Polvijärveläinen pioneeri, Vänrikki Urho Jouko Kalervo Varis

Syntynyt 9.4.1910 Polvijärvellä. Isä Väinö Varis, maanviljelijä, k.1932. Koulusivistys, Maanmittausinsinööri. Siviilitoimi: Ylim. maanmittausinsinööri Kuopion läänissä. Suorittanut armeijan Er. Pion. Komppaniassa 10.5.1935-25.8.1936. Sotilaskoulutus RUK v.1936, sotilasarvo Res. vänrikki. aselaji pioneeri. Vapautettu vak. palv. 25.8.1936. Osoite: Kauhava, Karintalo. Myöhemmin Polvijärvi Huosiolampi. Talvisota: Merkinnät liikekannallepanossa: Saapunut 30.11.1939 33.Pion.K. Määrätty 33. Pion.K. Kirkonkirjoissa Polvijärvi, Maanmittausinsinööri, Naimaton, lähin omainen äiti Anna Varis, Kauhava, Karin talo. Jatkosota: Palvelus lkp:n jälkeen. Saapunut 9.7.1941 Pion.P. 35. Määrätty 3/Pion.P 35:an. Perhesuhteet: Vaimo Ellen os. Solkinen syntyään Huittisista. Lähin omainen vaimo Ellen, Polvijärvi. Palveluksen laatu: Joukkueen johtajana 9.7-19.10.41 3./Pion.P 35. Ylennykset ja kunniamerkit: Kers. Pion.P 35. Vääp. Pion.P 35. VR 4. lk. (vapaudenristi). Vänrikiksi 19.9.1941. Taistelut, joihin ottanut osaa: Pälkjärvi, Alalampi, Ruskeala, Sortavala, Kaskana, Tarsepol, Voznesenja. 9.7-19.10.1941. Kaatunut Kurzajoen suusta n.2 km koilliseen 19.10.1941. Hukkunut syöksyveneen kaatuessa tiedustelumatkalla Syvärillä.

 

Talvisota

26.1.1940 Ensimmäinen joukkue tehnyt 3 edellisenä päivänä tien Itäinen Lemetti- Lavajärvi suluttamista res.vänr. Kavilon johdolla. Joukkueeseen saapui res.vänr. Jouko Varis. 31.1.1940 klo 5.00 I joukkue aloitti vahvistettuna osasto Wahlforssilla hv kaivantoesteen rakentamisen tiellä Itäinen Lemetti – Lavajärvi n. 150 m:n päässä vihollisen itäisessä lemetissä olevista asemista. 2.2.1940 klo15.00 1-tasoinen vihollishävittäjä putosi n. 400m:n päähän kompp. alueelta. Lentäjä, yliluutnantti, hyppäsi laskuvarjolla alas ja jäätyään puuhun laskuvarjosta kiinni, haavoitti kiinniottajista kahta. 10.2.1940 I joukkue (Res.vänr. Variksen johdolla) valmisti n. 80 kasapanosta. 11.2.1940 I joukkue teki edelleen kasapanoksia ja valmisti hv-tykin asemia sekä kk-asemia Muuraimen lohkolla.24.2.1940 I joukkue (vänr. Variksen) kaivanut yhdyshautoja ja kk-asemia Itäisen Lemetin ”Komentajamotin” luona joukkojen etenemissunnassa. 26.2.1940 Itä-Lemetissä kaatui eteentyönnettyjä kk asemia rakennettaessa res.alik. Kauko Pekola ja haavoittui vaikeasti(kuoli myöhemmin k.sairaalaan) pion. Sulo Jääskeläinen Lisäksi lievästi haavoittui pion. Pekka Tolonen. Kaikki hv-tykin kranaatista. 27.2.1940 I joukkue koko yön kasapanoksin puhdistamassa vallattuja korsuja Itä-Lemetissä. Päivän koittaessa oli kuitenkin vallatuista asemista vetäydyttävä takaisin. 28.2.1940 I joukkueen tehtävänä sama kuin edellisenäkin päivänä. 29.2.1940 Itä-Lemetti vallattiin, missä pioneereillä oli tehtävänä puhdistaa mahdolliset sulutukset( I joukkue). 1.3.1940 I joukkue jatkoi I. Lemetissä puhdistusta. 3.3.1940 I joukkue suorittanut Muuraimen huoltoteiden korjausta. 7.3.1940 I joukkue alistettiin Lyijylle ja siirtyi Lavajärven suuntaan. 8.3.1940 I joukkue valmistautui Lavajärvellä olevan ”pienen motin” puhdistukseen tekemällä kasapanoksia. 10.3.1940 I joukkue Lavajärvellä eteni ”pikku motin” valtauksen jälkeen Lyijyn mukana 3-4 km. 11..3.1940 I joukkue Lyijylle alistettuna kenttävarustustöissä Lavajärven – Uomaan välillä. 13.3.1940 klo 10.04 Saapui Vaskesta seuraava puhelinsanoma, jonka komppanian päällikkö otti vastaan: ”13.3.1940 Päämaja on ilmoittanut, että rauhasta Suomen ja Venäjän välillä on sovittu ja vihollisuudet lopetetaan tänään klo 11.00 . ”Vaski”. I joukkue raivasi vielä osin rauhanteon jälkeenkin yhden tähystys- ja ampumalinjan Lavajärven – Uomaan tien maastossa. Joukot vetääntyivät säädettynä aikana etumaisen puolustuslinjan taakse ja jatkoi komppania matkaansa Korkeamäkeen saapuen sinne n. klo 4.00, jossa I joukkue Lavajärveltä tullen yhtyi komppaniaan. Komppania palasi Suistamon, Soanlahden, Kuhilasvaaran,

Värtsilän, Tohmajärven, Hammaslahden ja Joensuun kautta Lehmon kylään, majoittuen sinne. 20.4.1940 Aloitettiin miehistön kotiuttaminen(nostomiehet) ja lomauttaminen toistaiseksi(reserviläiset). Lähde 33. Pioneerikomppania, sotapäiväkirja.

 

Jatkosota

12.7.1941 klo 20.00 Puolijoukkue III joukkueesta pion. Variksen johdolla majoitustiedusteluun Kirkkolahteen. Tiellä purettiin n. 50 miinaa. 14.7.1941 klo 20.00 Lähti II luokkue ja II joukkueen 2. puolijoukkue tiedustelu- ja raivaustöihin tieosille Hiekanlahti-Läävi-Ristiselän koulu, Hiekanlahti-Ristiselän koulu, Ilmakanvuori-Hiekanlahti ja Ilmakanvuori-Heposelkä-Pälkjärvi-Hiekanlahti. Osastojen johtajina vänr.Turtiainen, pion. Varis ja alik. Mikkonen. 15.7.1941 klo 7.45 Vänr. Turtiaiaisen ja pion. Variksen osastot palasivat.Täyttivät neljä räjähdyskuoppaa. 19.7.1941 klo 19.00 Pion. Varis ja kaksi miestä lähti tiedusteluun Jänisjoen rautatiesillalle. Tiedusteltava autotie Hämeenkoskelta sillalle ja sillalta Pääkylään. Klo 24.00 Variksen partio palasi tehtävän suoritettuaan.23.7.1941 19.30 Komppanian päällikkö sai käskyn lähettää 1 joukkueen lisää Ruskealaan miinoituksia purkamaan. III joukkue – 1 ryhmä vänr. Turtiaisen ja kers. Variksen johdolla lähti tehtävää suorittamaan. Klo 20.15 III joukkue lähti. 26.7.1941 klo 17.15 Komppania sai tehtävän tiedustella ylimenopaikan Suikkasenlahden pohjoispuolella olevasta niemestä sekä ruuhikaluston valmiusasemat. Klo 18.00 Kersantti Varis ja III joukkueen kolmas ryhmä lähtivät ylimenotiedusteluun. Klo 22.10 Ilmoitus kers. Variksen partiolta, ylimenopaikka, valmiusasemat ja tietiedustelu suoritettu. Klo 23.10 Kersantti Varis ilmoitti tutkineensa ko. niemen, jonka jälkeen jv. osasto miehitti sen. 29.7.1941 klo 17.30 III joukkue kers. Variksen johdolla sai tehtäväkseen siirtää ruuhet ja kaluston osittain maitse,osittain vesitse Paksuniemeen. 30.7.1941 III joukkue palasi. 7.7.1941 klo 5.00 kers.Varis ja 2 ryhmää III j:sta lähti miina partioon. 10.8.1941 klo 10.15 III joukkue sai käskyn lähteä Karmalansalmelle rakentamaan maantie siltaa kuntoon. 11.8.1941 klo 2.45 Silta valmis. Jänneväli 5,5 m, ajotie 2,2 m. Klo 6.15 III joukkue palasi. 12.8.1941 klo 3.00 Luutnantti Saarikivi ja kersantti Varis lähtivät Sortavalaan Kymälän kaupunginosan tarkastukseen. Klo 10.30 Tarkastus päättyi miinoituksia ei havaittu. Karjalansiltaan meneviä sähköjohtoja katkottiin 2 paria. 15.8.1941 klo 10.45 Kers. Varis ja 2 miestä III joukkueesta tiedustelemaan Karjalansiltaa Sortavalassa. Silta oli räjäytetty edellisenä yönä. Klo 12.45 Kers. Varis palasi. Sortavalan puoleinen maatuki ja 2 siltapilaria osittain räjäytetty. Kansirakenne kokonaan räjäytetty 3 välin mitalta. Kaupunki havaittu miltei tyhjäksi vihollisista. Klo 17.30 luutn. Saarikivi lähti hakemaan joukkuetta (III) kaupungin puhdistukseen. Klo 18.30 Joukkue kers. Variksen johdolla lähti. Klo 21.40 III joukkue palasi, Karjalankadun oikea puoli melkein kokonaan tarkastettu ja puhdistettu.

Antti Paajanen kertoo haastattelussaan vuonna 1991, muistoja Sortavalan valtauksen ajoilta: Aamulla neljän aikaan tultiin,niin sotamies venäläinen täält vasemmalta koitti pannattein meijät kottiin. Suomalaisten konekivääri oli siinä ruispellossa ja siint oli lähtent konekiväärimiehet karkuun ja it-konekivääri, kaksoiskonekivääri ol jäänyt siihen paikalleen. Niin Varis sano miull, jott tule viimeisenä ja kato jott kuka jää, jos niinku haavottuu, niin koeta tuuva pois. Jos hää pääsee elävänt tuohon konekiväärin luo, niin se venäläisten tulo sieltä vasemmalta pysähtyy. Se juoks ko arohirvi tään pellon yli ja ko se pääs sen kaksoiskonekiväärin taa nii se venäläine pysähty! Sotamies venäläinen pääs jo niin lähelle, ettei meillä ollut ko kaks sarkaa vällii ko me semmosen Paavo Kauppisen kanss tultiin viimeseks. Sitt mentiin ketjuun siihen pelloll. Tää tilanne kesti vuorokauven eli oli yhtä hyssytystä seuraavaan aamuun kello kahteen saakka.Lähde Aarno Söder kirja Pioneeripataljoona 35.

16.8.1941 klo 4.00 III joukkue lähti jatkamaan Sortavalan puhdistusta. Klo 10.45 Joukkue palasi. Puhdistus suoritettu loppuun. Otettu 8 vankia. Miinoja ei havaittu. 17.8.1941 klo 14.15 Vänr. Simonen ja kers. Varis siltatiedusteluun Suovanjoelle Haapalammen kylään.

25-28.8.1941 Pataljoona oli siirtynyt lähelle Pitkärantaa.28.8 klo 14.00 Koirinojan Niittykentällä pidettiin paraati ja kunniamerkkien jako. 3. luokan Vapaudenristillä palkittiin pataljoonan komentaja luutnantti Väinö Hieta ja pioneeriupseeri ins.luutnantti Eino Viljo. 4.luokan Vapaudenristillä vänrikit Lauri Pohjolainen ja Olavi Toivakka sekä kersantit Väinö Antero Luukkonen, Urho Varis ja Kaino Vanninen sekä korpraali Veikko Hirvonen. 1. luokan vapaudenmitalin saivat ansioistaan korpraali Heikki Burman, alikersantti Otto Mikkonen, korpraali Simo Kettunen, kersantti Vilho Karttunen(Polvijärveltä), kersantti Martti Jolkkonen (Polvijärvi) ja alikersantti Oiva Hyttinen. Katselmuksessa samana päivänä klo 17.00 jaettiin 2. luokan vapaudenmitalit saajilleen 29. sotilaalle. Lisäksi samana päivänä ylennettiin kersantti Urho Jouko Kullervo Varis vääpeliksi. Kaikki nämä kunniamerkit ja ylennys tulivat urhoollisuudesta ja neuvokkaasta toiminnasta käytyjen taistelujen aikana.

16.9.1941 Patalj. komentajan käskystä I joukkue ja puoljoukkue II joukkueesta lähti 3:lla autolla sorastamaan Vieljärvi- Kirvesmäen tietä vänr. Simosen johdolla. Klo 12.00 Osasto Simonen palasi. Puolet II :sta ja III joukkue jatkoivat osasto Simosen työtä vääp. Variksen johdolla. Klo 20.30 Palasi osasto Varis.10.9.1941 klo 13 Otti komppania tietyömaalta 6 vihollista vangiksi. klo 23.00 Vääp. Varis + 5 pion. purki 36 vihollisen asettamaa ansaa Kotkajärven tien varrelta. 11.9. klo 5.00 Valmistui komppanian rakentama Kotkajoen silta pituus 24 m. Vääp. Varis + 5 pion. poisti läheisestä maastosta 65 vihollisen asettamaa polkumiinaa. Vänr. Leminen ja 3 pion. poisti 20 hv miinaa. 12.9. klo 15.00 Vääp. Varis + 2 pion. tiedusteluun Vaasjärvestä itään johtavalle tielle. 13.9. klo 4.00 Luutn. Toivakka, vääpeli Varis ja kokelas Linja-aho kukin 6-miehisellä partiolla lähtivät tietiedusteluun Kaskanan suuntaan. 14.9 klo 13.30 Vääp. Varis otti ryssän ins. majurin vangiksi. 16.9. klo 10.00 Luutn. Saarikivi, vääp. Varis ja 4 miestä lähti ltn. Viljon mukana tietiedusteluun Kaskana – Tarsepol tielle. 17.9 klo 9.30 n.23 km itään Kaskanasta purettiin 280 miinaa yhdestäkentästä. Klo 11.30 Partiokahakka 1 ryssä otettiin vangiksi. Klo 14.00 Ltn.Viljon partio lähti paluumatkalle. Vääp. Varis + 2 jäivät suorittamaan miinojen purkamista. 19.9 klo 4.00 Alik.Räty + puolijoukkue III joukkuesta lähti vääp. Variksen käytettäväksi. 20.9 klo 18.00 Vääp. Varis poistanut Tarsepolin tiellä 958 miinaa. 26.9 klo 8.00 Ryssän partio, todennäköisesti suomalaisissasotilaspuvuissa esiintyvä, murhasi vänr. Simosen n. 300 m joukkueen majapaikasta. Häntä oli ensin lyöty jollakin aseella päähän, raahattu n. 200m tiestä, ryöstetty saappaat, lakki, vyö, pistooli, puukko, kauluslaatat, RUK:n merkki ja karttalaukku.Ja senjälkeen ammuttu kolmesti rintaan ja pistetty pistimellä vatsaan. Tapaus havaittiinvasta klo 11.00, joten partiota ei ajettu takaa. 28.9. klo 6.30 Vänr. Varis + puolijoukkue lähti partioimaan pisteen 2174 pohjoispuolista maastoa. Klo 18.30 Os. Varis palasi. Ei tavannut ryssiä mutta jälkiä ja asutun parakin. 4.10 klo 9.00 Komppania sai käskyn siirtää 2 joukkuetta Syvärin rantaan ylimenoa varten. I ja III joukkue lähtivät. Klo 22.30 Kompp.pääll ja vänr. Varis lähtivät ylimeno paikalle. Klo 23.30 komppania lähti ylimenopaikalle. Jalkaväki kieltäytyi suorittamasta ylimenoa. 6.10 klo 3.00 3. Komppania sai luvan palata teltoille. klo 8.30 Ltn. Viljo ilmoitti että ylimeno tapahtuu kello 14.00 ja sen suorittaa 3. komppania. klo 11.30 komppania lähti ylimenopaikalle. klo 14.00 Ylimeno alkoi savuverhon ja tykistökeskityksen avulla ja jatkui häiriöttä. Klo 15.00 Yksi pataljoona kuljetettu yli ja ylimeno jatkui. klo 15.40 1. komppania saapui vaihtamaan komppanian. 13.10 klo 12.10 Patalj.

komentajan käsky suorittaa tietiedustelu Syvärille etelästä käsin johtavista teistä ja kenttäradoista alueella Vorokjeva -Ääninen. Klo 14.00 Vänr. Varis, kers. Mikkonen ja alik. Niiranen 8- miehisin partioin lähtivät suorittamaan em. tiedustelua. 15.10 Klo 11.30 alik. Niirasen partio palasi tehtävänsä suoritettuaan. Klo 15.25 Kers. Mikkosen partio palasi. 16.10 klo 17.10 Vänr. Variksen partio palasi tehtävänsä suoritettuaan. Partio oli matkallaan ottanut 2 vankia. 18.10 Klo 9.00 Patalj. kom. käsky suorittaa tietiedustelu Syvärin pohjoisrannalla alueella Vorokjeva – Voznesenja. 19.10 klo 7.00 Vänr. Varis + 1 ryhmä III joukkueesta lähti suorittamann tietiedustelua. 20.10 klo 16.30 Alik. Pietarinen, pioneerit Havukainen, Räsänen ja Kinnunen vänr. Variksen partiosta palasivat. Vänr. Varis, pioneerit Kauppinen , Salmen, Törrönen ja Leinonen olivat hukkuneet syöksyveneen kaatuessa Kuzminan kylän luona olevan saaren länsipään kohdalla 19.10.1941. Lähde: Pioneeripataljoona 35 3. komppania, sotapäiväkirja.

Edellä olevasta tapahtumasta Antti Paajanen haastattelussa muisteli seuraavaa: sitt oltiin 2-3 päivää täss niskalla teltoissa ja Variksen miel teki lähtee katselemaan vähän ympäristöä veneellä mutta se paatti upposi ja kaikki joutu veden varaan. Yksi puukko oli aseena kun pelastuneet tulliit sukkasillaan takaisin. Alkuasukkaat oli pelastaneet heidät. Varis ol sanonut, ett kertokaa terveisiä, minä jään tänne nyt! Mie kunnioitan sitä Varis vainaata. Se oli tosi Sotilas. Lähde: Aarno Söder Pioneeripataljoona 35 kirja.

20.10. klo 16.00 Saapui patl: an tieto, että vänr.Varis, 1 au. ja 3 miestä, jotka olivat matkalla Syvärin pohj. puolella Voznesenjan – Vorobjevan välillä suoritettavaan tietiedusteluun, hukkuivat syöksyveneen kaatuessa n. 8 km Voznesenjasta alavirtaan päin. Tapaturman syiden selvittämiseksi on pantu tutkimukset toimeen. Lähde 35. Pioneeripataljoona, sotapäiväkirja 19928.

21.10 klo 7.00 lähti osasto Partanen (1. komppaniasta) , vahvuus 1+1+25 4 ruuhella hukkumisonnettomuus paikalle suorittamaan naarausta Voznesenjan kylästä n. 24 km syvärin alajuoksulle päin. 22.10 Osasto Partanen jatkamaan naarausta onnettomuuspaikalle. 23.10 klo 16.00 Palasi osasto Partanen onnettomuuspaikalta, saanut naarattua ylös 3 ruumista, tuonut ruumiit Voznesenjan kylään,(kahta ruumista ei vielä saatu ylös). 24.10 klo 9.00 Lähti 1+7 miestä onnettomuuspaikalle jatkamaan naarausta johtajana alikers. Martti Räsänen. 25.10 Osasto Räsänen jatkamaan edellisenä päivänä alkamaansa tehtävää. 26-28.10 Komppania jatkamassa samoja tehtäviä kuin edellisenäkin päivänä. 29.10 Palasi naarausta jatkamassa ollut alikers. M.Räsäsen ryhmä, saamatta kuitenkaan muuta ylos kuin yhden kiväärin. Lähde Pioneeripataljoona 35. 1. komppania sotapäiväkirja 19939.

Ilmoituskuolemantapauksesta tai katoamisesta laitettu lähiomaiselle tammikuun 23 p:nä 1942. Kaatunut, Kuollut: Kuzrajoen suusta n. 2 km koilliseen 19.10.1941. Lähempi selvitys kuolemasta: Hukkui Syvärillä syöksyveneen kaatuessa tiedusteluretkellä. Ruumista ei löydetty naarauksesta huolimatta. Uusi ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta lähiomaiselle Ellen Varikselle os. Polvijärvi Huosiolampi lähetetty 23.10.1942. Kuolemantapaus: Kuollut tapaturmaisesti, missä: hukkunut Syvärin jokeen. KEK:n merkinnät ruumiista: Vastaanotettu 21.10.1942. Lähetetty Joensuun as. 23.10.1942. Lisätietoja ruumiista: Ruumis pahoin mädäntynyt. Ruumis löydettiin 15.10.1942. Lähde kantakortit.

Lehdessä ollut ensin kuolin ilmoitus hukkumisen jälkeen, jossa maininta. Hautauksesta ilmoitetaan myöhemmin. Tällöin veli Jorma ei ollut vielä kaatunut. Lehti-ilmoituksella myöhemmin ilmoitetaan että rakkaimpamme Maanmittausinsinööri Vänrikki Jouko Varis siunataan kentältä löytyneenä 14.11.42 klo 14.00 sukuhautaan Polvijärven Huosiolammilla, joten ainoastaan täten sukulaisille, tuttaville ja aseveljille saattokutsuna ilmoitetaan.

Sotapäiväkirjasta kerätty mainittavimpia asioita, muuna aikana ja muina päivinä yleisesti pioneerikomppania tehnyt tietöitä, miinoituksia, ansoituksia , esteitä ja raivauksia.

Kysymyksiksi jäi Sortavalassa Karjalansiltaan menevien johdinparien katkaisu, oliko sen ansiota että silta ei tuhoutunut kokonaan. Toiseksi Variksen sotilasarvo oli jo talvisodassa vänrikki, mutta jatkosodan alkaessa pioneeri josta kohotettiin nopeasti kersantiksi, vääpeliksi ja vänrikiksi.

 

Kirjoittanut Markku Sirviö

Kapteeni Jorma Juhani Ilmari Varis

 

s. 06.11.1911 Polvijärvi, kaatunut 7.11.1941 Uikujärvi.

Isä Väinö Varis k.1932 oli polvijärveläinen maanviljelijä. Hän oli aktiivinen vaikuttaja mm. kunnan luottamustehtävissä.

Jorma Varis asui Kauhavalla. Jossain vaiheessa myös äiti Anna Varis oli muuttanut sinne. Ainakin 30.11.1939 Annan osoite oli Kauhava, Karin talo. Sodan aikana Anna Varis asunut Polvijärvellä.

Jorman veli Urho Jouko Kalervo Varis kaatui / hukkui partiomatkalla Syväriin 19.10.1941.

Jorma Varis oli valmistunut Joensuun yhteiskoulusta ylioppilaaksi 1929. Ammatti: Upseeri. Ilmasotakoulussa asevelvollisena 6.6.33-6.6.34. Ilmavoimien RUK 1933-1934. Kadettikoulussa ilmasotaosastolla 6.6.1934-16.5.36 Kadettina. Lentoasema 6. :lla 16.5.36- Nuorempana lentoupseerina. Ilmasotakoulu 24.1.39. Lentosotakoulu 1941. Erikoiskoulutus: ohjaaja- ja tähystäjäkoulutus ja II lk:n sotilas radiosähköttäjä tutkinto 1936. Ylennykset : Res. vänrikki 31.8.34. Vänrikki 16.5.1936. Luutnantti 16.5.1938. Kapteeni 16.9.1941. Saanut Suomen lentomerkin 16.5.36. (Lähde kantakortit)

Jorma Varis kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun yhteiskoulusta vuonna 1929. Asevelvollisuutensa hän suoritti Kauhavalla Ilmailukoulussa (RUK:n kurssi nro 4?) 6.6.1933-6.6.1934, jonka jälkeen palvelus jatkui kadettina Kadettikoulun Ilmasotaosastolla 6.6.1934-16.5.36. Hänet ylennettiin reservin vänrikiksi 31.8.1934. Vuonna 1936 Varis suoritti ohjaaja- ja tähystäjäkoulutuksen sekä II lk:n sotilas radiosähköttäjätutkinnon. Vänrikiksi Varis ylennettiin 16.5.1936 ja samana päivänä hänelle myönnettiin Suomen sotilaslentomerkki. Kadettikoulun jälkeen palvelus jatkui Viipurissa

16.5.1936 – 24.1.1939 Lentoasema 6:lla nuorempana lentoupseerina. Luutnantiksi Varis ylennettiin 16.5.1938. Varis siirrettiin 24.1.1939 Ilmasotakouluun (Ilmailukoulun nimi muutettiin Ilmasotakouluksi 1.1.1938 ja edelleen Lentosotakouluksi 1.2.1941.), missä hän toimi ohjaajaopettajana. Opetushommat loppuivat 27.3.1941, jolloin koulutuslennolla olleen Variksen (oppilaana O. Ojanpalo) kone – Tuisku TU-160 – joutui syöksykierteeseen ja syöksyi Lappajärven jäälle. Varis ja Ojanpalo loukkaantuivat, kone meni poistoon täysin hajonneena. Tämän tapahtuman jälkeen Varis siirtyi Ilmavoimien esikuntaan ja sieltä syksyllä 1941 LeLv 28:n huoltopäälliköksi. Varis ylennettiin kapteeniksi 16.9.1941. Lähde: Sotapäiväkirjat, kantakortit, koonnut Petteri Varis.

Toimi kaatumisaikaan Laivueen komentajan sijaisena (lentueenpäällikkö 1.lentue) Le.Lv.28/Lento Rykmentti 2.

Laivueen komentajan lomasijaisena toiminut kapteeni Varis lähti 7.11 1941 aamupäivällä Morane Saulnier MS-608 koneella Viitanan kentältä tiedustelulennolle Uikujärven suuntaan. Sää oli sumuinen ja Variksen lentäessä siipimiehensä kanssa matalalla Sekehen kentän suuntaan klo 11.25 heitä vastaan tuli viisi I-153 hävittäjää rintamassa avaten tulen samanaikaisesti. Varis sai luultavasti heti osuman, koska hänen koneensa meni välittömästi kierteeseen ja iskeytyi Uikujärven jäälle. Variksen ruumis jäi kentälle. Lähde: Joukkosi eessä, Kari Huhtala.

 

MS-608 lentolaivue 28

7.marraskuuta 1941 klo 11.25 ampuivat vihollisen hävittäjät alas MS-608 hävittäjän itä-Karjalassa Uikujärvellä ohjaajan saadessa surmansa. Ohjaaja kapteeni Varis Juhani Ilmari(30) s.6.11.1911/Polvijärvi. Kapteeni Varis lähti klo 10.10 Viitanan kentältä tiedustelulennolle. Hänen siivellään lensi ylikersantti Leinonen MS-317:llä. Tehtävänä oli vihollisen Sekehen ja Olonpian lentokenttien tiedustelu sekä rautatieliikenteen häirintä Seesjärven ja Sorokan välillä. Koneet tekivät välilaskun Hirvaksessa ja suorittivat täydennystankkauksen, minkä jälkeen suuntasivat lentonsa kohti Uikujärveä. Sää oli sumuinen ja pilvet uloittuivat paikoitellen lähelle puiden latvoja. Koneiden lentäessä matalalla Sekehen kentän suuntaan, törmäsi vastaan viisi vihollisen ”Tshaikkaa” tasarintamassa. Kaikki avasivat tulen samanaikaisesti ja Varis sai heti osuman luultavasti ohjaamoon, koska hänen koneensa meni välittömästi kierteeseen ja iskeytyi Uikujärven jäälle. Leinosen aseet olivat jäätyneet, joten hän katsoi parhaaksi irroittautua vihollisesta. Poistuessaan paikalta hän totesi Variksen koneen palavan jäällä. Hirvaksen lentokenttä sijaitsee noin 80 km Äänislinnasta pohjoisluoteeseen. Kenttä joutui suomalaisten haltuun Karjalan Armeijan edetessä kohti Karhumäkeä. ( Ylikersantti Leinonen Armas Martti Veikko s. 28.3.1920). Lähde: Kohtalokkaat lennot, Jaakko Hyvönen.

Lentorykmentti 2 sotapäiväkirja. 7.11.1941 klo 14.30 Miinalainen – Hämäläinen : Annettu Kar. A:n ilmoitus. Kapteeni Varis ei ole palannut lennolta. Luultavasti ammuttu alas Lintujärven jäälle. Ylikersantti Leinonen näki yhden koneen syöksyvän ilmataistelun jälkeen, ei nähnyt varmasti eikä voinut ottaa osaa taisteluun, koska aseet eivät toimineet. Klo 18.20 Lorenz – Sarko: Keskusteltu em. tappion johdosta. Luutnantti Ruuskanen nyt Le.Lv 28:n komentajana majuri Sirenin ollessa lomalla.

Hävittäjälentäjä Antti Tani kirjoittaa: Perjantaina marraskuun 7. päivänä Antti oli aamun päivystysvuorossa. Hän istui Leinosen Vinskin ja parin muun lentuelaisen kanssa kuorma-auton lavalla. Auto keikkui kehnoa tietä kohti Viitanan kenttää. Lavan ylle oli asennettu pressukatos piti ainoastaan suurimman osan vedestä, lumesta ja viimasta ulkopuolella. Lavalla kylmyys iski luihin ja ytimiin, jos oli huonosti varustautunut siirtokuljetuksiin. Perillä kuorma-auto kurvasi pienen rimoista ja pahvista kyhätyn päivystysteltan luo ja hälytysporukka ahtautui sinne pakkasta pakoon. Muutama klapi kolahti peltiseen kamiinaan, joka sytykkeiden avustamana alkoi kohta työntää miellyttävää lämpöä auton lavalla palelleiden jäseniin. Aamu valkeni valjuna ja harmaana. Kaksi Moranea oli lämmityskäytetty ja rullattu lähtövalmiiksi kentän reunassa sijaitsevan päivystyspaikan viereen. Kovin on hiljaista tänäänkin, virkkoi Vinski. Tuskinpa näin matalalla säällä mitään hälytyksiä tuleekaan, arveli Antti. Kuitenkin hieman ennen kello kymmentä aukesi päivystyskojun ovi ja sisään astui lentueen huoltopäällikkö kapteeni Jorma Varis. Hän toimii virkaatekevänä laivueen komentajana kapteeni Sirenin poissa ollessa. Päivee poijat, hän lausui ja katseli ympärilleen kojussa. Ahtaassa päivystyskopissa hän nojasi hetken aikaa keppiinsä, selvästi hänellä oli jotain asiaa heille. Hän kulki kepin kanssa loukattuaan jossain onnettomuudessa toisen jalkansa. Löytyykö vapaaehtoista pienelle keikalle? Kapteeni kysyi. Mietteliäs porukka katseli hetken aikaa toisiaan hiljaisina. A lähe Viipurin poika mukkaa, ehdotti Polvijärveläiskapteeni Leinosen Vinskille leveällä karjalanmurteella. Hän kaivoi Itä-Karjalan kartan saappaansa varresta ja laittoi kävelykeppinsä nojalleen seinää vasten. No mikäs siinä, mihkäs lähetään? Vinski kysyi. Tehtävä olis seuraava : Lähetään kahella koneella Uikujärvelle. Katellaan vähä nähhään, jatakastullessa tiejustellaan rautatieliikenne Vienanlahen sopukasta Karhumäelle. Erikoisesti pitäisi suaha tietoja joistakin vihollisen puolella tapahtuvista siirroista, ja jotta onko muantie- ja rautatiekuletuksia käynnissä kauvempana rintamalinjasta. Miun mielestä voitaisiin käyvä vilikasemassa samalla mitä Olonpian ja Sekehen lentokentillä näkkyy, kun ne kerra sattuut samalle suunnalle. Ja jos nähhään viholliskonneita, nii ruvetaan tappelemaan vain jos niitä on vähän. Muussa tappauksessa jatketaan tehtävän mukkaan. No, selvä on herra kapteeni! Koneethan onkin tuossa lähtövalmiina. Lennosta tulloo pitkä, jotta männään ensiks Hirvakseen ja tankataan siellä säiliöt täyteen. Kyllä mie voisin lähteä kolmanneksi mukaan, ehdotti Antti. Ei nytten. Tällä kertoo lähettään kahella koneella, kieltäytyi kapteeni. He työntyivät valjuun ulkoilmaan ja kapteeni jätti keppinsä odottelemaan kopin nurkkaan. Leinosen Vinski kapusi MS-317:ään, kapteeni Varis MS-608:aan, ja moottorit käynnistyivät. Koneiden startatessa kello oli 10.10 ja hetken kuluttua hävittäjien moottorien pauhu etääntyi Pohjoiseen. Lento Hirvakseen kesti vain varttitunnin. Luutnantti Alitalo oli esikunnasta tulleen puhelun jälkeen ehdottanut kapteeni Varikselle parven, eli neljän koneen käyttöä, sillä hän tiesi että vihollishävittäjät olivat noihin aikoihin esiintyneet erittäin ärhäkkänä Sekehen suunnalla. Kapteeni Varis oli pitkään mulkoillut Alitaloa sillä vain kaksi konetta oli tällä hetkellä lentokunnossa. Toiset kaksi olisi valmistuneet lentokuntoon vasta puolen tunnin päästä. Luutnantti Alitalo oli joka tapauksessa jäänyt siihen käsitykseen että toinen partio liittyisi heti perään kapteeni Variksen partioon Hirvaksessa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tiedustelijoiden lento suuntautui klo 10.40 pohjoiseen Hirvaksen lentotukikohdassa suoritetun polttoainetäydennyksen jälkeen. Sää oli kehno, sumuinen ja jäätävän kylmä. Suurin lentokorkeus jota tiedustelijat saattoivat käyttää oli 400´metriä. Paikoitellen puiden latvoissa roikkuvat pilvet pakottivat matkaajat kiertelemään pinnoissa pitkin avonaisempia reittejä. Rykmentinkomentaja oli nimenomaan käskenyt kapteeni Varista välttämään Sekehen tukikohtaa, sillä hän tiesi siellä olevan iskukykyisiä vihollisen torjuntahävittäjia. Jostai syystä virkaatekevä laivueen-komentaja oli kuitenkin halunnut vilkaista kyseisiä tulokohtia jo menomatkalla. Kolmen vartin lennon jälkeen tiedustelijat lensivät suoraan pohjoiseen rautatien suunnassa. Suuri Uikujärvi jäi oikean siiven katveeseen ja he tulivat juuri pienemmän vasemmalla häämöttävän Lintujärven tasalle. Heti Lintujärven pohjoispuolella sijaitsi vaarallinen Sekehen lentotukikohta. Ylikersantti Leinonen lensi takaviistossa sata metriä johtokoneen siivellä suojatakseen partionjohtajaa arimmasta hyökkäyssuunnasta. Aivan yhtäkkiä lentäjät havaitsivat etupuoleltaan hieman alempaa kohti tulevat viisi vihollishävittäjää. Polikarpov I-153 Tsaikat lensivät tasarintamassa matalalla melkein pilvien alarajassa. Leinosen Vinski näki koneet ensin, vaaputti kiivaasti konettaan merkiksi kapteeni Varikselle, jolloin tämäkin huomasi kohti tulevan vaaran. Kohtaaminen ilmassa oli niin äkillinen, ettei lentäjille jäänyt ollenkaan aikaa suunnitella hyökkäystä. Tsaikat kävivät päälle rinta rinnan. Niiden tulenavaus kohti partionjohtajan Moranea oli yhtaikainen. Mitään ei ollut tehtävissä. Kapteeni Varis oli saanut äkki-iskussa mitä ilmeisimmin osuman ohjaamoon ja ehkä itseensä, sillä hänen koneensa pyörähti samassa syöksykierteeseen ja syöksyi matalalta Uikujärven jäälle. Se roihahti välittömästi liekkeihin, ja Vinskin oli aloitettava tiukka vääntö Tsaikkojen kanssa pelastaakseen nahkansa. Hän huomasi kuitenkin heti, että hänen aseensa olivat nähtävästi jäätyneet. Keli oli juuri sellaiseen otollinen, kostea pakkaskeli. Hän ei saanut yhtään laukausta lähtemään 20 mm:n tykistään, samoin konekiväärit olivat mykkinä. Tsaikat pyörivät ympärillä, kun hän teki toistuvia latausliikkeitä saadakseen aseet pelaamaan. Nähtävästi kapteeni Variksen tykille ja konekivääreille oli käynyt samalla tavoin, sillä Vinski ei ollut nähnyt hänenkään ampuvan yhtään laukausta hyökkäyksen aikana. Pian Vinskin oli pakko luopua toivottomasta kamppailustaan Tsaikkojen kanssa. Hän koukkasi ensin pintaan katsomaan kapteenin jäällä palavaa Moranea. Kone paloi yhä, eikä havaittavaa liikettä ollut hylyn luona. Sitten hän otti taas korkeutta ja puhkaisi pilven sisään turvaan kohti Hirvasta jonne pääsi tsaikkojen häiritsemättä klo 12.10. Vinski rullasi koneensa tankkauspaikalle ja kömpi ohjaamosta koneensa viereen. Mekaanikot saapuivat antamaan bensaa kotiinpaluuta varten. Myös paikallinen laivueenkomentaja saapui uteliaana kuuntelemaan Vinskin selostusta kapteenin alas ampumisesta. Yhtäkkiä koneen tykki rupesi aivan itsekseen ampumaan sarjatulta. Miehet katselivat hämmästyneinä, kuinka heidän päittensä ylitse taivaalle kaartuivat aseen kaikki 55 ammusta kovalla jytkeellä. Tykki ampui ilmoille aavemaiset kunnialaukaukset kapteeni Variksen muistoksi. Moottorin lämpö koneen seistessä maassa oli sulattanut tykin lukkokoneiston, ja kun paineet olivat päällä, ase laukesi. Kovasti allapäin laskeutui ylikersantti Leinonen lennoltaan Viitanan tukikohtaan klo 12.55 hyvän ystävän ja lentäjätoverin menettäneenä. Lasku oli surkeanpuoleinen ja pompahteleva, merkkinä ylimääräisestä hermopaineesta. Lentokaverit odottelivat jo päivystyskopilla, kun hän sammutti moottorin rullauksen päätteeksi. Ilmeet puhuivat: minne kapteeni oli jäänyt? Kapteeni Variksen kone ammuttiin alas… oli Vinskin lakoninen toteamus hänen kömpiessään alas ohjaamosta. Miehet ahtautuivat takaisin päivystyskopin lämpöön. Vinski kertoi ikävän tarinan yksityiskohtaisesti. Päivystäjien katseet kääntyivät tuon tuostakin yksinäiseen keppiin nurkassa. Kukahan tuon kepin perisi itselleen? kyseli joku. Hiljaisuus laskeutui hämärtyvään päivystyskojuun. Pian kostean utuinen pakkaspäivä alkoi pimetä ja miehet nousivat paikalle tulleeseen kuorma-autoon, joka kurvasi kohti Äänislinnaa. Keppiä ei kukaan perinyt vaan se lähetettiin kapteeni Variksen äidille Polvijärvelle muiden varusteiden mukana. Kapteeni Jorma Variksen ura hävittäjälentäjänä oli varsin lyhyt. Hänet tunnettiin rehtihenkisenä aktiiviupseerina lyhyenä aikanaan Lentolaivue 28:n riveissä. Hän oli erittäin itsevarma lentäjä, peloton ja velvollisuudentuntoinen. Juuri sellaista miestä oli kaivattu lentueenpäälliköksi ja myöhemmin kenties laivueenkomentajaksi. Hieman myöhemmin naputteli rykmentinkomentaja esikunnassaan raporttia ilmavoimien komentajalle.

Syvärin rintamalla vihollisen lentotoiminta jatkunut laimeana. (Harvoin nähty yli viiden koneen muodostelmia). Vihollinen välttelee taistelua. Tiedustelu Uikujärven suuntaan on kirkkaalla säällä verrattavissa väkivaltaiseen tiedusteluun. Juuri Uikujärven suunnassa on tällaisia epäedullisesti alkaneita ilmataisteluita, toisin sanoen viholliskoneet omia koneita korkeammalla. Muun muassa olen tässä suunnassa menettänyt kapteeni Variksen, joka vastoin nimenomaista ohjetta lensi partiolla Lintujärvelle. LeLv 28 on suorittanut tehtävänsä vaihtelevasti partiolla tai parvella. ( Vihollisella on aina enimmäkseen ylivoima). Melkoinen osa tehtävistä on ollut hyökkäystehtäviä maamaaleja vastaan. LeR 2:n komentaja eversti Richard Lorentz. Lähde: Jatkosodan ässä Hävittäjälentäjä AnttiTani kirj. Jukka Piipponen.

Vastustajat: Kun sota alkoi Starshiy Leytenant Vladimir Iljich Salomatin kuului 65 ShAP osastoon joka oli maataistelu osasto ja toimi Polikarpov I-153s koneella. Kello 11.25 7. marraskuuta, Morane MS 406 partio 1/LLV 28:sta oli taistelussa ilmoitetusti neljän I-153s koneen ja kolmen MIG 3 koneen kanssa Uikujärven yläpuolella. MS-608 ohjaajanaan kapteeni Jorma Varis ammuttiin alas ja ohjaajan menehtyessä alas syöksyssä. Voitto jaettiin Starhiy Leytnant Peter Samokhinin ja Salomatinin välillä. Molemmat kuuluivat 65 ShAP:n ja lensivät i-153s koneella. Salomatin nimitettiin sodan aikana Gold Star of Hero of the Soviet Union ja Order of Lenin.

Starshiy Leytenant Peter Yakovlevich Samokhin: Hän oli ottanut osaa Talvisotaan Suomea vastaan Kun jatkosota alkoi kuului 65 ShAP osastoon. Hän oli osallistunut muutamiin taisteluihin maamaaleihin. 26.syyskuuta 1941 klo 10.15 ja 11.30 hänen osastonsa joutui taisteluun seitsemää suomalaista Brwster hävittäjää vastaan. Ensimmäisessä taistelussa Derevjannojen yläpuolella kapteeni Karhunen pudotti 2kpl I-153s, lentomestari Juutilainen , luutnantti Pekka Kokko ja Kersantti Nils Katajainen jokainen 1 I-153s ja jaetun I-153s konetta sekä vänrilli Martti Salovaara yhden jaetun I-153s koneen. Toisessa taistelussa klo 11.30 vänrikki Reino Lampelto ja kersantti Katajainen pudottivat jaetun I-153s koneen Petäjäselän yläpuolella. Lentomestari Juutilainen pudotti 1kpl I-16 ja 1kpl I-153 hävittäjää ja

vääpeli Lauri Nissinen 1kpl I-153s hävittäjän Derevjannojen yläpuolella. 65 ShAP osasto kärsi suuret tappiot sillä luutnantit G.I.Vasilyev, Samokhin ja N.G Chernoshenko palasivat vaurioituneena. 7.marraskuuta 1941 11.25 Morane MS-406 partio 1/LLv 28:sta oli taistelussa 4 I-153s koneen ja 3 Mig 3 hävittäjän kanssa. MS-608 kapteeni Jorma Variksen lentämänä ammuttiin alas ohjaajan saadessa surmansa. Voitto jaettiin luutnanttien Samokhin ja Salomatin välillä. 17.joulukuuta 1941 joukko suomalaisia Brewstwr hävittäjiä 3./LLv 24 lensi reittiä Liistepohja-Sekehe-Petroswskijdam-Danilova. Johtajana oli kapteeni Jorma Karhunen, luutnantti Osmo Kauppisen ollessa siipimiehenä. Lakisuojana oli Luutnantti Lauri Pekuri ja kersantti Paavo Mellin. 2000m Sekehestä Karhunen huomasi 3 Hurricanen ja 2 kahden I-153s kolmikon muodostaman yksikön. Suomalaiset hyökkäsivät, Karhunen pudotti heti yhden Hurricanen joka maahan pudotessaan räjähti palamaan. Muut Hurricanet poistuivat ja alkoi taistelu I-153s ja Brewtwerien välillä. Suomalaisten pudotukset: Kapteeni Karhunen Hurricane 152 IAP:sta Byrstjagin alueella ja jaettu I-153 kone Kauppisen kanssa Bystrjagin aseman luona. Samalla Pekuri ja Mellin pudottivat molemmat I-153s hävttäjät Romantsin alueella. Luutnantti Samokhin ammuttiin alas ja hän sai surmansa tässä taistelussa. Hänet nimitettiin poismenneenä jälkeenpäin Gold star of the Hero of the Soviet Union ja Order of Lenin 22.helmikuuta 1943. Hän oli menehtymiseensä mennessä lentänyt 120 sotalentoa. Lähde: Soviet biplane fighter aces.

Kapteeni Jorma Varis on siunattu yksityiselle hautausmaalle Polvijärvelle.

 

Markku Sirviö