Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta sai tammenlehvälipun

Nurmeksesta tuli Pohjois-Karjalan ensimmäinen ja Suomen kolmas paikkakunta, joka otti käyttöön perinnetoimikunnan lipun. Hohtavan valkoista tammenlehvä -lippua koristaa Nurmeksen hopeiset karhukeihäät. Toimikunnan lippu pohjautuu Komentajakapteeni evp, graafikko Tapani Talarin suunnittelemaan Tammenlehvän Perinneliiton lippuun. Lipun valmisti Helsingin lipputehdas oy ja sen lahjoitti nurmeslainen Varaosa Mikkonen oy. Lipun Tammenlehväkärjen puolestaan valmisti Joen kilpituote oy ja lahjoitti tuntemattomana pysyttelevä hyväntekijä. Suuri kiitos anteliaille lahjoittajille, jotka mahdollistivat lipun hankkimisen. Lippu korvaa kantolippuna juhlatilaisuuksissa aiemmin käytetyt lakkautuneiden veteraaniyhdistysten liput, jotka nykyisin ovat esillä Nurmeksen Perinnehuoneella.

Lipun naulaus- ja siunaustilaisuus järjestettiin Ev.lut. seurakuntakeskuksella. Samalla vietettiin perinteikästä sotasukupolven joulujuhlaa. Juhlapaikassa oltiin myös Nurmeksen sotavuosien puolustuksen ytimessä, sijaitseehan Seurakuntakeskus Lapinsärkällä, Pielisen Vinkerlahden – Lautiaisen Haapalahden kapeikossa, jossa sijaitsi Nurmeksen salpalinjan pääasema, kaupungin ”henkivakuutus”.

Kuvassa mieshenkilö pitämässä puhetta.

Mikko Rautiainen 2025 (kuva; Matti Kämäräinen 2025)

Juhla alkoi toimikunnan puheenjohtajan Mikko Rautiaisen tervetulosanoilla ja Kirkkokadun koulun 4.luokan oppilaiden lauluesityksillä opettajansa Heidi Makkosen ja ohjaaja Helena Launosen johdolla. Lapset esittivät jouluista musiikkia sekä Makkosen tekemän Kiitos veteraanit -kappaleen. Lippupuheen piti Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Ilpo Saarelainen Puheessaan Saarelainen totesi: Lipun mukana kulkee meidän ajatuksissamme koko tämän Nurmeksen ja Valtimon alueen keskellä elänyt isänmaanrakkaus ja täällä tehty maanpuolustustyö.

Kuvassa oppilaat laulamassa.

Nurmeksen Kirkkokadun koulun 4.luokan oppilaat esiintymässä. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa mieshenkilö pitämässä puhetta.

Sotien 1939-1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen pj. Ilpo Saarelainen puhuu. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Lipunnaulauksen johti lippu-upseerina toiminut Nurmeksen res.upseerien pj., res. kapteeni Kimmo Korhonen, joka esitteli naulojen nimet ja niiden naulaajat sekä kutsui naulaajat yksitellen lipun äärelle. Lipun naulaajina toimivat sotasukupolven edustajat ja veteraani- ja perinnetyön tekijät. Kaikki toimikunnassa mukana olevat tahot olivat edustettuina naulaajien joukossa. Mikko Rautiainen ojensi naulaajille kehyksissä olevat naulaustodistukset naulauksen jälkeen.

Kuvassa mieshenkilö puhumassa.

Res. kapteeni Kimmo Korhonen johti naulaamisen jämäkällä otteella. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Sotasukupolvi monipuolisesti edustettuna naulaajissa

Kuvassa ilmavalvontalotta naulaamassa lippua.

Nurmeksen viimeinen veteraani Sirkka Partanen (s.1929) ja naula numero 1. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kun ottaa huomioon, että sotavuosien päättymisestä on aikaa jo yli 80 vuotta, on suuri ilo, että saimme naulaajiksi näin monta eri sotasukupolven edustajaa. Ensimmäisen naulan (veteraanien ja kaupungin puolustajan naula) löi Nurmeksen ainoa elossa oleva veteraani, ilmavalvontalotta Sirkka Partanen (s.1929). Partanen suojeli Nurmesta Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla 14-vuotiaana jatkosodan aikana. Toisen naulan (sota-ajan äitien ja naisten naula) iski 104-vuotias Helvi Valpe, joka on Suomen viimeisiä elossa olevia sota-ajan äitejä. Hän tietää millaista oli rientää ilmasuojaan raskaana, lapsi sylissä. Kolmannen naulan (Sotainvalidien naula) löi puolestaan sota-aikana käsikranaattionnettomuudessa vammautunut sotilaspoika Terho Mustonen (s.1931). Sotilaspoikien naulan (naula nro: 4) löi Tauno Koljonen (s.1930), Evakkojen ja Karjalan naulan (naula nro: 5) suojärveläinen Paavo Harakka (s.1941) sekä sotaorpojen naulan isänsä kaatuneena menettänyt Martti Haverinen (s.1937).

Kuvassa lipun naulaaminen.

Lähes 105-vuotias Helvi Valpe naulaa, poika Seppo Valpe, sotavuodet elänyt hänkin, seuraa vieressä. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa lipun naulaaminen.

Naulaajana Terho Mustonen (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa lipun naulaaminen.

Tauno Koljonen lyömässä naulaa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa lipun naulaaminen.

Paavo Harakka naulaa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa lipun naulaaminen.

Martti Haverinen oli yksi sotasukupolven naulaajista.

 

Lipun muut naulat lyötiin seuraavassa järjestyksessä:

7. Nuorten ja tulevaisuuden naula: abiturientti Onni Ahonen (Koska naulaaja estyi saapumasta paikalle, toteutettiin naulaaminen 3.helmikuuta 2026)

Kuvassa mieshenkilö lyömässä naulaa lippuun.

Onni Ahonen löi oman naulansa Nurmeksen Perinnehuoneella. (kuva: Ossi Martikainen 2026)

8. Kaupungin naula: kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

9. Evankelisluterilaisen kirkon naula: Kirkkoherra Juhani Saastamoinen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Juhani Saastamoinen valmistautuu naulaamaan. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

10. Ortodoksisen kirkon naula: Kappeliseurakunnan pappi Pentti Potkonen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Naulaa lyömässä Pentti Potkonen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

11. Maanpuolustustyön naula: Nurmeksen res.upseerien kunniapj. Matti Asikainen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Res. kapteeni Matti Asikainen naulaa ja res. kapteeni Kimmo Korhonen näyttää naulan. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

12. Lipun lahjoittajan naula: Yrittäjä Jyrki Mikkonen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Jyrki Mikkonen lyömässä lipun lahjoittajan naulaa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

13. Sotasukupolven tukityön naula: Nurmeksen sotaveteraanien entinen puheenjohtaja Pekka Kurkinen (Koska naulaaja estyi saapumasta paikalle, toteutettiin naulaaminen 3.helmikuuta 2026)

Kuvassa mieshenkilö lyömässä naulaa lippuun.

Pekka Kurkinen löi naulan Nurmeksen Perinnehuoneella (kuva: Ossi Martikainen)

14. Kulttuuriperinnön naula: museonjohtaja Meri-Anna Rossander

Kuvassa lipun naulaaminen.

Meri-Anna Rossander valmistautuu naulaamaan. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

15. Reserviläisten naula: Nurmeksen reserviläisten puheenjohtaja Tapani Ovaskainen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Tapani Ovaskaisen vuoro lyödä naula. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

16.Kulttuurin naula: kulttuuripäällikkö Marjo Säkkinen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Marjo Säkkinen lyömässä naulaa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

17. Kotiseututyön naula: Nurmes-seuran edustaja, huoltopäällikkö Lasse Nirhamo

Kuvassa lipun naulaaminen.

Naulaajana Lasse Nirhamo. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

18. Reservinupseerien naula: Nurmeksen reserviupseerien sihteeri Ossi Martikainen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Ossi Martikainen valmiina lyömään naulan. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

19. Sotasukupolven muistamisen naula: Lionsin edustaja, maakuntaneuvos Matti Kämäräinen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Naulausvuorossa Matti Kämäräinen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

20. Nurmes-Valtimon sotainvalidiyhdistyksen naula: perinnetoimikunnan jäsen, lehtori Jorma Korhonen

Kuvassa lipun naulaaminen.

Jorma Korhonen naulaamassa. (kuva: Mikko Rautiainen)

21. Hoivatyön naula: Nurmeksen sotaveteraanien viimeinen veteraaniyhdyshenkilö Leena Moilanen

Kuvassa naulaaminen.

Leena Moilanen naulaa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

22. Nurmeksen sotaveteraanit -yhdistyksen naula: Nurmeksen sotaveteraanien viimeinen sihteeri Terho Okkonen

Kuvassa naulaaminen.

Naulausvuorossa Terho Okkonen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

23. Valtimon rintamaveteraanit -yhdistyksen naula: Valtimon rintamaveteraanien viimeinen sihteeri, lehtori Tuomo Hölttä

Kuvassa lipun naulaaminen.

Tuomo Hölttä lyö naulan. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

24. Isänmaallisen hengen naula: Nurmeksen musiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Mauri Mahlavuori

Kuvassa lipun naulaaminen.

Mauri Mahlavuori (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

25. Kansanvallan naula: Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anu Huusko

Kuvassa lipun naulaaminen.

Naulaajana Anu Huusko. (kuva: Mikko Rautiainen)

 

26. Sotasukupolven perinnön naula: Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj. Mikko Rautiainen

 

27. Perinnetoimikunnan perustajajäsenen naula: Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja pitäjänneuvos Jussi Säämänen

Kuvassa naulataan lippua.

Jussi Säämänen naulasi viimeisen naulan.

 

Naulaamisen jälkeen Markku Köntän johtama komeaääninen Nurmeksen mieskuoro kajautti Suomen laulun, riveissään 95-vuotias sotilaspoika Tauno Koljonen. Lipun siunaamisen suorittivat kirkkoherra Juhani Saastamoinen ja kappeliseurakunnan pappi Pentti Potkonen. Siunaamisen jälkeen res. kapt. Korhonen luovutti lipun Mikko Rautiaiselle, joka asetti sen jalustaan siniristilipun viereen. Valmista lippua juhlisti Kirkkokadun koulun 7.luokan oppilaan Veeku Pulkkisen trumpetilla esittämä fanfaari.

Kuvassa mieskuoro esiintymässä.

Nurmeksen mieskuoro esiintyy Markku Köntän johdolla. (kuva: Mikko Rautiainen)

Kuvassa lipun siunaaminen.

Kirkkoherra Juhani Saastamoinen siunasi lipun. (kuva: Mikko Rautiainen)

Kuvassa lipun siunaaminen.

Nurmeksen ortodoksisen kappeliseurakunnan pappi Pentti Potkonen siunaamassa lippua. (kuva: Mikko Rautiainen)

Tilaisuuden loppupuolella nautittiin ev.lut. seurakunnan ja Nurmeksen kaupungin tarjoamat kahvit, joista vastasi Seija Tiainen. Juhlan päätössanat esitti Jussi Säämänen. Säämänen kiitteli puheessaan lipun lahjoittajaa Jyrki Mikkosta sekä muita henkilöitä ja tahoja, jotka mahdollistivat lipun hankkimisen. Ainutkertainen juhla päättyi Mauri Mahlavuoren johtaman mieskuoron esittämään Sillanpään marssilauluun, yhteislauluna laulettuun Karjalaisten lauluun, Ev.lut seurakunnan tarjoamaan joulupuuroon sekä Juhani Saastamoisen puheenvuoroon seurakunnan puolesta.

Kuvassa kahvipöydän tarjoiluja.

Lipun naulaustilaisuuden kahvipöydän antimia. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

 

Kuvassa mieshenkilö puhumassa.

Jussi Säämänen esitti kiitossanat. (Kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kiitos kaikille juhlan osallistujille ja sen valmisteluihin osallistuneille. Erityiskiitos juhlan videoineelle Kirkkokadun koulun 9.luokan oppilaalle Matias Siiralle sekä erityisammattihenkilö Marko Ruutiselle, joka huolehti juhlatilan järjestelyistä.

Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.

Kuvassa ryhmä ihmisiä.

Sukupolvien ketju; Edessä (vas. veteraani Sirkka Partanen (s.1929), sota-ajan lapsi ja evakko Seppo Valpe ja sota-ajan äiti Helvi Valpe (s.1921). Takana (vas.) kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen, Veeku Pulkkinen, Matias Siira, Helvi Valpen tytär Annikki Astikainen sekä yhdistyksemme varapj. Jussi Säämänen, hekin sota-ajat eläneitä. (kuva; Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa juhlaväki seurakuntasalissa.

Juhla kokosi Seurakuntakeskuksen saliin noin 50 henkeä. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Ryhmäkuva ihmisistä, jotka pitelevät lipun naulaustodistuksia.

Nurmeksen Lipun naulaajat ja lippuhenkilöstö naulaustodistusten kanssa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Kuvassa kahdelle mieshenkilölle luovutetaan naulaustodistukset.

Mikko Rautiainen luovutti naulaustodistukset Onni Ahoselle ja Pekka Kurkiselle Nurmeksen Perinnehuoneella 3.helmikuuta 2026. (kuva: Ossi Martikainen)

Kuvassa tammenlehvälippu Nurmeksen vaakunalla.

Nurmeksen perinnetoimikunnan lippu asetettu naulauspöydälle. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)

Jussi Säämäsen päätöspuhe Nurmeksessa 28.11.2025

Päätössanat

Arvoisa sotaveteraani, sotasukupolven edustajat, hyvä juhlayleisö.

Olemme tänään olleet historiallisessa tapahtumassa Nurmeksen perinnetoimikunnan lipun naulaus- ja siunaustilaisuudessa Nurmeksen Evankelisluterilaisella seurakuntakeskuksella. Perinnetoimikuntamme perustettiin 6.11.2018 ja sen puheenjohtajana on perustamisesta asti toiminut Mikko Rautiainen, joka on vienyt asiaamme erittäin ponnekkaasti eteenpäin niin paikallisella kuin maakunnankin tasolla. Sekä Nurmeksen että Pohjois-Karjalan perinnetyö on huomattu suuren yleisön keskuudessa niin maakunnassa kuin laajemminkin. Kiitokset siitä.

Löimme tänään 27 naulaa uuteen lippuumme. Lippumme on symboli perinnetyön siirtymisestä uuteen aikaan. Ensimmäisen naulan lippuumme löi sotaveteraani Sirkka Partanen, joka on ainoa elossa oleva tunnuksen omaava veteraani Nurmeksessa. Naulaajina olivat sotaveteraanien, rintamaveteraanien ja sotainvalidien edustajat, kuin myös nuorison, järjestöjen, seurakuntien ja kaupungin edustajat.

Haluan kiittää erityisesti Jyrki Mikkosta rahalahjoituksesta kuin myös muita henkilöitä ja tahoja, jotka toiminnallaan auttoivat lipun hankinnassa.

Kiitos Nurmeksen mieskuorolle Markku Köntän ja Mauri Mahlavuoren johdolla erinomaisista musiikkiesityksistä. Kiitos myös muille esiintyjillemme; Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Ilpo Saarelaiselle. Tiedän, että sinulle sotaperinnetyö on mieluisa ja rakas harrastus. Kiitos lippu-upseeri Kimmo Korhoselle. Kiitos nuoren polven edustajat Veeku Pulkkinen, Matias Siira sekä 4.luokan oppilaat ja opettaja Heidi Makkonen. Hienoa kun olette mukana täällä, ilman nuoren sukupolven edustusta ei perinnetieto eikä historia siirtyisi sukupolvelta toiselle. Tässä työssä koululaitos ja sen piirissä toimijat ovat erittäin arvokkaan työn tekijöitä.

Kiitokset kirkkojen edustajat, kirkkoherra Juhani Saastamoinen ja isä Pentti Potkonen sekä kaikki lipun naulaajat. Suuri kiitos myös seurakunnan väelle tarjoiluista ja puitteista.

Teitte tästä ikimuistoisen juhlan.

 

Nurmeksessa 28.marraskuuta 2025

Jussi Säämänen, vpj. Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ry.

Ilpo Saarelaisen lippupuhe Nurmeksessa 28.11.2025

Hyvät läsnäolijat!

Nurmeksen Haapapurolla 1918 syntynyt, Rukajärvelläkin palvellut lotta Hilja Viljanen sanoi hänestä tehdyssä haastattelussa tähän tapaan: ”Maata pitää puolustaa, se kuuluu pienen maan puolustamiseen, että saisimme elää ja olla kaikessa rauhassa.”

Me olemme tänään osallisina historiallisessa hetkessä, veteraani- ja perinneajan vartion vaihdossa. Tänään naulaamme ja vihimme käyttöön Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan lipun.

Tämä lippu noudattaa Tammenlehvän Perinneliiton ja Pohjois-Karjalan Perinne yhdistyksen lippujen graafista mallia. Tammenlehvän Perinneliitto ja sen myötä perinnetoimikunnat ovat perustajajärjestöjensä Sotainvalidien Veljesliiton, Suomen Sotaveteraaniliiton ja Rintamanveteraaniliiton toimintojen päättyessä niiden seuraajana veteraani- ja perinnetyön lipunkantajia.

Komentajakapteeni evp, graafikko Tapani Talarin suunnittelemassa lipussa keskeisenä elementtinä on Tammenlehvän Perinneliiton tunnuskuvio, joka sekin on heraldikkona tunnetun Talarin suunnittelema. Veteraanien tammenlehvätunnusta mukaileva tunnus sai laatijaltaan nimen ”Perinteen seuraaja”.

Tähän lippuun sijoitetun tammenlehväparin ajatuksena on ilmentää Sotien 1939-1945 perinnetyön ja perinnetoimikuntien tehtävää ”hoitaa ja vaalia Suomen vuosina 1939-1945 käymien sotien ja niiden veteraanien perinteitä” sekä tukea perinnetyön tavoitteita ”sellaisten veteraaniperinteen henkisten ja aineellisten ilmenemismuotojen löytämiseksi, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeitä ja muistettavia vielä vuosikymmenienkin kuluttua sekä jatkuvuutta ylläpitävien vastuunkantajien löytämiseksi tälle perinteelle”.

Kun Tammenlehvän Perinneliiton tunnuskuvio otettiin käyttöön kaksikymmentä vuotta sitten, oli elossa vielä noin 120 000 sotiemme veteraania. He muodostivat tuolloin tunnuskuvion etummaisen tammenlehvän, jota me perinnetyöntekijät olemme seuranneet. Nyt ajattelemme, että vartiovuoro ja sen myötä vastuu vartiosta on vaihtunut. Etulinjaan ovat siirtyneet perinnetyöntekijät, joiden työtä ja palvelusta harveneva veteraanien joukko taustalla tai tuonilmaisissa seuraa.

Tammenlehvä-lippumme on koko perinnetyöntekijöiden valtakunnallisen ja alueellisen kentän yhteenkuuluvuuden tunnus. Se velvoittaa meitä kaikkia kantamaan vastuumme meille uskotun perinteen ja maanpuolustustahdon säilymisestä.

Olkoon nyt naulattava Perinnetoimikunnan lippu meille itsenäisyytemme turvanneen veteraanisukupolven arvojen, uhrausten ja kestävyyden symboli. Sitä juuri tammipuu lujana, periksiantamattomana ja kestävänä kuvaa.

Hyvät läsnäolijat! Tämä Nurmeksen ja Valtimon alueen perinnetoimikunnan lippu on Pohjois-Karjalan perinnetoimikuntien ensimmäinen naulattava lippu. Olette tässä edelläkävijöitä, joita koko muu maakunta seuraa. Kantakaa lippua edelläkävijänä, esimerkkinä toimeliaasta, tehtävälleen vakavasti ja vakaasti omistautuneena perinnetoimikuntana ja vahvana perinnetyöntekijänä sekä maanpuolustustahdon ylläpitäjänä.

Lipun mukana kulkee meidän ajatuksissamme koko tämän Nurmeksen ja Valtimon alueen keskellä elänyt isänmaanrakkaus ja täällä tehty maanpuolustustyö. Mukana kulkevat kaikki he, jotka olivat rakentamassa isänmaatamme sen alkuvuosina, rakensivat maanpuolustustahtoa ja kykyä niin suojeluskuntien kuin Lotta Svärd-yhdistysten kautta.

Lipussa on muistutus sodan vuosista, Nurmeksen pommitusten uhreista, tämän alueen yli 300 sankarivainajasta, isättömistä lapsista, leskistä, orvoista. Mukana ovat kotinsa ja kotiseutunsa itkien jättäneet ja tänne kotinsa rakentaneet evakot. Kulkekoon mukana myös jälleenrakentamisen aika, veteraaniyhdistysten parissa tehty työ veljien ja sisarien auttamiseksi ja tukemiseksi.

Muistuttakoon tämä lippu edessämme ja edellämme myös siitä syvästä kunnioituksesta ja kiitollisuudesta, jota osoitamme tänään ja tulevaisuudessa koko Tammenlehvän sukupolvelle.

”Se kuuluu pienen maan puolustamiseen, että saisimme elää ja olla rauhassa!”

 

Ilpo Saarelainen, pj. Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys

Mikko Rautiaisen tervetuliaispuhe Nurmeksessa 28.11.2025

Kunnioitettu sotiemme veteraani Sirkka Partanen, arvoisat sotasukupolven edustajat, hyvä juhlaväki. Tervetuloa Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan lipun naulaustilaisuuteen, jota saamme viettää tänään arvokkaassa tilassa Nurmeksen seurakuntakeskuksella. Samalla olemme myös historiallisella paikalla Nurmeksen jatkosodan aikaisen puolustuksen ytimessä. Sijaitsihan Nurmeksen salpalinjan pääasema täällä Lapinsärkällä, Lautiaisen Haapalahden ja Pielisen Vinkerlahden välisessä kapeikossa. Vaikka salpalinjalla ei koskaan taisteltukaan, toimi se eräänlaisena henkivakuutuksena kesän 1944 kriittisinä hetkinä.

Kun ottaa huomioon, että sotavuosien päättymisestä on aikaa jo yli kahdeksan vuosikymmentä, on suuri ilo, että olemme saaneet juhlaan mukaan näin monta sotasukupolven edustajaa. Ilmavalvontalotta Sirkka Partanen suojeli Nurmesta Höljäkän Saarivaaran ilmavalvonta-asemalla 14-vuotiaana jatkosodan aikana. Helvi Valpe puolestaan on Suomen viimeisiä elossa olevia sota-ajan äitejä. Hän tietää millaista oli rientää ilmasuojaan raskaana, lapsi sylissä. Meillä on myös isänsä menettänyt sotaorpo Martti Haverinen, räjähdysonnettomuudessa vammautunut sotainvalidi Terho Mustonen, evakuoinnin ja kotinsa menetyksen kokenut Paavo Harakka. Maanpuolustustyötä tehnyt sotilaspoika Tauno Koljonen sekä lapsuuttaan sodan varjossa eläneitä. Tänään käyttöön otettava Nurmeksen hopeisten karhukeihäiden koristama valkoinen tammenlehvälippu symboloi ja kunnioittaa kaikkia sotavuodet kokeneita yläkarjalaisia. Sotasukupolven lisäksi täällä on myös koolla suuri joukko ihmisiä, jotka ovat vuosien ja vuosikymmenten aikana tehneet arvokasta työtä sotasukupolven hyväksi ja vieneet sotavuosien perintöä eteenpäin.

Lämpimästi tervetuloa kaikille!

 

Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet Nurmeksessa pe 5.12. ja la 6.12. 2025

Oppilaitosten kunnianosoitukset Sankarihautausmailla pe 5.12.

Kirkkokadun koulun ja Valtimon koulun oppilaat käyvät viemässä seppeleen ja kynttilät sankarihautausmaille (Nurmes ja Valtimo) 5.12. Nurmeksessa paikalla tuolloin myös reserviläisten kunniavartio. Ev.lut. seurakunta huolehtii lipunnoston ja kellojen soiton sankarihautausmaalla. Nurmeksen Sankarihautausmaalle jättävät tervehdyksensä myös kaupungin muiden oppilaitosten edustajat

Nurmeksen Sankarihautausmaa klo: 9.20

Valtimon Sankarihautausmaa klo: 11.20

Kuvassa seppeleen laskeminen sankarihaudan muistomerkille. Taustalla kunniavartio.

Kirkkokadun koulun oppilaskunnan edustajat Matias Siira ja Oona Ahti laskemassa seppelettä Nurmeksen sankarihaudalle 5.joulukuuta 2025 (kuva; Mikko Rautiainen)

Itsenäisyyspäivä la 6.12.

 

Klo 10 Itsenäisyyspäivän sanajumalanpalvelus Nurmeksen ev.lut. kirkossa.

  • Saarna ja liturgia: kappalainen Leila Koponen, kanttorina Sari Meriläinen

 

Klo 11 kunnianosoitus Valtimon sankarihaudoilla

  • Seppeleenlaskussa Nurmeksen kaupunkia edustaa kaupunginhallituksen 2.varapuheenjohtaja Susanna Saaristo, Nurmeksen ev.lut. seurakunnan edustajana on Pertti Meriläinen ja Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan edustajana diakoni Pasi Hämäläinen.

 

Klo 12 kunnianosoitus Nurmeksen sankarihaudoilla.

  • Suomen lippu airueineen, kaupungin lippu ja järjestöjen liput ovat mukana kunnianosoituksessa.
  • Seppeleenlaskussa Nurmeksen kaupunkia edustaa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hannu Pääkkönen, Nurmeksen ev.lut. seurakunnan edustajana on seurakuntapastori Antti Martikainen ja Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan edustajana diakoni Pasi Hämäläinen. Nurmeksen mieskuoro johtajanaan Mauri Mahlavuori on mukana kunnianosoituksessa. Puheen pitää seurakuntapastori Antti Martikainen.
  • Lippulinnan järjestäytyminen klo 11.30 kellotapulin luona. Suomen lippua kantaa Tapani Ovaskainen, kaupungin lippua kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Paavo Korhonen ja Sotien perinnetoimikunnan lippua Terho Okkonen. Suomen lipun airueina ovat partiolaiset Siiri Nevalainen ja Tuuli Parviainen.
  • Sankarihaudoilla on itsenäisyyspäivänä perinteisesti kunniavartiot. Seurakunta juhlistaa sankarihaudat sytyttämällä tervapadat, joita on pilareiden päällä sekä patsaan ympärillä. Sankarihaudoille sytytetään kynttilät.

 

Ohjelma:

  • Kunniavartiot saapuvat paikoilleen klo 11.45.
  • Liput saapuvat marssien klo 11.55. (seuraavassa järjestyksessä: Suomen lippu, Toimikunnan lippu, kaupunginlippu, res.upseerien lippu, reserviläisten lippu, Lionsin lippu)
  • Kellot soivat noin kaksi minuuttia alkaen klo 12.00
  • Oi kallis Suomenmaa (säv. ja san. Heikki Klemetti) Nurmeksen mieskuoro, joht. Mauri Mahlavuori.
  • Seppeleen lasku: Hannu Pääkkönen, Antti Martikainen ja Pasi Hämäläinen.
  • Virsi 577, Sun kätes Herra
  • Puhe: seurakuntapastori Antti Martikainen
  • Rukous: Antti Martikainen
  • Liput poistuvat
  • Kunniavartiot poistuvat

 

Klo 13 Kunnianosoitus Höljäkän sankarihaudoilla

  • Kunniavartio
  • Seppeleen lasku: Arto Sihvonen, Antti Martikainen ja Pasi Hämäläinen.
  • Rukous: Antti Martikainen

 

Klo 14 Itsenäisyyspäivän juhla, Hannikaisen sali, Nurmes-talo

  • Juhlan päätteeksi kahvitarjoilu

 

Muuta:

Kaupunki muistaa veteraania, leskiä ja sotilaspoikia konvehdeilla, kukalla ja ranteenlämmittimillä kotiin toimitettuna. Lions huolehtii toimituksista.

 

Karjalan pojat lehti II/2024 julkaistaan sekä paperilehtenä että verkossa la 6.12. Luettavissa tästä linkistä:

https://www.lukusali.fi/index.html?p=Karjalan%20Pojat&i=7f8a9362-d029-11f0-bb88-00155d64030a

Kuvassa ihmisiä Sankarihautausmaalla. Taustalla kunniavartio.

Kirkkokadun koulun väkeä Nurmeksen sankarihautausmaalla 5.joulukuuta 2025 (kuva; Mikko Rautiainen)

Juho Lipponen (1916-2023), Ylä-Karjalan viimeinen talvisotaveteraani

Kuvassa sotaveteraani kunniamerkit rinnassa

Juho Lipponen 105-vuotispäivänä (kuva; Kirsi Smura 2021)

Juho Lipponen (1916–2023)

Nurmeslainen talvi- ja jatkosotien veteraani Juho Lipponen on kuollut. Hän menehtyi 19.tammikuuta. Ikää tällä Suomen vapauden puolustajalla oli peräti yli 106 vuotta. Hän syntyi Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan Valtimon Sivakan kylässä 14. lokakuuta 1916 ja ehti siten elää myös tsaarinvallan ja Suomen irtautumisen Venäjästä sekä kokea monenlaisia muita historian käännekohtia. Talvisodassa Juho otti osaa taisteluihin Piitsojalla, Saarijärvellä, Uomaalla ja Pannulammella. Jatkosodassa hän taisteli puolestaan Rukajärvensuunnalla reitillä Tuulivaara, Repola, Virta, Omelia, Tiiksjärvi, Uunojärvi, Pajarinjärvi, Ontrosenvaara, Pismajoki, Rukajärvi, Ontajärvi, Ontajoki, Klyyssinvaara.

 

Mikko Rautiainen, Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan pj.

 

 

Juho Lipponen 105 vuotta, 14.10.2021 (julkaistu Kenttäpostia -lehden numerossa 5/2021)

Juho Vilho Lipponen syntyi Valtimon Sivakan kylässä 14.10.1916. Juho syntyi Juhana ja Marjetta Lipposen yhdeksänlapsisen perheen vanhimmaksi pojaksi. Hän kävi koulua vain neljä vuotta, koska halusi mieluummin mennä savottoihin. Sivakassa Lipposilla oli maatila. Juho kävi nuoresta pitäen metsätöissä. Hevonen oli tärkeä työkaveri ja koira oli metsällä mukana. Armeijan Juho aloitti 3.1.1938. Alokasajan koulutus kesti kolme kuukautta, jonka jälkeen hän kävi Haminan aliupseerikoulun. Juho kertoo armeijasta siviiliin päässeiden sanoneen toisilleen keväällä 1939, että näissä kamppeissa ei enää ikinä. Toisin kävi, Juho kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin 9.10.1939 monien muiden valtimolaisten nuorten kanssa. Sotatoimet alkoivat. Juho osallistui taisteluihin 1939–40: Piitsoja, Saarijärvi, Uomaa, Pannulampi sekä 1941–44: Tuulivaara, Repola, Virta, Omelia, Tiiksjärvi, Uunojärvi, Pajarinjärvi, Ontrosenvaara, Pismajoki, Rukajärvi, Ontajärvi, Ontajoki, Klyyssinvaara. Juhon kaikki kolme veljeä olivat sodassa, heistä Otto kaatui v.1941.

Vaimo, Olga, löytyi välirauhan aikana ja häät vietettiin 24.12.1940. Lapsia syntyi kuusi: Juhani, Alpo, Ulla, Markku, Pertti ja Jorma. Maatilan töitä Juho jatkoi Sivakan Lippolassa yhdessä Matti-veljensä perheen kanssa. Juho osti Salmenkylästä vuonna 1950 Palokki-nimisen tilan ja jatkoi maanviljelyä. Maanviljelystä ja puusavotoista tuli leipä pöytään. Vapaa-aikana Juholla oli lauluharrastus mieskuorossa. Maatilan pitoa Juholla jatkui aina vuoteen 1983, jolloin sukupolvenvaihdoksen myötä Juhon poika Jorma jatkoi lypsykarjan pitoa.

Juho muutti Olgan kanssa vuonna 1987 Nurmekseen Veljeskodille, jossa oli verstas puutöitä varten. Juho teki mm. lapsenlapsille kehtoja ja keinuhevosia. Juho kalasti, marjasti ja metsästi mielellään Olgan lapsuuden maisemissa Mujejärven Pulkkilassa. Leskeksi hän jäi vuonna 1997. Juho asuu nykyisin Nurmeskodissa, jossa Juhoa muistettiin syntymäpäivänä myös Nurmeksen Sotaveteraanien puolesta. Juhlan tuntua toi Valtimon Musiikkiyhdistyksen Duo Sävelsiskojen lauluesitykset, kakkukahvit, kukat ja kortit. Koronan vuoksi on ollut syytä rajoittaa vierailuja, mutta lämpimiä onnitteluja saatiin toimitettua 105 vuoden ikään päässeelle eri aikoina. (lähde: Kuokkanen Leevi, Valtimolaiset sodassa 2011)

Anu Huusko, Juhon pojantytär, sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan jäsen

Valtimolla kunnioitettiin talvisotaan lähdön vuosipäivää

Aleksis Kiven päivänä 10.lokakuuta muistettiin valtimolaisten sotaan lähdön vuosipäivää. Lokakuun 10.päivänä 1939 Valtimon miehet kokoontuivat Kirkonkylän koulun pihalle ja lähtivät sieltä ylimääräiseen kertausharjoitukseen ja edelleen sotaan. Talvisodassa valtimolaisia oli pysäyttämässä vihollista etenkin Laatokan karjalan taisteluissa. Valtimon siviiliväestölle sodan alkaminen merkitse puolestaan evakkoon lähtöä Pohjanmaalle.

Kuvassa seppeleenlaskijat ja kunniavartiossa olevat oppilaat.

Seppeleenlaskeminen ja kunniavartio. (kuva: Jorma Korhonen 2025)

Seppeleen muistomerkille laskivat Valtimon rintamaveteraanikerhon ja Nurmeksen sotaperinnetoimikunnan edustajina Paavo Harakka ja Tuomo Hölttä. Kunniavartiossa ja yleisönä olivat vakiintuneen käytännön mukaan Valtimon koulun 5.luokan oppilaat. Juhlapuheen piti Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan jäsen, kaupungin hallituksen pj. Anu Huusko. Huuskon isoisä oli Valtimon viimeinen talvisotaveteraani Juho Lipponen (1916-2023), joka menehtyi 106-vuotiaana vuonna 2023. Tilaisuus päättyi yhteislauluna laulettuun Jumala ompi linnamme -virteen, joka laulettiin myös 1939 sekä puukoululla nautittuihin pullakahveihin ja mehuihin, jotka järjesti Valtimo-seura ja maksoi Nurmeksen kaupunki.

Kuvassa kahvituksen osallistujia.

Tilaisuuden osallistujia kahvittelemassa Valtimon puukoululla (kuva: Pertti Meriläinen 2025)

Anu Huuskon puhe

Hyvät sotasukupolven sekä vanhustenviikon edustajat, Valtimon koulun oppilaat, koulun henkilökunta ja kaikki läsnäolijat.
Tänään kokoonnumme tänne sotaan lähdön muistomerkin äärelle muistamaan ja kunnioittamaan heitä, jotka aikanaan lähtivät puolustamaan isänmaata, perhettä ja vapautta. Tuona aikana nuoret miehet lähtivät sotaan jättäen kotinsa ja samalla antaen oman tulevaisuutensa epävarmuuteen.
 Kunniakäynti sotaan lähdön muistomerkillä on erityisen merkittävää näin Vanhustenviikolla. Viikon aikana on nostettu esille ikäihmisten merkitystä yhteiskunnassamme. On erityisen puhuttelevan symbolista, että saamme viettää tätä hetkeä juuri tässä paikassa, jossa paikallishistoria ja elämänkokemus kohtaavat uuden sukupolven edustajia.
Joukossamme ei enää ole heitä, jotka tältä paikalta ovat rintamalle lähteneet, vaan paikalla on heitä, jotka muistavat merkittävän ajanjakson. He, jotka tältä paikalta lähtivät puolustamaan isänmaata, ovat kiitoksensa ansainneet. Emme kiitä ainoastaan sanoilla, vaan muistelemalla ja kertomalla heidän tarinaansa eteenpäin.
Vanhustenviikon tarkoituksena on muistuttaa, miten tärkeästä elämänvaiheesta on kysymys. Elämänvaiheeseen, johon liittyy paljon osaamista, muistoja ja elämänviisautta. Nämä eteenpäin kerrotut kertomukset paitsi sota-ajasta ja eri elämänvaiheista ovat lähihistorian elävää perintöä. Omakohtaiset muistot linkittävät suvun isompaan tarinaan.
Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, mitä kaikkea on ollut ennen meitä. Se muistuttaa vastuustamme rakentaa tulevaisuutta sellaisten arvojen pohjalle, joilla ymmärrämme tehdyn rauhan hinnan.
Sukupolvien ketju ei saa katketa. Tarvitsemme historian tuntemusta, jotta voimme ymmärtää nykyisyyttä ja suunnata viisaasti tulevaan. On arvokasta, että koululuokat tulevat vuosittain kunniakäynnille ja pysähtyvät kuuntelemaan viestiä, jota vanhemmat sukupolvet kertovat. Jokainen yhdessä koettu muisto, jokainen kerrottu tarina ja jokainen mahdollistettu kohtaaminen vahvistaa tätä ketjua.
Tänään olemme saaneet yhdessä muistaa, kunnioittaa ja kiittää. Perinteinen kunniakäynninpäivä Vanhustenviikolla antaa meille mahdollisuuden pysähtyä merkittävien asioiden äärelle. Toivokaamme, että me osaamme säilyttää rauhan, vaalia sukupolvien välisen yhteyden arvoa ja rakentaa sillan niin, että tulevienkin sukupolvien on sitä vakaa kulkea. Himmetä ei muistot saa.
Anu Huusko
Kuvassa nainen pitämässä puhetta.

Nurmeksen kaupunginhallituksen pj. Anu Huusko (kuva: Jorma Korhonen 2025)

 

Lue lisää Valtimon sotavuosista täältä:

https://sotiemmeperinne.fi/index.php/alueellinen-perinnetyo/pohjois-karjala_p-k/perinnetoimikunnat/nurmes/

Mikko Rautiainen, pj. Sotien 1939–1945 Nurmeksen perinnetoimikunta

Alikersantti Lauri Mertanen (1915-1940)

Mertanen Lauri s. 13.7.1915. Syntymäpaikka Polvijärvi . Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Lut. Naimaton. Pituus: 171cm Paino: 71 Silmien väri: Sininen. Ks. naamarin no: 2. Saappaan no: 42. Lähin omainen: Henriikka Kinnunen, Sysmäjärvi. Siviiliammatti: Sekatyömies Koulusivistys: 4 lk Kansak. Äidinkieli: Suomi. Aika jonka kuulunut sk:aan: 3,5v. vuonna 1933-1937 Kuusjärven sk. Ollut kutsunnassa 2.10.1935. Hyv. vak. palv. Määrätty ast. vak. palvelukseen 5.5.1937. Joukko-os . johon määrätty: Pion. P. (Koria) Saapunut 5.5.1937, ja määrätty 1. K:aan. Sotilasvala: 11.6.37. Ampumaluokat: Kiv. valio. Arvostelu: Täsmällisyys: Hyvä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Hyvä. Sot. kehitys: Hyvä. Käytös. Hyvä. Ylennykset: Korp: 6.12.1937 pvk. 140/6. Res. alik. 9.3.38. pvk.29/1. Komennukset: Siirretty R.A.U: kiin 4 kk:n krssille 31.8 – 29.12.37. Huomautuksia: Kunt. lomaa (20vrk) 15.5. – 3.6.37. Siir. Res. A.U.K:uun 31.8.37. Patl:n loma (6vrk) 23-28.12.37. Siir. 4 K:aan 31.12.37. Loma (12vrk) 19-30.3.38. Siirr. 1 K. 30.4.38 Vapautettu 18.7.1938; Täysin palvelleena. Palvelusaika: 440 päivää. Erikoiskoulutus asevelv: Pion. aliups. Sotilasarvo: Res. alikersantti. Osoite vapauttamisen jälkeen: Kuusjärvi, Outokumpu. Osallistunut ylim. kertausharj. armeijan sotaharj. Pion. P:n mukana 25.7-14.8.39.

Palvelus lkp:n jälkeen: Saapunut 10.10.1939. Joukko-os: 24 Pion. K. Tuntolevyn N:o 701131 Määrätty 24. Pion. K. Perhesuhteet: Naimaton. Lähin omainen: Henriikka Mertanen, Joensuu, Mutala. Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Siviilitoimi: Viilari, Kaivostyöläinen. Palveluksen laatu: Pion. ryhmän johtaja. Haavoittumiset: Lievästi 29.12.39 kasvoon Uomaalla. Huomautuksia: Kaatunut 19.1.40. Uomaalla. Lähde: Kantakortit.

Nimi: Mertanen Lauri. Sotilasarvo: Alikersantti. Syntynyt: 13.7.1915. Polvijärvi. Kuollut: 19.1.1940 Uomaa, Impilahti. Ikä: 24. Joukko-osasto: 24. pioneerikomppania. Menehtymisluokka: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Joensuu, Joesuun sankarihautausmaa. Ammatti: Kaivostyöläinen. Lapsia: 0. Lähde: Menehtyneet, tiedosto.

20.10.1939 klo 11.10 Div lähetti toi marssikäskyn. Komppania leiriytyy Salmenjärven rannalle maastopisteen 145 kohdalle. klo 12.15 Pp-ryhmä sekä lähetit lähetettin alik. Mertasen johdolla leiriytymispaikkaan. 26.10 klo 7.00 Raskaat pilvet antoivat vettä koko päivän. Roikonkoskelle lähti 2 p.p. -ryhmää alik. Mertasen johdolla. Saivat kaivettua päivän aikana 3m vesikaivoa. Panoskaivoissa porattu ja ammuttu muutamia kiviä. 27.10.39 Poikonkoskella oleva osasto oli vahvistanut rautatiepenkerettä panoskaivojen kaivamista varten. Kaivoa syvennetty n. 30 cm. 28.10.39. Roikonkoskella ollut osasto täytti aikaisemmin kaivamansa panoskaivonsa, koska osoittautui, että järjestely ei ollut sopiva. Sen sijaan rakennettiin sillan alle erikoisteline, jolle panoslaatikot sijoitetaan. Vesikaivo kaivettu 4 m:n syvyiseksi. 29.10.39 II ja III joukkueen pp. – ryhmät Roikonkoskella. Osasto jatkoi sillan alle tulevan panossillan rakentamista ja kaivoi 90 sm syvyydeltä vesikaivoa. 30.10.39 klo 16.20 Roikonkosken ryhmä sai työnsä suoritettua.

18.12.39 klo 19.45 Alikers. Mertanen pyysi lisää räjähdysainetta pataljennoinkankaalle. 24.12.39. Joululahjapaketteja sai osastossamme joka mies. Klo 22.00 Komentaj kutsui puhutteluun. Sen mukaan pataljoona tulisi seuraana päivänä siirtymään Pataljennoinkankaan etelämaastoon. 25.12.39 klo 17.00 Liikkeelle lähtö, saapumunen määränpäähän klo 20.00. 26.12.39 Pataljoonan liikkeellelähtöajaksi

määrättiin klo 01.00 seuraavana päivänä. Pioneerit ryhmitettiin eri osastojen kesken pataljoonan edetessä kohti Uomaata. Pioneerien tehtäväksi tuli suorittaa hävitystöitä. 27.12.39 klo 1.00 Lähdettiin hiihtomarssille. 4.00 Tavattiin vihollinen, joka perääntyi kohti Uomaata. 10.00 Saavuttiin Uomaan kylän pohjoislaitaan. 18.00 Palasivat pioneerit (suurin osa ) uudelle leirille Sileäsaarenkarinkankaalle. 28.12.39 klo 7.00 Pioneerit olivat jaetut samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Sen mukaan ryhmä Mertanen oli 1. komppanialla. Ryhmät Koistinen ja Sormunen toimivat 2. komppanian kanssa sekä os. Saarikivi oli yhdistettynä ratsumestari Majewskin eskadroonaan. Klo 12.00 Nyt pääsivät pioneerit myös toimeen. Uomasjoen sillalle yrittivät pioneerit, mutta silta oli vartioitu. Vartion raivaamisen jälkeen ilmestyi tielle sillan pieleen tankki, joka tykillään koetti pitää loitolla meikäläisiä. Kiväärituli ei tehonnut, mutta kun 2:lla kasapanoksella ja 1 käsikranaatilla saatiin hv. toimintakyvyttömäksi, miehistö tuli ulos jolloin ne ammuttiin. Tämän jälkeen alikers. Sormunen heitti sisään 2 kpl käsikranaatteja, jolloin hv syttyi tuleen. Tämän jälkeen alettiin sillan panostaminen ja räjäytettiin. Se oli kuitenkin liian vahva särkyäkseen. Paikalle tuli myös telaketjulla varustettu kuorma-auto, jonka miehet teilattiin. Auton bensiini tynnyrin tyhjensivät pioneerit sillalle, jolloin se sytytettiin. Tämän jälkeen pion.osasto poistui tieltä. Oikealla sivustalla ja keskellä suorittivat pioneerit miinoitustöitä. 17.30 Pion. ryhmät saapuivat leirille. 29.12.39 klo 7.00 Alikersantti Mertasen ryhmä toimi hv.torjuntatykin kanssa hv. torjunnassa. Tällöin alikersantti Mertanen sai räjähtäneestä kranaatista sirun poskeensa haavoittuen siten lievästi, palaten rintamalle. 31.12.39 Alikers. Mertasen ryhmä vartiossa etuvartioasemissa vänr. Saarikiven johdolla. 4.1.40 7.15 Hälytysvalmius leirillä. Etelälinja-asemissa olevat pioneerit joutuivat kosketuksiin vihollisen kanssa, joka vasemmalta oli hyökkäämässä sivustaa vastaan. Alikers. Mertanen kunnostautui ja hankki kevyen kk:n ym. saalista. Pioneerit olivat 16 tuntiakin vartioasemissa. 6.1 .40 Palasi vänr. Saarikivi toisen ryhmän kanssa leirille Mertasen ryhmän jäädessä vartioon tehtävään. 7.1.40 Aamulla alik. Mertasen ryhmän vapautti etuvartiotehtävästä alik. Tirkkosen ryhmä. 8.1 Pioneerien etuvartio alik. Sormusen ryhmä. Alikers. Mertanen lähti jv:n asettaman partion johtajana partioretkelle. Partio totesi, ettei vihollisia liikehtinyt vasemmalla sivustalla. Sain tehtäväksi asettaa hiihto-osaston pioneeriryhmän 1+5 alik. Mertanen johtajana. 10.1.40 klo 7.00 Alik. Mertasen johdolla lähti hiihto-osaston puoliosasto kohteenaan Uomaantien liikenteen häiritseminen ja mahdollinen sulutus hv. miinoilla. Partio ei päässyt tavoitteeseen. 11.1.40 klo 3.00 Alik. Mertasen johdolla lähti partio Uomaa – Käsnäselän tielle tarkoituksella suluttaa se. Yritys epäonnistui, sillä vihollisella oli vahva vartiointi tien pohjoipuolella. klo 19.00 Alik. Mertanen lähti kolmannen lähti kolmannenkerran yrittämään tien sulutusta. Tällä kertaa hän onnistui uputtamaan 4 miinaa ja saapui leirille takaisin klo 23.30. Todennäköistä on että miinoitus johti tulokseen. 12.1.40 klo 16.00 Alik. Mertanen lähti jälleen upottamaan miinoja ja sai upotetuksi samalle kohdalle tietä kuin edell. kerralla 4 miinaa, jonka jälkeen ryhmä palasi takaisin. 13.1.40 klo 18.30 alik. Mertanen hiihtopaartion mukana ( 6 miinaa ( Rajaniemeen). 14.1.40 klo 7.40 Alikers. Mertasen ryhmä palasi tiedottaen upottaneensa 6 miinaa. Vihollinen liikkuessaan tiellä oli keksinyt miinoituksen ja ryhtyi sitä poistamaan. Todennäköisesti poisti se puolet. Mutta todennäköista on myöskin, että vihollinen olisi ajanut miinaan, sillä senkaltainen räjähdys kuultiin osaston jo vetäytyessä pois niemestä. 16.1.40 klo 19.00 Käsky Uomaan kylän valloituksesta rykmentillä, joka muodostui pataljoonaan liitetyistä jv., pst., tyk., krh.- osastoista. Rykm. komentajana majuri Valkama. Pataljoonan ( Koskelan ) komentajana ratsumestari Majewski. Pioneerijoukkue jakautui molempien pataljoonien osalla siten , että ratsum. Majewskin osastoon tuli 4 ryhmää ja ratsum. Paavolan osastoon 2 ryhmää. Ensiksi mainitut ryhmitettiin res. luutn. Vahlalle alik. Mertasen hv. torjuntaryhmäksi ja alik. Koistisen miinoitusryhmäksi.17.1.40 klo

4.15 Pakkasta -43. Herätys ja kahvin juonti. Ryhmät valmistautuivat em. tehtäviin. klo 6.15 Lähtö etumaastoon. 8.00 Komppaniat liikkeelle päämäränään Uomaan valtaus ja itärajalle ( Uuksujoki ) varmistus. Luutn. Vahlan osastossa pioneerit myös asemissa. Heidän asemiinsa kuitenkin pääsi vihollinen sivustasta tunkeutumaan, jolloin asemissa olevien pioneerien oli jätettävä ne. Tällöin ryhmä hajosi ja yksitellen lähtivät miehet harhailemaan. Näin palasivat lopulta leirille aamupuolella yötä alikers. Kunnas, pion. Saari ja Grön. Sen sijaan Ristola Tauno ja Ratilainen Väinö kaatuivat ( Ratilainen palasi kylmettyneenä 2 vrk. kuluttua). 18.1.40 klo 15.00 Sain tiedon että kaatuneeksi luultu pion. Ratilainen palasi ryhmäänsä oltuansa toista vuorokautta vihollisen vartioketjun sisäpuolella. 19.1.40. 7.00 Alikers. Lauri Mertanen kaatui. Luutnantti Sirolan mukana hänen tarkastaessaan asemia Uuksunjoella. Kk:n suihku katkaisi reisivaltimon. Lähde. Sotapäiväkirja 2565 24. Pioneerikomppania 10.10.39 – 14.3.1940

Alikers. Lauri Mertanen on haudattu Joensuun sankarihautausmaalle.

Uuksunjokilinja. Kuvaus.

Uomaan kylän itäpuolelle pohjoisesta hyökännyt suomalaispataljoona I/JR 34 katkaisi maantien ja työnsi puolustuksensa Uomaan itäreunalta parin kilometrin päähän itään Uuksunjoki-linjalle 17.1.1940. Tammikuun kuluessa puna-armeija keskitti joen itäpuolelle uuden jalkaväkidivisioonan (60.D:n), joka pyrki hyökkäämään maantien suunnassa länteen ja saarroksiin joutuneiden joukkojensa avuksi. Uuksunjoki-linjan puolustajat torjuivat nämä yritykset Talvisodan loppuun saakka. ENa 2017. Lähde: Sothostorialliset kohteet.

Uomaan taistelut ja Uomaan motti, yleistä.

IV AK:n esikunta käski 12. Divisioonan tehtäväksi Uomaan kylän valtaamisen ja hallussa pitämisen. Tarkoituksena oli katkaista lopullisesti neuvostojoukkojen pohjoinen huoltoreitti. Tehtävää varten perustettiin alueen joukoista Taisteluosasto Tiikeri ja sille alistettiin lisäjoukkoja pataljoonan verran. Taisteluosaston esikunnaksi siirrettiin Kollaanjoen rintamalta JR 35:n esikunta.

Hyökkäys aloitettiin 17.12. mutta se ei johtanut Uomaan kylän valtaukseen neuvostojoukkojen sitkeän vastarinnan vuoksi. Suomalaisjoukot pääsivät kuitenkin etenemään Uomaan ja Lemetin väliselle tielle. Näin alkoi syntyä Uomaan motti, vaikka sen eteläinen sivusta oli vielä täysin auki. Länsipuolella Lavajärven alueella aloitti Taisteluosasto Tykki hyökkäyksen 20.1. ja onnistui katkaisemaan tien kylän itäpuolelta. Seuraavana päivänä taisteluosasto jatkoi hyökkäystä itään ja saavutti yhteyden Taisteluosasto Tiikeriin 22.1. myöhään illalla. Taisteluiden seurauksena Lavajärven ja Uomaan väliselle alueelle muodostui neljä mottia, jotka lännestä itään luettuina olivat Lavajärven, Saarijärven, Siiran tienhaaran ja Uomaan motit.

Suomalaisjoukot etenivät myös kohti itää lähelle valtakunnan rajaa. Alueelle oli saapumassa uusi neuvostodivisioona, jonka etenemistä mottien avuksi pyrittiin estämään. Rintamalinjaksi vakiintui Uuksunjoki, josta Uomaalle oli matkaa noin kolme kilometriä. Taisteluosasto Tiikeri joutui helmikuussa taisteluihin Uuksunjoen rintamalla, jossa neuvostojoukot pyrkivät motittautuneiden joukkojen avuksi. Uuksujoen rintama hiljeni helmikuun puolivälin jälkeen.

Siiran tienhaaran ja Uomaan motit kykenivät puolustautumaan sodan loppuun asti, koska suomalaisilla ei ollut alueella riittäviä voimia.

Lähde: Talvisodan historia 3. osa, s 97, 108, 109, 111 ja 123 – 124

Koonnut: Markku Sirviö

Sotaorvon tarina sanoin, sävelin ja kuvin

Pohjois-Karjalan Sotaorpojen järjestämään, Kaatuneitten Omaisten Liiton 80-vuotisjuhlavuoden alueelliseen tapahtumaan 10.8. osallistui 130 juhlavierasta Joensuun seurakuntakeskuksessa. Yhdistyksen puheenjohtaja Aune-Inkeri Keijosen tervehdys-sanojen jälkeen Kaatuneitten Omaisten Liiton hallituksen jäsen Päivi Eteläpää toi liiton tervehdyksen estyneenä olleen puheenjohtajan Hannu Niskasen puolesta.

Sotaorvon tarina nivoutuu koskettavaksi kokonaisuudeksi kertomuksen, laulujen ja kanteleen soiton vuorotellessa. Matka alkaa Kiteen Jaakkimasta, nykyisen rajan takaa:

”On kesäkuu 1944. Isä on viimeistä kertaa lomalla ja lähdössä toiveikkaana viimeistä kertaa Kannakselle. Äiti vei isän hevosella Matkaselän asemalle sotilaiden yhteiskuljetukseen. Oli luvattu, että nyt pääsee takalinjoille. Toisin kuitenkin kävi! Kannaksella alkoi suuri rynnäkkö kesäkuun 9. päivänä 1944. Isän joukot joutuivat ensimmäiseen tuleen ja juhannuksena hän katosi Tali-Ihantalan taisteluissa”, kertoo sotaorpo, kanteletaiteilija Eila Kostamo.

Lempi Kostamosta tuli sotaleski 30-vuotiaana, hänelle jäi viisi pientä lasta. Elämä kotirintamalla oli työntäyteistä ja jatkuvaa pelkoa vihollisen lentokoneiden vuoksi. Arkea elettiin epätietoisuudessa isän kohtalosta. Iltaisin rukoiltiin ” Taivaan Isä, anna meille vielä isä takaisin”.

Evakkotaipaleen jälkeen perheen kodiksi saatiin ostettua pieni maatila, jonka huonokuntoisia rakennuksia korjaamalla saatiin katto pään päälle. Lapset ahersivat äidin apuna monenlaisissa maataloustöissä. Taitavana ompelijana Lempi-äiti vaatetti lapset, joka herätti kyläläisten kateuden sotaorpojen kauniista vaatteista.

Lempi Kostamo toimi aktiivisesti Kiteelle perustetussa sotaleskien alaosastossa. Hän oli vaikuttamassa osaltaan siihen, että kadonneiden leskille ryhdyttiin maksamaan sama eläke kuin kaatuneitten leskille.

”Vuonna 1954 tuli puolustusministeriöstä lupa pitää isän ”hautajaiset”. Julistettiin hänet kuolleeksi ja pidettiin pieni muistotilaisuus. Äiti ja lapset saivat nyt läheisensä muistokiven Kiteen sankarihautausmaalle. Lempi Kostamon ja lasten iltarukous sai uuden muodon: Taivaan Isä siunaa isän tuntematon leposija”.

Pirjo Tolvanen

Kuvassa palkitseminen.

Toivo Kuroselle luovutettiin KOLn myöntämä kultainen ansiomerkki. Puheenjohtajat Aune-Inkeri Keijonen, Päivi Eteläpää ja sihteeri Pirjo Tolvanen onnittelevat. (kuva; Kalevi Lohiranto)

Sankarihaudat kunnostettiin Rääkkylässä

Rääkkylässä kunnostettiin vapaaehtoisvoimin 1. – 2. syyskuuta 2025 sankarihautoja. Hautoja oli kunnostettavana 181 kappaletta. Hautakivet puhdistettiin ja tekstit maalattiin. Mukana kunnostustyössä oli LC-Rääkkylä, Rääkkylän Reserviläiset ja Rääkkylän Eläkeliitto.

Juha-Pekka Puhakka

Kuvassa sankarihautoja.

Rääkkylän sankarihautoja. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)

Kuvassa kaksi henkilöä ehostamassa muistokiveä.

Työ vaati tarkkuutta. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)

Kuvassa kolme henkilöä sankarihautojen edustalla.

Talkoolaisia kunnostamassa sankarihautoja. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)

Kuvassa talkoolaisia sankarihautojen äärellä.

Sankarivainajien nimet tulivat selkeästi esiin. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)

kuvassa talkoolaisia ja sankarihautoja.

Talkoolaiset tekivät huolellista työtä. (kuva: Juha-Pekka Puhakka)