Pro Patria

Kuvassa tilaisuuden osallistujia, muistomerkki ja Suomen liput.

Valtimolla kunnioitettiin talvisotaan lähdön vuosipäivää

11.10.2025/in 2025, Ajankohtaista, Nurmes, Pohjois-Karjala/by Mikko Rautiainen

Aleksis Kiven päivänä 10.lokakuuta muistettiin valtimolaisten sotaan lähdön vuosipäivää. Lokakuun 10.päivänä 1939 Valtimon miehet kokoontuivat Kirkonkylän koulun pihalle ja lähtivät sieltä ylimääräiseen kertausharjoitukseen ja edelleen sotaan. Talvisodassa valtimolaisia oli pysäyttämässä vihollista etenkin Laatokan karjalan taisteluissa. Valtimon siviiliväestölle sodan alkaminen merkitse puolestaan evakkoon lähtöä Pohjanmaalle.

Kuvassa seppeleenlaskijat ja kunniavartiossa olevat oppilaat.

Seppeleenlaskeminen ja kunniavartio. (kuva: Jorma Korhonen 2025)

Seppeleen muistomerkille laskivat Valtimon rintamaveteraanikerhon ja Nurmeksen sotaperinnetoimikunnan edustajina Paavo Harakka ja Tuomo Hölttä. Kunniavartiossa ja yleisönä olivat vakiintuneen käytännön mukaan Valtimon koulun 5.luokan oppilaat. Juhlapuheen piti Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunnan jäsen, kaupungin hallituksen pj. Anu Huusko. Huuskon isoisä oli Valtimon viimeinen talvisotaveteraani Juho Lipponen (1916-2023), joka menehtyi 106-vuotiaana vuonna 2023. Tilaisuus päättyi yhteislauluna laulettuun Jumala ompi linnamme -virteen, joka laulettiin myös 1939 sekä puukoululla nautittuihin pullakahveihin ja mehuihin, jotka järjesti Valtimo-seura ja maksoi Nurmeksen kaupunki.

Tilaisuuden osallistujia kahvittelemassa Valtimon puukoululla (kuva: Pertti Meriläinen 2025)

Anu Huuskon puhe

Hyvät sotasukupolven sekä vanhustenviikon edustajat, Valtimon koulun oppilaat, koulun henkilökunta ja kaikki läsnäolijat.

Tänään kokoonnumme tänne sotaan lähdön muistomerkin äärelle muistamaan ja kunnioittamaan heitä, jotka aikanaan lähtivät puolustamaan isänmaata, perhettä ja vapautta. Tuona aikana nuoret miehet lähtivät sotaan jättäen kotinsa ja samalla antaen oman tulevaisuutensa epävarmuuteen.

Kunniakäynti sotaan lähdön muistomerkillä on erityisen merkittävää näin Vanhustenviikolla. Viikon aikana on nostettu esille ikäihmisten merkitystä yhteiskunnassamme. On erityisen puhuttelevan symbolista, että saamme viettää tätä hetkeä juuri tässä paikassa, jossa paikallishistoria ja elämänkokemus kohtaavat uuden sukupolven edustajia.

Joukossamme ei enää ole heitä, jotka tältä paikalta ovat rintamalle lähteneet, vaan paikalla on heitä, jotka muistavat merkittävän ajanjakson. He, jotka tältä paikalta lähtivät puolustamaan isänmaata, ovat kiitoksensa ansainneet. Emme kiitä ainoastaan sanoilla, vaan muistelemalla ja kertomalla heidän tarinaansa eteenpäin.

Vanhustenviikon tarkoituksena on muistuttaa, miten tärkeästä elämänvaiheesta on kysymys. Elämänvaiheeseen, johon liittyy paljon osaamista, muistoja ja elämänviisautta. Nämä eteenpäin kerrotut kertomukset paitsi sota-ajasta ja eri elämänvaiheista ovat lähihistorian elävää perintöä. Omakohtaiset muistot linkittävät suvun isompaan tarinaan.

Tämä muistomerkki muistuttaa meitä siitä, mitä kaikkea on ollut ennen meitä. Se muistuttaa vastuustamme rakentaa tulevaisuutta sellaisten arvojen pohjalle, joilla ymmärrämme tehdyn rauhan hinnan.

Sukupolvien ketju ei saa katketa. Tarvitsemme historian tuntemusta, jotta voimme ymmärtää nykyisyyttä ja suunnata viisaasti tulevaan. On arvokasta, että koululuokat tulevat vuosittain kunniakäynnille ja pysähtyvät kuuntelemaan viestiä, jota vanhemmat sukupolvet kertovat. Jokainen yhdessä koettu muisto, jokainen kerrottu tarina ja jokainen mahdollistettu kohtaaminen vahvistaa tätä ketjua.

Tänään olemme saaneet yhdessä muistaa, kunnioittaa ja kiittää. Perinteinen kunniakäynninpäivä Vanhustenviikolla antaa meille mahdollisuuden pysähtyä merkittävien asioiden äärelle. Toivokaamme, että me osaamme säilyttää rauhan, vaalia sukupolvien välisen yhteyden arvoa ja rakentaa sillan niin, että tulevienkin sukupolvien on sitä vakaa kulkea. Himmetä ei muistot saa.

Anu Huusko