannallepanon jälkeen. Saapunut 10.10.1939. Joukko-osasto 24. Pion.K. Tuntolevyn n:o 701182 Määrätty 24 Pion.K:n. Perhesuhteet: N:ton. Lähin omainen Isä: Simo Mutanen Joensuu Mutala. Kirkonkirjoissa: Taipale kr. kat seurak. Siviilitoimi: Työmies Palveluksen laatu: Ratsunhoitaja 24. Pion.K. Huomautuksia: Kaatunut 5.3.40 Loimolassa. Lähde: Kantakortit

1.3.40 klo 8-16 I ja II / 24 Pion.K:sta 50 ja 4. Rak.K:sta 100 miestä korsurakennuksella Kaartojärven maastossa. Toim. j. huolto- ja vartiotehtävissä.

2.3.40 klo 8-16 Entisin työvoimin korsutöitä Kaartojärven maastossa 12 DE. varten.Toim. j. huolto- ja vartiotehtävissä. klo 7-19 Loimolan pommitusta ilmasta ja maasta. Samanaikaisesti luettiin yhdestä ikkunasta nähtynä 51 konetta joista n. 45 pommikonetta. Ainakin 3 taloa rikkoutui. Pommitus oli ankarin tähänastisista. I joukkueen Loimolan Kairikossa olevista hevosista haavoittui 1. Asuintalon seiniin tuli sirpaleenreikiä, mutta ei mitään miehistövahinkoja. 3.3.40 klo 8-16 Entisin työvoimin korsutöitä Kaartojärven maastossa. Toim. j. huolto- ja vartiotehtävissä.

3.3.40 Klo 13.30 Ammuttiin ryssän pommikone, putosi komppanian leirin läheisyyteen. 1 ryssä pelastui laskuvarjon avulla ja vangittiin. 1 oli suohon vajonnut kainaloitaan myöten ja 1 oli palanut. Kone räjähtänyt ja kappaleet sinkoilleet kymmenien metrien päähän toisistaan. Klo 20-24 1+3 miestä korjannut pommien rikkomaa Suovanjärven tietä.

4.3.40 klo 8-16 Entisin työvoimin korsutöitä Kaartojärven maastossa. Toim.j. entisissä tehtävissä.

5.3.40 klo 8-16 Entisin työvoimin korsutöitä Kaartojärven maastossa. Toim. j. huolto- ja vartiotehtävissä sekä  komppanian leirillä sälelumiaidan valmistuksessa.

Kuvassa sotilaita suksilla hevosen perässä.

Hiihtoratsastajia 1.1.1940 sotasaalishevosella. (SA-kuva 11337)

5.3.40 Klo 9 Kaatui pomminsirpaleesta Loimolan kirkon ja Kairikon talon välillä komppanian päällikön ratsuhevosen hoitaja Johannes Mutanen. Jatkuvan ilmapommituksen takia on Loimolasta poispääsy ja sinne paluu vaikeaa. Usein täytyy odottaa tunteja ennenkuin voi lähteä yrittää. Nytkin lähti komppanian päällikkö ratsain ratsuhevosenhoitajan vetoköydestä kiinnipitäen suksilla seuratessa. Kun oli päästu n. 50m ilmestyi äkkiä kone oikealta. Kompp. pääll. käänsi hevosen takaisin, mutta havaitsi samalla että toinen kone lähestyi takaapäin jolloin hän käänsi jälleen hevosensa ympäri ja sanoi vetoköydestä irtaantuneelle Mutaselle joka oli menossa puitten alle ilmasuojaan. että tulee sitten kun pääsee menosuunnassa n. 300 m:n päässä olevaan metsikköön. Noin tunnin odoteltuaan jona aikana Loimolaa ja sen ympäristöä pommitettiin kompp.pääl. jatkoi matkaansa kompp. leirille ja edelleen korsutyömaalle. Klo 17.30 Kompp. pääll. tapasi Mutasen pomminsirpaleen kaatamana puun alta n. 400m eroamispaikasta Loimolan kirkkoon päin. Pommi oli osunut n. 10 m:n päähän. Aikaisemmin on samaa aukeaa ylitettäessä jouduttu hävittäjien takaa-ajamaksi ja kk-tulen alaiseksi. Lähde: Sotapäiväkirja 2473 24. Pioneerikomppania 1.3-13.3.1940.

Johannes Mutanen on haudattu Polvijärven Sotkuman sankarihautausmaalle.

 

Teksti: Markku Sirviö

Kuvassa sotilas ilmatorjuntapikakiväärin kanssa.

Sotasaaliiksi saatu ryssän It- pikakivääri. 7,62 mm:n neuvostoliittolainen ilmatorjuntapikakivääri DA 7,62 Itpk DA m/Degtjarev Loimola 1.12.1939 (teksti SA-kuva 2301)

Kainuun Tykistö- ja heittimistökillan sekä Kainuun tykistörykmentin seppeleenlasku Nurmeksen Lokinkankaalla 17.6.2025

Seppeleenlaskutilaisuudella kunnioitetaan perinnepatteriston, perinnekranaatinheitinkomppanian ja muiden 14.D:n epäsuorantulen joukkojen kunniakasta sotatietä Rukajärven suunnassa.

 

Tilaisuuden ohjelma 17.6.2025

13.45  Saapuminen Lokinkankaan muistomerkeille, pysäköintiopastus

13.50  Ryhmittyminen tilaisuuteen

13.55  Kunniavartiot, liput saapuvat

14.00 Suomen laulu, Nurmeksen Mieskuoro

Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan puheenjohtajan tervehdys

Seppeleiden laskeminen muistomerkeille

Kainuun Tykistörykmentin tervehdys

Nurmeksen kaupungin tervehdys

Finlandia, Nurmeksen Mieskuoro

Liput poistuvat ja tilaisuus päättyy

Valtimon sankarivainajat -kirja julkaistiin Kaatuneiden muistopäivänä

Kuvassa mieshenkilö signeeraamassa kirjaansa.

Leevi Kuokkanen signeeraamassa kirjojaan (kuva: Pertti Meriläinen 2025).

Valtimolla vietettiin kaatuneiden muistopäivänä 18.toukokuuta arvokas, kotiseutuhenkinen maanpuolustusjuhla, kun tyylikäs kovakantinen Valtimon Sankarivainajat -kirja julkaistiin Kuntalaisten talon juhlasalissa. Kirjan toimitti valtimolaistaustainen Leevi Kuokkanen, FM ja julkaisi Valtimo-seura ry. Teos on jatkoa Leevi Kuokkasen kirjoittamalle Valtimolaiset sodassa 1939–1945-kirjalle (2011). Kirjan julkistamista edelsi messu Valtimon kirkossa, seppeleenlasku Sankarihaudalle sekä Valtimo-seuran tarjoamat kahvit. Tilaisuus keräsi suuren osallistujajoukon.

Kuvassa harmonikka/piano -esitys.

Jonne Tuhkala ja Hanna Nevalainen esiintyvät (kuva: Mikko Rautiainen 2025).

Kuvassa mieshenkilö puhumassa.

Heikki Ovaskainen piti tervetuliaispuheen (kuva: Pertti Meriläinen).

Kuvassa mieskuoron esiintyjät tummissa puvuissa.

Nurmeksen mieskuoro esiintymässä (kuva: Mikko Rautiainen).

Juhla alkoi Hanna Nevalaisen piano- ja Jonne Tuhkalan harmonikka esityksillä. Kappaleina Finlandia ja Pienet kukkivat kummut. Tervetulosanat juhlassa esitti Valtimo-seuran pj. Heikki Ovaskainen. Puheessaan hän kiitti sekä sankarivainajia että heidän muistonsa esille tuonutta Leevi Kuokkasta. Omassa puheessaan Kuokkanen kertoi kirjansa syntyvaiheiden lisäksi mm. sotahistorian tutkimuksen nykytilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Hän kehotti kuulijoita vaalimaan kotien kätköistä löytyviä sotahistoriallisia löytöjä ja muistutti, että Kansallisarkistossa on edelleen jopa järjestelemätöntä aineistoa viime sotiin liittyen. Kuokkasen puhetta seurasi Veteraanin iltahuuto ja Oi kallis Suomenmaa Nurmeksen mieskuoron komeasti kajauttamana ja Mauri Mahlavuoren ja Markku Köntän johtamana. Mainittakoon, että mieskuoron riveissä esiintyi jatkosodan sotilaspoika, lähes 95-vuotias Tauno Koljonen (s.1931).

Kuvassa mieshenkilö puhumassa.

Pasi Parkkinen toi kaupungin tervehdyksen (kuva: Pertti Meriläinen).

Kuvassa mieshenkilö puhumassa.

Mikko Rautiainen esitti sotien perinnetoimikunnan terveiset (kuva: Pertti Meriläinen).

Nurmeksen kaupungin tervehdyksen toi valtimolaissyntyinen kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen. Parkkinen muistutti tärkeällä tavalla puheessaan, että nyt julkaistun kirjan arvo tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan tervehdyksen tuonut Mikko Rautiainen puhui sotavuosista mm. valtimolaisen Mauri Kuvajan (1923–2019) näkökulmasta ja kertoi Ylä-Karjalassa tehtävästä veteraani- ja perinnetyöstä. Lämminhenkinen juhla päättyi perinteikkäästi Karjalaisten lauluun, jonka jälkeen kirjailija signeerasi teoksiaan.

Kiitos Leevi Kuokkaselle, Valtimo-seuralle ja kaikille kirjan tekemiseen osallistuneille arvokkaasta perinnetyöstä!

Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta

Kuvassa juhlan osallistujia.

Kirjanjulkistamisjuhla keräsi suuren osallistujajoukon Valtimon kuntalaistentalolle (kuva: Mikko Rautiainen 2025).

Otto Martikaisen (1898-1980) päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa vuosilta 1919-1920 ja 1941-1942

Otto Arvid Martikainen 26. lokakuuta 1898 – 4. huhtikuuta 1980 (81)
* Kotipaikka: Salmenkylän Särkelä
* maanviljelijänä ja seppä, kunnanvaltuutettu
* Vanhemmat: seppä Juho Martikainen ja Riitta (os. Leveinen), sisarukset: Jalmari, Eino ja Edla
– Asepalvelusajan päiväkirja 1919: Vihkosta puuttui pari ensimmäistä sivua, joten alkaa siitä kun Otto  on ollut Lappeenrannassa jo jonkun aikaa. Heinäkuussa tulee siirto Salmin pitäjän Manssilaan.
– Kirjeet 1919: Kotiin lähetettyjä kirjeitä asepalvelus ajalta. Näissä Otto tilittää vähän laveammin
   joistakin asioista, joten täydentää mukavasti tuota päiväkirjan aineistoa.
– Sotapäiväkirja 1941-1942: Enimmäkseen lyhyitä merkintöjä päivän tapahtumista.
Mustavalkoisessa kuvassa kaksi sotilasta asettuneina valokuvattavaksi.

Otto ja Kalle Kinnunen uintireissun ja putkasta vapautumisen jälkeen 3.6.1919 (kuvan haltija: Jouko Martikainen, digitointi: Sami Kuittinen)

Otto Martikaisen päiväkirja 1941-42

Mustavalkoisessa kuvassa sotilaita korsussa.

Korsussa 1941-1942. Otto Martikainen pöydän ääressä (kuvan haltija: Jouko Martikainen, digitointi: Sami Kuittinen)

 

Tiedot henkilöstä ja aineistosta sekä aineiston puhtaaksikirjoitus:
Otto Martikaisen veljen lapsenlapsi Sami Kuittinen, 2024
Kuvassa mies ja koira maalaismaisemassa.

Otto Martikainen Kotikonnuilla eläkepäivinään. (kuvan haltija: Jouko Martikainen, digitointi: Sami Kuittinen)