Tag Archive for: sotaveteraani

Kadettien vierailu veteraani Arvi Moilasen luona Parikkalassa

Veteraani Arvi Moilanen kertoi kadeteille sotakokemuksiaan.

Vierailimme kolmen kadetin voimin veteraani Arvi Moilasen luona 7.7.2026 hänen kotonaan Parikkalassa. Tapaaminen järjestyi Kadettitoverikunnan ohjeistuksesta ja Tammenlehvän Etelä-Karjalan perinneyhdistys ry:n toimesta. Vierailulla mukanamme oli perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Jyrki Kosonen sekä edustaja Allan Granlund, joka tunsi hyvin veteraani Moilasen ja hänen historiansa sekä pitää tähän säännöllisesti yhteyttä.

Oli kunnia päästä kuulemaan veteraani Moilasen muistoja erityisesti jatkosodasta, jossa hän oli taistellut sotamiehenä kaakonkulman alueella. Huimasta 101 vuoden iästä huolimatta hänen muistonsa sota-ajan tapahtumista olivat hyvin yksityiskohtaisia ja tarkkoja. Hän kuvaili monipuolisesti tuntemuksiaan esimerkiksi tykistökeskityksissä, ja muisteli keskeisiä päivämääriä sekä niihin liittyneitä tapahtumia. Tämän lisäksi hän kertoi myös elämästään sotien jälkeen.

Veteraani Moilanen itse ei kokemuksillaan kerskunut, ja erityisen nöyrä olemus kulminoitui esimerkiksi hänen toteamukseensa: ”Enhän minä mitään tehnyt, mutta mukana olin”. Tarkkaavaisen ja terävän veteraanin kertomukset tekivät meihin suuren vaikutuksen, ja tapaaminen syvensi uudella tavalla käsitystämme sodasta sekä siitä, kuinka se näyttäytyy yksittäiselle ihmiselle ja vaikuttaa tämän elämään. Oma uravalinta sai uudenlaista merkitystä ja kohtaaminen laajensi näkökulmaamme ja ajatteluamme. Sodasta voi lukea, mutta henkilökohtaiset kokemukset veteraanin itsensä kertomana luovat inhimillisen ulottuvuuden tavalla, johon mikään oppikirja ei pysty.

Kohtaaminen on varmasti yksi merkittävimmistä ja ainutlaatuisimmista koko urallamme, vaikka matkamme upseeriksi onkin vasta alussa. Tämä oli todennäköisesti yksi viimeisistä mahdollisuuksistamme tavata sotiemme veteraani ja kuulla hänen elämästään ja kokemuksistaan henkilökohtaisesti. Arvostuksemme heidän uhrauksiaan kohtaan on äärettömän suuri, ja toivommekin, että pystyisimme tämän kohtaamisen myötä vielä hieman paremmin kantamaan ja vaalimaan veteraaniemme perintöä myös tuleville sukupolville.

Kadetti Juuli 

Juttu on julkaistu alun perin Yhdysmies-verkkopalvelussa.

Yhdistyksen kunniajäsentä tapaamassa

Sotamies Väinö Rämä haavoittui molemmissa sodissa

”Olet sotamies tai kuka tahansa, mutta arvostuksen muiden silmissä voit ansaita vain omalla toiminnallasi.  Vahvat yksilöt tekevät sen minkä tekevät päättäväisesti oikeaksi katsomallaan tavalla, välittämättä siitä mikä kulloinkin on suosittua.”

 

Väinö lomalla rintamalta 1942.

 

Väinö Viljo Rämä syntyi 23.12.1906 Valkealan Inkerilässä Hilma ja Sylvester Rämän esikoiseksi.

Väinö joutui jo hyvin nuorena osallistumaan talon töihin, sillä lapsia syntyi paljon ja työvoimasta oli pulaa. Hän kävi kaikkiaan neljä luokkaa kansakoulua, ja teki tilalla koulupäivän jälkeen vielä reippaasti töitä. Illalla väsyneenä, puutteellisessa valaistuksessa, lukemisesta ei tahtonut tulla mitään. Puutyöt olivat mieluisin oppiaine ja menestyminen siinä kympin arvoista.

 

Väinön pojalleen puusta muotoilema taidokas kilpikonna

 

Kouluvuosien jälkeen Väinö teki töitä kotitilallaan. Varusmiespalveluksen hän suoritti Keski-Suomen Rykmentissä. Vetoamalla kotitilansa vakavaan työvoimapulaan hän sai poikkeuksellisesti luvan jäädä pois jo määrätyltä aliupseerikurssilta. Väinö oli hyvin maanpuolustushenkinen ja liittyi jo Inkerilässä Suojeluskuntaan. Kun perheeseen syntyi yhteensä kaksitoista lasta, joutui Väinö hankkimaan työtä tilan ulkopuolelta. 30-luvun puolivälissä hän muutti Kotkaan, jossa hän teki töitä Enso-Gutzeitin tehtaalla Talvisotaan saakka.

 

Talvisodassa 1939-40

Väinön sotapalvelus alkoi 13. lokakuuta 1939 sodan uhkan johdosta järjestetyissä ylimääräisissä kertausharjoituksissa. Hän palveli Jalkaväkirykmentti 32:ssa kranaatinheitinmiehenä ja osallistui seuraaviin taisteluihin: Niinioja – Valkeamatka, Punnus, Kuparsaari.

SA-kuva. Kranaatinheitin tuliasemassa. 1940.

 

Väinö haavoittui lentopommituksessa 21.2.1940 Kylä-Paakkolassa, jossa taloon majoitetuista sotilaista kuoli 18 ja 22 haavoittui. Yli seitsemän kuukauden palvelusajan jälkeen hänet vapautettiin asepalveluksesta toistaiseksi 22.5.1940.

 

Jatkosodassa 1941­–44

Liikekannallepanossa Väinö ilmoittautui Jalkaväkirykmentti 45:n kranaatinheitinkomppaniaan kesäkuun 18. päivänä 1941. Hänen tehtävänsä oli sama kuin Talvisodassa.

Sotien jälkeen hän on kirjannut tuntojaan ja tapahtumia muistivihkoonsa. Sieltä jälkipolvet ovat saaneet lukea hänen kokemuksistaan.

Otteita Väinön sota-aikojen muistivihkosta:

SA-kuva. Tykkiä viedään Viipurinlahden yli lautalla. Lihaniemi 1941.

”Viipurinlahdelle tultuamme saimme tietää, että meidät kuljetetaan veden yli Lihaniemeen. Meidät piti viedä syöksypaateilla yli. Odottelimme rantamaisemissa ylipääsyä. Vihollinen alkoi ampua meitä lentokoneesta ja pudotteli pommeja. Siinä rantakivikossa etsittiin suojaa. Katseltiin rannalta, kun kuormastolauttoja meni. Yksi pommi putosi lautan viereen ja vesisuihku vaan nousi korkealle. Vastarannalla oli muutamia miehiä ja hevosia kaatunut. Se oli rumaa katseltavaa ja pahaa hajua.

Vihollinen alkoi näyttää meille hirveitä: tankkeja alkoi siinä lähellä pyöriä, puita kaatui niiden alle, kuului hirveää huutoa, kun ne hyökkäsivät.”

SA-kuva. Kotoinen korvikehetki teltan edustalla. 1942.

 

”Oli yö. Komppanian päällikkö tuli meidän telttaan ja sanoi, että tässä on vaarallinen paikka, olette liian lähellä vihollista, muuttakaa pois. Joukkueenjohtaja ei halunnut muuttaa.

Aamulla tuli raskaan heittimistön keskitys siihen. Miehet hyökkäsivät ulos teltasta. Meitä jäi muutama telttaan. Kun me viimeiset mentiin ulos, teltan edessä oli kaksi miestä kaatunut, jalat poikki molemmilla.”

Väinö haavoittui uudelleen Vuosalmen taisteluissa 1944, kun hän sai etulinjassa kranaatinsirpaleen polvilumpion alle ja toinen sirpale leikkasi reiden lihaksia poikki. Hän päätyi hoidettavaksi Kuusankosken sairaalaan. Väinö kuitenkin selvisi sodasta hengissä.

Väinö kertoi toisinaan sotatarinoita jälkipolvilleen. Väinö kuoli Kotkassa 1989.

Sotiemme veteraaneja, sotiemme naisia ja sotaleskiä on vielä jäljellä.  Haluamme auttaa heitä viimeiseen mieheen ja naiseen. Helpottaa heidän arkeaan ja antaa tukea heidän pienen eläkkeensä lisäksi. Jos haluat olla mukana voit tehdä oman lahjoituksesi tästä.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Väinö Rämän  kirjoittamia muistelmia Talvi- ja Jatkosodasta. Kuvat ovat Pentti Rämän kotialbumista ja SA-kuvia.