Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistyksen lippu naulattiin ja siunattiin
Yhdistyksemme lippu naulattiin ja siunattiin käyttöönsä Joensuun Pielisensuun kirkossa elokuun 13.päivänä. Päivä on yhdistyksen perustamisen 5-vuotispäivä ja Ilomantsissa vuonna 1944 saavutetun voiton 81-vuotispäivä. Lipunnaulaustilaisuuden ohjelma (Joensuu 13.elokuuta 2025). Lippu on Tammenlehvän perinneliiton lippuohjeen mukainen ja se pohjautuu Komentajakapteeni evp, graafikko Tapani Talarin suunnittelemaan Tammenlehvän Perinneliiton lippuun, joka otettiin käyttöön 13.maaliskuuta 2025. Lippumme on ommellut taideompelija Paula Riihuhta.
Lipunnaulaus- ja siunaustilaisuuden osallistujia Pielisensuun kirkossa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
Kuvassa etualalla sotaveteraani Reino Kurvinen (vas.) ja Ilomantsin perinnetoimikunnan pj. maakuntaneuvos Markku Lappalainen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
Juhla alkoi Karjalan jääkärien marssin tahdissa
Ainutkertainen tilaisuus käynnistyi MPK Savo-Karjalan soittokunnan esittämällä Karjalan jääkärien marssilla kapellimestari Mika Hirvosen johtamana. Yhdistyksen puheenjohtaja Ilpo Saarelainen lausui juhlan tervetuliaissanat ja muistutti tunteikkaassa puheessaan, että sotasukupolven ansiosta meiltä ei puutu Suomesta mitään ja kaikki on hyvin. Saarelaisen puhetta seurasi soittokunnan esittämä Juhlasoitto veteraaneille ja Sotavainajien vaalimisyhdistyksen puheenjohtajan Eversti evp. Pertti Suomisen lippupuhe. Suominen kehui puheessaan, että Pohjois-Karjala on toiminut hyvänä esimerkkinä veteraaniperinteen vaalimisessa monille vielä suuntaansa hakeville yhdistyksille. Lue Suomisen puhe täältä: Lippukirja (Joensuu 13.elokuuta 2025)
MPK Savo-Karjalan soittokunta esiintyy (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
Ilpo Saarelainen esitti juhlan tervetuliaissanat. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
Eversti, evp. Pertti Suominen puhuu. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
Lipunnaulauksen henkilöstö
Lipunnaulauksen johti sotakamreeri Rauno Suhonen, lippu-upseerina toimi Eversti evp. Jouni Mattila ja lippukirjan pitäjänä yhdistyksen varainhankintapäällikkö Ilkka Savolahti. Nauloja lyötiin lippuun yhteensä 24. Rauno Suhonen luki naulaussanat jokaisen naulaajan kohdalla ja kutsui naulanlyöjät paikalle yksitellen. Lipunnaulaussanat on luettavissa täältä: Lipunnaulaussanat (Joensuu 13.elokuuta 2025) ja lippukirja täältä: Lippukirja (Joensuu 13.elokuuta 2025)
Sotakamreeri Rauno Suhonen johtamassa lipunnaulausta (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
Jalkaväkirykmentti 9:n veteraani, pikkulotta ja sotaorpo löivät lippuun sotasukupolven naulat
Koska sotavuosien päättymisestä on aikaa jo yli 80 vuotta, oli suuri ilo, että saimme naulaajaksi virkeän jatkosodan rintamamiehen. Veteraanisukupolven naulan (naula nro:1) löi itseoikeutetusti maakunnassa perustetun Jalkaväkirykmentti 9:n ilomantsilainen veteraani Reino Kurvinen (s.1924). Naulaussanoissa todettiin; Ilman niitä mittaamattoman arvokkaita uhrauksia ja tekoja, joita sotiemme veteraanit Itsenäisen Suomen, sen koskemattomuuden, itsemääräämisoikeuden ja vapauden puolesta ovat menneinä vuosikymmeninä tehneet, emme me nyt olisi tässä. Velvoittakoon tämä ensimmäinen naula lipussamme sotiemme veteraanien edustajan naulaamana Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistystä ja sen jäseniä uhrautuvaan työhön Isänmaamme parhaaksi. Toisena sotasukupolven edustajana naulan löi kontiolahtelainen pikkulotta Faina Kukkonen. Hänen naulansa oli nimetty Isänmaan naulaksi (naula nro: 11). Jäsenyhdistysten naulan (naula nro: 5) löi sotaorpo Aune-Inkeri Keijonen.
Reino Kurvinen (kesk.) naulaamassa lippua. Markku Lappalainen (vas.) ja Jouni Mattila seuraavat. (kuva; Mikko Rautiainen 2025)
Reino Kurvisen lipunnaulaustodistus. (kuva: Jouni Mattila 2025)
Pikkulotta Faina Kukkonen naulaamassa lippua. Oikealla Jouni Mattila. (kuva; Mikko Rautiainen 2025)
Aune-Inkeri Keijonen (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
Opiskelijat edustivat lipunnaulaajina maakunnan nuorisoa
Nuoren sukupolven edustajina juhlassa toimivat Kontiolahden lukion oppilas Veeti-Ville Örn ja Riverian oppilaskunnan hallituksen pj. Siiri Kiiski Nurmeksesta. Örnin naula oli nimetty Suomalaisen nuorison naulaksi (naula nro: 9) ja Kiisken naula Historiaa ja nykypäivää yhdistäväksi naulaksi (naula nro: 10). Kun lipunnaulaajina oli Tammenlehvän sukupolvea ja nykynuoria, voi perustellusti sanoa, että sotavuodet ja tulevaisuus löivät juhlassa kättä.
Veeti-Ville Örn (vas.) ja Lippukirjanpitäjä Ilkka Savolahti. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
Siiri Kiiski naulaamassa lippua. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
Lipun muut naulat lyötiin seuraavassa järjestyksessä:
- nro:2: Maakunnan naula, lyöjänä maakuntajohtaja Markus Hirvonen
Maakuntajohtaja Markus Hirvonen (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 3: Puolustusvoimien naula, lyöjänä Kainuun prikaatin apulaiskomentaja eversti Tomi Pekurinen
Everstit Tomi Pekurinen (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 4: Perustajajäsenen naula, lyöjänä yhdistyksen ensimmäinen pj. Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun johtava rehtori Jyrki Huusko
Jyrki Huusko (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 6: Perinnetoimikuntien naula, lyöjänä Nurmeksen perinnetoimikunnan pj. Historian- ja yhteiskuntaopin lehtori Mikko Rautiainen
Mikko Rautiainen (vas.) kirjoittamassa lippukirjaa. Oikealla Ilkka Savolahti. (kuva: Aleksander Roszczenko 2025)
- nro:7: Kirkkojen naula, lyöjänä Joensuun ort.seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksander Roszczenko
Aleksander Roszczenko (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
- nro: 8: Hengellisen työn naula, lyöjänä Joensuun rovastikunnan lääninrovasti, kirkkoherra Tiina Wiberg
Tiina Wiberg naulaamassa lippua. Oikealla Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 12: Kuntien naula, lyöjänä Joensuun kaupunginjohtaja Jere Penttilä
Joensuun kaupunginjohtaja Jere Penttilä (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 13: Vapauden perinnenaula, lyöjänä Pohjois-Karjalan Reserviupseeripiirin pj. Pekka Martikainen (naula lyödään myöhemmin naulaajan poissaolon vuoksi.)
- nro: 14: Tammenlehvän perinneliiton naula, lyöjänä Tammenlehvän perinneliiton pj. oikeustieteiden kandidaatti Timo Laitinen
Timo Laitinen (vas.) kättelee Jouni Mattilaa lipunnaulauksen jälkeen. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 15: tukityön naula, lyöjänä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen, Ikääntyneiden palvelujen toimialueen, yhteiset palvelut, palvelujohtaja Hannele Komu.
Hannele Komu (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 16: Perinnetyön naula, lyöjänä Perinneyhdistyksen alueellisen neuvottelukunnan pj. kansanedustaja Hannu Hoskonen
Hannu Hoskonen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 17: Ilmavoimaperinteen naula, lyöjänä Karjalan lennoston komentaja eversti Johan Anttila
Everstit Johan Anttila (vas.) ja Jouni Mattila (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 18: Arvoperinteen naula, lyöjänä Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja, eversti Matti Pitkäniitty
Everstit Matti Pitkäniitty ja Jouni Mattila (kuva; Kalevi Lohiranto 2025)
- nro: 19: Arvostuksen naula, lyöjänä kauppaneuvos Väinö H. Broman
Väinö H. Broman (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 20: Palvelualttiuden naula, lyöjänä Kiteen rajakillan pj. sotakamreeri Timo Päivinen
Timo Päivinen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025)
- nro: 21: Kannustuksen naula, lyöjänä Karjalaisen kulttuurin Edistämissäätiön kunniajäsen, asessori Timo Nevalainen
Timo Nevalainen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
- nro: 22: Lipun tukijan naula, lyöjänä Suomen Seniorikodit ry:n pj. sosiaalineuvos Ahti Karttunen
Ahti Karttunen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
- nro: 23: Lipun tekijän naula, lyöjänä taideompelija Paula Riihuhta
Paula Riihuhta (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
- nro: 24: Vastuun ja velvollisuuden naula, lyöjänä perinneyhdistyksen pj. rehtori Ilpo Saarelainen
Ilpo Saarelainen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
Lipunnaulaustodistukset (kuva: Jouni Mattila 2025)
Lipun siunaus
Lipun naulausta seurasi lipun siunaus, jonka suorittivat kenttärovasti Penna Parviainen ja kirkkoherra Aleksander Roszczenko. Siunauksen jälkeen laulettiin isänmaallinen virsi 578. Virren jälkeen toiminnanjohtaja Jouni Mattila luovutti lipun puheenjohtaja Ilpo Saarelaiselle, joka asetti sen jalustaan siniristilipun viereen.
Aleksander Roszczenko (vas.), Penna Parviainen ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
Ilpo Saarelainen (vas.) ja Jouni Mattila. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
Isänmaallisen juhla päätöksenä olivat musiikkiesitykset, tervehdykset, kiitossanat ja kakkukahvit. Lapsikuoro Tiuku ja Mosaiikki, johtajanaan kanttori Tiina Korhonen esittivät yhdessä MPK Savo-Karjalan soittokunnan kanssa Veteraanin iltahuudon. Kansanedustaja Hannu Hoskonen esitti valtiovallan tervehdyksen ja pj. Timo Laitinen Tammenlehvän perinneliiton tervehdyksen. Molemmat kiittelivät puheenvuoroissaan maakunnassa tehtyä veteraani- ja perinnetyötä. Kiitossanat lausui Jouni Mattila, joka käsitteli puheessaan maakunnan perinnetyön vaiheita sen alkuajoista tähän päivään ja totesi, että Pohjois-Karjala on saanut toimia monenlaisten hankkeiden pilotoijana. Puheensa lopuksi, pitkän ja ansiokkaan päivätyön maanpuolustuksen parissa tehnyt Mattila kertoi vetäytyvänsä eläkkeelle toiminnanjohtajan tehtävästä mutta jatkavansa toimintaa perinnetyön taustajoukoissa. Lue Mattilan puhe täältä: KIITOSSANAT LIPUN NAULAUS13082025. Muistorikas juhla päättyi seisaaltaan laulettuihin Sillanpään marssilauluun ja Karjalaisten lauluun soittokunnan säestämänä. Juhlan päätteeksi Pielisensuun seurakunnan järjestämille kakkukahveille, joiden aikana kirkkoherra Wiberg käytti puheenvuoron kaikkien lipunnaulaajien puolesta.
Lapsikuoro Tiuku ja Mosaiikki esiintyy. Etualalla kapellimestari Mika Hirvonen (kuva: Jouni Mattila 2025)
Hannu Hoskonen puhui valtiovallan puolesta. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
Timo Laitinen puhuu. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
Jouni Mattila esitti juhlan kiitossanat. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
Lipunnaulaustilaisuuden Kakku- ja piirakkakahvit Pielisensuun seurakunnan tiloissa. (kuva: Jouni Mattila 2025.)
Lipunnaulaustilaisuuden juhlakahvit Pielisensuun kirkossa. (kuva: Mikko Rautiainen 2025.)
Mikko Rautiainen, viestintävastaava, Sotien 1939–1945 Pohjois-Karjalan perinneyhdistys
Raimo Ojala
Hyrsylän mutka jäi evakuoimatta – Tertun tie kulki vankileirin kautta Suomeen
Ilomantsilainen Terttu Korhonen näkee samanlaisia piirteitä talvisodan ja Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyssodan alkamisessa. Pienen lapsen omat muistikuvat, kehomuistista, yhdistyvät kuviin Ukrainan äitien pakenemiseen lapsiensa kanssa sodan jaloista.
Terttu jäi perheensä kanssa talvisodan syttyessä Hyrsylän mutkan Ignoilan kylään, koska Ignoilan, Hautavaaran ja Hyrsylän kyliä ei evakuoitu. Suomi ei uskonut sodan syttymiseen, vaikka siihen alettiin varautua.
Tilanne muuttui nopeasti. Alueelle jääneiden ihmisten todettiin 30.11.1939 olevan sovjetin rahvasta eli Neuvostoliiton alaisia. Piti toimia Otto Wille Kuusisen hallituksen antamien ohjeiden mukaisesti.
Kahden kuukauden jälkeen alueen asukkaat siirrettiin Petroskoin ja Aunuksen välimaastossa olevaan Interposolkan vankileirille. Sinne siirrettiin satoja ihmisiä ja matka kesti kaksi päivää.
Monet kuihtuivat ruuan puutteen tai pienten annosten takia. Ruokaa ei saanut, ellei osallistunut työhön.
Keväällä 1940 Moskovan suurlähettiläs Juho Kusti Paasikivelle lähti anomus Suomeen pääsemiseksi. Luovutusehtojen tultua hyväksytyksi 2,5-vuotias Terttu pääsi 25.5.1940 äitinsä ja satojen muiden vankileirillä viruneiden kanssa Suomeen.
Härkävaunut toivat Hyrsylän mutkan asukkaat ensin Tohmajärven Kaurilan asemalle ja siitä edelleen tavaravaunuissa Helsinkiin Kaisaniemen koululle, jossa oli muun muassa terveystarkastukset ja kuulustelut. Evakkopaikka löytyi lopulta Kortesjärveltä.
Varhaislapsuudestaan huolimatta Tertun mieleen jäi vankileirin ja evakkomatkan aikana muutamia asioita. Hän käveli äitinsä kädestä pitäen kohti härkävaunuja ja katseli maailmaa sotilaiden saappaiden korkeudelta. Äidin oikean käden käsivarrella nukkui pikkusisko, joka kuitenkin menehtyi Suomeen päästyä.
Toinen vahva muistikuva piirtyi härkävaunujen tultua Tohmajärven Kaurilan asemalle. Nälkiintyneille palaajille oli tarjolla ruokaa höyryävistä kattiloista. Äidin sanat ” nyt myö saahaan syyvä” jäivät mieleen.
Terttu muistaa pikkusiskonsa arkkuun laittamisen.
– Hän oli kuin nukke äitinsä morsiushuntuun käärittynä pienessä arkussaan.
Takaisin Ignoilaan
Perhe pääsi palaamaan kotikonnuilleen vuonna 1941. Isän karjalaistyylinen kotitalo ja pihapiiriin rakennettu hirsitalo olivat jäljellä, mutta tapetit oli tämän rakennuksen seiniltä revitty.
Kesäkuussa 1944 alkoi toinen evakkoreissu. Terttu muistaa leikkineensä käpylehmien ja suolaheinien parissa, kun kuuli vanhempiensa keskustelevan evakkomääräyksestä. Läheistä Veskelyksen kylää oli jo pommitettu.
Tällä kertaa evakkomatka suuntautui Soiniin, jossa alkoi Tertun koulutaival kuusivuotiaana. Ensimmäisen lukukauden äitienpäiväjuhlassa evakkotyttö Terttu esitti laulut ”Jo käki puussa
kukahtaa, kukkuu, kukkuu ” ja ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu, käki kukkuu siellä ja kevät on”.
Laulunsa aikana Terttu huomasi äitien pyyhkivän silmäkulmiaan.
Olojen vakiinnuttua Ruusuvuon (vanhempien sukunimi) perhe asettui asumaan Juuan Kuhnustan kylälle. Juuassa Terttu sai käydä oppikoulun ja suunnisti kohti lapsuudesta asti ollutta unelma-ammattia. Hän pyrki 16-vuotiaana Savonlinnan seminaariin toiveena saada opiskella myös ortodoksista uskontoa. Seminaarin johtaja ohjasi Tertun kuitenkin Hämeenlinnan seminaariin, jossa oli kansakoulun opettajiksi opiskeleville myös ortodoksiuskonnon kursseja.
Oppikoulusta saadun hyvän päästötodistuksen perusteella Terttu pääsi hakemaan koulutukseen 90 muun hakijan kanssa. Pääsykokeiden perusteella 30 hakijaa pääsi opiskelemaan kansakoulun opettajaksi.
Hän on kiitollinen vanhemmilleen. Isä laittoi todennäköisesti viimeisetkin roponsa tyttärensä koulutukseen.
Opettajaksi Ilomantsiin
Opettajan työ alkoi Ilomansin Hattuvaaran koulussa. Hän ihastui kylällä olevaan pyhien Apostolien Pietarin ja Paavalin ortodoksiseen tsasounaan ja kyläläisten lähimmäisenrakkauteen.
Rakkaus syttyi myös Kaukaan metsäteknikko Heimo Korhoseen, jonka työpaikan vaihduttua muuttui myös kotikunta Kontiolahdelle kuudeksi vuodeksi.
Uusien työpaikkojen löydyttyä Ilomantsista, paluu oli helppo. Puoliso menehtyi 1970, elämässä alkoi uusi vaihe yksinhuoltajana.
Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä vuonna 1974 Terttu pääsi opettamaan aiempaa enemmän musiikkia muiden peruskoulussa opetettavien aineiden lisäksi.
Hän toimi johtajana ala-asteen, yläasteen ja lukion kuoroissa, jotka valmistivat 3- äänisiä esityksiä lähinnä kouluun omiin juhliin.
Opettajan työn ohella lapsi- ja nuorisokuoroissa opeteltiin karjalaisia ja ortodoksia lauluja. Kuoro pääsi jopa valtakunnalliseen taidetapahtumaan.
Tsizoit-kuoro puolestaan esitti lauluja karjalan kielellä. Terttu toimi siinä laulajana ja oli yksi kuoron perustajäsenistä
Arkkipiispa Paavali ihastui Tertun johtamaan ortodoksiseen kuoroon ja kutsui sen palvelemaan Kuopion kirkon liturgiassa papiston kanssa.
Kiitollinen veteraaneille
Terttu Ruusuvuo puhui opiskelukavereille evakkoudestaan vasta koulutuksen päätyttyä. Hän oli kuullut Karjalan evakkojen saaneen muualla huonoa kohtelua, vaikka itse ei ollut sitä kohdannutkaan.
Vankileiristä hän alkoi puhua vasta päästyään osalliseksi Sotainvalidien etuuksista ja palveluista 2000-luvun alussa.
Haikon kuntoutuslaitoksessa hän tohti kertoa asiasta, ja paikalla olleet parikymmentä vuotta vanhemmat sotiemme veteraanit kehottivat ”tyttönä” pitämäänsä Terttua kertomaan evakkotarinaa jälkipolville. Tämmöistäkin sota-aikana koettiin.
Haikossa Terttu kertoi tarinaansa vesissä silmin, myöhemmin pienemmän liikutuksen vallitessa.
– Jos emme olisi päässeet vuonna 1940 Suomen puolelle, elämänpolku olisi ollut kokonaan toisenlainen. Se oli vähästä kiinni.
– Olen kiitollinen sotiemme veteraaneille ja sotasukupolvelle, että Suomi säilytti itsenäisyytensä.
– Kyllä kannattaisi sopia, ettei syntyisi sotia.
Epävakaisesta maailmantilanteesta huolimatta Terttu Korhonen luottaa Suomeen, Suomen puolustukseen ja nuorisoon.
– Minä menen sinne, minne kuulun.
Tästä sukulaisnuoren lausahduksesta Terttu sai eväitä valmistautuessaan pitämään kutsuntatilaisuudessa puhetta. Maanpuolustus on korkealla myös nuorten arvoissa.
Terttu Korhonen arvostaa suuresti veteraanijärjestöjen tekemää työtä.
– Olen myös kiitollinen, että Sotaveteraanien, Rintamaveteraanien ja Sotainvalidien työn jatkajana toimiva perinnetoimikunta pitää huolta sotasukupolvesta ja järjestää Ilomantsissa tilaisuuksia, joissa voi kahvittelun ohessa osallistua yhteislauluihin, kuunnella ajankohtaisia asioita ja olla mukana yhteisössä.
Haastattelu ja teksti: Markku Lappalainen (kesäkuussa 2025)
Terttu Korhonen Ilomantsin Parppeinpirtillä. (kuva: Markku Lappalainen)
Veteraaniperinne somessa
