Kuvassa ihmisiä muistomerkkien läheisyydessä.

Kainuun Tykistö- ja heittimistökillan sekä Kainuun tykistörykmentin seppeleenlasku Nurmeksen Lokinkankaalla 17.6.2025

/in , , , /by

Seppeleenlaskutilaisuudella kunnioitetaan perinnepatteriston, perinnekranaatinheitinkomppanian ja muiden 14.D:n epäsuorantulen joukkojen kunniakasta sotatietä Rukajärven suunnassa.

 

Tilaisuuden ohjelma 17.6.2025

13.45  Saapuminen Lokinkankaan muistomerkeille, pysäköintiopastus

13.50  Ryhmittyminen tilaisuuteen

13.55  Kunniavartiot, liput saapuvat

14.00 Suomen laulu, Nurmeksen Mieskuoro

Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan puheenjohtajan tervehdys

Seppeleiden laskeminen muistomerkeille

Kainuun Tykistörykmentin tervehdys

Nurmeksen kaupungin tervehdys

Finlandia, Nurmeksen Mieskuoro

Liput poistuvat ja tilaisuus päättyy

Kuvassa kirjan kansi.

Valtimon sankarivainajat -kirja julkaistiin Kaatuneiden muistopäivänä

/in , , , /by
Kuvassa mieshenkilö signeeraamassa kirjaansa.

Leevi Kuokkanen signeeraamassa kirjojaan (kuva: Pertti Meriläinen 2025).

Valtimolla vietettiin kaatuneiden muistopäivänä 18.toukokuuta arvokas, kotiseutuhenkinen maanpuolustusjuhla, kun tyylikäs kovakantinen Valtimon Sankarivainajat -kirja julkaistiin Kuntalaisten talon juhlasalissa. Kirjan toimitti valtimolaistaustainen Leevi Kuokkanen, FM ja julkaisi Valtimo-seura ry. Teos on jatkoa Leevi Kuokkasen kirjoittamalle Valtimolaiset sodassa 1939–1945-kirjalle (2011). Kirjan julkistamista edelsi messu Valtimon kirkossa, seppeleenlasku Sankarihaudalle sekä Valtimo-seuran tarjoamat kahvit. Tilaisuus keräsi suuren osallistujajoukon.

Kuvassa harmonikka/piano -esitys.

Jonne Tuhkala ja Hanna Nevalainen esiintyvät (kuva: Mikko Rautiainen 2025).

Kuvassa mieshenkilö puhumassa.

Heikki Ovaskainen piti tervetuliaispuheen (kuva: Pertti Meriläinen).

Kuvassa mieskuoron esiintyjät tummissa puvuissa.

Nurmeksen mieskuoro esiintymässä (kuva: Mikko Rautiainen).

Juhla alkoi Hanna Nevalaisen piano- ja Jonne Tuhkalan harmonikka esityksillä. Kappaleina Finlandia ja Pienet kukkivat kummut. Tervetulosanat juhlassa esitti Valtimo-seuran pj. Heikki Ovaskainen. Puheessaan hän kiitti sekä sankarivainajia että heidän muistonsa esille tuonutta Leevi Kuokkasta. Omassa puheessaan Kuokkanen kertoi kirjansa syntyvaiheiden lisäksi mm. sotahistorian tutkimuksen nykytilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Hän kehotti kuulijoita vaalimaan kotien kätköistä löytyviä sotahistoriallisia löytöjä ja muistutti, että Kansallisarkistossa on edelleen jopa järjestelemätöntä aineistoa viime sotiin liittyen. Kuokkasen puhetta seurasi Veteraanin iltahuuto ja Oi kallis Suomenmaa Nurmeksen mieskuoron komeasti kajauttamana ja Mauri Mahlavuoren ja Markku Köntän johtamana. Mainittakoon, että mieskuoron riveissä esiintyi jatkosodan sotilaspoika, lähes 95-vuotias Tauno Koljonen (s.1931).

Kuvassa mieshenkilö puhumassa.

Pasi Parkkinen toi kaupungin tervehdyksen (kuva: Pertti Meriläinen).

Kuvassa mieshenkilö puhumassa.

Mikko Rautiainen esitti sotien perinnetoimikunnan terveiset (kuva: Pertti Meriläinen).

Nurmeksen kaupungin tervehdyksen toi valtimolaissyntyinen kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen. Parkkinen muistutti tärkeällä tavalla puheessaan, että nyt julkaistun kirjan arvo tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan tervehdyksen tuonut Mikko Rautiainen puhui sotavuosista mm. valtimolaisen Mauri Kuvajan (1923–2019) näkökulmasta ja kertoi Ylä-Karjalassa tehtävästä veteraani- ja perinnetyöstä. Lämminhenkinen juhla päättyi perinteikkäästi Karjalaisten lauluun, jonka jälkeen kirjailija signeerasi teoksiaan.

Kiitos Leevi Kuokkaselle, Valtimo-seuralle ja kaikille kirjan tekemiseen osallistuneille arvokkaasta perinnetyöstä!

Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta

Kuvassa juhlan osallistujia.

Kirjanjulkistamisjuhla keräsi suuren osallistujajoukon Valtimon kuntalaistentalolle (kuva: Mikko Rautiainen 2025).

Mustavalkoisessa kuvassa sotilaita.

Otto Martikaisen (1898-1980) päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa vuosilta 1919-1920 ja 1941-1942

/in , , , /by
Otto Arvid Martikainen 26. lokakuuta 1898 – 4. huhtikuuta 1980 (81)
* Kotipaikka: Salmenkylän Särkelä
* maanviljelijänä ja seppä, kunnanvaltuutettu
* Vanhemmat: seppä Juho Martikainen ja Riitta (os. Leveinen), sisarukset: Jalmari, Eino ja Edla
– Asepalvelusajan päiväkirja 1919: Vihkosta puuttui pari ensimmäistä sivua, joten alkaa siitä kun Otto  on ollut Lappeenrannassa jo jonkun aikaa. Heinäkuussa tulee siirto Salmin pitäjän Manssilaan.
– Kirjeet 1919: Kotiin lähetettyjä kirjeitä asepalvelus ajalta. Näissä Otto tilittää vähän laveammin
   joistakin asioista, joten täydentää mukavasti tuota päiväkirjan aineistoa.
– Sotapäiväkirja 1941-1942: Enimmäkseen lyhyitä merkintöjä päivän tapahtumista.
Mustavalkoisessa kuvassa kaksi sotilasta asettuneina valokuvattavaksi.

Otto ja Kalle Kinnunen uintireissun ja putkasta vapautumisen jälkeen 3.6.1919 (kuvan haltija: Jouko Martikainen, digitointi: Sami Kuittinen)

Otto Martikaisen päiväkirja 1941-42

Mustavalkoisessa kuvassa sotilaita korsussa.

Korsussa 1941-1942. Otto Martikainen pöydän ääressä (kuvan haltija: Jouko Martikainen, digitointi: Sami Kuittinen)

 

Tiedot henkilöstä ja aineistosta sekä aineiston puhtaaksikirjoitus:
Otto Martikaisen veljen lapsenlapsi Sami Kuittinen, 2024
Kuvassa mies ja koira maalaismaisemassa.

Otto Martikainen Kotikonnuilla eläkepäivinään. (kuvan haltija: Jouko Martikainen, digitointi: Sami Kuittinen)

Kuvassa kunniavartio saapuu sankarihautausmaalle yleisön seuratessa.

Kansallisen veteraanipäivän kunnianosoitukset ja muistamiset Nurmeksessa ja Valtimolla 25.4.

/in , , /by

Kansallinen veteraanipäivä Nurmeksessa 25.4.

 

27.huhtikuuta vietetään kansallista veteraanipäivää 39.kerran.

Suomen kohtalo ratkaistiin kesän 1944 suurissa torjuntataisteluissa. Suomi pysäytti Neuvostoliiton suurhyökkäykset ja säilytti itsenäisyytensä. Armeija ei antautunut. Jatkosodan jälkeinen aselepo astui voimaan syyskuun neljäntenä päivänä 1944. Rauhanehtojen mukaisesti Neuvostoliitto vaati Suomea karkottamaan Pohjois-Suomessa olevat saksalaiset sotilaat. Entiset aseveljet eivät olleet halukkaita sotimaan toisiaan vastaan, joten osapuolet sopivat valesodasta; Neuvostoliitto kuitenkin havaitsi tämän ja uhkasi miehittää Suomen, jos oikeaa sotaa ei aloitettaisi. Lapin sodan avainoperaatio oli Tornion maihinnousu. Tässä suomalaiset suorittivat uhkarohkean iskun saksalaisten sivustaan Oulusta Tornioon. Noin vuosi sitten 99-vuotiaana menehtynyt nurmeslainen Ahti Okkonen oli yksi Lapin sodan viimeisistä veteraaneista. Hän osallistui Tornion maihinnousuun ja muisteli, ”Se oli reissu vasta. Saksalaiset koittivat pommittaa vielä sitä laivaa, mutta eivät saaneet sattumaan”.

Huhtikuun 27. päivänä 1945, käsivarren lappiin edenneet suomalaiset totesivat viimeisten saksalaisten vetäytyneen Norjan puolelle. Maa oli vapaa vieraista asevoimista ja II-maailmansota oli Suomen osalta ohitse. Lapin sodan päättymisen jälkeen olemme saaneet elää 80 rauhan vuotta, joten sotasukupolvi on oman liputuspäivänsä ansainnut. Taistelevat joukot ja kotirintama mahdollistivat sen, että siniristilippu liehuu myös muinakin liputuspäivinä.

Kuvassa seppele.

Nurmeksen kaupungin seppele laskettuna sankarihautausmaalle 25.4.2025. (kuva: Mikko Rautiainen)

 

Kunnianosoitukset

Koska 27.4. on sunnuntaipäivä, suoritettiin seppeleiden lasku jo perjantaina 25.4. alla olevan aikataulun mukaisesti. Tämä mahdollisti koulujen ja oppilaiden osallistumisen ja siten perinteen elävänä pitämisen nuorten suuntaan. Jo useiden vuosien ajan on ollut käytäntönä, että veteraanipäivänä kaupungin seppeleen sankarihautausmaille laskevat koulujen oppilaat. Kirkkokadun koulussa veteraanipäivä huomioitiin myös 9.luokan oppilaiden Taika Turusen, Milli Honkasen ja Tiia Juntusen pitämällä päivänavauksella.

 

Klo 11 Valtimon sankarihautausmaa

* Kunniavartio (res.upseerit)

* Seppeleenlasku (Valtimon koulun oppilaat historianopettaja Roope Rönkön johdolla)

Kuvassa seppeleenlaskeminen Sankarihautausmaalle.

Valtimon koulun oppilaat laskemassa seppelettä Valtimon sankarihautausmaalle 25.4.2025. Kunniavartiossa res.upseerit. (kuva: Roope Rönkkö)

 

Klo 12 Nurmeksen sankarihautausmaa

* Kunniavartio (Nurmeksen reserviläiset ja res.upseerit)

* Kellojen soitto tapulista ja liputus (Nurmeksen ev.lut.seurakunta)

* Sotien perinnetoimikunnan puheenvuoro (Historian -ja yhteiskuntaopin lehtori Mikko Rautiainen)

* Seppeleen lasku (Kirkkokadun koulun 8A-luokan oppilaat Eemil Pyykönen ja Iiro Korhonen)

Kuvassa seppeleenlaskijat Sankarihautausmaalla.

Kirkkokadun koulun oppilaat Eemil Pyykönen (vas.) ja Iiro Korhonen laskivat veteraanipäivän seppeleen Nurmeksen Sankarihautausmaalle 25.4.2025 (kuva: Mikko Rautiainen)

Muistamiset

Sotien perinnetoimikunnassa mukana olevat kaupunki ja Lions Club Nurmes/Pielinen muistivat vakiintuneen käytännön mukaan veteraaneja, veteraanien leskiä ja sotilaspoikia koteihin / hoivakoteihin toimitettavalla muistamisella veteraanipäivänä ja itsenäisyyspäivänä. Tällä kertaa sotasukupolven edustajat saivat kukan, merinovillasukat ja suklaata. Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen (s.1929) https://sotiemmeperinne.fi/sirkka-partanen-s-1929/ on viimeinen elossa oleva veteraani Nurmes-Valtimo -alueella. Veteraanien leskiä on perinnetoimikunnan tiedossa 21 ja sotilaspoikia neljä.

 

Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunta

Mustavalkoisessa ryhmäkuvassa lottapukuisia naisia ja tyttöjä.

Lottia Nurmeksen Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla 1943 tai 1944. Sirkka Partanen on kuvassa toinen oikealta. (kuva: Sirkka Partanen)

 

Sirkka Partanen 2022. (kuva: Mikko Rautiainen)

Talvisodan 1939 evakkomatka Nurmeksen Pohjois-Salmenkylästä Särkikylän koululle Evijärvelle

/in , , /by

Tyyne Kejosen (1925-2012) muistot evakkomatkalta

Nuoret sotavangit, siviilit, jotka ei kerinnyt Karjalasta pakoon ennen 1941 sodan uudelleen alettua. Ensin 1939: Oltiin Evijärvellä evakossa. Olin 14- vuotias, sisko Hiljan poika Hannes ja isä sekä äiti. Viemenen jäätä pitkin Puumalaan kello seitsemän aamulla. Kaikilla meillä oli ruokaa ja vaatteita, joita ei ollut paljon. Kai ne oli surusta ja pelosta raskaampia.

Pommitus kuului kaukaa. Veli Viljo oli neljä vuotta minua vanhempi. Ei kelvannut sotaan iän vuoksi, oli liian nuori, jäi lehmiä hoitamaan. Kun oltiin 30. päivä marraskuuta taipaleella, isä pysähtyi jäällä ennen Karjalan rantaa ja sanoi: Katsotaan vielä kotia ja kotirantaa, vaikka lie viimeinen kerta. Äiti itki ääneen ja rukoili; anna Hyvä Jumala vielä tulla kotiin rakkaille rannoille. Puumalan pirtti oli täynnä lapsia ja aikuisia. Kovasti pohti perheiden isät ja äidit. Lapsista joku itki.

Kun tuli kuorma-autot ja linja-autot hakemaan meitä, hulina ja hälinä, kerkiikö linja-auto täyttyä ennen meitä. Arvelkaa, en muista, kummassako kyydissä tultiin kirkkoon. Siellä oli valot viimeisen piälle, kun mentiin. Heti oli himmeä valo vain. Kalliolahden vanha isäntä nousi saarnastuoliin ja sanoi: Rukoilkaamme rauhaa, veisatkaamme. En muista, mikä virsi. Kansa hiljeni hetkeksi, oli vanhoja, huonokuntoisia. Meille kantoivat sotilaat maitotonkkia alttarille ja ammentivat maitoa peelareihin.

Kun tuli hämärä, meitä ruvettiin lastaamaan junaan, Onni Rissasen isä Pentti ja Eino Ullgrenin veli Leo. He olivat sotapoliiseja. Ritsoille autettiin isommat ja pienemmät minne saivat nukkumaan, vaikka äidin syliin. Äidit ja isät asetettiin penkeille. Minä ainakin nukuin ensimmäisen yön penkin alla. Reino Ollilainen putosi Matti ja Teuvo Kalilaisen päälle. Eivät olleet pojat kummosia, vaan osasivat jo sanoa ja monta kertoo P ja S ja hirvee viha silmissä.

Matkustettiin vain yöllä. Ikkunoissa pimeet verhot. Yhtenä yönä tuli sotapoliisi meille sanomaan: Bropoi on raiteilla poikittain, ootetaan ja sitten jatketaan, yöllä ei päivällä.

Mentiin kolme vuorokautta Pohjanmaalle Volttiin, sinne junasta. Oli pitkät ruokapöydät, välissä hienot penkit. Syötettiin ja juotettiin. Illan pimetessä lähdimme linja-autolla kahdeksan kilometrin päähän Särkikylän koululle Evijärvelle. Opettajia ja toimintanaisia oli meitä vastassa ja he kantoivat tavarat sisälle kolmanteen kerrokseen. Me päästiin sinne yläkoulun luokkaan. Meille oli laitettu taas pöydät kyllä viimeisen päälle. En oo nähnyt semmosta täytekakkuu, niin suurta , koristeena oli littee kakku. Se oli kyllä kaunis. Ne naiset, niitä paikkakuntalaisia, kyttäsi meitä; ottakaa lisää, olkaa hyvä! Kukaan ei jäänyt ilman. Kuka ei itse pystynyt, hänelle tuotiin eteen. Vanhuksia talutettiin.

Siellä koululla oli monia tuttuja Salmenkylältä. Otto Martikaisen Martta, pojat (2) sekä Rauha-tyttö, joka on nyt Oiva Heikkisen vaimo. Lukanpuron Kuittiset, Lassi ja äiti Riita sekä isä Otto, en muista muita lapsia.

Sieltä vielä toinen Kuittinen, Pekka ja Ida. Lapset Elina, nykyinen sukunimi Kansala, Jokikylässä sekä pojat Esa ja Pauli. Oli Lehtovaaralta, oli Savikylästä, Ylisenvaaralta, Palomäestä. Vanhoja, lapsia ja nuorempia äitejä. Lasten isät olivat rintamalla.

Tähän väliin olisi pitänyt sanoa, mitä kirkossa yön yli. Vessat oli ulkona. Valoja ei ollut, vaan huonompia ja lapsia ohjattiin sähkölampulla, jottei vihollisen huomio heräisi kirkkoa pommittamaan. Koneiden ääniä kuului. Kuhmosta kuuluu, sanoivat isommat. Eihän myö pennut älytty mitään sodan julmuudesta, oltiin vaan. Sitten kun lähdettiin sinne junalle, asemalla pimeessä kävellessä kuului sakista; voi hyvä Jumala, minnekä se poika hävisi. Oottako nähnyt sellaista tyttöö tai poikaa? Kun lapsi löytyi, kuului vain: kiitos, kiitos! Lapsethan ei saanut mennä vessaan, oli tehneet lehterillä penkkien alle. Kun lähdettiin alas, ihmiset kuiskaili ja kurkki ….sinne päin…

Kirjoittanut Tyyne Kejonen (os. Kuittinen, 1925-2012) (käsinkirjoitetun tekstin on kirjoittanut puhtaaksi Tyyne Kejosen veljentytär Eeva Härmä maaliskuussa 2025.)

 

Eeva Härmän kirjoittamat tiedot Tyyne Kejosesta ja hänen tekstistään

Tyyne oli isäni Viljo Kuittisen sisko ja kirjoitti kertomuksen joskus 2000 -luvun puolivälissä. Olin otettu, kun tätini antoi kertomuksen minulle. Tätini kuoli vuonna 2012. Tyynen tyttären luvalla luovutun nyt kertomuksen Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnalle.

Tyyne Kejosen (os. Kuittinen) koti oli talvisodan alkamisaikaan Viemenenjärven rannalla Pohjois-Salmenkylässä. Tilan nimi oli Savela. Tuolloin vuonna 1939 Savelassa asui Tyynen vanhemmat Otto (1881-1955) ja Loviisa (1887-1960) Kuittinen. Savelassa asui myös isäni Viljo Kuittinen (1921-2001) sekä Tyyne Kejonen 1925-2012). Siellä asui myös Oton ja Loviisan Hilja-nimisen tytön poika Hannes Kuittinen, joka oli evakkoon lähtiessä yhdeksän vuotias.

Evakkoon lähtivät siis vanhemmat Otto ja Loviisa, tytär Tyyne ja lapsenlapsi Hannes. Viljo jäi hoitamaan kolmea lehmää. Isäni ei osannut lypsää, joten Pennasenvaaran koulun keittäjä kävi lypsämässä lehmät. Tyyne kertoo, että kokoontumispaikka Pohjois-Salmenkylässä oli Puumala. Puumala oli Martti Puumalaisen kauppa vanhan Joensuuntien ja Pennasenvaaran tien risteyksessä.

Evakkomatkan olen kirjoittanut tarkkaan Tyyneltä saamani kertomuksen mukaisena.

 

Eeva Härmä

 

Kopiot Tyyne Kejosen alkuperäisestä tekstistä:

Kuvassa käsin kirjoitettu teksti.

Kopio Tyyne Kejosen käsin kirjoittamasta tekstistä (nro: 1)

Kuvassa käsin kirjoitettu teksti.

Kopio Tyyne Kejosen käsin kirjoittamasta tekstistä (nro: 2)

Kuvassa käsin kirjoitettu teksti.

Kopio Tyyne Kejosen käsin kirjoittamasta tekstistä (nro: 3)

Kuvassa käsin kirjoitettu teksti.

Kopio Tyyne Kejosen käsin kirjoittamasta tekstistä (nro: 4)

Kuvassa käsin kirjoitettu teksti.

Kopio Tyyne Kejosen käsin kirjoittamasta tekstistä (nro: 5)

Mustavalkoisessa kuvassa sotilaita nousemassa laivaan.

Sotahistoria-luento Nurmeksessa: Lapin sota ja Nurmeksen viimeinen rintamamies

/in , , /by

Nurmes-seuran Kotiseutuillassa ti 18.3.2025 luennon aiheena 80 vuotta sitten päättynyt Lapin sota

Kuvassa veteraanijärjestöjen lippuja.

Valtimon rintamaveteraanien lippu Nurmeksen perinnehuoneelle

/in , , /by
Valtimon rintamaveteraanien viimeinen pj. Paavo Harakka luovutti yhdistyksen lipun Nurmeksen perinnehuoneelle 4.helmikuuta. Yhdistyksen toiminta päättyi noin kaksi vuotta sitten ja lipun käyttö siunaustilaisuuksissa puolestaan päättyi tammikuussa, Valtimon viimeisen rintamaveteraanin Vieno Hukkasen hautajaisten myötä. Vapaussoturin poika, reservin majuri Paavo Harakka asetti lipun Nurmes-Valtimon sotainvalidit ry:n ja Nurmeksen sotaveteraanit ry:n lippujen seuraan. Nurmeksen perinnehuoneella vaalitaan kolmen järjestön ja kolmen kunnan sotavuosien perintöä:  Vuonna 2023 lakkautuneen Pohjois-Karjalan rintamaveteraanipiirin historiaan voit tutustua täältä:
Mikko Rautiainen, Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.
Kuvassa mieshenkilö asettamassa lippua jalustaan.

Paavo Harakka asettaa Valtimon rintamaveteraanit ry:n lipun jalustaan Nurmeksen perinnehuoneella 4.helmikuuta 2025.

kuvassa ihmisiä ja lippuja maanpuolustusjuhlassa.

Sotasukupolven perintöön liittyvät juhlapäivät / kaikille avoimet tapahtumat Ylä-Karjalassa 2025

/in , , /by

23.1. Muistohetki Nurmeksen talvisodan pommitusten muistomerkillä klo: 13.25 pommitusuhrien 85 vuotismuiston kunniaksi

  • Nurmes oli talvisodassa Neuvostoliiton ankarien pommitusten kohteena
  • Tuhoisin pommitus kohdistui sotasairaalan sirpalesuojaan 23.tammikuuta 1940
  • Kirkkokadun koulun 9C-luokka ja Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan edustajat laskevat kynttilät pommituksen muistomerkille uhrien 85-vuotismuiston kunniaksi
  • Lue lisää Nurmeksen talvisodan pommituksista täältä
  • Paikka: Sairashuoneen palotori, Nurmeksenkatu 22
  • Tervetuloa!

13.3. Talvisodan päättymisen 85-vuotistilaisuus Nurmes-talolla klo: 13.00

 

Kansallinen veteraanipäivä Nurmeksessa 25.4.

Koska 27.4. on sunnuntaipäivä, suoritetaan seppeleiden lasku perjantaina 25.4. alla olevan aikataulun mukaisesti. Tämä mahdollistaa koulujen ja oppilaiden osallistumista ja siten perinteen elävänä pitämistä nuorten suuntaan. Jo useiden vuosien ajan on ollut käytäntönä, että veteraanipäivänä kaupungin seppeleen sankarihautausmaille laskevat koulujen oppilaat. Kirkkokadun koulussa veteraanipäivä huomioidaan myös päivänavauksessa.

 

Klo 11 Valtimon sankarihautausmaa

* Kunniavartio (res.upseerit)

* Seppeleenlasku (Valtimon koulun oppilaat historianopettaja Roope Rönkön johdolla)

 

Klo 12 Nurmeksen sankarihautausmaa

* Kunniavartio (Nurmeksen reserviläiset ja res.upseerit)

* Kellojen soitto tapulista ja liputus (Nurmeksen ev.lut.seurakunta)

* Sotien perinnetoimikunnan puheenvuoro (Mikko Rautiainen)

* Seppeleen lasku (Kirkkokadun koulun 8A-luokan oppilaat)

 

Sotien perinnetoimikunnassa mukana olevat kaupunki ja Lions Club Nurmes/Pielinen muistavat vakiintuneen käytännön mukaan veteraania, veteraanien leskiä ja sotilaspoikia koteihin / hoivakoteihin toimitettavalla muistamisella. Tällä kertaa sotasukupolven edustajat saavat kukan, merinovillasukat ja suklaata. Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen (s.1929) on viimeinen elossa oleva veteraani Nurmes-Valtimo -alueella. Veteraanien leskiä on perinnetoimikunnan tiedossa 21 ja sotilaspoikia neljä.

 

Kunnianosoitukset Nurmeksen, Höljäkän ja Valtimon pitäjän sankarihaudoilla Kaatuneitten muistopäivänä 18.5.2025

 

Kunnianosoitus Nurmeksen sankarihaudoilla klo 12

 

Kunniavartiot (Nurmeksen reserviläiset ja res.upseerit) saapuvat paikoilleen klo 11.45

Liput saapuvat marssien klo 11.55

Suomen lippua kantaa Tapani Ovaskainen

Suomen lipun airueina ovat:

Kaupungin lippua kantaa kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Kari Ruutinen.

Kellot soivat noin pari minuuttia klo 12.00

Heikki Klemetti: Oi, kallis Suomenmaa; Nurmeksen mieskuoro, joht. Markku Könttä

Seppeleen laskeminen:

Nurmeksen kaupunki: kaupunginhallituksen puheenjohtaja Hannu Pääkkönen ja lukion opiskelija Onni Ahonen, Nurmeksen ev. lut. seurakunta: kirkkoherra Markus Kontiainen
Nurmeksen ortodoksinen seurakunta: diakoni Pasi Hämäläinen

Puhe: talousjohtaja Salla Ovaskainen, Nurmeksen kaupunki

Virsi 584

Rukous: diakoni Pasi Hämäläinen

Liput poistuvat

Kunniavartiot poistuvat

 

Kunnianosoitus Höljäkän sankarihaudoilla klo 13

Ei lippuja

Kunniavartio: Nurmeksen reserviläiset ja res.upseerit

Seppeleen lasku: Hannu Pääkkönen, Markus Kontiainen, Pasi Hämäläinen


Kunnianosoitus Valtimon sankarihaudoilla klo 14.30

Kunniavartio

Seppeleen lasku:
kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen, pastori Jari Turunen, diakoni Pasi Hämäläinen, puheenjohtaja Heikki Ovaskainen, Valtimo-seura

Virsi 584

Valtimon sankarivainajat -teoksen julkistamisjuhla Kuntalaisten Talossa klo 15

Juhlan järjestää kirjan kustantaja Valtimo-seura ry.

Ohjelma:

Musiikkia: Hanna Nevalainen, piano, Jonne Tuhkala, harmonikka.
Jean Sibelius: Finlandia, Ragnar Nyholm: Pienet kukkivat kummut 
Tervetulosanat: Valtimo-seuran puheenjohtaja Heikki Ovaskainen
Puhe: kirjan toimittaja, FM Leevi Kuokkanen
Nurmeksen mieskuoron esitys
Nurmeksen kaupungin tervehdys: kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen
Nurmeksen perinnetoimikunnan tervehdys: pj. Mikko Rautiainen
Karjalaisten laulu: yleisö

Kahvitarjoilu alkaen klo 14.

 

4.6. Karjalan pojat -lehti I/2025 ilmestyy (verkkolehtenä)

 

17.6. Kainuun Tykistö- ja heittimistökillan sekä Kainuun tykistörykmentin seppeleenlasku

Seppeleenlaskutilaisuudella kunnioitetaan perinnepatteriston, perinnekranaatinheitinkomppanian ja muiden 14.D:n epäsuorantulen joukkojen kunniakasta sotatietä Rukajärven suunnassa.

Tilaisuuden ohjelma 17.6.2025

13.45  Saapuminen Lokinkankaan muistomerkeille, pysäköintiopastus

13.50  Ryhmittyminen tilaisuuteen

13.55  Kunniavartiot, liput saapuvat

14.00 Suomen laulu, Nurmeksen Mieskuoro

Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan puheenjohtajan tervehdys

Seppeleiden laskeminen muistomerkeille

Kainuun Tykistörykmentin tervehdys

Nurmeksen kaupungin tervehdys

Finlandia, Nurmeksen Mieskuoro

Liput poistuvat ja tilaisuus päättyy

 

7.9. Veteraanien kirkkopyhä Nurmeksessa

  • Aikataulu tarkentuu tälle sivulle myöhemmin

 

Lokakuu: Vanhustenviikko

  • Perinnehuoneen esittely
  • Aikataulu tarkentuu tälle sivulle myöhemmin

 

10.10. Valtimolaisten sotaan lähdön muistopäivä

  • Seppeleen lasku muistomerkille
  • Aikataulu tarkentuu tälle sivulle myöhemmin

 

5.12. Koulujen itsenäisyysjuhlallisuudet Nurmeksen Sankarihautausmaalla itsenäisyyspäivän aattona klo: 9.20 alkaen 

Kirkkokadun koulun ja Valtimon koulun oppilaat käyvät viemässä seppeleen ja kynttilät sankarihautausmaille (Nurmes ja Valtimo) 5.12. Paikalla tuolloin myös reserviläisten kunniavartio. Ev.lut. seurakunta huolehtii lipunnoston ja kellojen soiton sankarihautausmaalla. Nurmeksen Sankarihautausmaalle jättävät tervehdyksensä myös kaupungin muiden oppilaitosten edustajat

 

6.12. Itsenäisyyspäivä

Klo 10 Itsenäisyyspäivän sanajumalanpalvelus Nurmeksen ev.lut. kirkossa

Klo 11 kunnianosoitus Valtimon sankarihaudoilla.

Klo 12 Kunnianosoitus Nurmeksen sankarihaudoilla.

Klo 13 Kunnianosoitus Höljäkän sankarihaudoilla

 

6.12. Karjalan pojat lehti II/2025 julkaistaan sekä paperilehtenä että verkossa

 

24.12. Jouluaatto

  • Hartaudet: Höljäkkä klo: 13.00, Valtimon kirkko klo: 14.00, Nurmeksen sankarihaudat klo: 15.00 ja kirkko klo: 16.00.
  • Kunniavartiot Sankarihautausmailla klo 14.45 alkaen (Nurmes ja Valtimo): reserviläisjärjestöt

85 vuotta Nurmeksen pommituksista: Muistohetki Nurmeksen sotasairaalan pommituksen muistomerkillä 23.1.2025 klo: 13.25

/in , /by

Muonituslotta Vieno Hukkanen (1922-2024)

/in , , , /by

Kuvassa nainen, jolla rinnassa kunniamerkki.

Vieno Hukkanen syntyi 5.8.1922 Sivakan Lippolassa, missä vietti nuoruutensa osallistumalla maatilan töihin. Lippola tuli tunnetuksi jo  itäisen reitin Nurmes – Ylikylä – Sivakka – Sotkamo jääkäriliikkeen etappipaikkana 1916-1917.

Talvisodan aikana Vieno jäi veljensä kanssa hoitamaan tilan karjaa, kun valtimolaiset evakuoitiin Keski-Suomeen. Jatkosodan aikana hän toimi muonituslottana Valtimolla. Tasavallan presidentti myönsi Vienolle Suomen Valkoisen Ruusun 1. lk:n mitalin 2015.

Vieno avioitui 1945 vuonna 1917 syntyneen Veikko Hukkasen kanssa ja muutti miniäksi Nuolijärvelle Liuhan maatilalle. Avioliitosta syntyi kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Veikko osallistui sekä talvi- että jatkosotaan. Leskeksi Vieno jäi vuonna 1985.

Vieno Hukkasen harrastuksista rakkain oli kuorolaulu, jonka aloitti jo ollessaan maatilan emäntänä. Hän lauloi sekä Valtimon naislaulajissa että kirkkokuorossa yli 30 vuotta. Myös marjastus ja lenkkeily olivat mieluisia.

Elämänmyönteisyys, vieraanvaraisuus, harrastukset ja omat perilliset neljännessä polvessa toivat iloa ja sisältöä Vienon elämään. Lieksassa asunut Vieno menehtyi 102 vuoden korkeassa iässä joulukuussa 2024. Muitakin pitkäikäisiä hänen suvussaan oli. Vienon veli, Juho Lipponen (1916-2023) menehtyi 106-vuoden iässä vuonna 2023. Vieno Hukkanen oli viimeinen elossa ollut Valtimon rintamaveteraanikerhon veteraanijäsen.

Paavo Harakka ja Tuomo Hölttä laskivat havuseppeleen Hukkasen siunaustilaisuudessa 4.tammikuuta ja Nurmeksen mieskuoro esitti veteraanin iltahuudon. Yksi aikakausi Valtimon veteraanityön historiassa on päättynyt.

Kirjoittanut Paavo Harakka,  Valtimon Rintamaveteraanit ry:n viimeinen pj. (teksti kirjoitettu vuonna 2022, muokattu 2025 / Mikko Rautiainen)