Vieno Hukkanen syntyi 5.8.1922 Sivakan Lippolassa, missä vietti nuoruutensa osallistumalla maatilan töihin. Lippola tuli tunnetuksi jo  itäisen reitin Nurmes – Ylikylä – Sivakka – Sotkamo jääkäriliikkeen etappipaikkana 1916-1917.

Talvisodan aikana Vieno jäi veljensä kanssa hoitamaan tilan karjaa, kun valtimolaiset evakuoitiin Keski-Suomeen. Jatkosodan aikana hän toimi muonituslottana Valtimolla. Tasavallan presidentti myönsi Vienolle Suomen Valkoisen Ruusun 1. lk:n mitalin 2015.

Vieno avioitui 1945 vuonna 1917 syntyneen Veikko Hukkasen kanssa ja muutti miniäksi Nuolijärvelle Liuhan maatilalle. Avioliitosta syntyi kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Veikko osallistui sekä talvi- että jatkosotaan. Leskeksi Vieno jäi vuonna 1985.

Vieno Hukkasen harrastuksista rakkain oli kuorolaulu, jonka aloitti jo ollessaan maatilan emäntänä. Hän lauloi sekä Valtimon naislaulajissa että kirkkokuorossa yli 30 vuotta. Myös marjastus ja lenkkeily olivat mieluisia.

Elämänmyönteisyys, vieraanvaraisuus, harrastukset ja omat perilliset neljännessä polvessa toivat iloa ja sisältöä Vienon elämään. Lieksassa asunut Vieno menehtyi 102 vuoden korkeassa iässä joulukuussa 2024. Muitakin pitkäikäisiä hänen suvussaan oli. Vienon veli, Juho Lipponen (1916-2023) menehtyi 106-vuoden iässä vuonna 2023. Vieno Hukkanen oli viimeinen elossa ollut Valtimon rintamaveteraanikerhon veteraanijäsen.

Paavo Harakka ja Tuomo Hölttä laskivat havuseppeleen Hukkasen siunaustilaisuudessa 4.tammikuuta ja Nurmeksen mieskuoro esitti veteraanin iltahuudon. Yksi aikakausi Valtimon veteraanityön historiassa on päättynyt.

Kirjoittanut Paavo Harakka,  Valtimon Rintamaveteraanit ry:n viimeinen pj. (teksti kirjoitettu vuonna 2022, muokattu 2025 / Mikko Rautiainen)