Sirkka Partanen (1929–2026), ilmavalvontalotta ja Nurmeksen viimeinen veteraani

Sirkka Partanen (os. Pelkonen) on poissa. Hän kuoli 97-vuoden iässä 6.päivänä huhtikuuta ja hänet siunattiin viimeiselle matkalleen toukokuun 2.päivänä. Sirkka oli syntynyt Nurmeksen kauppalassa 14. helmikuuta 1929. Lapsuus ei ollut huoleton. Sotavuodet alkoivat Sirkan ollessa 10-vuotias. Talvisodan alkaminen merkitsi evakkoon lähtöä. Siviiliväestö haluttiin turvaan alueilta, jotka voisivat joutua sotatoimien kohteeksi. Nurmesta pommitettiinkin ankarasti ja Sirkan käymä Kauppalan kansakoulu tuhoutui ilmahyökkäyksessä. Evakuointimääräys tuli muutamia päiviä ennen lähtöä. Mukaan otettiin vaatteilla täytetty puulaatikko. Sirkka lähti evakkoreissulle Lappajärvelle kaksoissisarensa Tertun ja mummonsa kanssa. Molemmat vanhempansa hän oli menettänyt jo ennen sotia. Myöhemmin kuoli myös mummo ja tytöt viettivät Sirkan sanoin pahimman teiniajan tätinsä hoteissa.

Jatkosodan aikana Sirkka kävi keskikoulua. Hän muistaa koulunkäynnin keskeytyneen useita kertoja ilmahälytysten vuoksi. Kesälomina vuosina 1943 ja 1944 Partanen toimi ilmavalvontalottana Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla. Pikkulottatoimintaan hän oli osallistunut jo ennen talvisotaa. Vuoroja ilmavalvontatornissa oli 2–4 tuntia kerrallaan. Tehtävä ei ollut vaaraton. Sodasta muistuttivat taivaalle ilmestyvät koneet ja rintamalta kuuluva tykkien jyly. Uhkan muodostivat myös neuvostodesantit, joita liikkui Pielisjärven alueella. Tehtäviin kuului havaittujen koneiden korkeuden ja lentosuunnan mittaaminen. Havainnoista ilmoitettiin puhelimitse Nurmekseen. Sirkka suhtautui tehtäviinsä vaatimattomasti ja korosti olleensa sodassa vain kesätöissä. Kuitenkin, kun 14-vuotias tyttö vartioi taivasta, jotta toiset saavat nukkua yönsä, ei me sotaa kokemattomat voida suhtautua häneen, kuin ainoastaan suurella kunnioituksella. Tehtävistään Sirkalle myönnettiin rintamapalvelustunnus.

Sirkka avioitui vuonna 1956 nurmeslaisen Veijo Partasen (1929–2022) kanssa. He saivat kaksi poikaa, Joukon (s.1958) ja Jounin (s.1961). Lastenlapsia syntyi kuusi. Lastenlastenlapsia Sirkka ehti saada neljä sekä myös tiedon viidennen tulevasta syntymästä. Sirkka teki 42 vuoden työuran Postin palveluksessa, toimien mm. Postikonttorin hoitajana. Lippujuhlapäivänä 2022 Sirkalle luovutettiin Vapaussodan perinneliiton Sininen risti miekan kera, jollaisen voi saada vain sota-ajan maanpuolustustyöstä. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin puolestaan Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen kunniajäseneksi. Vuonna 2024 Sirkka osallistui vanhimman lapsenlapsensa Mikon kanssa Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, mahdollisesti ensimmäisenä nurmeslaisena veteraanina. Marraskuussa 2025 hän löi Nurmeksen perinnetoimikunnan lippuun veteraanien ja Ylä-Karjalan puolustajan naulan, naulan nro:1. Suomen kolmas kuntakohtainen Tammenlehvälippu sai näin tulevaisuudelle tärkeän veteraanin kosketuksen. Nyt tuo lippu kunnioitti ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa veteraanin siunaustilaisuutta.

Sirkka Partasen poismenon myötä menetimme lämpimästi ja avarakatseisesti toisiin suhtautuvan terävä-älyisen ihmisen, jonka silmissä välkehti myös oivaltava huumori. Ylä-Karjalan viimeinen veteraani lausui perinnöksi jälkipolville: Jos on tuommoinen tilanne, kun meilläkin silloin oli; Että kaikki pitäisi huolen siitä, että Suomi pysyisi itsenäisenä ja tehtäisi sen eteen, mitä yleensä voidaan. Yksi aikakausi on nyt tullut päätökseen 81 vuotta sotavuosien päättymisen jälkeen.

Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.