Alikersantti Lauri Mertanen (1915-1940)
Mertanen Lauri s. 13.7.1915. Syntymäpaikka Polvijärvi . Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Lut. Naimaton. Pituus: 171cm Paino: 71 Silmien väri: Sininen. Ks. naamarin no: 2. Saappaan no: 42. Lähin omainen: Henriikka Kinnunen, Sysmäjärvi. Siviiliammatti: Sekatyömies Koulusivistys: 4 lk Kansak. Äidinkieli: Suomi. Aika jonka kuulunut sk:aan: 3,5v. vuonna 1933-1937 Kuusjärven sk. Ollut kutsunnassa 2.10.1935. Hyv. vak. palv. Määrätty ast. vak. palvelukseen 5.5.1937. Joukko-os . johon määrätty: Pion. P. (Koria) Saapunut 5.5.1937, ja määrätty 1. K:aan. Sotilasvala: 11.6.37. Ampumaluokat: Kiv. valio. Arvostelu: Täsmällisyys: Hyvä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Hyvä. Sot. kehitys: Hyvä. Käytös. Hyvä. Ylennykset: Korp: 6.12.1937 pvk. 140/6. Res. alik. 9.3.38. pvk.29/1. Komennukset: Siirretty R.A.U: kiin 4 kk:n krssille 31.8 – 29.12.37. Huomautuksia: Kunt. lomaa (20vrk) 15.5. – 3.6.37. Siir. Res. A.U.K:uun 31.8.37. Patl:n loma (6vrk) 23-28.12.37. Siir. 4 K:aan 31.12.37. Loma (12vrk) 19-30.3.38. Siirr. 1 K. 30.4.38 Vapautettu 18.7.1938; Täysin palvelleena. Palvelusaika: 440 päivää. Erikoiskoulutus asevelv: Pion. aliups. Sotilasarvo: Res. alikersantti. Osoite vapauttamisen jälkeen: Kuusjärvi, Outokumpu. Osallistunut ylim. kertausharj. armeijan sotaharj. Pion. P:n mukana 25.7-14.8.39.
Palvelus lkp:n jälkeen: Saapunut 10.10.1939. Joukko-os: 24 Pion. K. Tuntolevyn N:o 701131 Määrätty 24. Pion. K. Perhesuhteet: Naimaton. Lähin omainen: Henriikka Mertanen, Joensuu, Mutala. Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Siviilitoimi: Viilari, Kaivostyöläinen. Palveluksen laatu: Pion. ryhmän johtaja. Haavoittumiset: Lievästi 29.12.39 kasvoon Uomaalla. Huomautuksia: Kaatunut 19.1.40. Uomaalla. Lähde: Kantakortit.
Nimi: Mertanen Lauri. Sotilasarvo: Alikersantti. Syntynyt: 13.7.1915. Polvijärvi. Kuollut: 19.1.1940 Uomaa, Impilahti. Ikä: 24. Joukko-osasto: 24. pioneerikomppania. Menehtymisluokka: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Joensuu, Joesuun sankarihautausmaa. Ammatti: Kaivostyöläinen. Lapsia: 0. Lähde: Menehtyneet, tiedosto.
20.10.1939 klo 11.10 Div lähetti toi marssikäskyn. Komppania leiriytyy Salmenjärven rannalle maastopisteen 145 kohdalle. klo 12.15 Pp-ryhmä sekä lähetit lähetettin alik. Mertasen johdolla leiriytymispaikkaan. 26.10 klo 7.00 Raskaat pilvet antoivat vettä koko päivän. Roikonkoskelle lähti 2 p.p. -ryhmää alik. Mertasen johdolla. Saivat kaivettua päivän aikana 3m vesikaivoa. Panoskaivoissa porattu ja ammuttu muutamia kiviä. 27.10.39 Poikonkoskella oleva osasto oli vahvistanut rautatiepenkerettä panoskaivojen kaivamista varten. Kaivoa syvennetty n. 30 cm. 28.10.39. Roikonkoskella ollut osasto täytti aikaisemmin kaivamansa panoskaivonsa, koska osoittautui, että järjestely ei ollut sopiva. Sen sijaan rakennettiin sillan alle erikoisteline, jolle panoslaatikot sijoitetaan. Vesikaivo kaivettu 4 m:n syvyiseksi. 29.10.39 II ja III joukkueen pp. – ryhmät Roikonkoskella. Osasto jatkoi sillan alle tulevan panossillan rakentamista ja kaivoi 90 sm syvyydeltä vesikaivoa. 30.10.39 klo 16.20 Roikonkosken ryhmä sai työnsä suoritettua.
18.12.39 klo 19.45 Alikers. Mertanen pyysi lisää räjähdysainetta pataljennoinkankaalle. 24.12.39. Joululahjapaketteja sai osastossamme joka mies. Klo 22.00 Komentaj kutsui puhutteluun. Sen mukaan pataljoona tulisi seuraana päivänä siirtymään Pataljennoinkankaan etelämaastoon. 25.12.39 klo 17.00 Liikkeelle lähtö, saapumunen määränpäähän klo 20.00. 26.12.39 Pataljoonan liikkeellelähtöajaksi
määrättiin klo 01.00 seuraavana päivänä. Pioneerit ryhmitettiin eri osastojen kesken pataljoonan edetessä kohti Uomaata. Pioneerien tehtäväksi tuli suorittaa hävitystöitä. 27.12.39 klo 1.00 Lähdettiin hiihtomarssille. 4.00 Tavattiin vihollinen, joka perääntyi kohti Uomaata. 10.00 Saavuttiin Uomaan kylän pohjoislaitaan. 18.00 Palasivat pioneerit (suurin osa ) uudelle leirille Sileäsaarenkarinkankaalle. 28.12.39 klo 7.00 Pioneerit olivat jaetut samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Sen mukaan ryhmä Mertanen oli 1. komppanialla. Ryhmät Koistinen ja Sormunen toimivat 2. komppanian kanssa sekä os. Saarikivi oli yhdistettynä ratsumestari Majewskin eskadroonaan. Klo 12.00 Nyt pääsivät pioneerit myös toimeen. Uomasjoen sillalle yrittivät pioneerit, mutta silta oli vartioitu. Vartion raivaamisen jälkeen ilmestyi tielle sillan pieleen tankki, joka tykillään koetti pitää loitolla meikäläisiä. Kiväärituli ei tehonnut, mutta kun 2:lla kasapanoksella ja 1 käsikranaatilla saatiin hv. toimintakyvyttömäksi, miehistö tuli ulos jolloin ne ammuttiin. Tämän jälkeen alikers. Sormunen heitti sisään 2 kpl käsikranaatteja, jolloin hv syttyi tuleen. Tämän jälkeen alettiin sillan panostaminen ja räjäytettiin. Se oli kuitenkin liian vahva särkyäkseen. Paikalle tuli myös telaketjulla varustettu kuorma-auto, jonka miehet teilattiin. Auton bensiini tynnyrin tyhjensivät pioneerit sillalle, jolloin se sytytettiin. Tämän jälkeen pion.osasto poistui tieltä. Oikealla sivustalla ja keskellä suorittivat pioneerit miinoitustöitä. 17.30 Pion. ryhmät saapuivat leirille. 29.12.39 klo 7.00 Alikersantti Mertasen ryhmä toimi hv.torjuntatykin kanssa hv. torjunnassa. Tällöin alikersantti Mertanen sai räjähtäneestä kranaatista sirun poskeensa haavoittuen siten lievästi, palaten rintamalle. 31.12.39 Alikers. Mertasen ryhmä vartiossa etuvartioasemissa vänr. Saarikiven johdolla. 4.1.40 7.15 Hälytysvalmius leirillä. Etelälinja-asemissa olevat pioneerit joutuivat kosketuksiin vihollisen kanssa, joka vasemmalta oli hyökkäämässä sivustaa vastaan. Alikers. Mertanen kunnostautui ja hankki kevyen kk:n ym. saalista. Pioneerit olivat 16 tuntiakin vartioasemissa. 6.1 .40 Palasi vänr. Saarikivi toisen ryhmän kanssa leirille Mertasen ryhmän jäädessä vartioon tehtävään. 7.1.40 Aamulla alik. Mertasen ryhmän vapautti etuvartiotehtävästä alik. Tirkkosen ryhmä. 8.1 Pioneerien etuvartio alik. Sormusen ryhmä. Alikers. Mertanen lähti jv:n asettaman partion johtajana partioretkelle. Partio totesi, ettei vihollisia liikehtinyt vasemmalla sivustalla. Sain tehtäväksi asettaa hiihto-osaston pioneeriryhmän 1+5 alik. Mertanen johtajana. 10.1.40 klo 7.00 Alik. Mertasen johdolla lähti hiihto-osaston puoliosasto kohteenaan Uomaantien liikenteen häiritseminen ja mahdollinen sulutus hv. miinoilla. Partio ei päässyt tavoitteeseen. 11.1.40 klo 3.00 Alik. Mertasen johdolla lähti partio Uomaa – Käsnäselän tielle tarkoituksella suluttaa se. Yritys epäonnistui, sillä vihollisella oli vahva vartiointi tien pohjoipuolella. klo 19.00 Alik. Mertanen lähti kolmannen lähti kolmannenkerran yrittämään tien sulutusta. Tällä kertaa hän onnistui uputtamaan 4 miinaa ja saapui leirille takaisin klo 23.30. Todennäköistä on että miinoitus johti tulokseen. 12.1.40 klo 16.00 Alik. Mertanen lähti jälleen upottamaan miinoja ja sai upotetuksi samalle kohdalle tietä kuin edell. kerralla 4 miinaa, jonka jälkeen ryhmä palasi takaisin. 13.1.40 klo 18.30 alik. Mertanen hiihtopaartion mukana ( 6 miinaa ( Rajaniemeen). 14.1.40 klo 7.40 Alikers. Mertasen ryhmä palasi tiedottaen upottaneensa 6 miinaa. Vihollinen liikkuessaan tiellä oli keksinyt miinoituksen ja ryhtyi sitä poistamaan. Todennäköisesti poisti se puolet. Mutta todennäköista on myöskin, että vihollinen olisi ajanut miinaan, sillä senkaltainen räjähdys kuultiin osaston jo vetäytyessä pois niemestä. 16.1.40 klo 19.00 Käsky Uomaan kylän valloituksesta rykmentillä, joka muodostui pataljoonaan liitetyistä jv., pst., tyk., krh.- osastoista. Rykm. komentajana majuri Valkama. Pataljoonan ( Koskelan ) komentajana ratsumestari Majewski. Pioneerijoukkue jakautui molempien pataljoonien osalla siten , että ratsum. Majewskin osastoon tuli 4 ryhmää ja ratsum. Paavolan osastoon 2 ryhmää. Ensiksi mainitut ryhmitettiin res. luutn. Vahlalle alik. Mertasen hv. torjuntaryhmäksi ja alik. Koistisen miinoitusryhmäksi.17.1.40 klo
4.15 Pakkasta -43. Herätys ja kahvin juonti. Ryhmät valmistautuivat em. tehtäviin. klo 6.15 Lähtö etumaastoon. 8.00 Komppaniat liikkeelle päämäränään Uomaan valtaus ja itärajalle ( Uuksujoki ) varmistus. Luutn. Vahlan osastossa pioneerit myös asemissa. Heidän asemiinsa kuitenkin pääsi vihollinen sivustasta tunkeutumaan, jolloin asemissa olevien pioneerien oli jätettävä ne. Tällöin ryhmä hajosi ja yksitellen lähtivät miehet harhailemaan. Näin palasivat lopulta leirille aamupuolella yötä alikers. Kunnas, pion. Saari ja Grön. Sen sijaan Ristola Tauno ja Ratilainen Väinö kaatuivat ( Ratilainen palasi kylmettyneenä 2 vrk. kuluttua). 18.1.40 klo 15.00 Sain tiedon että kaatuneeksi luultu pion. Ratilainen palasi ryhmäänsä oltuansa toista vuorokautta vihollisen vartioketjun sisäpuolella. 19.1.40. 7.00 Alikers. Lauri Mertanen kaatui. Luutnantti Sirolan mukana hänen tarkastaessaan asemia Uuksunjoella. Kk:n suihku katkaisi reisivaltimon. Lähde. Sotapäiväkirja 2565 24. Pioneerikomppania 10.10.39 – 14.3.1940
Alikers. Lauri Mertanen on haudattu Joensuun sankarihautausmaalle.
Uuksunjokilinja. Kuvaus.
Uomaan kylän itäpuolelle pohjoisesta hyökännyt suomalaispataljoona I/JR 34 katkaisi maantien ja työnsi puolustuksensa Uomaan itäreunalta parin kilometrin päähän itään Uuksunjoki-linjalle 17.1.1940. Tammikuun kuluessa puna-armeija keskitti joen itäpuolelle uuden jalkaväkidivisioonan (60.D:n), joka pyrki hyökkäämään maantien suunnassa länteen ja saarroksiin joutuneiden joukkojensa avuksi. Uuksunjoki-linjan puolustajat torjuivat nämä yritykset Talvisodan loppuun saakka. ENa 2017. Lähde: Sothostorialliset kohteet.
Uomaan taistelut ja Uomaan motti, yleistä.
IV AK:n esikunta käski 12. Divisioonan tehtäväksi Uomaan kylän valtaamisen ja hallussa pitämisen. Tarkoituksena oli katkaista lopullisesti neuvostojoukkojen pohjoinen huoltoreitti. Tehtävää varten perustettiin alueen joukoista Taisteluosasto Tiikeri ja sille alistettiin lisäjoukkoja pataljoonan verran. Taisteluosaston esikunnaksi siirrettiin Kollaanjoen rintamalta JR 35:n esikunta.
Hyökkäys aloitettiin 17.12. mutta se ei johtanut Uomaan kylän valtaukseen neuvostojoukkojen sitkeän vastarinnan vuoksi. Suomalaisjoukot pääsivät kuitenkin etenemään Uomaan ja Lemetin väliselle tielle. Näin alkoi syntyä Uomaan motti, vaikka sen eteläinen sivusta oli vielä täysin auki. Länsipuolella Lavajärven alueella aloitti Taisteluosasto Tykki hyökkäyksen 20.1. ja onnistui katkaisemaan tien kylän itäpuolelta. Seuraavana päivänä taisteluosasto jatkoi hyökkäystä itään ja saavutti yhteyden Taisteluosasto Tiikeriin 22.1. myöhään illalla. Taisteluiden seurauksena Lavajärven ja Uomaan väliselle alueelle muodostui neljä mottia, jotka lännestä itään luettuina olivat Lavajärven, Saarijärven, Siiran tienhaaran ja Uomaan motit.
Suomalaisjoukot etenivät myös kohti itää lähelle valtakunnan rajaa. Alueelle oli saapumassa uusi neuvostodivisioona, jonka etenemistä mottien avuksi pyrittiin estämään. Rintamalinjaksi vakiintui Uuksunjoki, josta Uomaalle oli matkaa noin kolme kilometriä. Taisteluosasto Tiikeri joutui helmikuussa taisteluihin Uuksunjoen rintamalla, jossa neuvostojoukot pyrkivät motittautuneiden joukkojen avuksi. Uuksujoen rintama hiljeni helmikuun puolivälin jälkeen.
Siiran tienhaaran ja Uomaan motit kykenivät puolustautumaan sodan loppuun asti, koska suomalaisilla ei ollut alueella riittäviä voimia.
Lähde: Talvisodan historia 3. osa, s 97, 108, 109, 111 ja 123 – 124
Koonnut: Markku Sirviö
Jouni Koskela
Sotaorvon tarina sanoin, sävelin ja kuvin
Pohjois-Karjalan Sotaorpojen järjestämään, Kaatuneitten Omaisten Liiton 80-vuotisjuhlavuoden alueelliseen tapahtumaan 10.8. osallistui 130 juhlavierasta Joensuun seurakuntakeskuksessa. Yhdistyksen puheenjohtaja Aune-Inkeri Keijosen tervehdys-sanojen jälkeen Kaatuneitten Omaisten Liiton hallituksen jäsen Päivi Eteläpää toi liiton tervehdyksen estyneenä olleen puheenjohtajan Hannu Niskasen puolesta.
Sotaorvon tarina nivoutuu koskettavaksi kokonaisuudeksi kertomuksen, laulujen ja kanteleen soiton vuorotellessa. Matka alkaa Kiteen Jaakkimasta, nykyisen rajan takaa:
”On kesäkuu 1944. Isä on viimeistä kertaa lomalla ja lähdössä toiveikkaana viimeistä kertaa Kannakselle. Äiti vei isän hevosella Matkaselän asemalle sotilaiden yhteiskuljetukseen. Oli luvattu, että nyt pääsee takalinjoille. Toisin kuitenkin kävi! Kannaksella alkoi suuri rynnäkkö kesäkuun 9. päivänä 1944. Isän joukot joutuivat ensimmäiseen tuleen ja juhannuksena hän katosi Tali-Ihantalan taisteluissa”, kertoo sotaorpo, kanteletaiteilija Eila Kostamo.
Lempi Kostamosta tuli sotaleski 30-vuotiaana, hänelle jäi viisi pientä lasta. Elämä kotirintamalla oli työntäyteistä ja jatkuvaa pelkoa vihollisen lentokoneiden vuoksi. Arkea elettiin epätietoisuudessa isän kohtalosta. Iltaisin rukoiltiin ” Taivaan Isä, anna meille vielä isä takaisin”.
Evakkotaipaleen jälkeen perheen kodiksi saatiin ostettua pieni maatila, jonka huonokuntoisia rakennuksia korjaamalla saatiin katto pään päälle. Lapset ahersivat äidin apuna monenlaisissa maataloustöissä. Taitavana ompelijana Lempi-äiti vaatetti lapset, joka herätti kyläläisten kateuden sotaorpojen kauniista vaatteista.
Lempi Kostamo toimi aktiivisesti Kiteelle perustetussa sotaleskien alaosastossa. Hän oli vaikuttamassa osaltaan siihen, että kadonneiden leskille ryhdyttiin maksamaan sama eläke kuin kaatuneitten leskille.
”Vuonna 1954 tuli puolustusministeriöstä lupa pitää isän ”hautajaiset”. Julistettiin hänet kuolleeksi ja pidettiin pieni muistotilaisuus. Äiti ja lapset saivat nyt läheisensä muistokiven Kiteen sankarihautausmaalle. Lempi Kostamon ja lasten iltarukous sai uuden muodon: Taivaan Isä siunaa isän tuntematon leposija”.
Pirjo Tolvanen
Toivo Kuroselle luovutettiin KOLn myöntämä kultainen ansiomerkki. Puheenjohtajat Aune-Inkeri Keijonen, Päivi Eteläpää ja sihteeri Pirjo Tolvanen onnittelevat. (kuva; Kalevi Lohiranto)
Alikersantti Lauri Mertanen (1915-1940)
Mertanen Lauri s. 13.7.1915. Syntymäpaikka Polvijärvi . Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Lut. Naimaton. Pituus: 171cm Paino: 71 Silmien väri: Sininen. Ks. naamarin no: 2. Saappaan no: 42. Lähin omainen: Henriikka Kinnunen, Sysmäjärvi. Siviiliammatti: Sekatyömies Koulusivistys: 4 lk Kansak. Äidinkieli: Suomi. Aika jonka kuulunut sk:aan: 3,5v. vuonna 1933-1937 Kuusjärven sk. Ollut kutsunnassa 2.10.1935. Hyv. vak. palv. Määrätty ast. vak. palvelukseen 5.5.1937. Joukko-os . johon määrätty: Pion. P. (Koria) Saapunut 5.5.1937, ja määrätty 1. K:aan. Sotilasvala: 11.6.37. Ampumaluokat: Kiv. valio. Arvostelu: Täsmällisyys: Hyvä. Ahkeruus: Hyvä. Huomiokyky: Hyvä. Sot. kehitys: Hyvä. Käytös. Hyvä. Ylennykset: Korp: 6.12.1937 pvk. 140/6. Res. alik. 9.3.38. pvk.29/1. Komennukset: Siirretty R.A.U: kiin 4 kk:n krssille 31.8 – 29.12.37. Huomautuksia: Kunt. lomaa (20vrk) 15.5. – 3.6.37. Siir. Res. A.U.K:uun 31.8.37. Patl:n loma (6vrk) 23-28.12.37. Siir. 4 K:aan 31.12.37. Loma (12vrk) 19-30.3.38. Siirr. 1 K. 30.4.38 Vapautettu 18.7.1938; Täysin palvelleena. Palvelusaika: 440 päivää. Erikoiskoulutus asevelv: Pion. aliups. Sotilasarvo: Res. alikersantti. Osoite vapauttamisen jälkeen: Kuusjärvi, Outokumpu. Osallistunut ylim. kertausharj. armeijan sotaharj. Pion. P:n mukana 25.7-14.8.39.
Palvelus lkp:n jälkeen: Saapunut 10.10.1939. Joukko-os: 24 Pion. K. Tuntolevyn N:o 701131 Määrätty 24. Pion. K. Perhesuhteet: Naimaton. Lähin omainen: Henriikka Mertanen, Joensuu, Mutala. Kirkonkirjoissa: Kuusjärvi. Siviilitoimi: Viilari, Kaivostyöläinen. Palveluksen laatu: Pion. ryhmän johtaja. Haavoittumiset: Lievästi 29.12.39 kasvoon Uomaalla. Huomautuksia: Kaatunut 19.1.40. Uomaalla. Lähde: Kantakortit.
Nimi: Mertanen Lauri. Sotilasarvo: Alikersantti. Syntynyt: 13.7.1915. Polvijärvi. Kuollut: 19.1.1940 Uomaa, Impilahti. Ikä: 24. Joukko-osasto: 24. pioneerikomppania. Menehtymisluokka: Kaatui, ruumis evakuoitu ja haudattu. Hautausmaa: Joensuu, Joesuun sankarihautausmaa. Ammatti: Kaivostyöläinen. Lapsia: 0. Lähde: Menehtyneet, tiedosto.
20.10.1939 klo 11.10 Div lähetti toi marssikäskyn. Komppania leiriytyy Salmenjärven rannalle maastopisteen 145 kohdalle. klo 12.15 Pp-ryhmä sekä lähetit lähetettin alik. Mertasen johdolla leiriytymispaikkaan. 26.10 klo 7.00 Raskaat pilvet antoivat vettä koko päivän. Roikonkoskelle lähti 2 p.p. -ryhmää alik. Mertasen johdolla. Saivat kaivettua päivän aikana 3m vesikaivoa. Panoskaivoissa porattu ja ammuttu muutamia kiviä. 27.10.39 Poikonkoskella oleva osasto oli vahvistanut rautatiepenkerettä panoskaivojen kaivamista varten. Kaivoa syvennetty n. 30 cm. 28.10.39. Roikonkoskella ollut osasto täytti aikaisemmin kaivamansa panoskaivonsa, koska osoittautui, että järjestely ei ollut sopiva. Sen sijaan rakennettiin sillan alle erikoisteline, jolle panoslaatikot sijoitetaan. Vesikaivo kaivettu 4 m:n syvyiseksi. 29.10.39 II ja III joukkueen pp. – ryhmät Roikonkoskella. Osasto jatkoi sillan alle tulevan panossillan rakentamista ja kaivoi 90 sm syvyydeltä vesikaivoa. 30.10.39 klo 16.20 Roikonkosken ryhmä sai työnsä suoritettua.
18.12.39 klo 19.45 Alikers. Mertanen pyysi lisää räjähdysainetta pataljennoinkankaalle. 24.12.39. Joululahjapaketteja sai osastossamme joka mies. Klo 22.00 Komentaj kutsui puhutteluun. Sen mukaan pataljoona tulisi seuraana päivänä siirtymään Pataljennoinkankaan etelämaastoon. 25.12.39 klo 17.00 Liikkeelle lähtö, saapumunen määränpäähän klo 20.00. 26.12.39 Pataljoonan liikkeellelähtöajaksi
määrättiin klo 01.00 seuraavana päivänä. Pioneerit ryhmitettiin eri osastojen kesken pataljoonan edetessä kohti Uomaata. Pioneerien tehtäväksi tuli suorittaa hävitystöitä. 27.12.39 klo 1.00 Lähdettiin hiihtomarssille. 4.00 Tavattiin vihollinen, joka perääntyi kohti Uomaata. 10.00 Saavuttiin Uomaan kylän pohjoislaitaan. 18.00 Palasivat pioneerit (suurin osa ) uudelle leirille Sileäsaarenkarinkankaalle. 28.12.39 klo 7.00 Pioneerit olivat jaetut samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Sen mukaan ryhmä Mertanen oli 1. komppanialla. Ryhmät Koistinen ja Sormunen toimivat 2. komppanian kanssa sekä os. Saarikivi oli yhdistettynä ratsumestari Majewskin eskadroonaan. Klo 12.00 Nyt pääsivät pioneerit myös toimeen. Uomasjoen sillalle yrittivät pioneerit, mutta silta oli vartioitu. Vartion raivaamisen jälkeen ilmestyi tielle sillan pieleen tankki, joka tykillään koetti pitää loitolla meikäläisiä. Kiväärituli ei tehonnut, mutta kun 2:lla kasapanoksella ja 1 käsikranaatilla saatiin hv. toimintakyvyttömäksi, miehistö tuli ulos jolloin ne ammuttiin. Tämän jälkeen alikers. Sormunen heitti sisään 2 kpl käsikranaatteja, jolloin hv syttyi tuleen. Tämän jälkeen alettiin sillan panostaminen ja räjäytettiin. Se oli kuitenkin liian vahva särkyäkseen. Paikalle tuli myös telaketjulla varustettu kuorma-auto, jonka miehet teilattiin. Auton bensiini tynnyrin tyhjensivät pioneerit sillalle, jolloin se sytytettiin. Tämän jälkeen pion.osasto poistui tieltä. Oikealla sivustalla ja keskellä suorittivat pioneerit miinoitustöitä. 17.30 Pion. ryhmät saapuivat leirille. 29.12.39 klo 7.00 Alikersantti Mertasen ryhmä toimi hv.torjuntatykin kanssa hv. torjunnassa. Tällöin alikersantti Mertanen sai räjähtäneestä kranaatista sirun poskeensa haavoittuen siten lievästi, palaten rintamalle. 31.12.39 Alikers. Mertasen ryhmä vartiossa etuvartioasemissa vänr. Saarikiven johdolla. 4.1.40 7.15 Hälytysvalmius leirillä. Etelälinja-asemissa olevat pioneerit joutuivat kosketuksiin vihollisen kanssa, joka vasemmalta oli hyökkäämässä sivustaa vastaan. Alikers. Mertanen kunnostautui ja hankki kevyen kk:n ym. saalista. Pioneerit olivat 16 tuntiakin vartioasemissa. 6.1 .40 Palasi vänr. Saarikivi toisen ryhmän kanssa leirille Mertasen ryhmän jäädessä vartioon tehtävään. 7.1.40 Aamulla alik. Mertasen ryhmän vapautti etuvartiotehtävästä alik. Tirkkosen ryhmä. 8.1 Pioneerien etuvartio alik. Sormusen ryhmä. Alikers. Mertanen lähti jv:n asettaman partion johtajana partioretkelle. Partio totesi, ettei vihollisia liikehtinyt vasemmalla sivustalla. Sain tehtäväksi asettaa hiihto-osaston pioneeriryhmän 1+5 alik. Mertanen johtajana. 10.1.40 klo 7.00 Alik. Mertasen johdolla lähti hiihto-osaston puoliosasto kohteenaan Uomaantien liikenteen häiritseminen ja mahdollinen sulutus hv. miinoilla. Partio ei päässyt tavoitteeseen. 11.1.40 klo 3.00 Alik. Mertasen johdolla lähti partio Uomaa – Käsnäselän tielle tarkoituksella suluttaa se. Yritys epäonnistui, sillä vihollisella oli vahva vartiointi tien pohjoipuolella. klo 19.00 Alik. Mertanen lähti kolmannen lähti kolmannenkerran yrittämään tien sulutusta. Tällä kertaa hän onnistui uputtamaan 4 miinaa ja saapui leirille takaisin klo 23.30. Todennäköistä on että miinoitus johti tulokseen. 12.1.40 klo 16.00 Alik. Mertanen lähti jälleen upottamaan miinoja ja sai upotetuksi samalle kohdalle tietä kuin edell. kerralla 4 miinaa, jonka jälkeen ryhmä palasi takaisin. 13.1.40 klo 18.30 alik. Mertanen hiihtopaartion mukana ( 6 miinaa ( Rajaniemeen). 14.1.40 klo 7.40 Alikers. Mertasen ryhmä palasi tiedottaen upottaneensa 6 miinaa. Vihollinen liikkuessaan tiellä oli keksinyt miinoituksen ja ryhtyi sitä poistamaan. Todennäköisesti poisti se puolet. Mutta todennäköista on myöskin, että vihollinen olisi ajanut miinaan, sillä senkaltainen räjähdys kuultiin osaston jo vetäytyessä pois niemestä. 16.1.40 klo 19.00 Käsky Uomaan kylän valloituksesta rykmentillä, joka muodostui pataljoonaan liitetyistä jv., pst., tyk., krh.- osastoista. Rykm. komentajana majuri Valkama. Pataljoonan ( Koskelan ) komentajana ratsumestari Majewski. Pioneerijoukkue jakautui molempien pataljoonien osalla siten , että ratsum. Majewskin osastoon tuli 4 ryhmää ja ratsum. Paavolan osastoon 2 ryhmää. Ensiksi mainitut ryhmitettiin res. luutn. Vahlalle alik. Mertasen hv. torjuntaryhmäksi ja alik. Koistisen miinoitusryhmäksi.17.1.40 klo
4.15 Pakkasta -43. Herätys ja kahvin juonti. Ryhmät valmistautuivat em. tehtäviin. klo 6.15 Lähtö etumaastoon. 8.00 Komppaniat liikkeelle päämäränään Uomaan valtaus ja itärajalle ( Uuksujoki ) varmistus. Luutn. Vahlan osastossa pioneerit myös asemissa. Heidän asemiinsa kuitenkin pääsi vihollinen sivustasta tunkeutumaan, jolloin asemissa olevien pioneerien oli jätettävä ne. Tällöin ryhmä hajosi ja yksitellen lähtivät miehet harhailemaan. Näin palasivat lopulta leirille aamupuolella yötä alikers. Kunnas, pion. Saari ja Grön. Sen sijaan Ristola Tauno ja Ratilainen Väinö kaatuivat ( Ratilainen palasi kylmettyneenä 2 vrk. kuluttua). 18.1.40 klo 15.00 Sain tiedon että kaatuneeksi luultu pion. Ratilainen palasi ryhmäänsä oltuansa toista vuorokautta vihollisen vartioketjun sisäpuolella. 19.1.40. 7.00 Alikers. Lauri Mertanen kaatui. Luutnantti Sirolan mukana hänen tarkastaessaan asemia Uuksunjoella. Kk:n suihku katkaisi reisivaltimon. Lähde. Sotapäiväkirja 2565 24. Pioneerikomppania 10.10.39 – 14.3.1940
Alikers. Lauri Mertanen on haudattu Joensuun sankarihautausmaalle.
Uuksunjokilinja. Kuvaus.
Uomaan kylän itäpuolelle pohjoisesta hyökännyt suomalaispataljoona I/JR 34 katkaisi maantien ja työnsi puolustuksensa Uomaan itäreunalta parin kilometrin päähän itään Uuksunjoki-linjalle 17.1.1940. Tammikuun kuluessa puna-armeija keskitti joen itäpuolelle uuden jalkaväkidivisioonan (60.D:n), joka pyrki hyökkäämään maantien suunnassa länteen ja saarroksiin joutuneiden joukkojensa avuksi. Uuksunjoki-linjan puolustajat torjuivat nämä yritykset Talvisodan loppuun saakka. ENa 2017. Lähde: Sothostorialliset kohteet.
Uomaan taistelut ja Uomaan motti, yleistä.
IV AK:n esikunta käski 12. Divisioonan tehtäväksi Uomaan kylän valtaamisen ja hallussa pitämisen. Tarkoituksena oli katkaista lopullisesti neuvostojoukkojen pohjoinen huoltoreitti. Tehtävää varten perustettiin alueen joukoista Taisteluosasto Tiikeri ja sille alistettiin lisäjoukkoja pataljoonan verran. Taisteluosaston esikunnaksi siirrettiin Kollaanjoen rintamalta JR 35:n esikunta.
Hyökkäys aloitettiin 17.12. mutta se ei johtanut Uomaan kylän valtaukseen neuvostojoukkojen sitkeän vastarinnan vuoksi. Suomalaisjoukot pääsivät kuitenkin etenemään Uomaan ja Lemetin väliselle tielle. Näin alkoi syntyä Uomaan motti, vaikka sen eteläinen sivusta oli vielä täysin auki. Länsipuolella Lavajärven alueella aloitti Taisteluosasto Tykki hyökkäyksen 20.1. ja onnistui katkaisemaan tien kylän itäpuolelta. Seuraavana päivänä taisteluosasto jatkoi hyökkäystä itään ja saavutti yhteyden Taisteluosasto Tiikeriin 22.1. myöhään illalla. Taisteluiden seurauksena Lavajärven ja Uomaan väliselle alueelle muodostui neljä mottia, jotka lännestä itään luettuina olivat Lavajärven, Saarijärven, Siiran tienhaaran ja Uomaan motit.
Suomalaisjoukot etenivät myös kohti itää lähelle valtakunnan rajaa. Alueelle oli saapumassa uusi neuvostodivisioona, jonka etenemistä mottien avuksi pyrittiin estämään. Rintamalinjaksi vakiintui Uuksunjoki, josta Uomaalle oli matkaa noin kolme kilometriä. Taisteluosasto Tiikeri joutui helmikuussa taisteluihin Uuksunjoen rintamalla, jossa neuvostojoukot pyrkivät motittautuneiden joukkojen avuksi. Uuksujoen rintama hiljeni helmikuun puolivälin jälkeen.
Siiran tienhaaran ja Uomaan motit kykenivät puolustautumaan sodan loppuun asti, koska suomalaisilla ei ollut alueella riittäviä voimia.
Lähde: Talvisodan historia 3. osa, s 97, 108, 109, 111 ja 123 – 124
Koonnut: Markku Sirviö
Sotaorvon tarina sanoin, sävelin ja kuvin
Pohjois-Karjalan Sotaorpojen järjestämään, Kaatuneitten Omaisten Liiton 80-vuotisjuhlavuoden alueelliseen tapahtumaan 10.8. osallistui 130 juhlavierasta Joensuun seurakuntakeskuksessa. Yhdistyksen puheenjohtaja Aune-Inkeri Keijosen tervehdys-sanojen jälkeen Kaatuneitten Omaisten Liiton hallituksen jäsen Päivi Eteläpää toi liiton tervehdyksen estyneenä olleen puheenjohtajan Hannu Niskasen puolesta.
Sotaorvon tarina nivoutuu koskettavaksi kokonaisuudeksi kertomuksen, laulujen ja kanteleen soiton vuorotellessa. Matka alkaa Kiteen Jaakkimasta, nykyisen rajan takaa:
”On kesäkuu 1944. Isä on viimeistä kertaa lomalla ja lähdössä toiveikkaana viimeistä kertaa Kannakselle. Äiti vei isän hevosella Matkaselän asemalle sotilaiden yhteiskuljetukseen. Oli luvattu, että nyt pääsee takalinjoille. Toisin kuitenkin kävi! Kannaksella alkoi suuri rynnäkkö kesäkuun 9. päivänä 1944. Isän joukot joutuivat ensimmäiseen tuleen ja juhannuksena hän katosi Tali-Ihantalan taisteluissa”, kertoo sotaorpo, kanteletaiteilija Eila Kostamo.
Lempi Kostamosta tuli sotaleski 30-vuotiaana, hänelle jäi viisi pientä lasta. Elämä kotirintamalla oli työntäyteistä ja jatkuvaa pelkoa vihollisen lentokoneiden vuoksi. Arkea elettiin epätietoisuudessa isän kohtalosta. Iltaisin rukoiltiin ” Taivaan Isä, anna meille vielä isä takaisin”.
Evakkotaipaleen jälkeen perheen kodiksi saatiin ostettua pieni maatila, jonka huonokuntoisia rakennuksia korjaamalla saatiin katto pään päälle. Lapset ahersivat äidin apuna monenlaisissa maataloustöissä. Taitavana ompelijana Lempi-äiti vaatetti lapset, joka herätti kyläläisten kateuden sotaorpojen kauniista vaatteista.
Lempi Kostamo toimi aktiivisesti Kiteelle perustetussa sotaleskien alaosastossa. Hän oli vaikuttamassa osaltaan siihen, että kadonneiden leskille ryhdyttiin maksamaan sama eläke kuin kaatuneitten leskille.
”Vuonna 1954 tuli puolustusministeriöstä lupa pitää isän ”hautajaiset”. Julistettiin hänet kuolleeksi ja pidettiin pieni muistotilaisuus. Äiti ja lapset saivat nyt läheisensä muistokiven Kiteen sankarihautausmaalle. Lempi Kostamon ja lasten iltarukous sai uuden muodon: Taivaan Isä siunaa isän tuntematon leposija”.
Pirjo Tolvanen
Toivo Kuroselle luovutettiin KOLn myöntämä kultainen ansiomerkki. Puheenjohtajat Aune-Inkeri Keijonen, Päivi Eteläpää ja sihteeri Pirjo Tolvanen onnittelevat. (kuva; Kalevi Lohiranto)
